sunnuntai 10. elokuuta 2014

Satovarma tomaatti


Tomaatin kasvatus avomaalla - siitäkin taas tämä kesä opetti jotain...
Enää kuusi kuukautta siihen, kun saa taas tehdä tomaatin siemenkylvöt. Jospa seuraavan kerran malttaisin pysyä ruodussa - eli kasvattaa vaan tätä yhtä säänkestävää lajiketta, jota eivät keväthallat tai heinäkuun helteetkään heilauta.

Kuvassa näkyvän tomaatin siemenet hankin noin kymmenen vuotta sitten Exotic Gardenilta. Keräsin aina syksyisin siemeniä talteen ja pyöritin samaa kantaa vuodesta toiseen. Parisen vuotta sitten en löytänykään kylvöaikoihin siemenjemmaa ja kasvattelin sitten ihan kokeilunhalustakin jokusta muuta lajiketta. Tukevakasvuinen Wilma on kiva ruukkutomaatti ja Black Russian yllättävän kestävä ja satoisa runkotomaatti avomaallakin. Mikään ei kuitenkaan ole vetänyt vertoja tälle vanhalla siemenkannalle, jonka virallista lajinimeäkään minulla ei enää ole tallessa.


Sen verran muistan, että siemenet myytiin "Siperialaisena pensastomaattina?". Olen kylvänyt siemenet helmikuun puolivälin tienoilla, istuttanut taimet ulos avomaalle toukokuun alkupäivinä ja saanut ensimmäiset kypsät tomaatit juhannusviikolla.
Tänä keväänä poikkeuksellisen kylmä sää hiipi tänne meidän mäkitontille saakka ja lämpö laski nollan tuntumiin parina yönä. En suojannut taimia mitenkään. Vaikka muiden tomaattilajikkeiden lehdet osin paleltuivat, tähän tomaattiin ei tullut mitään näkyvää kylmävauriota.
Viileys hidasti raakileiden kypsymistä, mutta ensimmäinen punainen tomaatti saatiin kuin saatiinkin juhannukseksi :)
Tämä lajike on siis pienikokoista pensastomaattia. Osa tomaatteja on jäänyt (ehkä epämääräisen hoidonkin takia) pieniksi, mutta kyllä varsissa on ihan mukavan kokoistakin - lähes oikean kasvihuonetomaatin näköistä.


En tiedä ovatko viileät tai helteiset säät osin hidastaneet tomaattisatoa, koska tänä kesänä kypsyviä tomaatteja ei ole mielestäni ollut ihan niin runsaasti kuin aiempina vuosina. Kyllä niistä oman käytön salaattitarpeet on saatu, mutta pakastimeen ei ole vielä riittänyt. Raakiletta on ihan valtavasti.


Minulla tomaatit kasvavat takapihan kasvimaalla. Paikka on aamusta aurinkoinen, mutta jää talon varjoon jo alkuiltapäivästä. Virittelin keväällä tomaateille korkeat narutuet - luulin tätä kasvustoa runkotomaatiksi, mutta ilokseni kasvutapa paljasti, että kadoksissa ollut vanha siemenkanta oli taas vahingossa tullut kylvetyksi.

Tuin alussa pensasmaisesti kasvavaa tomaattia naruihin, mutta nyt se on haaronut ja levinnyt pitkin penkkiä. Keväällä vieruskasvina kasvaneet valkosipulit on jo korjattu pois ja osa jätetty kasvamaan kokoa ensi syksyyn saakka.
En ole kastellut penkkiä kertaakaan koko kesänä - hautasin tosin jo alkujaan tomaattien taimipotit lähes puolen metrin syvyyteen pehmeään maahan. Maata en ole lannoittanut muulla kuin kalkilla ja heinäsilpulla. En myöskään ole karsinut lehtiä tai muutenkaan ohjannut kasvua. Sato saattaisi olla vielä parempi kunnollisella hoidolla, mutta tämä lajike päästää hoitajan mökille ja marjametsiin...
Kuivuva heinäsilppu lannoittaa, pitää kosteuden ja suojaa nyt osin maassa makaavia tomaatteja likaantumasta.


Että aika helpollakin voi tomaattia kasvattaa... Yhden lukijan kanssa jo keväällä olikin aiheesta puhetta. Lupasin lähettää tämän tomaatin siemeniä syksyllä, kun sadosta jää ylimääräisiä ja ylikypsiä tomaatteja. Lajikkeen nimeä en siis muista - ja on se kenties saattanut jollain tasolla risteytyäkin vuosien aikaan muiden kasvattamieni tomaattien kanssa.
Mutta - minua harmittaa että moni ostaa keväällä usein kalliitakin tomaatintaimia, joista ei sitten tule satoa kourallistakaan kaikista kasvusäkeistä ja lannotteista ja kastelusta ja hellästä hoidosta huolimatta. (Niin kävi tänä vuonna hyvälle ystävällekin...)

Jos olet aloitteleva avomaan viljelijäharrastelija (ja haluat päästä helpolla kuten minä) ja olisit innostunut kokeilemaan tätä helppohoitoista ja kestävää lajiketta, niin laita viestiä blogipostiin eilistapaistoa@gmail.com - voin lähettää syksyllä siemenkantaa ensi keväällä kasvatettavaksi.
Tarkennukseksi - en myy siemeniä - niitä saa ihan siitä ilosta, että mielelläni laitan tätä hyvää kiertämään.

torstai 7. elokuuta 2014

Mustikkapiirakka - gluteeniton



Maailman helpoin mustikkapiirakka valmistuu tällä ohjeella: laita lapset tekemään :)
Meillä innokas marjastaja & leipuri Lempi vielä tekee hienon blogipostauksenkin aiheesta - eipä tarvitse äidin kuin kääntyä kotona, täyttää jääkaappi mustikoilla ja taas pääsee takaisin metsään...

