tiistai 2. syyskuuta 2014

Jodi - saatko riittävästi?


Hiukset ohenevat, painokin vain nousee, väsyttää ja uuvuttaa kaikki... Ihan tavallistahan se - kun ikääkin tulee ja on pimeää ja sataa...

Entä jos ylläolevat oireet eivät olekaan iän tuoma bonus - tai pimeyden aiheuttama kurimus? 
Suomalainen maaperä on jodiköyhä - jodia onkin lisätty 40-luvulta lähtien viljelymaahan, eläinten rehuun ja näkyvästi purkkiin mainiten - suolaan. Monella on käsitys, että jodipitoinen suola onkin se paras ja jopa ainut jodinlähde... Itse en välitä valkaistun pöytäsuolan mausta, enkä myöskään usko että sitä kannattaisi edes sen jodin takia käyttää.

Suomalaiset ovat siirtyneet enenevässä määrin "hifistelysuolaan" - itsekin käyttämääni ruususuolaan tai puhdistamattomaan merisuolaan. Olen kuitenkin mieltä, että vaikka niistä puuttuu lisätty jodi, on niissä keholle välttämätön suola kuitenkin alkuperäisessä ja keholle täydellisemmin hyödynnettävässä muodossa kuin siinä kemiallisin prosessein puhdistetussa valkoisessa. 

Keskimäärin suomalaiset saavat tällä hetkellä einesten, leivän ja muun jatkojalostetun ruuan mukana liikaakin suolaa, mutta jodin saantia se suola ei turvaa koskapa elintarviketeollisuuden käyttämä suola ei sisällä lisättyä jodia.

Epäillään, että suurin osa suomalaisista saakin tällä hetkellä jodia alle saantisuositusten - eli yllämainitut ihan tavalliset keski-ikäisen naisten harmitukset voisivat joissain tapauksissa olla yksinkertaisesti jodin puutetta?



Minäkin ja perheeni olemme kirjaimellisesti Suomen jodihuollon ulkopuolelle: Jodia saa normaali sekasyöjä maitotuotteista, kalasta, viljatuotteista ja jodipitoisesta suolasta - jodia lisätään peltoihin, eläinrehuun ja suolaan. Meillä syödään pääosin gluteenitonta kasvisruokaa, jossa mukana on vain jonkinverran hapanmaitotuotteita.

Hiilareiden välttely on yleinen ilmiö, kalaakaan ei nuoriso liiemmin harrasta, laktoosi on ongelma isolle osalle kansaa ja jodittomalla suolalla maustettujen einesten käyttö lisääntyy - eli ihan ymmärrettävistä syistä jodin puute on tämän päivän faktaa.

Edelliseen ruususuola -postaukseeni tuli kommenttia ja kyselyä: Miten minä varmistan jodin saannin ilman jodipitoista pöytäsuolaa. Kiitos viesteistä - hyvä pointti ja jutun arvoinen asia sekin.

Itse käytän jodilähteenä levätuotteita. Olen aiemmin kirjoittanut kokemuksia chlorella-levästä. Se on tosin makeanvedenlevä, joka ei sisällä jodia. Myös spirulina mainitaan makeanveden leväksi, se kuitenkin sisältää jonkin verran jodia. Molempia minulla on jauheena - ei tosin jodin lähteenä vaan moneen muuhun vaivaan :D



Paras luonnon jodilähde on merilevä. Yleisimmin merilevää käytetään sushissa - minäkin rullia joskus harvoin väkerrän, mutta en ollenkaan joka viikko tai kuukausikaan...
Yksinkertaisinta on lisätä palanen merilevää ihan mihin vaan ruokaan. Sieniruokien sekaan se sujahtaa niin hyvin, ettei ennakkoluuloisinkaan makua erota. Wokkiruokiinkin uppoaa aika huomaamattomasti. Merilevä on niin jodipitoista, että käytännössä puoli grammaa kuivattua levää (pieni lastu) päivässä ruuan seassa riittää yhden henkilön jodin saannin turvaamiseksi.

En minäkään aiheeseen mitenkään fanattisesti keskity - laitan muistaessani palan levää likoamaan aloittaessani ruuan valmistuksen ja lisään silpun sopan sekaan sopivassa raossa. 



