maanantai 20. helmikuuta 2012

Lupa rentoutua

Ja sen teen silittämällä :) Luulin hiljaa että olen ainut kohjo kotiäiti Konginkankaalta (niin, siellä olen syntynyt), jolle "oma hetki" tarkoittaa viikottaista silitysvuorta... Sitten luin jostain naistenlehdestä artikkelin pastori Marianne Heikkilästä. Jutussa hän julkisesti tunnusti nauttivansa silittämisestä. Aah, olin löytänyt hengenheimolaiseni ja luvan rentoutua minäkin...

Tänne kodinhoitohuoneeseen kasaan viikon nyssykät, iso kannu teetä valmiiksi, vanha radiomankka rahisemaan kanavalla Groove (yleensä) ja siinä pinoa silitellessä onkin sitten aikaa mietiskellä elämää, ja mitä laittaisi illalla ruokaa...




Lempin pino ja teemuki.




Tänä aamuna kuultua mm: Shakira (pakko jammailla, peppu pyörii), Kiss-Poison (pakko jammailla vielä isommin) ja Roxette-Milk and Toast and Honey (pakko rauhoittua ja silittää välillä :)




Oma pino ja omat juomajemmat :)




Veeran pino ja saunan laudepyyhepino (pyyhkeitä en silitä).




Yhtä mukavaa maanantaipäivää teille lukijoille :)

8 kommenttia:

  1. Hatunnosto, silitys on minusta inhottavinta kotihommaa. Välillä pistän Tobyllä menemään, kun on pakko koppeutua.

    VastaaPoista
  2. Oletpa ahkera! :) Meidän äitillä sen juttu oli tiskaus. Se nautti siitä suunnattomasti ja sanoi jopa oikeasti rentoutuvansa tiskauksen parissa! :D Siitä syystä meillä ei ollutkaan lapsuudessa tiskikonetta.. No, kukin tavallaan! :) Mulla se juttu taitaa olla lumitöiden teko, jota toiset taas sitten inhoaa..

    VastaaPoista
  3. Minäkin haluaisin tykätä silittämisestä, ajatus on niin viehättävä. Viinilasi, musiikkia, puhdasta pyykkiä, siistit pinot vaatteita <3 Voisko olla, että mulla on vaan niin köpö rauta, että siksi en yhtään tykkää silittää? Onko silittäminen välineurheilua?

    VastaaPoista
  4. Olisihan se kiva puoli päivää silitellä ja lipitellä punkkua ja viikkailla vaatteista kauniita pinoja MUTTA
    -kahdeksan tuntia töissä
    -kolme alle 10-v. lasta
    -aina joku sairaana (oksennus-, räkä- ja yskätaudit jo kahteen kertaan koettuna)
    -kodin, päiväkodin ja S-Marketin välinen kolmiyhteys
    eivät oikein anna tuulta silitysintoni alle.
    Joten en silitä. Ikinä.

    VastaaPoista
  5. Hei Pauska :)
    Imurointi taitaa pitää oman inhokkilistani kärkisijaa, tai kompostisangon tyhjennys talvella... Mitä niitä miettimään, tehtävä on kuitenkin :)
    Mikä on Toby?

    Hai Saara :) Ymmärrän äitiäsi, sama riippuvuus vaivaa omaa äitiäni. Hänellä ole vieläkään astianpesukonetta, eikä kuulema ikinä tule :)
    Mieti vaan kun meitäkin oli seitsemän lasta ja äiti teki yli 30v perhepäivähoitajan työtä... On jokunen kippo tullut pyöräytettyä altaassa...
    Lumihommista en oikein perusta... Sen näköinen tuo piha onkin. Eilen just suunnittelin että jos autolla hinkkaisin sahaten tuota ajoluiskaa eestakas niin siinä tumppaantuisi tuo lumi eikä tarvitsisi kolata...

    VastaaPoista
  6. Hei kirpparikeiju :)
    No, aamusta ihan vaan teekupin kanssa silittelen :) Ja siinä on oikeastaan ainut paikka missä tulee kuunneltua radiota. Radiomankkani on ihan hemmetin vanha rahiseva hökötys, jonka vuosia ja kymmmeniä sitten ostin naapurin teinipojalta 15 markalla :) En halua vaihtaa...

    "Siistit pinot", katsopas nyt vähän tarkemmmin minun pinojani :D

    Kyllä, silitys on välineurheilua. Tämä nykyinen rautani oli hyvä mutta nyt joka kohdaltaan vetelee viimeisiään... Kävin jo Gigantista katsomassa uutta vastaavaa, ajatuksella että noin 100€ saa hyvän jossa vesisäiliö on pöytätelineessä. Ei se ihan niin mennyt... Maksoi yli 200€ ja nyt sitten pitäisi surffata koko maailman silitysrautatarjonta että ihanko totta, eikö halvemmalla saa?

    Hei Anonyymi :)
    Auts, kuulosti pahalta, "Lipitellä punkkua"... Ei kukaan halua "lipitellä punkkua" vaan nauttia puoli lasia punaviiniä :D

    Usko vaan, että ymmärrän tai ainakin yritän ymmärtää, mistä puhut... Minulla on neljä lasta, olen hoitanut välillä seassa myös muiden lapsia ja ihan "oikeaa" palkkatyötäkin olen tehnyt.

    Minä vaan yksinkertaisesti tykkään silittää ja kuunnella samalla radiota... Ei ollenkaan ole tarpeeellista tai pakollista touhua. Eikä lapset varmaan ikinä aikuisena muistele josko ne Muumi-paidat oli silitetty vai ei :D

    Hyvä että osaat sanoa ei semmoisille joutaville arjen hommille joita et ehdi tai halua tehdä. Kaikki tavallamme tätä arkea kiskomme eteenpäin ja jokainen tapa on justiinsa yhtä hyvä kuin toinenkin.

    VastaaPoista
  7. Oi, mulle tuli muisto mieleen; kun isäni joutui sydänkohtauksen takia sairaalaan teho-osastolle äitini soitti minulle yöllä. Meillä on lähes 200km matkaa vanhemmille, joten emme lähteneet siltä istumalta ajamaan pitkää matkaa, vaan piti odotella aamua... ja eihän nukkumisesta tullut mitään surun ja valtavan huolen takia, joten lopun yötä silitin vaatteita! Eli vaikka en ihan hirveesti tuota hommaa rakastakkaan, niin siinä vaan on jotain terapeuttista ja aika kuluu käsillä tehden.
    Silitän muuten kaikki vaatteeni, mutta nykyisin laiskottaa ja silitän vaatteet vasta juuri ennen päälle laittamista...
    Kiva postaus! Ja voi miten tykkään positiivisuudestasi :)

    VastaaPoista
  8. Anonyymi: Kiitos liikuttavasta kommentista. Siinäpä se ehkä on silittämisen salattu merkitys... Itsekin jotenkin rauhoitun, siinä kun on pakko vaan olla aloillaan, tekemistä käsille ilman sen suurempaa aivotyöskentelyä. Ajatuksissaan vaan käy kasaa läpi...
    Minulla taas tuolla mukava pino odottamassa. Menee lienee vaan jokunen kerta ennenkuin olen ihan tottunut vähän erilaiseen, uuteen silitysrautaani :)

    VastaaPoista