"Aurinkovoiteen teho heikkenee säilytyksessä. Viimekesäisiä aurinkovoiteita ei kannata enää käyttää."
"Tarua. Tuotteessa pitää olla aika jonka se säilyy avattuna. Yleensä se on 12 kuukautta. Aurinkosuojakemikaalien määrä ei kuitenkaan vähene, kun tuotetta "vanhennetaan" koeolosuhteissa rajusti. Itse käytän useita vuosia vanhoja tuotteita. Härskiintyneen voiteen tunnistaa kyllä hajusta."
Toksikologian dosentti Eeva-Liisa Sainio Hyvä terveys lehdessä.
Niinpä... Montako aurinkovoidepurkkia olet heittänyt roskiin vuosien varrella tuon iänaikuisen päähänpinttymän johdosta?
Itse en päivänyli maitoja lavuaariin kaada tai muutenkaan ihan kaikkia rajatapauksia kaihda elintarvikkeiden tai kosmetiikan kohdalla, mutta lapsille olen "varulta" hankkinut uusia aurinkosuojavoiteita joka kesä. Itse sitten hiukan epäröiden käyttänyt ne edellisen kesän jämät...
Nyt sain sitten sielunrauhan tuonkin dilemnan osalta. Enkä varmasti ole ainut jolle jäi käyttämättömiä aurinkovoiteita tältäkin kesältä. Nyt voin pakkailla suojakertoimet laatikon pohjalle odottelemaan ensikesää ihan hyvällä omallatunnolla.
Tätä Vichy 50+ sävytettyä kasvojen aurinkosuojaa käytän läpi vuoden kaulan maksaläiskille. Mielestäni läiskät ovat nyt yli vuoden säännöllisen käytön jälkeen vaaleammat ja pienemmät kuin aiemmin. Uskon tosin että maksaläiskiinkin on myös sisäisiä hoitoja. Niitä löytyy kiinalaisesta lääketieteestä (maksaläiskät johtuvat maksan toiminnan ongelmista) sekä länsimaisistakin vaihtoehtohoidoista. En vielä ole ehtinyt aiheeseen syvällisemmin perehtyä, mutta senkin vielä teen.
Aamuisin käytän kasvoille ja kaulalle normivoidetta / seerumia mutta maksaläiskien kohdalle sipaisen Vichy-voidetta. Voide on hiukan rasvaisempi kuin normaalisti kasvoille käyttämäni päivävoiteet, annankin sen imeytyä rauhassa jotta meikkipuuteri levittyy tasaisesti myös maksaläiskiä peittämään. Voidetta myydään värittömänä ja sävytettynä. Sävytetty voide tasoittaa hiukan maksaläiskien rajoja ja toimii kevyenä meikkinä sellaisenaan.
Testailin kesällä siskoni Aco 50+ aurinkosuojaa kasvoille, mutta tuoksultaan ja koostumukseltaan Vichy on mielestäni ehdottomasti parempi. Olen kokeillut myös Lancomen 50 suojakertoimen aurinkovoidetta. Hinta kirpaisi ja tämä on ainut koskaan käyttämistäni aurinkovoiteista joka pilaantui ennenkuin ehdin käyttää sitä loppuun. Rakenne muuttui kokkareiseksi, tuoksu hajuksi...
Vielä vinkkinä: Asioin eilen apteekissa ja ainakin omalla paikkakunnallani on vielä Vichyn apteekkitarjous; Jos ostat jonkun Vichy-voiteen, saat kaupanpäälle Vichy NutriExtra vartalovoiteen ja meikkipussin. Kampanjasta ei enää ollut mainintaa voidehyllyssä, mutta aiemmin kampanjaa hyödyntäneenä kysäisin kassalta. Jemmasta kaupanpäällispussukoita vielä löytyy :)
sunnuntai 12. elokuuta 2012
torstai 9. elokuuta 2012
Marjaseura
Edellinen mustikkametsäjuttu sai yllättävän paljon lukijoita & kommenttejakin. Kiitos niistä :)
Ihmettelyä ovat aiheuttaneet "ahkeruus" ja "valtavat marjasaaliit" :) Eihän marjastuksessa / sienestyksessä / yrttien keräilyssä ole kuitenkaan ollenkaan kyse ahkeruudesta, vaan ihan siitä että pääsee poimimaan tai keräilemään. Siitä kiitos jokamiehenoikeuden, meidän suomalaisten "oma juttu" jota ihan kaikki vaan valitettavasti eivät ehdi / huomaa / halua hyödyntää.
Muistelisin että viime syksynä Keski-Suomalaisen päätoimittaja kirjoitti itseänikin kauan mietityttäneestä aiheesta; Suomi on väärällään miehisiä metsästys-seuroja (On mukana toki jokunen nainenkin), joihin liittymällä pääsee alkuun metsästysharrastuksessa. Missä ovat marjastus-seurat, joihin aiheeseen perehtymätön voisi liittyä, saisi ehkä yhteiskuljetuksen marjamaille sekä tietoa ja vinkkejä marjojen poimimisesta ja sadon hyödyntämisestä?
