Urbaani metsäretki

Putarhaharrastelijan urbaanin metsäretken voi toteuttaa kaupungin joutomaalle, omakotiasumusten takametsikköihin. Sille retkelle kannattaa varustautua pienen lapion ja sangon / pussin kanssa.

Jokamiehenlaki kieltää irrottamasta kasveja juurineen toisten mailta, mutta kieltää se lienee myöskin haravointijätteen kippaamisen oman tontin rajojen ulkopuolelle?
Mikään laki ei taida kieltää vähän kurkkimasta ja penkomasta niitä kottikärryillä iltahämärissä pajukkoihin poljettuja kasoja - ja tekeekö silloin hyvän vai pahan työn, jos niitä vähän siivoilee metsästä pois?

Eilen iltasella hiippailin lähimetsikköön bongailemaan puutarhakasveja, mutta katsokaa mihin törmäsin ensimmäiseksi. Maasta, aivan edestäni pyrähti lentoon (veikkaisin että) punakylkirastas - ja siinä vieressäni, kaadetun puun hangassa oli tämä pesä. Nappasin pikaisen kuvan zoomaten ja lähdin heti pois paikalta. Täytyy käydä jossain vaiheessa kurkkaamassa, josko poikaset ovat säästyneet oravilta ja kissoilta.

Ihan aluksi löysin kolme hyvää tukikeppiä - näitä tarvii aina :)

Päivän paras tunkiolöytö - keltasävyinen kuunlilja. Tätä lajiketta minulla ei vielä olekaan.

Ihan keskeltä ei mitään (ympärillä ei ollut ihan tuoretta kärrykuormaa) löytyi iris - tästäkin ilahduin. Jonkin matkan päästä löysin vielä toisenkin taimen.

Koskaan en ole astunut niin läheltäpiti siiliä kuin eilen. En tiedä kumpi meistä säikähti enemmän....

Tämäkin kirjavalehtinen kasvi pysäytti - sitä oli tupsuina useammassakin lehtikasassa. En heti muistanut kasvin nimeä, mutta kotona asiaa tarkistaessa päädyin peippiin - olenkohan oikeassa?
Peippejä minulla ei vielä ole entuudestaan - nyt mietinkin, josko hakisin muutaman juurenpalan uusien kompostikehikoiden ympärille.

Alla eilisen löydöt joutomaalle kipatuista haravointijätekasoista - virallinen yhteiskuva :)
Mitään metsän alkuperäiskasvia en häirinnyt - muutaman paukkupalsamin tosin kiskaisin irti juurineen - se lienee ihan luvallista ja suotavaa?

Samasta ryteiköstä löysin keväällä ison kasan vuorenkilven juurakoita - ne olen jo istutellutkin ja olivat oikeastaan juuri niitä kasveja, joita tarvitsinkin erityisen haasteelliseen pohjoisseinustan kuivaan ja varjoisaan nurkkaukseen.

Putsasin vielä taimien juuret aika tarkasti karikkeesta mahdollisten lehtokotiloiden varalta. Pihastani niitä löytyy jokunen, mutta ongelmaksi asti eivät ole levinneet. Olen tosin ripustellut linnunpönttöjä joka mahdolliseen puuhun ja nurkkaan uskossa, että asukit tekevät osansa pihapiirin tuholaistorjunnassa :)

Että semmoinen retki eilen - kannattaa iltalenkeillä vähän vilkuilla lupaavia risukoita :)

kuunlilja / taimet / iris / peippi varjoon

ThermaCare - lämpötyyny lihassärkyihin

Jämähtikö hartiat tietokoneella - tai pihahommissa? Itse olen joutunut turvautumaan hierontaan silloin tällöin - tosin yleensä maltan varata ajan vasta siinä ihan viimeisessä vaiheessa, kun toispuoleisesti kiristävä niska herättää keskellä yötäkin jomottavana päänsärkynä.

