Näytetään tekstit, joissa on tunniste Peruna. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Peruna. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Hernekeitto uudella tavalla


Huhtikuussa talvinen, pitkään haudutettu ja tuhti hernekeitto korvaantuu näin:
Raikas, mintulla kruunattu, nopea hernekeitto pakasteherneistä.

1.5l kasvislientä (tai kanalientä)
100g sipulisuikaleita
400g jauhoista, kuorittua perunaa paloina
1tl sambal oelek -tahnaa
900g pakasteherneitä
6rkl sitruunamehua
2rkl sokeria
10g (noin 1dl) tuoreita mintunlehtiä
1dl smetanaa
Kiehauta aluksi kasvisliemi. Lisää muut ainekset (paitsi smetana ja minttu) ja keitä 30 minuuttia. Lisää smetana ja minttu. Soseuta hienoksi. Tarkista suola.

Siitä on tosi kauan, kun olen viimeksi tehnyt jotain ruokaa tai leipomusta ohjeen mukaan. Selailen useinkin reseptejä netistä, lehdistä ja kirjoista - poimien ajatuksia ja ideoita, joista sitten muokkaantuu jotain "sinne päin".

Tämä minttuhernarin resepti on kopsattu Marc Aulénin, Sopat! -kirjasta. Poikkesin tavoistani ja valmistin hernekeiton ihan (melkein :) ohjeen mukaan. (Meidän kylän Lidlissä myytiin tuoreherneitä 750g pussissa - eli oma keittoni valmistui suhteuttaen muiden ainesosien määrä 750g pakastehernepussiin.)

Luomu kasvisfondi on hyvä kasvisliemipohja. Marc ohjeistaa keittämään ensin valmiiksi liemipohjan - niin teinkin - eli kattilaan aluksi vesi ja fondi. Kun seos oli kiehahtanut, lisäsin muut aineet.

Lisukkeeksi tein paahdettuja kurpitsansiemeniä (ohje löytyy kirjasta sekin), lautaselle vielä lusikallinen smetanaa ja mintunlehtiä.
Keitto yllätti positiivisesti: Kokonaisen sitruunan mehu ei maistunut vahvana ollenkaan - eivät myöskään tuoreet mintunlehdet tai chili. Kokonaisuus oli pehmeä mutta raikas - ihana keväinen hernekeitto.
Kutsuin ystävänkin syömään ja maistamaan uutta keittoa - soppa sai kehuja :)



Minulle keittiössä on kaksi ruokaa yli muiden: keitot ja salaatit.
Sain joskus lukijakommenttiakin: Ihan kiva blogi, mutta voisit joskus tehdä muutakin kuin sosekeittoa. Aiheesta tullut ja asiallinen palaute :)

Omista keitoistani yksikään ei koskaan ole ollut samanlainen kuin edellinen - raavin ne tehdessä ja vauhdissa kasaan kulloinkin tarjolla olevista ainesosista.
Lähdinkin mielenkiinnolla kokeilemaan oikeaa "reseptikeittoa". Miksi Marc on päätynyt juuri näihin ainesosiin ja -määriin? Miten keitto eroaa omista tekeleistäni? Valmistustapa ja maut?

Marc Aulénin - Sopat! on jo blogimaailmassakin paljon hehkutettu, mutta kaikki kehunsa ansainnut uutuuskirja. Kirjasta löytyy vain keittoja - paljon ja erilaisia, sekä muutama keitoille sopiva pikku lisuke.



Yhteistä kirjan keitoille on, että ne ovat pääosin suomalaisia ja lähikaupasta löytyviä raaka-aineita hyödyntäviä, valmistuskustannuksiltaan kohtuullisen edullisia, nopeasti valmistuvia, helppotekoisia, muunneltavia ja herkullisia.
Resepteissä on vaihtoehtoja niin arjen pika- ja perusruuaksi, kuin juhlavaksi alku- tai pääruuaksikin.
Vaikka reseptin pohjaideana olisi vanha tuttu keitto, keittomestari Marc on "pukenut keiton uusiin vaatteisiin" kekseliäillä resepteillä.

Marcin keittotaito tuli tunnetuksi jo hänen luotsatessaan legendaarista Hakaniemen Hallin Soppakeittiötä. Vuodesta 2010 Marc on pyörittänyt suosittua Qulma -ravintolaa Helsingin Kruunuhaassa.


