sunnuntai 31. elokuuta 2014

Aloita suolasta

-Jostain se on tingittävä, että suolasta sitten päätettiin... Sille kaverin miehen lohkaisulle nauroimme kerran kahvipöydässä kun puhe taas kääntyi ruoan hintaan ja jokapäivän valintoihin kauppareissulla.

Jos luet tätä blogia, olet aika varmasti yksi niistä kuluttajista, jotka laillani pähkäilevät tavallisen arjen keskellä munien, perunoiden, maitolitran, porkkanoiden, omenoiden, kaalin, jogurtin ja monen muun päivittäistavaran hintaeroa luomun ja tavallisen - sen kalliimman ja edullisemman välillä...


Samasta asiasta juttelin edellisessä työpaikassani useinkin asiakkaiden kanssa - kiinnostusta parempaan ruokaan on, mutta luomuruokien, superfoodien ja ravinnelisien maailma tuntuu aiheeseen perehtymättömältä ihan loputtomalta viidakolta - mistä aloittaa ja mikä olisi se mistä juuri minä eniten hyötyisin ja hinnatkin hirvittävät...

Vastasin aihetta pähkäileville aina, että aloita vaihtamalla suola parempaan. Suola sulautuu totuttuun arkeen ja entiseen ruokavalioon ilman yhtään uutta reseptiä tai raaka-ainetta. Suola tulee taatusti käytettyä. Suolakilon, sen kalliimmankaan hinta ei ole kompromissi arkisten ruokavalintojen kanssa pähkäilevälle.



Minulle ruususuola on ollut itsestäänselvyys keittiössä jo kauan - tuntuu että aina - no vuosia kuitenkin. Tosin suolan käyttö on meillä uskoakseni aika minimaalista. En ole koskaan suolan käyttömääriä edes miettinyt, mutta luulisin että kilon suolapussi riittää vuoden jos toisenkin tai ehkä kolmekin???
Kalan ja lihan kokkaajilla sitä menee tietysti hiukan eri tahtiin jo marinointipuuhissa, mutta en usko että tässä aiheessa puhutaan kenenkään kohdalla useista kiloista vuodessa?



Ruususuola louhitaan käsin Andeilta, jossa se on saanut kiteytyä miljoonia vuosia suojassa saasteilta - vakuuttavaa ja houkuttelevaa, mutta se ei ollut ruususuolan tärkein valintaperuste minulle. Ruususuolan on todettu sisältävän kaliumia 20 kertaa enemmän, rautaa 28 kertaa ja magnesiumia yli viisi kertaa enemmän kuin luonnon suolajärvisuola - sekään ei suoraan sanoen ole minulle se pointti. Mutta se, että ruususuola vaan kertakaikkiaan maistuu ihan erilaiselle - niin paljon paremmalle kuin valkaistu pöytäsuola. Se on minun valintaperusteeni.



En ole tutkinut eri suolalaatujen kemiallisia rakenteita tai valmistusmenetelmiä sen tarkemmin - tai kyllä oikeastaan vähän olen, mutta en käy sitä pitkää juttua tähän selventämään. Kuten sanoin, suolaa minulla menee ehkä kilo kolmessa vuodessa, joten hinta (noin 5€/500g pussi) ei ole motivoinut aihetta päiväkausia pähkäilemään - olen vain yksinkertaisesti ostanut suolan osalta sitä parasta - kustannuksista piittaamatta :)

Ja koska olen nainen, joku pieni luksuksen pilkahdus arjessa vaan tekee päivästä paremman. Pidän aina ruususuolapurkkia keittiössä esillä. Hennon vaaleanpunainen ruususuola on jotain samaa keittiössä, kuin olisi satasen pieni kasvoseerumiputeli kylppärissä :)

Nippelitietoa suolasta löytyy googlaamalla viljalti. Yksinkertaisin tapa vertailla ruususuolaa ja valkaistua pöytäsuolaa on haistaa molempia. Enpä sano siitä testistä sen enempää - kokeile ja ihmettele...





Olen viljellyt ruususuola -sanaa blogini resepteissä jo vuosia. Tiesin että ruususuola on sitä vaaleanpunaista - ja onhan se. Sitä en aiemmin tiennyt, että ruususuola on Masajo -yrityksen rekisteröimä tuotemerkki.
Sain yhteydenoton samaiselta yritykseltä jokunen viikko sitten - siinä kertoivat huomanneensa minun ja ruususuolan pitkän yhteiselon blogini resepteissä.
Nyt tiedän myös tarinan ruususuola -nimen takaa ja senkin, miten ruususuolaa louhitaan. Masajon sivuilta löytyy muutenkin laajalti tarinaa ruususuolan tuotannosta.