Tämänpäiväiseen kasviswokkiin meni noin 5g kuivattua levää - eli ihan reilukin annos neljälle ruokailijalle. Liotin levää vartin verran haaleassa vedessä, huuhtelin ja puristelin kuivaksi - ajatuksella että yritän saada meren makua mahdollisimman paljon pois :)
Wokissa oli mukana chiliä, valkosipulia, soijakastiketta ja chimichurrie mausteseosta. Ne peittivät tälläkin kertaa levän maun niin että kun aiheesta lapsilta kysyin, vastasivat etteivät olisi erottaneet jollen olisi sanonut.

Olen ostanut kuivattua levää milloin mistäkin, usein etnisistä ruokakaupoista (Asian-food Seppälänkankaan Cittari). Pakkauksissa ei useinkaan mainita mitä levälaatua ne ovat - mutta merilevää kuitenkin. Levien jodipitoisuudet saattavat vaihdella suurestikin.

Jodikeskustelua on netissä laajaltikin - ja erityisesti englanninkielisillä sivuilla. Epäilenkin, että jodista saattaa lähitulevaisuudessa tulla seleenin ohella yksi enemmänkin huomioitu aihe.



jodin saantisuositus / puutosoireet / riittävästi ja mistä jodia / jodin saanti suomessa / jodin lähde /

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Aloita suolasta

-Jostain se on tingittävä, että suolasta sitten päätettiin... Sille kaverin miehen lohkaisulle nauroimme kerran kahvipöydässä kun puhe taas kääntyi ruoan hintaan ja jokapäivän valintoihin kauppareissulla.

Jos luet tätä blogia, olet aika varmasti yksi niistä kuluttajista, jotka laillani pähkäilevät tavallisen arjen keskellä munien, perunoiden, maitolitran, porkkanoiden, omenoiden, kaalin, jogurtin ja monen muun päivittäistavaran hintaeroa luomun ja tavallisen - sen kalliimman ja edullisemman välillä...


Samasta asiasta juttelin edellisessä työpaikassani useinkin asiakkaiden kanssa - kiinnostusta parempaan ruokaan on, mutta luomuruokien, superfoodien ja ravinnelisien maailma tuntuu aiheeseen perehtymättömältä ihan loputtomalta viidakolta - mistä aloittaa ja mikä olisi se mistä juuri minä eniten hyötyisin ja hinnatkin hirvittävät...

Vastasin aihetta pähkäileville aina, että aloita vaihtamalla suola parempaan. Suola sulautuu totuttuun arkeen ja entiseen ruokavalioon ilman yhtään uutta reseptiä tai raaka-ainetta. Suola tulee taatusti käytettyä. Suolakilon, sen kalliimmankaan hinta ei ole kompromissi arkisten ruokavalintojen kanssa pähkäilevälle.



Minulle ruususuola on ollut itsestäänselvyys keittiössä jo kauan - tuntuu että aina - no vuosia kuitenkin. Tosin suolan käyttö on meillä uskoakseni aika minimaalista. En ole koskaan suolan käyttömääriä edes miettinyt, mutta luulisin että kilon suolapussi riittää vuoden jos toisenkin tai ehkä kolmekin???
Kalan ja lihan kokkaajilla sitä menee tietysti hiukan eri tahtiin jo marinointipuuhissa, mutta en usko että tässä aiheessa puhutaan kenenkään kohdalla useista kiloista vuodessa?



Ruususuola louhitaan käsin Andeilta, jossa se on saanut kiteytyä miljoonia vuosia suojassa saasteilta - vakuuttavaa ja houkuttelevaa, mutta se ei ollut ruususuolan tärkein valintaperuste minulle. Ruususuolan on todettu sisältävän kaliumia 20 kertaa enemmän, rautaa 28 kertaa ja magnesiumia yli viisi kertaa enemmän kuin luonnon suolajärvisuola - sekään ei suoraan sanoen ole minulle se pointti. Mutta se, että ruususuola vaan kertakaikkiaan maistuu ihan erilaiselle - niin paljon paremmalle kuin valkaistu pöytäsuola. Se on minun valintaperusteeni.