Minulle marjastus on aina ollut itsestäänselvyys ja helppoa; Isä vei metsään joka kakaran heti kävelemään opittua. Edelleen meidät aikuiset sisarukset isä vie lakka- ja karpalosuolle, neuvoo parhaat mustikkapaikat, etsii pakurikääpiä ja touhuaa rankametsässä siinä sivussa.
Ymmärrän kyllä miten mahdoton kynnys kaupungissa syntyneelle, kasvaneelle ja asuvalle on aloittaa marjastusharrastus niin että touhusta jää mukava muisto, into palata metsään ja vielä huima marjasaaliskin. Thaipoimijoita sivuavissa keskusteluissa meitä "pullamössösuomalaisia" moititaan laiskoiksi, emme viitsi / halua mennä ötököitä kuhisevaan metsään. Jäämme kokonaan ilman mustikoita jos 5000 Thaimaasta lennätettyä poimijaa ei niitä meille metsästä tarjoile... Uskon että totuus on monelle kuitenkin vain yksinkertaisesti marjastuksen aloittamisen hankaluus. Mistä aloitan, milloin ja miten?
Ruuan terveysvaikutuskeskustelu käy kuumana, suomalaisissa nuorissakin on paljon niitä, joita omien marjojen ja muiden luonnon antimien käyttömahdollisuudet kiinnostavat. Netistä ja kirjoista saa tietoa & vinkkejä; Mustikan lehdet voi kuivata tee- ja viherjauheaineksiksi, marjoista terveellinen smoothie, kanervankukista rauhoittava iltatee, horsmasta voi syödä juuret, lehdet ja versot, nokkonen on suomen ravintorikkain kasvi... Tietoa on paljon mutta käytännön toteutus ontuu
Mistä löytyisi taho, joka veisi aiheesta innostuneet ihan konkreettisesti sinne missä tapahtuu; Mustikkametsään, vattupusikkoon, yrttiteeainesten keruuseen, sienimetsään...
Olisiko tässä ihan yritystoiminnan ainesta? Entäpä voittoatavoittelemattomat yhteisöt; esim. Martat tai luontoseurat? Kuka järjestäisi kaupungeissa asuville nuorille / lapsiperheille / mummoille / autottomille päivän marjastusretkiä lähimetsiin?
Kimppakyyti pikkubussilla kohtuuetäisyydelle, ohjeistus tarvittaville välineille (halvempaa harrastusta tuskin on) ja paikanpäälle joku aiheeseen perehtynyt kädestä pitäen neuvomaan ja antamaan vinkkejä. Kertaohjeistus voi jo olla riittävä ponnahduslauta harrastuksen aloittamiseen ainakin auton omistaville. Autottomille säännöllisiä yhteiskuljetuksia, joiden kustannukset saadaan varmasti ihan kohtuullisiksi kulut jakamalla.

Harvoin näitä "yhteiskunnallisia aiheita" kommentoin tai niihin puutun mutta tämän nyt purin sydämeltäni. Odottelen lapsia ensimmäiseltä koulupäivältä kotiutuvaksi ja sillä sekunnilla kun ovat paikalla, painun vattupusikkoon, ämpärit, eväät ja kaikki mukaanhaluavat takapenkillä...
Ihmettelyä ovat aiheuttaneet "ahkeruus" ja "valtavat marjasaaliit" :) Eihän marjastuksessa / sienestyksessä / yrttien keräilyssä ole kuitenkaan ollenkaan kyse ahkeruudesta, vaan ihan siitä että pääsee poimimaan tai keräilemään. Siitä kiitos jokamiehenoikeuden, meidän suomalaisten "oma juttu" jota ihan kaikki vaan valitettavasti eivät ehdi / huomaa / halua hyödyntää.
Minulle marjastus on aina ollut itsestäänselvyys ja helppoa; Isä vei metsään joka kakaran heti kävelemään opittua. Edelleen meidät aikuiset sisarukset isä vie lakka- ja karpalosuolle, neuvoo parhaat mustikkapaikat, etsii pakurikääpiä ja touhuaa rankametsässä siinä sivussa.
Ymmärrän kyllä miten mahdoton kynnys kaupungissa syntyneelle, kasvaneelle ja asuvalle on aloittaa marjastusharrastus niin että touhusta jää mukava muisto, into palata metsään ja vielä huima marjasaaliskin. Thaipoimijoita sivuavissa keskusteluissa meitä "pullamössösuomalaisia" moititaan laiskoiksi, emme viitsi / halua mennä ötököitä kuhisevaan metsään. Jäämme kokonaan ilman mustikoita jos 5000 Thaimaasta lennätettyä poimijaa ei niitä meille metsästä tarjoile... Uskon että totuus on monelle kuitenkin vain yksinkertaisesti marjastuksen aloittamisen hankaluus. Mistä aloitan, milloin ja miten?
