Raekuurojen kastelemat

Tiukille otti, mutta valmistui kuitenkin - kevään ensimmäinen avomaan tomaatti juhannukseksi :)
Purjot eivät ole ottaneet nokkiinsa viileistä öistä - tai raekuuroistakaan. Ovat ihan huomattavasti viime keväistä satoa edellä.

Parsakausi on ohi - nyt loput varret saavat röyhytä kasvimaan ja kukkakimppujen koristukseksi.

Uusien kompostikehikkojeni ympärille suunnittelin samettiruusunkylvöstä. Päädyinkin viskaamaan vuosia vanhat krassinsiemenet laariin. Suureksi ihmetyksekseni ovat itäneet :)

 Kuumakalle pöhisee uutta multaa optimilämpötilassa

Pyramidimalliin rakennetut mansikkapenkit ottivat nokkiinsa vähälumisesta talvesta. Yhtään taimea ei ihan kokonaan kuollut, mutta erityisesti Honeoye kituuttaa paikoin.

Herneet itivät huonosti ja avomaankurkku ei ollenkaan - vielä ehtii tehdä uusintakylvöksiä molempien osalta. Tilli sentään nousi tuuheana. Etureunaan on kylvetty samettiruusurivistö... Voiko yksin olla rivissä :)

Avomaan salaatti valmistuu hitaasti... Normikeväänä salaattia on näihin aikoihin jo yllinkyllin - nyt on joudutttu säästellen harventamaan lasilavan kasvustoa.

Kaaliperhosen toukat löysivät lasilavankin lehtikaalit. Suihkuttelin kasvuston nyt kertaalleen mäntysuopavedellä (5dl vettä ja 1/4dl mäntysuopaa). Viime kesänä kolmeen kertaan käsittely hävitti tihulaiset.
Ihan pakkasen puolelle ei meidän tontilla touko-kesäkuussa menty, mutta muutamaan kertaan sinne rajoille kyllä. Tomaattien ja chilien lehdet vikuuntuivat aika pahasti, mutta ovat nyt viileydestä huolimatta piristyneet uuteen kasvuun.

Kaikkea ihanaa kesäkuulumista olisi... Tänään pyyhkäisen kaverin kanssa kirpparikierrokselle.
Eilen kävi yhdet, eikun kahdet, eikun kolmet yllätysvieraat... Löysin ihania ruukkuja kierrätyskeskuksesta ja Pentikin alesta - ja niihin kesäkukkien taimia Kodin Ykkösen alepöydästä. Toissapäivänä naapurin mummo soitti hakemaan ylimääräisiä leimukukkien juurakoita. Posti toi jäätelökoneen. Ollaan lasten kanssa tyhjennetty raparperipuska - kokeilepa sinäkin TÄTÄ gluteenittoman raparperipaistoksen ohjetta - helpommalla ei voi selvitä :)

Ihanaa kesäpäivää sinullekin toivottaapi aamukahvipöydästä Johanna :)

Viherjauhetta tehosekoittimella

Tässä vielä yksi konevinkki kuivatun hortasaaliin jatkokäsittelyyn: tehosekoitin. Olen aiemmin kertonut miten hieron lehtiä metallisihdin läpi ja myllytän niitä sauvasekoittimen kipossa. Sihdin läpi hierominen on hieman hitaampaa, mutta lopputulos on tasalaatuista silppua ja homma onnistuu vaikka mökkiolosuhteissa ilman sähköä. Sauvasekoittimen kipossa kuivatut lehdet saa helposti aikalailla haluamansa kokoiseksi silpuksi - yleensä jätän ne aika karkeaksi hituseksi.

Tehosekoittimella kuivat lehdet saa hetkessä ihan jauhoksi. Huomaa kuitenkin, että jos haluat säilyttää lehdet esim. teehen sopivana karkeampana silppuna, tehosekoitin on liian vahva mylly (ainakin oma Bosch-koneeni). Sauvasekoittimen kulho tai metallisihti on siihen tarkoitukseen parempi.
Tehosekoittimella kannattaa kuitenkin ajella osa lehdistä jauhoksi. Se onkin sitten jo aika tiukkaa tehopulveria talven varalle :)

Nokkosjauhe on ihan parasta - se sopii melkein joka annoksen sekaan. Lisään nokkosjauheen ja nokkosensiemenet vasta valmiin ruuan päälle lautaselle. Arvokasta voima-ainesta ei kannata turhaan kuumentaa. Turvotuspäivien varalle tein tänään myös nestettäpoistavaa koivunlehtijauhetta.

Tehosekoitin täytetään noin puoliväliin. (Ja nämä kokemukset nyt vain oman tehosekoittimeni kanssa opittuja - joku toinen malli voi vaatia omat kikkailunsa.)

Alussa käytän sekoitinta muutaman kerran edestakaisin päälle ja pois - silloin laite imaisee lehdet kulhon alaosaan terien ulottuviin.

Lehdet jauhaantuvat aika äkkiä.

 Kaadetaan sopivaan säilytysastiaan.

Ihania voimajemmoja talveksi :)

Vielä ehtii hortoilla. Harrastus on helppo aloittaa: jemmaa lenkkitakin taskuun pieni pussi ja poimi mukaan kävelyllä kohdalle osuvaa vihreää. Jos muuta et alkuun oikein löydä, niin horsmanlehtiä ainakin kasvaa joka mutkassa. Voikukanlehdetkin tunnistaa jokainen - ja aika varmasti niitäkin löytyy.
Kuivattuja voikukanlehtiä käytetään mm. maksavaivoihin (eli maksaan vaikuttavana sen pitäisi auttaa mm. maksaläiskien hoitoon). Voikukkatee on "verta puhdistava" ja sitä suositellaan erityisesti keväällä nokkosteen kanssa voimaannuttamaan kehoa.