Minulla on kohtuullisen laaja keittokirjakokoelma (alla olevassa kuvassa vain osa :) Edellisen uuden keittokirjani sain lahjaksi noin kymmenen vuotta sitten - nyt sitten tämän Sopat! -kirjan.
Kaikki muut keittokirjani ovat kierrätyslöytöjä - eli suurin osa vanhoja tai vanhahtavia - tosin ihan tarkoituksella olen sellaisia keräillytkin.
Sopat! on ensimmäinen suomalainen "moderni" keittokirjani. Se herätti huomaamaan, miten keittokirja saa ihan uutta lisäarvoa, kun tekijä tuo persoonaansa esiin resepteihin liitettyinä kuvina ja tarinoina.
Kirjan selkeä ulkoasu ja upeat kuvat houkuttelevat selailemaan - tätä syö silmilläänkin - hienoa työtä tekijöiltä.



Vaikka omaakin soppakokemusta löytyy jo yli kolmenkymmenen vuoden verran, Sopat! -kirja jää ehdottomasti hyllyyni. Minttuhernari vakuutti kokeilemaan kirjan muitakin reseptejä - ja ihan kirjaimellisesti, ohjeita noudattaen :)

Kenelle antaisin tämän kirjan?
Ensimmäiseksi tuli mieleen tuliaisina nuoren parin uuteen kotiin. Kirjan reseptit ovat selkeitä ja suhteellisen helppoja. Perinteisiinkiin keittoihin on saatu nuorekkuutta ja nykypäivän tatsia uuusilla mausteilla. Keitot ovat ihan parasta kotiruokaa - tämä kirja onkin oiva perusteos keittojen maailmaan.
Toiseksi mietin, että tämä olisi hieno tuliainen kesän mökkikyläilyyn. Mukaan voisi ostaa tarvikkeet yhteen keittoon - hyvä mieli itselle ja varmasti emännällekin.
Ja itsellenikin tämän antaisin - jollen tätä jo omistaisi. Noin 25€ ovh on ihan kohtuuhinta kaikilta osin laadukkaasti toteutetusta, hienosti kuvitetusta, kovakantisesta ja varmasti käyttöön jäävästä kirjasta.

Jo kauan olen haaveillut viikon lomasta oman maan pääkaupunkiin, Helsinkiin - se kun on jäänyt loppujen lopuksi aika vieraaksi. Yhdeksi must -vierailukohteeksi päätyi tämän mukavan kirjan myötä ravintola Qulma.

Kävin jo kurkkimassa ravintola Qulman nettisivujakin. "Syö niin paljon kuin haluat" -lounas hintaan 9.90€ ja arkiaamiainen 8.70€, opiskelijat 7€. Nähdään kesällä Marc :)

Kiitos hienosta Sopat! -kirjasta Gummerrus -kirjapainolle.


hernekeitto ohje resepti / hernekeitto tuoreista herneistä / helppo hernekeitto /

torstai 18. huhtikuuta 2013

Purjo-peruna-sosekeitto suppilovahveroilla



Tänään sosekeittojen klassikkoa ja kaikessa yksinkertaisuudessaan melkeinpä aatelia: Purjo-peruna-keitto. Perusreseptiä voi maustaa erilaisilla juureksilla tai juustoilla, mutta minulle alkaa pikkuhiljaa tulla paineita sienivarastojen tyhjentämiseen... Eli suppiksia sekaan tähänkin soppaan.

Purjo peruna sosekeitto
1kg perunoita
1 purjo
2 valkosipulinkynttä
2rkl voita
2rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
2tl Herbamare yrttisuolaa
1tl rouhittua mustapippuria
2dl kermaa

4dl kuivattuja suppilovahveroita
2rkl voita
2-3 vartta kevätsipulia

Pilko ja huuhtaise kuoritut perunat. Sosekeittoon kannattaa valita jauhoinen lajike ettei keitosta tule liisteriä. Käytin nyt yleisperunaa - ei ihan paras mahdollinen valinta, keväällä perunat ovat muutenkin usein niitä "kumiperunoita".
Kahtia halkaistu purjo pestään ja silputaan. Kasvikset pyöräytetään hetken kattilassa voi-öljy-seoksessa. Lisätään sen verran vettä että kasvikset peittyvät ja jätetään kiehumaan kypsiksi.