Ruuan terveysvaikutuskeskustelu käy kuumana, suomalaisissa nuorissakin on paljon niitä, joita omien marjojen ja muiden luonnon antimien käyttömahdollisuudet kiinnostavat. Netistä ja kirjoista saa tietoa & vinkkejä; Mustikan lehdet voi kuivata tee- ja viherjauheaineksiksi, marjoista terveellinen smoothie, kanervankukista rauhoittava iltatee, horsmasta voi syödä juuret, lehdet ja versot, nokkonen on suomen ravintorikkain kasvi... Tietoa on paljon mutta käytännön toteutus ontuu
Mistä löytyisi taho, joka veisi aiheesta innostuneet ihan konkreettisesti sinne missä tapahtuu; Mustikkametsään, vattupusikkoon, yrttiteeainesten keruuseen, sienimetsään...
Olisiko tässä ihan yritystoiminnan ainesta? Entäpä voittoatavoittelemattomat yhteisöt; esim. Martat tai luontoseurat? Kuka järjestäisi kaupungeissa asuville nuorille / lapsiperheille / mummoille / autottomille päivän marjastusretkiä lähimetsiin?
Kimppakyyti pikkubussilla kohtuuetäisyydelle, ohjeistus tarvittaville välineille (halvempaa harrastusta tuskin on) ja paikanpäälle joku aiheeseen perehtynyt kädestä pitäen neuvomaan ja antamaan vinkkejä. Kertaohjeistus voi jo olla riittävä ponnahduslauta harrastuksen aloittamiseen ainakin auton omistaville. Autottomille säännöllisiä yhteiskuljetuksia, joiden kustannukset saadaan varmasti ihan kohtuullisiksi kulut jakamalla.
Harvoin näitä "yhteiskunnallisia aiheita" kommentoin tai niihin puutun mutta tämän nyt purin sydämeltäni. Odottelen lapsia ensimmäiseltä koulupäivältä kotiutuvaksi ja sillä sekunnilla kun ovat paikalla, painun vattupusikkoon, ämpärit, eväät ja kaikki mukaanhaluavat takapenkillä...
tiistai 7. elokuuta 2012
Lomalla
Vuoden odotetuimmat viikot, mustikka-aika. Nyt on taas pakkas-arkku ja sielu ladattu metsässä. Vasta alkanut vattuaika onneksi vielä pitkittää iloa muutaman viikon.
Metsässä on ihanaa - mutta mitä siellä ei halua kuulla...
- "สถานที่ที่ดีสำหรับบลูเบอร์รี่" "Loistava mustikkapaikka", Thai-kielellä
- Mulla ei oo enää harmainta aavistusta missäpäin se auto on
- Oo ihan hiljaa. Sulla on joku kauhea ötökkä päässä / selässä!
- Varo, käärme!
- Mamma, mä unohdin kumpparit...
- En enää muista mihin jätin sen täyden ämpärin...
- Kohta alkaa satamaan...
- Putosko auton avaimet?
- Täällä oli eilen ihan helv***ti itikoita / mäkäräisiä / paarmoja...
- Satojen ampiaisten äkäinen pärinä. Opetus: Älä sohi maapesää poimurilla...
Palailen pikkuhiljaa kuun lopussa ahkerammin tänne bloginkin pariin mutta jonkun viikon vielä touhuan metsässä sankojeni kanssa. Kiitos kaikista mukavista kommenteista :)
Uutena kokeiluna aion perehtyä myös variksenmarjan ja juolukan poimintaan & hyödyntämiseen. Jos jollakulla on aiheesta käytännön kokemusta niin mielelläni otan vinkkejä vastaan; Miten toimivat raakakäytössä ilman lisättyä sokeria / keittämistä?
Jokaiselle oma.
Maanantai
Tiistai
Keskiviikko
Torstai - ei malta lopettaa...
Perkauspaikka
Purkituspaikka
Loppusijoituspaikka, mustikka-arkku. Vielä onneksi mahtuu muutama ämpäri :)
Metsässä on ihanaa - mutta mitä siellä ei halua kuulla...
- "สถานที่ที่ดีสำหรับบลูเบอร์รี่" "Loistava mustikkapaikka", Thai-kielellä
- Mulla ei oo enää harmainta aavistusta missäpäin se auto on
- Oo ihan hiljaa. Sulla on joku kauhea ötökkä päässä / selässä!
- Varo, käärme!
- Mamma, mä unohdin kumpparit...
- En enää muista mihin jätin sen täyden ämpärin...
- Kohta alkaa satamaan...
- Putosko auton avaimet?
- Täällä oli eilen ihan helv***ti itikoita / mäkäräisiä / paarmoja...
- Satojen ampiaisten äkäinen pärinä. Opetus: Älä sohi maapesää poimurilla...
Palailen pikkuhiljaa kuun lopussa ahkerammin tänne bloginkin pariin mutta jonkun viikon vielä touhuan metsässä sankojeni kanssa. Kiitos kaikista mukavista kommenteista :)
Uutena kokeiluna aion perehtyä myös variksenmarjan ja juolukan poimintaan & hyödyntämiseen. Jos jollakulla on aiheesta käytännön kokemusta niin mielelläni otan vinkkejä vastaan; Miten toimivat raakakäytössä ilman lisättyä sokeria / keittämistä?
Jokaiselle oma.
Tiistai
Keskiviikko
Torstai - ei malta lopettaa...
Perkauspaikka
Purkituspaikka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)