Karhunvadelmat kukkivat tänä keväänä lupaavasti. Jos jotain, niin tätä ihanaa marjakasvia suosittelen kyllä jokaiseen puutarhaan. Lajikkeeksi kannattaa valita Siperialainen karhunvadelma, joka on 80-luvulla Venäjältä löytynyt, jopa V-vyöhykkeellä menestyvä lajike. Karhunvatukan kasvattamisessa haaste ei ole talvehtiminen, vaan se että marjat ehtivät kypsyä.
Minulla oli aiemmin kokeilussa joku vanha lajike, joka ei koskaan ehtinyt kypsyttää ensimmäistäkään marjaa. Sonjan satokausi alkaa hyvinä kesinä elokuun alkupuolella - huonoinakin vuosina marjasatoa saa monta viikkoa. (Ensimmäiset taimet myytiin nimellä Sonja - en osaa sanoa josko lajike vielä kulkee sillä nimellä.)
Meidän tontilla, kolmos-nelosvyöhykkeen rajamailla, siperialainen karhunvattu on menestynyt ja marjonut jo vuosia.
Karhunvadelma on piikikäs toisen vuoden versoilla marjova kasvi. Varret kasvavat jopa kolmen metrin korkeuteen ja ne pitää tukea.
Minulla karhunvadelmat kasvavat tuettuina harjateräsraudasta hitsatuissa ∅80cm kehikoissa. Neljään pystyrautaan on kiinnitetty neljä ympyräkehikkoa Alimman kehikon alle jatkuvat pystyraudat on jätetty noin 20cm tapeiksi joilla kehikot saa tukevasti kiinni maahan. Systeemi on mielestäni ihan toimiva ja puutarhan kaunistuskin. Jos innostut väkertämään samantyyppiset tuet, halkaisija saisi olla hieman isompi. Eli tee parempi kuin minä - halkaisijaltaan metrinen kehikko :)
Karhunvadelma leviää hanakasti. Olen rajannut kasvupaikan raskailla 40x40cm betonilaatoilla ja alat ovat pysyneet hyvin kuosissaan jo vuosia. Minulla on nyt viisi karhunvatukkapuskaa. Marjoja on kiva poimia tuorekäyttöön useita viikkojakin kestävän satokauden ajan - ja pakastimeenkin niistä riittää niin paljon kuin viitsii poimia.
Karhunvatukalle kelpaa kokemukseni mukaan puolivarjoinen paikka. Maapohjakaan ei omalla tontillani ole tässä nurkassa paras mahdollinen, mutta kun kasvi pääsee juurtumaan, se pärjää kyllä. Piikikäs kasvi kannattaa sijoittaa tontin takanurkille pois kulkureittien varsilta. Aluskasviksi olen laittanut pieniä sipulikasveja ja yrttejä.
Alkukesän sateet ja viileys eivät karhunvatukkaa näyttäisi haittaavan, mutta marjojen kypsymisen aikoihin tarvitaan aurinkoa. Sateisella kelillä kypsyvät marjat jäävät pehmeiksi ja vetisen makuisiksi.
Taempana olevat puskat istutin viime keväänä ja nyt ovat jo hyvällä mallillaan nekin - monta marjovaa vartta molemmissa. Niiden kohdalla vähän mietin, josko jättäisin ympäryslaatat laittamatta ja saisin leviävistä versoista jakotaimia ystäville.
Olen keskittänyt kaikki hankalat piikkiset kasvit tähän yhteen nurkkaukseen - ympärillä tyrniaitaus, kehikoissa karhunvatukoita ja reunalla vielä karviaisiakin...
Karhunvadelmakehikot toukokuun lopulla.
Raudoitusrauta on edullista tukirakennelmamateriaalia - noin 0.50€/m. Jos kaveripiiriin ei kuulu hitsaustaitoista kaveria, kehikkoja voi teettää edullisesti esim. ammattikoulujen metallilinjan opiskelijoilla.
Ja jollei mahdollisella teeitse-kaverilla ole raudan ympyräksi taivuttamiseen tarvittavaa laitetta, kehikosta voi hyvin tehdä myös neliön tai suorakaiteen mallisen - ihan mikä omaan pihaan parhaiten sopii.
Vaakatukirautoja saa olla ainakin noin 50cm välein, jotta versot saa pidettyä kehikon sisäpuolella. Korkeutta omilla torneillani on 2m - vähintään sen korkuiset tuet karhunvatukoilla saa ollakin
siperialainen karhunvadelma kasvatus / kokemuksia / siperian karhunvattu sonja