Kuivattuja suppiksia liotetaan hetki lämpimässä vedessä. Pehmenneet sienet puristellaan suhtkoht kuiviksi ja haudutellaan hetki miedolla lämmöllä voissa. Lopuksi sekaan lisätään kevätsipulinvarret.

Pehmenneet kasvikset & keitinvesi ajellaan tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisätään mausteet ja kerma. Koristellaan sieni-sipuli-silpulla.






Meillä hifisteltiin ja sekaan pääsi myös mustaa valkosipulia. Ne olivatkin sitten viimeiset kynnet sitä herkkua - suosittelen tutustumaan jos jostain tätä luxusta löydät.
Musta valkosipuli on valmistettu kypsyttämällä valkosipulia korkeassa lämpötilassa viikkoja. Prosessissa sen maku muuttuu miedon makeaksi ja hienon karamellisoituneeksi. Kynsi on tahmea ja pehmeä. Valkosipulin tehovoimat ovat lisääntyneet - esim antioksidanttipitoisuus kaksinkertaistunut, mutta tuoksuhaittoja siinä ei enää ole.


Lisäsin mustaa valkosipulia aiemmin mm. maa-artisokkakeittoon.

sienikeitto / perunakeitto / perunasipuli sosekeitto / gluteeniton keitto / suppilovahveroista keitto / kuivatuista sienistä keitto / helppo sosekeitto / musta valkosipuli / aged garlic / purjoperunakeitto / resepti perunasosekeitto / 

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Yrttiset uunijuurekset



Uunijuurekset maistuvat aina, sopivat ihan siltään kasvisruokana ja "pikkusuolaisenakin" olen niitä lasten synttäreillä hyvällä menestyksellä tarjoillut :)

Tällä kertaa uunipellille pääsee muutama peruna ja porkkana, puolikas isosta lantusta ja puolikas isosta bataatista.




Perunat ja porkkanat menevät kuorineen. Lantun ja bataatin kuorin (Huonolla omallatunnolla kylläkin... Lanttua ei saisi kuoria, älkää tehkö niinkuin minä...) Lohkoin mitenkuten nyt palasiksi vaan kiireessä sain... Jos näitä "edustusruokana" haluaa tarjota niin lohkot kannattaa jättää hiukan isommiksi. (Ja tietysti silputa kauniimmin.)




Pyörittelin lohkot kulhossa jossa kylmäpuristettua oliiviöljyä (noin 1/2dl), reilusti yrttimausteseosta, ripaus ruususuolaa ja paprikajauhetta. (Näitä siis nyt, sekaan voi laittaa ihan mitä mausteita milloinkin käteen osuu.)
Mieheni jaksaa aina hieroskella morttelilla yrttejä ja saakin sitten paljon paremmin nuo aromit esiin.




Tästä satsista tuli kaksi pellillistä. Leivinpaperin päälle uuniin. Ensin 10-15 min 250 astetta, jotta pinta saa väriä. Sitten lasken lämmön noin 100-150 asteeseen ja jätä hautumaan  vielä noin puolisen tuntia. Kahdella pellillä käytän kiertoilmaa.




Tein kastikkeen kermaviilistä. (Creme Fraiche, smetana tai mikä tahansa tuorejuusto tms. sopii ihan yhtä hyvin tai paremminkin.) Mausteeksi nyt reilusti nokkosta, ruohosipulia, paprikajauhetta, valkosipulijauhetta, hiukan mustapippuria ja ruususuolaa.




Ainekset kuppiin ja sekoitus.




Usein laitan juuresten sekaan pellille myös sipulilohkoja. Nyt minulla oli valmiina raakakypsytettyä sipulia ja siksi jätin sipulilohkot tälläkertaa pois. Lisukkeeksi myös raejuustoa ja niitä ihania sinimailasen ituja :)


Edullinen, helppotekoinen ja suhteellisen nopeakin arkiruoka. Ja ykköskriteeri: Tässä tulee käytettyä niitä suomalaisia juureksia. Uskoisin että näin valmistettuna lantutkin uppoavat vähän epäluuloisemmillekin lapsille.

helpot uunijuurekset / uunibataatit / uunilantut / uuniporkkanat / uuniperunat / edullinen ruoka / uunijuureksien resepti / uunijuuresten valmistus / gluteeniton / kasvislautanen / juurekset uunissa / kastike uunijuureksille / uunijuuresten mausteet /