Tässä linkissä mielenkiintoinen juttu kristallisuolasta eli ruususuolasta.

Jutun kuvissa näkyvät suolat sain maahantuojalta tuotenäytteinä - vaikka nyt tässä tapauksessa olivat tuttuja tuotteita jo entuudestaan... Uusi mieluinen kiva juttu keittiöön oli Masajon suolamylly. Myllyn ulkokuori on vahvaa lasimaista akryylia ja myllyosa keraaminen. Kaunis ja jämäkkä laite. Nyt voin hifistellä niihin parhaisiin sunnuntairuokiin ruususuolaa suoraan myllystä jauhaen.
Aidon ruususuolan jälleenmyyntipisteitä on kiitettävästi ympäri Suomen. Ruususuolaa löytyy mm. Cittarista, Prismasta ja Ekolosta sekä sadoilta yksityisiltä yrittäjiltä.

Vielä muista jutun alussa mainitsemistani raaka-aineista:
-Munat ostan luomuna, hintakin on nyt hiukan laskenut (Lidl 1,75€).
-Perunat luomuna. Hintaero kuroutuu umpeen sillä, ettei luomuperunoita tarvitse kuoria.
-Maitoa fifty-fifty, välillä luomuna ja toisinaan tavan punaista.
-Porkkanat - yleensä luomuna, mutta jos niitä ei ole niin tavallisia. Luomuporkkanoita en kuori.
-Omenat kerään mummolta luomuna ja teen sosetta koko talveksi.
-Kaali - kompromissina tavallinen kelpaa.
-Jogurtti - fifty-fifty luomua ja tavan partaukkoa sekin.

Kaali ja sipuli eivät kuulu eniten kasvinsuojeluaineita keräävien joukkoon. Ne ostan arjen kompromissina tavan laatuisina. Perunan viljelyssä käytetään Suomessa eniten kasvinsuojeluaineita / hehtaari - siitä kohtaa en tingi ja ostan aina luomuna, mutta kompensoin hintaeroa käyttämällä kuoretkin. Omenat kuuluvat eniten ruiskutettaviin hedelmiin - niitä en osta.

masajo tuotteet / ruususuola resepti / jällenmyynti ruususuolan ostopaikka ja hinta

torstai 28. elokuuta 2014

Alanya 2014


Nappasin äkkilähtönä kotikentältä viikon loman Turkin Alanyaan. Tämä oli taas kaikin puolin mukava ja edullinen loma - nämä lupaamani matkavinkit nyt vaan hiukan myöhässä täältä kotisohvalta käsin - hotellitiedoissa luvattu nettiyhteys ei sitten toiminutkaan...

Alanya puolustaa paikkaansa edullisena lähikohteena aurinkolomaa hakevalle. Suoria lentoja Antalyaan lähtee usein maakuntien pikkukentiltäkin - ja se on iso plussa. Pääkaupunkiseudulla asuvat eivät ehkä huomaa, että meille maalaisserkuille matka Vantaan kentälle vie usein tunteja enemmän kuin itse lento lomakohteeseen...

Antalyan seudun kohteista olen aina valinnut Alanyan - koskapa ystävälläni on siellä "kesämökki". (Tällä kertaa kuitenkin asuimme hotellissa.) Haluan lomalla "ihmisten ilmoille" - kaupunkikohteisiin joilla on historia ja olemassa olevaa paikallisasutusta jo ennen turismin aikakautta. Alanya on mielestäni lomakohteena sopivan kokoinen kaupunki - tutkimista riittää useallekin vierailulle, mutta alueen pystyy vielä inhimillisesti hahmottamaan.

Euron kurssi on taas viime talven aikaan vahvistunut, joten jo entuudestaan edullinen Turkki on nyt vielä hitusen entistäkin edullisempi lomakohde. Euron vaihtokurssi oli nyt reilu 2.8 liiraa, (vielä muutama vuosi sitten se oli vain hieman yli 2 liiraa) eli liirahinnat voi käytännössä nyt melkein jakaa kolmella eurohinnoiksi.

Ravintoloissa edullisia ja hyviä ovat "Locanta" -kyltillä merkityt ravintolat. Niissä ei tarjota alkoholia. Nyt annoshinta keitoille oli 5TL (1,7€) ja kebab-rullalle 4TL (1,4€). Hyvä ruokajuoma, sekä aamupalan ja välipalan lisuke on Ayran; hapatettu jogurttijuoma, jota saa supermarketeista noin 0,50TL (0,20€) hintaan. Se auttaa myös pitämään vatsapöpöt kurissa.