En ole tutkinut eri suolalaatujen kemiallisia rakenteita tai valmistusmenetelmiä sen tarkemmin - tai kyllä oikeastaan vähän olen, mutta en käy sitä pitkää juttua tähän selventämään. Kuten sanoin, suolaa minulla menee ehkä kilo kolmessa vuodessa, joten hinta (noin 5€/500g pussi) ei ole motivoinut aihetta päiväkausia pähkäilemään - olen vain yksinkertaisesti ostanut suolan osalta sitä parasta - kustannuksista piittaamatta :)

Ja koska olen nainen, joku pieni luksuksen pilkahdus arjessa vaan tekee päivästä paremman. Pidän aina ruususuolapurkkia keittiössä esillä. Hennon vaaleanpunainen ruususuola on jotain samaa keittiössä, kuin olisi satasen pieni kasvoseerumiputeli kylppärissä :)

Nippelitietoa suolasta löytyy googlaamalla viljalti. Yksinkertaisin tapa vertailla ruususuolaa ja valkaistua pöytäsuolaa on haistaa molempia. Enpä sano siitä testistä sen enempää - kokeile ja ihmettele...





Olen viljellyt ruususuola -sanaa blogini resepteissä jo vuosia. Tiesin että ruususuola on sitä vaaleanpunaista - ja onhan se. Sitä en aiemmin tiennyt, että ruususuola on Masajo -yrityksen rekisteröimä tuotemerkki.
Sain yhteydenoton samaiselta yritykseltä jokunen viikko sitten - siinä kertoivat huomanneensa minun ja ruususuolan pitkän yhteiselon blogini resepteissä.
Nyt tiedän myös tarinan ruususuola -nimen takaa ja senkin, miten ruususuolaa louhitaan. Masajon sivuilta löytyy muutenkin laajalti tarinaa ruususuolan tuotannosta.

Tässä linkissä mielenkiintoinen juttu kristallisuolasta eli ruususuolasta.

Jutun kuvissa näkyvät suolat sain maahantuojalta tuotenäytteinä - vaikka nyt tässä tapauksessa olivat tuttuja tuotteita jo entuudestaan... Uusi mieluinen kiva juttu keittiöön oli Masajon suolamylly. Myllyn ulkokuori on vahvaa lasimaista akryylia ja myllyosa keraaminen. Kaunis ja jämäkkä laite. Nyt voin hifistellä niihin parhaisiin sunnuntairuokiin ruususuolaa suoraan myllystä jauhaen.
Aidon ruususuolan jälleenmyyntipisteitä on kiitettävästi ympäri Suomen. Ruususuolaa löytyy mm. Cittarista, Prismasta ja Ekolosta sekä sadoilta yksityisiltä yrittäjiltä.

Vielä muista jutun alussa mainitsemistani raaka-aineista:
-Munat ostan luomuna, hintakin on nyt hiukan laskenut (Lidl 1,75€).
-Perunat luomuna. Hintaero kuroutuu umpeen sillä, ettei luomuperunoita tarvitse kuoria.
-Maitoa fifty-fifty, välillä luomuna ja toisinaan tavan punaista.
-Porkkanat - yleensä luomuna, mutta jos niitä ei ole niin tavallisia. Luomuporkkanoita en kuori.
-Omenat kerään mummolta luomuna ja teen sosetta koko talveksi.
-Kaali - kompromissina tavallinen kelpaa.
-Jogurtti - fifty-fifty luomua ja tavan partaukkoa sekin.

Kaali ja sipuli eivät kuulu eniten kasvinsuojeluaineita keräävien joukkoon. Ne ostan arjen kompromissina tavan laatuisina. Perunan viljelyssä käytetään Suomessa eniten kasvinsuojeluaineita / hehtaari - siitä kohtaa en tingi ja ostan aina luomuna, mutta kompensoin hintaeroa käyttämällä kuoretkin. Omenat kuuluvat eniten ruiskutettaviin hedelmiin - niitä en osta.

masajo tuotteet / ruususuola resepti / jällenmyynti ruususuolan ostopaikka ja hinta

torstai 28. elokuuta 2014

Alanya 2014


Nappasin äkkilähtönä kotikentältä viikon loman Turkin Alanyaan. Tämä oli taas kaikin puolin mukava ja edullinen loma - nämä lupaamani matkavinkit nyt vaan hiukan myöhässä täältä kotisohvalta käsin - hotellitiedoissa luvattu nettiyhteys ei sitten toiminutkaan...