Ruohovartiset kasvit kuuluvat jokamiehenoikeuden piiriin ja "ojanpohjien rikkaruohot" ovat sitä ihan parasta Suomen luonnon antia. Keruupaikan on tietysti sijaittava jonkin matkan päässä autoteistä - sopivan kohdan kyllä osaa katsoa ihan maalaisjärjellä. Lehtien kuivaaminen ei vaadi mitään erityisjärjestelyjä - onnistuu ihan huonelämpötilassakin.

viherjauheen valmistus / horta / hortoilu / nokkosjauhe /

Karhunvadelmat kukkivat

Karhunvadelmat kukkivat tänä keväänä lupaavasti. Jos jotain, niin tätä ihanaa marjakasvia suosittelen kyllä jokaiseen puutarhaan. Lajikkeeksi kannattaa valita Siperialainen karhunvadelma, joka on 80-luvulla Venäjältä löytynyt, jopa V-vyöhykkeellä menestyvä lajike. Karhunvatukan kasvattamisessa haaste ei ole talvehtiminen, vaan se että marjat ehtivät kypsyä.
Minulla oli aiemmin kokeilussa joku vanha lajike, joka ei koskaan ehtinyt kypsyttää ensimmäistäkään marjaa. Sonjan satokausi alkaa hyvinä kesinä elokuun alkupuolella - huonoinakin vuosina marjasatoa saa monta viikkoa. (Ensimmäiset taimet myytiin nimellä Sonja - en osaa sanoa josko lajike vielä kulkee sillä nimellä.)
Meidän tontilla, kolmos-nelosvyöhykkeen rajamailla, siperialainen karhunvattu on menestynyt ja marjonut jo vuosia.

Karhunvadelma on piikikäs toisen vuoden versoilla marjova kasvi. Varret kasvavat jopa kolmen metrin korkeuteen ja ne pitää tukea.
Minulla karhunvadelmat kasvavat tuettuina harjateräsraudasta hitsatuissa ∅80cm kehikoissa. Neljään pystyrautaan on kiinnitetty neljä ympyräkehikkoa Alimman kehikon alle jatkuvat pystyraudat on jätetty noin 20cm tapeiksi joilla kehikot saa tukevasti kiinni maahan. Systeemi on mielestäni ihan toimiva ja puutarhan kaunistuskin. Jos innostut väkertämään samantyyppiset tuet, halkaisija saisi olla hieman isompi. Eli tee parempi kuin minä - halkaisijaltaan metrinen kehikko :)

Karhunvadelma leviää hanakasti. Olen rajannut kasvupaikan raskailla 40x40cm betonilaatoilla ja alat ovat pysyneet hyvin kuosissaan jo vuosia. Minulla on nyt viisi karhunvatukkapuskaa. Marjoja on kiva poimia tuorekäyttöön useita viikkojakin kestävän satokauden ajan - ja pakastimeenkin niistä riittää niin paljon kuin viitsii poimia.

Allaolevassa kuvassa karhunvatukkapuskieni kasvupaikka. Etualan kehikot ovat puolivarjossa. Taempana olevat kaksi kehikkoa ovat maan tasolla ihan täysin talon varjossa, mutta karhunvatukan korkealle nousevat versot yltävät aurinkoon.

Karhunvatukalle kelpaa kokemukseni mukaan puolivarjoinen paikka. Maapohjakaan ei omalla tontillani ole tässä nurkassa paras mahdollinen, mutta kun kasvi pääsee juurtumaan, se pärjää kyllä. Piikikäs kasvi kannattaa sijoittaa tontin takanurkille pois kulkureittien varsilta. Aluskasviksi olen laittanut pieniä sipulikasveja ja yrttejä.

Alkukesän sateet ja viileys eivät karhunvatukkaa näyttäisi haittaavan, mutta marjojen kypsymisen aikoihin tarvitaan aurinkoa. Sateisella kelillä kypsyvät marjat jäävät pehmeiksi ja vetisen makuisiksi.

Taempana olevat puskat istutin viime keväänä ja nyt ovat jo hyvällä mallillaan nekin - monta marjovaa vartta molemmissa. Niiden kohdalla vähän mietin, josko jättäisin ympäryslaatat laittamatta ja saisin leviävistä versoista jakotaimia ystäville.

Olen keskittänyt kaikki hankalat piikkiset kasvit tähän yhteen nurkkaukseen - ympärillä tyrniaitaus, kehikoissa karhunvatukoita ja reunalla vielä karviaisiakin...

Karhunvadelmakehikot toukokuun lopulla.

Raudoitusrauta on edullista tukirakennelmamateriaalia - noin 0.50€/m. Jos kaveripiiriin ei kuulu hitsaustaitoista kaveria, kehikkoja voi teettää edullisesti esim. ammattikoulujen metallilinjan opiskelijoilla.
Ja jollei mahdollisella teeitse-kaverilla ole raudan ympyräksi taivuttamiseen tarvittavaa laitetta, kehikosta voi hyvin tehdä myös neliön tai suorakaiteen mallisen - ihan mikä omaan pihaan parhaiten sopii.
Vaakatukirautoja saa olla ainakin noin 50cm välein, jotta versot saa pidettyä kehikon sisäpuolella. Korkeutta omilla torneillani on 2m - vähintään sen korkuiset tuet karhunvatukoilla saa ollakin
siperialainen karhunvadelma kasvatus / kokemuksia / siperian karhunvattu sonja