Mukavia Locantoja on useampikin mm. linja-autoaseman laidalla (löytyy helposti Otogar -kylttejä seuraten). Parasta tällä kertaa oli kuuma jogurttikeitto. Papusoppa on aina hyvää ja Linnea tykkäsi lammasvartaasta.



Valitsen aurinkolomilla aina hotelliksi huoneiston, jossa on edes minimalistiset keittomahdollisuudet. Oma jääkaappi, vedenkeitin ja sähkölevy - loman luksusta. Mukaan pakkaan vihreää- ja yrttiteetä, puurohiutaleita ja Vogelin yrttisuolaa.
Parhaat vihannekset ja hedelmät saa torilta, mutta markkinoita ei ole ihan joka päivä - eikä joka nurkalla. Nytkin kävin ensimmäisenä päivänä Metro-tukussa, jossa on ison marketin valikoima kaikkea mahdollista taulutelevisioista gluteenittomiin tuotteisiin. Hintataso on edullinen ja elintarvikkeita käsitellään länsimaisen tarkasti mm kylmätilojen osalta.
Pienempiä edullisia kauppoja ovat mm. BIM ja SOK - niistä saa tarvittavat jokapäivän vedet tms yhtä edullisesti kuin Metro-tukusta.




Metro-tukkuun sisäänpääsy on ymmärtääkseni nykyisin helpompaa kuin aiemmin. Asioidessasi täytät vain vierailijakortin, johon merkitset oman hotellisi osoitteen ja puhelinnumeron. Metroon pääsee ainakin busseilla 2 ja 202 jotka kulkevat keskustan "kahdenkymmenenviiden metrin" -katua, mutta monella muullakin bussilla tai Dolmuksella. Metro mainitaan usein bussien reittilistassa.
Sieltä ostin taas tälläkin reissulla tytöille mm. aitoja Converse -tennareita noin 30€ hintaan ja tosi kestäviä ja hyviksihavaittuja Puman ja Caterpillarin sukkia

Ja voi lomalla välillä käydä ihan yksinkertaisesti hampparillakin. Viime keväänä Alanyn keskustaan avattiin myös Hesburger, jossa juusto- ja kana-aterian sai alle 6TL eli reilulla parilla eurolla ja pehmiksen 0,50TL (noin 0,20€).


Ja mistä tykkään - Starbucks'in vihreästä teestä :) Joka päivä kävimme iltapäiväteellä keskustan kahvilassa. Keskikokoinen tee 4TL (1.40€) ja varjoisa istuinpaikka keskellä kaupungin ihmisvirtaa. Kahvilan kakuista en niin perusta, mutta Turkissa on aika harvassa paikkoja, joista saa muuta kuin paikallista mustaa teetä.


Ja tulevan hävikkiviikon kunniaksi teepussivinkki: Starbucksin teepussi on tosi muhkea. Itse haudutan siitä yleensä kertakupilliseen kaikki tehot irti, mutta nuorin tytär ja siskonikin ottivat pussin pois heti kun tee pääsi pöytään saakka. Ne pussit pakkasin joka päivä tyhjään mukiin, kansi päälle ja kassiin. Yöksi jääkaappiin ja aamupalan seuraksi niistä valmistui vielä kattilallinen ihan mainiota teetä :)

Aamupalaa omassa huoneessa. Sen verran loman kunniaksi laiskottelimme, että käytimme osin kertakäyttöastioita.

Itse vaihdoin meille neljän naisen käyttökassaksi tasan 200€ (eli 50€/henkilö) ja se riitti meille mainiosti viikon lomailuun (ruoka, bussimatkat...) Aamupalan teimme hotellilla, päiväruokailut Locantoissa ja välillä hampparipaikoissa, teetä Starbucksissa ja herkkuja Hanci-kahvilassa. Viikon aikana käytimme kerran taksia Metro-ostosten kanssa, muuten Alanyassa kannattaa liikkua busseilla - kertalippu on 2TL (0,70€) ja sillä saa ajella niin pitkälle kuin bussilla pääsee.

Aurinkotuolit vuokrasimme kerran, mutta rantahiekka tuntui ihan liian kuumalta. Levitimme muina päivinä ison lakanan viherkaistaleelle rantahiekan yläpuolelle. Alueella on penkkejä, joissa voi lueskella ja puita jotka varjostavat tarvittaessa - varjoinen ja ilmainen mukava istumapaikka rannalla, eikä tarvitse koko ajan tuskailla joka paikkaan sotkeutuvan kuuman hiekan kanssa... Ihmettelen etteivät ihmiset hyödynnä nurmikkokaistaleita enemmän.