Alanya puolustaa paikkaansa edullisena lähikohteena aurinkolomaa hakevalle. Suoria lentoja Antalyaan lähtee usein maakuntien pikkukentiltäkin - ja se on iso plussa. Pääkaupunkiseudulla asuvat eivät ehkä huomaa, että meille maalaisserkuille matka Vantaan kentälle vie usein tunteja enemmän kuin itse lento lomakohteeseen...

Antalyan seudun kohteista olen aina valinnut Alanyan - koskapa ystävälläni on siellä "kesämökki". (Tällä kertaa kuitenkin asuimme hotellissa.) Haluan lomalla "ihmisten ilmoille" - kaupunkikohteisiin joilla on historia ja olemassa olevaa paikallisasutusta jo ennen turismin aikakautta. Alanya on mielestäni lomakohteena sopivan kokoinen kaupunki - tutkimista riittää useallekin vierailulle, mutta alueen pystyy vielä inhimillisesti hahmottamaan.

Euron kurssi on taas viime talven aikaan vahvistunut, joten jo entuudestaan edullinen Turkki on nyt vielä hitusen entistäkin edullisempi lomakohde. Euron vaihtokurssi oli nyt reilu 2.8 liiraa, (vielä parisen vuotta sitten se oli hieman yli 2 liiraa) eli liirahinnat voi käytännössä nyt melkein jakaa kolmella eurohinnoiksi - erotus menköön lomahurvittelun piikkiin :)

Ravintoloissa edullisia ja hyviä ovat "Locanta" -kyltillä merkityt ravintolat. Niissä ei tarjota alkoholia. Nyt annoshinta keitoille oli 5TL (1,7€) ja kebab-rullalle 4TL (1,4€). Hyvä ruokajuoma, sekä aamupalan ja välipalan lisuke on Ayran; hapatettu jogurttijuoma, jota saa supermarketeista noin 0,50TL (0,20€) hintaan. Se auttaa myös pitämään vatsapöpöt kurissa.

Mukavia Locantoja on useampikin mm. linja-autoaseman laidalla (löytyy helposti Otogar -kylttejä seuraten). Parasta tällä kertaa oli kuuma jogurttikeitto. Papusoppa on aina hyvää ja Linnea tykkäsi lammasvartaasta.



Valitsen aurinkolomilla aina hotelliksi huoneiston, jossa on edes minimalistiset keittomahdollisuudet. Oma jääkaappi, vedenkeitin ja sähkölevy - loman luksusta. Mukaan pakkaan vihreää- ja yrttiteetä, puurohiutaleita ja Vogelin yrttisuolaa.
Parhaat vihannekset ja hedelmät saa torilta, mutta markkinoita ei ole ihan joka päivä - eikä joka nurkalla. Nytkin kävin ensimmäisenä päivänä Metro-tukussa, jossa on ison marketin valikoima kaikkea mahdollista taulutelevisioista gluteenittomiin tuotteisiin. Hintataso on edullinen ja elintarvikkeita käsitellään länsimaisen tarkasti mm kylmätilojen osalta.
Pienempiä edullisia kauppoja ovat mm. BIM ja SOK - niistä saa tarvittavat jokapäivän vedet tms yhtä edullisesti kuin Metro-tukusta.




