Eilisen tunnelmia Instakuvana - huonosti mustikoita, vettäkin satoi, itikoita kimpussa - ihan parasta kesässä - tätä on odotettu :)
Kohta ne alkaa taas - minun marjaviikot. Kaveriksi metsään lähtee yksi punainen hyväksihavaittu rohmu; muovinen koppa, metalliset piikit ja pehmeä muotoiltu kahva. Ne huonommat olen heittänyt mökkiterassin alle... Siitä aiheesta muistutan nyt teitäkin - hyvän rohmun tärkeys.
Tässä oma suosikkini. Tosin kopassa on halkeama - ja palakin pois - ei kuitenkaan vielä niin iso, että marjat pääsevät karkuun :) Asiakseen otettava minunkin uuden etsintä...
Marjastus on harrastus, joka ei monta välinettä tarvi, mutta käteen sopiva rohmu - eli marjanpoimuri on kyllä muutaman euron satsaamisen arvoinen ostos. Lapsillekin kannattaa hankkia heti alkuun ihan oikea aikuisten poimuri - kyllä pientä poimijaa motivoi sangon täyttyminen siinä kuin aikuistakin...
Rohmun ostajan muistilista:
-Valitse malli, jonka kahvaosa on pitävä, pehmeä, muotoiltu ja omaan käteen sopiva.
-Metallipiikit (koukkumalli) ovat kokemukseni mukaan paremmat kuin muoviset piikit. Marjat pysyvät puhtaampina ja pehmeäkuoriset marjat ehyempinä.
-Tarkista että rohmussa on kunnollinen (syvä) marjalukko. Rohmun ollessa tappitäynnä marjoja, sitä ei tietystikään voi enää kallistella etukenoon, mutta puolityhjää rohmua ei ole tarkoitus varoa.
-Jos ostopaikalla on mahdollista valita, niin painonkin voi tarkistaa - mahdollisimman kevyt.
-Väriltään mahdollisimman kirkas punainen / oranssi - kaikki maanvärinen häviää hunttaan siinä hetkessä kun sen maahan lasket ja selkäsi hetkeksi käännät.
Aiemmasta rohmupostauksestani löydät puolueetonta omakohtaista testimateriaalia eri merkkisistä rohmuista.
Ja vielä rohmusta: En ole koskaan kokeillut pitkävartista leveää haravapoimuria - enkä usko että sen toimintaperiaatteet ihan kohtaavat omia marjastusperiaatteitani. Poimin marjat rohmulla - mutta tavallinen varreton rohmu pakottaa kumartumaan. Ja kun kerran on jo valmiiksi nöyränä kaksinkerroin mättäällä, samalla voi varovasti ohjata varpuja rohmuun repimättä varvikkoa tai sammalia juuriltaan. Marjatkin pysyvät puhtaina ja ehjinä.
Marjojen perkaaminen - se on sitten tietysti se pakollinen paha. Vähän kuin missä tahansa mukavassa harrastuksessa on ne "havetodo" -hommansa. Rohmullakin saa poimittua aika puhdasta marjaa; rauhallisesti vaan, kuivasta metsästä ja hyvällä poimurilla.
Eilen kävin vähän kurkkimassa tämän vuoden mustikkasatoa - huonolta näytti ainakin tämä aukkopaikka Keski-Suomessa. Tänä vuonna joudun nähtävästi rymyämään rohmuineni suojaisempiin kosteikkoihin - niissä on ainakin itikoita - ehkä mustikoitakin :)
Mikä on marjatilanne muualla Suomessa? Minulla olisi mahdollisuus päästä pohjoiseen Pellon kulmille viikoksi marjastamaan - kannattaako lähteä merta edemmäs kalaan? :) Miltä näyttää siellä suunnalla hilla- ja mustikkasato?
Vattuja näyttäisi raakileista päätellen tulevan runsaasti Keski-Suomeen - tosin sato on vielä ihan kypsymisen aikuisista keleistä riippuvainen...
marjanpoimuri testi / paras rohmu