Ostoksia en tällä reissulla paljon viitsinyt tehdä. Niihin tuhlaantui noin satasen verran; Converset ja sukkia Metro-tukusta, aspiriinia (jotkut käsikaupan lääkkeet ovat edullisia apteekeissa) ja kaverin pyynöstä tuliaisina mikrokuituisia miesten kalsareita ja naisten pikkareita basaarista. Niistä maksoin 50TL eli 17€/10kpl. Siihen summaan sain kaupat tingittyä kohtuuväännöllä - onko joku teistä päässyt paljon paremmaksi? :)

Linnean mielestä parasta oli keräillä simpukankuoria.

Ja minun mielestä istua rannalla hyvän kirjan ja vesipullon kanssa :) Keskipäivän tunnit palmun alla puiston penkillä ja rantahiekalla myöhäisen iltapäivän lempeässä auringossa...

Olen jokusen kerran käynyt Alanyassa keväälläkin, mutta tykkään kyllä enempi syksyistä. Uimavesi on nyt kolmisenkymmentä asteista (keväällä merivesi on aika kalseaa), yöt ovat lämpimiä eikä sadepäivistä ole pelkoa. Keväällä sää on epävakaisempi ja illat viilenevät auringon laskettua. Alanyassa vielä lokakuukin on lämmin lomakuukausi, johon kannattaa napata ainakin edullinen äkkilähtö jos vain sopiva osuu kohdalle.

perjantai 22. elokuuta 2014

Lomakynnet


Tiistaina, äkkilähtöloman tunnelmissa lakkasin varpaankynnet - ja jo toisen kerran tänä kesänä :) Kesäkuun varvaslakkaus pysyi ihan kohtuullisen edustuskelpoisena läpi kesän uimisten ja marjareissuissa lamppaamisen - aina näihin päiviin saakka. Vaikka aika jäävi olen mitään kosmetiikkatuotteita (etenkään kynsilakkoja) arvostelemaan, niin tästä tuotteesta laitan nyt pienen vaaleanpunaisen vinkin.

Jos etsit kynsilakkaa joka

-levittyy kertasipaisulla tasaiseksi kiiltäväksi pinnaksi
-jättää peittävän tuloksen yhdellä kerroksella
-toimii ilman pohjalakkaa
-peittää kohtuullisen hyvin iän tuomat epätasaisuudet kynsien pinnassa
-vaikka on vahvapigmenttinen, ei värjää kynsiä
-on helposti poistettavissa (liittyy edelliseen)
-kestää varpaissa viikkoja
-ja jolla paikkalakkaus kynsien kärkiin on helppo tehdä huomaamattomasti
-joka kuivuu nopeasti
-on riittoisa
-on ihan täydellinen laiskan kynsienlaittajan tuote
-ja jonka hinta on laatuun suhteutettuna edullinen, noin 5-7€ ostopaikasta riippuen

niin Lumene Gel Effect on sellainen.



Harvemmin minulle tarjotaan testiin kosmetiikka-alan tuotteita. Tämän Lumene kynsilakan sain kuitenkin joskus keväällä muutaman muun Gel Effect -sävyn kanssa. Minulla on yleensä aika lyhyet kynnet - niin nytkin. Olen aiemmin käyttänyt melkeinpä ainoastaan vain hyvin huomaamattomia kynsilakkasävyjä, mutta tämä sävy - vahva fuksianpunainen jostain syystä kolahti kertasipaisulla. Sama Kukkameri 25 on vilahtanut kesän mittaan monessakin blogikuvassa - ja on nytkin lomakassissa mukana.

Itse tapaan levittää Gel Effect lakkaa aluksi vain yhden kerroksen - jo sillä tulee peittävä pinta. Kun lakka hiipuu kynsien kärjistä, levitän tilanteesta riippuen vain pienen tipin kärkiin, tai toisinaan kerroksen koko kynnelle. Tämän lakan parhaita ominaisuuksia onkin juuri se, että paikkaukset onnistuvat huomaamattomasti. Edes kynnenkärjen paikkalakkaus ei normikatsomisella erotu ollenkaan. Ja minä en missään tapauksessa ole yhtään ammattilainen touhussa...

Yllättävää on myös se, että vaikka lakka on paksua, vahvapigmenttistä ja peittävää, se ei värjää kynsiä vaan lähtee poistovaiheessa ihan kohtuuhelposti.