ThermaCare-lämpötyyny oli ihan uusi tuttavuus - en ole aiemmin edes tiennyt että tällaistakin ensiapua on keksitty. Tyyny on kertakäyttöinen ja itseliimautuva. Kun pakkaus avataan, tuotteen lämpösolut (niin mitkä?:) aktivoituvat. Tyyny asetetaan haluttuun paikkaan (tämä malli sopii niskan, hartioiden ja ranteen alueelle) ja se lämpenee noin puolessa tunnissa hoitolämpötilaan. "Tyyny pysyy lämpimänä kahdeksan tuntia ja hoitaa kivuliasta aluetta säteilemällä lämpöä syvälle lihaksiin." (Siitä syvyydestä en osaa sanoa sen tarkempaa...)

Lämpötyyny on yllättävän tehokas apu - ei sinänsä ihan uutta minulle, koska olen käyttänyt kymmeniä vuosia lämmitettävää kauratyynyä harteilla. Kauratyynyn lämpö ei tosin kestä kahdeksaa tuntia - hyvä jos tuntiakaan, mutta tehokas sekin on.

ThermaCare-lämpötyynyt sain testattavaksi Buzzadorin kautta ja kiitos vaan - käyttöön tulivat. Tyynyjä testasi myös Veera-tytär, joka oli yhtä suurta jumia koko lapsi pääsykoeurakkansa kanssa. Hän taisi innostua tyynyistä kaikkein eniten.
Tarjosin tyynyjä testattavaksi myös ystävälle, jonka tiesin potevan kroonista niskanseudun kipua - turhaan, hän oli jo näiden aktiivikäyttäjä :)

Että tällaisiakin siis on - aina oppii jotain uutta... Lämpö on luonnollinen kivunhoitomuoto, joten lämpötyynykin on kokeilemisen arvoinen itsehoitotuote pakkauksen mainitsemiin ongelmiin; lihasjännitys, ylirasitus, venähdykset, revähdykset ja nivelrikko.

Senverran vinkkinä: Jos ihollasi on vartalovoiteen jäämiä, pese lämpötyynyn alle jäävä ihonpinta huolellisesti ennen tyynyn laittamista paikoilleen. Kerran erehdyin kiinnittämään lämpötyynyn tyttären hartioille sen jälkeen kun hän oli saunonut (iho lämmin ja kostea) plus vielä rasvannut ihon... Ei pysynyt tyyny kiinni...

Lämpötyyny on ohut ja huomaamaton - sitä voi siis käyttää päivälläkin ihan normivaatetuksen alla. Vaikka ohjeistuksessa kielletään "tiukkojen vaatteiden" käyttö lämpötyynyn kanssa, itse kyllä puin sen päälle istuvan stretchtopin. Jos ei muuta, niin se antoi henkistä pitoa - ei tarvinnut miettiä josko läppänä irtoaa vauhdissa ja putoaa mekon helman alta kaupan kassajonossa :)

Minua ei haittaa kärryhommat tai lapiointi...

mutta mattojen tamppaus - siitä niska ja olkapäät ei tykkää yhtään - en sen puoleen kyllä minäkään :)

ThermaCare-lämpötyynyjen hinta: Tämä itse testaamani niskan, hartioiden ja ranteiden alueelle tarkoitettu kolmen ThermaCare-lämpötyynyn pakkaus kustantaa Yliopiston apteekissa 11,50€ - eli 3,83€/kpl.
Ihan kohtuuhintainen ensiapu mielestäni.

ThermaCare-tuotepaketti tuli minulle testattavaksi Buzzadorin kautta. Buzzaus on minulle yksi mukava harrastus muiden joukossa. Toimiessani buzzaajana, saan testattavaksi uusia mielenkiintoisia tuotteita. Mitään palkkaa touhusta ei makseta, mutta kiinnostavat tuotepaketit toimivat kannustimena.

Uusia buzzadoreita rekrytoidaan jatkuvasti. Jos innostut aiheesta, ilmottaudu mukaan.

Aiempia buzzauskokemuksiani ja postauksia aiheesta löytyy TÄÄLTÄ.

thermacare kokemuksia / hinta / ostopaikka apteekista

Varjon kuningatar - alppiruusu

Saako puutarhaan koskaan olla tyytyväinen - vai loppuuko kehitys ja into siihen?
Oli miten oli, etupihan varjon penkkiin alan pikkuhiljaa olla aidosti ja rehellisesti tyytyväinen :) Monikin idea ja alkuperäinen ajatus on heittänyt häränpyllyä sen reilun kymmenen vuoden aikana mitä olen tätä pihaa lapioinut - taimi jos toinenkin on kärrätty toiselle ja kolmannellekin istutuspaikalle.