Helppo, vähäsokerinen ja -rasvainen, gluteeniton mustikkarahkapiirakka.

100g voita
½ dl intiaanisokeria (Masajo)
1 muna
1dl tattarijauhoa 
1dl tattarihiutaleita 
3rkl perunajauhoa
2tl leivinjauhetta

250g maitorahkaa
1muna
2tl vaniljasokeria

5dl mustikoita

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna hyvin vispaten. Lisää erillisessä kulhossa yhdistetyt kuiva-aineet.
Taikina on pehmeää ja se on helppo levittää piirasvuokaan nuolimella.

Kaada päälle marjat. Sekoita maitorahka, muna ja sokeri. Kaada mustikoiden päälle. Uuniin noin 175 astetta, noin 1 tunti.
Ohje lyhentäen kopsattu Lempin blogista.

Mustikkapiirakan kuvallinen ja perusteellinen ohje Lempi-tyttären kirjoittamana.



Tilanne on täällä taas se ikuinen syksyn tuska - pakastimiin ei enää mahdu... Eletäänkin täällä koko perhe suomalaista sesonkidieettiä - tuoretta mustikkaa viisi kertaa päivässä. Mustikka on tietty sokeripitoinen raaka-aine, mutta en usko että sitä voi liika-annosta saada näin kuuriluontoisesti. On meillä toki jotain muutakin pientä siinä sivussa närpitty - mutta viisi kertaa päivässä iso lautasellinen mustikoita, lisänä pari lusikallista rahkaa, luonnonjogurttia tai kermaa.

Sen verran voin mustikan ylensyönnin vaikutuksesta sanoa, että ainakin se on piristänyt ihan valtavasti - herään aamuaurinkoon ennen "ylösnousua". Vatsakaan ei ole ollenkaan tukossa vaikka mustikalla pitäisi olla vatsaa kovettava vaikutus.

Perattu mustikka säilyy jääkaapissa hyvänä ainakin pari päivää. Nyt mustikat alkavat olla jo niin meheviä, että osa väkisinkin liiskaantuu kerätessä tai sangossa. Perkaamisen jälkeen huuhtaisenkin marjat vielä lävikössä kylmällä vedellä - minulla on tuntuma, että siten säilyvät jääkaapissa raikkaampina. Sangollinen tuoreita mustikoita heilahtaa tosin tällä porukalla parissa päivässä

Mustikkaa voi poimia syömämarjaksi hyvin vielä syyskuussakin puolukka-aikaan. Pakastukseen kannattaa mielestäni suosia alkusadon napakampaa marjaa.

mustikkarahkapiiras mustikkapiiras mustikkapiirakka ohje resepti helppo gluteeniton

maanantai 4. elokuuta 2014

Euron kassi

Kesällä kirppistely jää aika vähiin - marjasesongin aikaan kun ei malttaisi jättää yhtään metsäpäivää väliin. Viime viikolle osui kuitenkin yksi sadepäivä ja se motivoi pikaiselle kierrätyskierrokselle.
Löytyihän sieltä taas yhtä sun toista pientä; jumppapaitoja tyttärille, ihania valkoisia puuvillamekkoja mökille, uudet Arcopedicon kengät (eurolla nekin) ja sitten tämä kassi, jonka nostan viikon löydöksi.



Italialainen nahkalaukku, ihan täydellisesti patinoitunut ruskea väri, lokeroita ja taskuja - kaikelle tarpeelliselle ja tarpeettomalle, vaikka selkeästi vanha ja käytetty, niin puhdas ja hyväkuntoinen. Tästä tuli ensi silmäyksellä tulevan talven kainaloinen... Että voi ihminen tulla iloiseksi yhdellä eurolla :D


Ja muuten kuuluu sitä samaa kuin viime viikkoina - mustikoita - nyt kaksikymmentäkuusi ja puoli ämpäriä kasassa ja tiiviisti paketoituna pakastimeen. Vatttujakin olemme siskon ja tyttöjen kanssa etsineet useammastakin aukosta. Aika huono tilanne ainakin Keski-Suomen korkeuksilla - reunoista kuivahtaneita pieniä marjoja. Odottelemme vielä, josko kypsyvä sato olisi yhtään parempaa.

Niin ja hyttysistä - toissapäivänä annoin ensimmäistä kertaa periksi. Ikinään en ole niin äkäistä laumaa saanut ympärille kuin siinä toissapäivän uudessa mustikkapaikassa. Paras löytämämme mustikkapaikka tänä kesänä, mutta pilviutuinen tuuleton hellepäivä soisen lämpäreen reunamailla ei ollut se otollisin olosuhde.
Sen kuitenkin sanon, että jos pakastimessa ei olisi jo ollut sitä kahtakymmentäkuutta ämpäriä, niin en olisi luovuttanut - ja huomenna aion yrittää uudelleen samalla paikalla :)

Senkin vielä nyt tähän laitan, että en ole tätä bloggausharrastusta metsissä unohtanut, mutta tahtia rajoittavat sähkötön mökki ja olematon nettiyhteys. En ole saanut edes puhelimen Instagramia toimimaan - en metsässä enkä mökillä... Että tämmöisiäkin seutuja vielä on :)