Metro-tukkuun sisäänpääsy on ymmärtääkseni nykyisin helpompaa kuin aiemmin. Asioidessasi täytät vain vierailijakortin, johon merkitset oman hotellisi osoitteen ja puhelinnumeron. Metroon pääsee ainakin busseilla 2 ja 202 jotka kulkevat keskustan "kahdenkymmenenviiden metrin" -katua, mutta monella muullakin bussilla tai Dolmuksella. Metro mainitaan usein bussien reittilistassa.
Sieltä ostin taas tälläkin reissulla tytöille mm. aitoja Converse -tennareita noin 30€ hintaan ja tosi kestäviä ja hyviksihavaittuja Puman ja Caterpillarin sukkia

Ja voi lomalla välillä käydä ihan yksinkertaisesti hampparillakin. Viime keväänä Alanyn keskustaan avattiin myös Hesburger, jossa juusto- ja kana-aterian sai alle 6TL eli reilulla parilla eurolla ja pehmiksen 0,50TL (noin 0,20€).


Ja mistä tykkään - Starbucks'in vihreästä teestä :) Joka päivä kävimme iltapäiväteellä keskustan kahvilassa. Keskikokoinen tee 4TL (1.40€) ja varjoisa istuinpaikka keskellä kaupungin ihmisvirtaa. Kahvilan kakuista en niin perusta, mutta Turkissa on aika harvassa paikkoja, joista saa muuta kuin paikallista mustaa teetä.


Ja tulevan hävikkiviikon kunniaksi teepussivinkki: Starbucksin teepussi on tosi muhkea. Itse haudutan siitä yleensä kertakupilliseen kaikki tehot irti, mutta nuorin tytär ja siskonikin ottivat pussin pois heti kun tee pääsi pöytään saakka. Ne pussit pakkasin joka päivä tyhjään mukiin, kansi päälle ja kassiin. Yöksi jääkaappiin ja aamupalan seuraksi niistä valmistui vielä kattilallinen ihan mainiota teetä :)


Itse vaihdoin meille neljän naisen käyttökassaksi tasan 200€ ja se riitti meille mainiosti viikon lomailuun (ruoka, bussimatkat...) Aamupalan teimme hotellilla, päiväruokailut Locantoissa ja välillä hampparipaikoissa, teetä Starbucksissa ja herkkuja Hanci-kahvilassa. Viikon aikana käytimme kerran taksia Metro-ostosten kanssa, muuten Alanyassa kannattaa liikkua busseilla - kertalippu 2TL (0,70€) ja sillä saa ajella niin pitkälle kuin bussilla pääsee.

Aurinkotuolit vuokrasimme kerran, mutta rantahiekka tuntui ihan liian kuumalta. Levitimme muina päivinä ison lakanan viherkaistaleelle rantahiekan yläpuolelle. Alueella on penkkejä, joissa voi lueskella ja puita jotka varjostavat tarvittaessa - varjoinen ja ilmainen mukava istumapaikka rannalla, eikä tarvitse koko ajan tuskailla joka paikkaan sotkeutuvan kuuman hiekan kanssa... Ihmettelen etteivät ihmiset hyödynnä nurmikkokaistaleita enemmän.

Ostoksia en tällä reissulla paljon viitsinyt tehdä. Niihin tuhlaantui noin satasen verran; Converset ja sukkia Metro-tukusta, aspiriinia (jotkut käsikaupan lääkkeet ovat edullisia apteekeissa) ja tilaustuotteena mikrokuituisia miesten kalsareita ja naisten pikkareita basaarista. Niistä maksoin 50TL eli 17€/10kpl. Siihen summaan sain kaupat tingittyä kohtuuväännöllä - onko joku teistä päässyt paljon paremmaksi? :)

Linnean mielestä parasta oli keräillä simpukankuoria.

Ja minun mielestä istua rannalla hyvän kirjan ja vesipullon kanssa :) Keskipäivän tunnit palmun alla puiston penkillä ja rantahiekalla myöhäisen iltapäivän lempeässä auringossa...

Olen jokusen kerran käynyt Alanyassa keväälläkin, mutta tykkään kyllä enempi syksyistä. Uimavesi on nyt kolmisenkymmentä asteista (keväällä merivesi on aika kalseaa), yöt ovat lämpimiä eikä sadepäivistä ole pelkoa. Keväällä sää on epävakaisempi ja illat viilenevät auringon laskettua. Alanyassa vielä lokakuukin on lämmin lomakuukausi, johon kannattaa napata ainakin edullinen äkkilähtö jos vain sopiva osuu kohdalle.