Tämän varjon penkin ajatus on kuitenkin pysynyt alkuperäisenä. Muistan vielä kuinkan sieluni silmin aikoinaan näin tuuheat taponlehtimättäät, uhkeat kuunliljat ja rehevät alppiruusut kevään kukinnassa. Alussa ei ollut kuin jokunen hentoinen taimi - viime kesänä kuunliljoja sai jo jakaa rankalla kädellä ja pokasahalla :)

Sisääntuloluiskan ja talon välissä oleva varjon kukkapenkki on reilu 30 neliöinen. Keittiön ikkunan alle väkersin vesiaiheen kaivonpohjarenkaasta, maanpeittokasvina koko alalla on taponlehteä, reunakasvina kuunliljoja ja pääosassa alppiruusuja. Seassa on jokunen vieraileva tähti; kalliokieloja, saniaisia, sinisiä kurjenmiekkoja ja muutama lilja.

Taponlehti on aika hidaskasvuinen - ellet sitten henno hankkia alkuun ihan hulvatonta määrää taimia... Itse aloitin ihan muutamalla ja jaoin niitä alkuvuosina aina kun vain taimitupsut tuuhenivat muutamaksi lehdeksi. Vielä jokunen rako penkistä on peittämättä, mutta alkaa olla jo aika hieno :) Taponlehti on niin vahva peittokasvi, että sen läpi tuskin tunkee sitkeinkään rikkakasvi.

Alppiruusuista suosikkini on ehkä Kullervo, joka on pyöreä- ja hillittykasvuinen alppiruusu. Sen menestymisvyöhyke on rajoituksella kolmonen, mutta meillä kolmos-nelosvyöhykkeen rajamailla se on kasvanut ja kukkinut hienosti jo yli kymmenen vuotta. Kukat ovat avautuessaan kaksiväriset, mutta vaalenevat muutamassa päivässä. Nuppuvaiheessa ja avautuessaan erityisen kaunis.

Toinen suosikkini on Haaga - vahvanvärinen kukka, pensaan kasvutapa on tuuhea ja ryhdikäs.

Kukkapenkin etualalle istutin aikoinaan matalakasvuista Pohjolantytär -lajiketta. Nyt ehkä valitsisin toisin - pensas leviää ja lamoaa tosi laajalle ja on olemukseltaan hiukan "hasuinen". Pensaan alla oleva tuuhea taponlehtimatto pelastaa tilanteen, mutta ilman sitä Pohjolantyttären kasvuseutu olisi ehkä turhan sotkuisen oloinen. Kukan väri on aika vaalea.

Penkin taustalla on korkeakasvuisia Mikkeli -alppiruusuja. Mikkeli on kestävä ja isokokoinen alppiruusu. Saa nähdä alkaako se varjostaa jossain vaiheessa ikkunoita. En aikoinaan uskonut että alppiruusu voisi saavutta pikkupuun mitat näillä leveysasteilla, mutta nyt on nähty sekin... Aiemmin mummolan pihaan istuttamani Mikkelit ovat jo noin kolme metriä korkeita monihaaraisia pikkupuita...
Kukka on hennon vaalea - mielestäni kuitenkin aurinkoisemmalla paikalla taittaa enempi ja kauemmin vaaleanpunaiseen kuin ihan syvässä varjossa kasvava.

Instagramin seuraajat muistanevat nämä savinaamiot - euron löytö kierrätyskeskuksesta. Ne päätyivät alppiruusujen hoviväeksi :)

Kuunliljojen jakamisesta kertovassa postauksessani löytyy "ennen-kuva" tästä läntistä :)

alppiruusulajikkeet / hyvä alppiruusu / kotimaiset alppiruusut / istutus ja hoito / varjon kukkapenkki / peittokasvi / perenna monivuotinen