Gel Effect -lakka näyttäisi olevan tykätty ja kehuttu myös kosmetiikasta ammattimaisemmin bloggaavien taholla. Minä haluan vain päästä kynsienlaitossa mahdollisimman helpolla - ja sellaiseen tämä lakka on ihan täsmätuote. Ne, jotka harrastavat kynsien laittoa pidemmän kaavan ja koristeluiden kanssa, tietävät sitten heille sopivimmat tuotteet - en osaa sanoa, onko tämä siihen se oikea.

Täällä Turkin Alanyassa netti Pä T Ki I... pa Ha sti... Olen saanut tomaatinsiemenpostit ja paljon ihania viestejä aiempiin juttuihin. Aika toivotonta nyt yrittää vaan vastailla niihin. Huomenna kokeilen uudemman kerran - ja laitan muutaman matkavinkin näiltä nurkilta.

Tämä apartamento hiljenee nyt yöksi. Lomaterveisin Johanna :)

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Kotikenttäetu


Kotikenttäetu säästää meidän tapauksessa satasen polttoainekuluissa ja viisikymppiä parkkimaksuissa. Kotikenttä säästää myös neljän tunnin ajomatkan suuntaansa ja odottelutunnit - käytännössä pitkän työpäivän tunnit tien päällä. Kotikentälle hurauttaa reilussa vartissa - oven eteen - laukkuja ei tarvitse vetää kuin sen parikymmentä askelta ja heitto hihnalle...

Sunnuntaina bongasin kotikentältä edullisen äkkilähdön keskiviikolle. Mustikka-aika alkaa olla paketissa. Puolukat saavat vielä kypsyä. Sieniäkään ei vielä viikonloppuna löytynyt. Nyt oli hyvä rako lähteä viikoksi aurinkoon. Parasta tässä reissussa on, että meidän nuorimmainen, 15v pääsee nyt ensimmäiselle ihan oikealle ulkomaanmatkalle.

Eilen ajelin kirpparille - ostoslistalla pokkareita, jotka voi jättää hotellin kirjastoon ja jokunen ohut iso pyyhe, joiden kanssa ei tarvitse varoa aurinkovoiteita ja joita ei tarvitse kantaa takaisin kotiin.
Laukkuun mukaan myös jokunen peli lämpimiin iltoihin parvekkeella - peliseuraa kun tällä matkalla löytyy neljän naisen letka.




Laitan viikon mittaan matkakuulumisia. Koneemme ottaa ilmaa siipien alle parin tunnin kuluttua puolen yön tietämissä. Mukavaa syysviikkoa teille :)


sunnuntai 17. elokuuta 2014

Elokuussa

Ihastellaan hämärtyvissä illoissa loistavaa auringonhattua.

Ollaan tyytyväisiä että toukat ovat vihdoin jättäneet lehtikaalit rauhaan.

Pakastetaan pensaspapuja.

Nautitaan rehevänä kasvavaa salaattia.

Wokkaillaan satoisaa mangoldia.

Arvaillaan, josko avomaan paprika ehti  punertua.
Odotellaan Pepi-päärynän kypsymistä.
Poimitaan makeita karhunvatukoita.
Yritetään ehtiä syödä kaikki kypsyvät pikkutomaatit.


Herkutellaan täyteläisellä Black Russian -tomaatillakin.


Viipaloidaan ja paloitellaan kesäkurpitsaa - monikäyttöinen kesäherkku.
Ällistellään kasvun voimaa - vielä jokunen päivä sitten tämä kompostilootassa kasvava taimi vasta kukki.

Pähkäillään josko hennoisi karsia jättikurpitsan poikasia - niin suloisia, etten ikinä kuitenkaan.

Saavutetaan omavaraisuusaste koko tulevaksi vuodeksi chilin osalta.
Odotellaan, josko avomaankurkun uusintakylvö ehtii tehdä satoa.
Oletetaan, että purjosato taitaa jäädä aika laihaksi.
Istuskellaan tyrnipensaan alla ihmetellen syytä heikolle marjasadolle.
Kehutaan Sinikka-luumun aina varmaa satoa.

Päätetään tehdä paljon paljon enemmän omenasosetta kuin viime kesänä.
Sytytetään yöksi tuikkukynttilöitä lasilavaa lämmittämään.
Kiitos kaikista ihanista puutarhatarinoista, joita sain sähköpostiin tomaatinsiementen tiimoilta. Laitan syksymmällä siemeniä postiin - kaikki osoitteet ja viestit ovat visusti tallessa :)