Viimeiset viisitoista vuotta olen vispannut marjapuuroa eli puolukkapuuroa ainakin sen kaksi-kolme kertaa viikossa. Mitä kauemmin vispaa, sen parempaa ja kuohkeampaa puurosta tulee, niinhän se menee. Ja että hermoon otti seisoa siinä vispilän pärinässä ja tuijotella peräseinän laatoitusta...
Kalat nousivat aikanaan kuivalle maalle ja kehitystä on tapahtunut myös marjapuuron vispaamisessa. Tämä kattila parinaan vanha Philips sähkövispilä... Jossain vaiheessa huomasin että ovat luodut toisilleen. Pönkkäämällä vispilän takaseinän purkkeja vastaan ja tukemalla vispilän toisen reunan muutamalla purkilla, homma toimii ihan itsekseen. Minä voin sillä välin istahtaa teekupposelle toiseen huoneeseen, kauas vispilän metelistä...
Toteutusvinkki: Purkeissa pitää olla jonkinverran painoa / sisältöä toppaamassa vispilää karkaamasta kierrokselle kattilan ympäri ja tiskipöydän ympäri ja jopa keittiönkin ympäri... Tarkista johdon pituus :D
Jokunen vierailija on kommentoinut homman näyttävän hieman arveluttavalta. Hyvin on kuitenkin toiminut jo ainakin kymmenen vuotta.
Vispipuuro on parasta. Miksi en ole tehnyt pitkään aikaan vispipuuroa? Ja nimenomaan kunnolla vispattu ja liikaa sokeroitu. Teet juuri oikean näköistä vispistä. slurps. Mulla on kattilat tai ilmeisesti juurikin tuo aivan sama kattila (!!!) kyllä sen näköinen että siinä on vispattu.
VastaaPoistaOho, 2-3 kertaa viikossa! :O Meille vispipuuro on harvinainen herkku, kun sen valmistaminen on niin vaivalloista. Äiti tekee hyvää puuroa, itse olen ehkä kerran koittanut. Mutta voisinpa tästä inspiroitua :) Siis kertaluontoisesti, ei montaa kertaa viikossa:)
VastaaPoista