perjantai 24. lokakuuta 2014

Keventäjän lounasvinkki



Tässä syksyn paras keventäjän lounasvinkki minulta:

1dl hapankaalia (itsetehtyä - mukana paljon mausteita)
1dl raejuustoa (Lidl  Goldessa, lisäaineeton ja pehmeän rasvainen rakenne)
1rkl hampunsiemeniä (kotimaiset ovat parempia)
Ripottele pintaan vielä nokkosensiemeniä tai -lehtirouhetta. 

Lisäksi pari-kolme riisikakkua (päälle voita)

Kaloreita annoksessa on aika vähän - se on kuitenkin normi keski-ikäiselle mammalle ihan pelkästään positiivinen juttu. Hapankaalista saa tarvittavan suolan, runsaasti C-vitamiinia, suolistoa hoitavat maitohappobakteerit ja kuitua. Raejuustosta proteiinia ja vatsan täytettä. Hampunsiemenistä hyvät öljyt. Viherjauheista tarpeellisia kivennäis- ja hivenaineita.

Yksinkertainen setti on jostain syystä tosi toimiva. Varoituksen sana kuitenkin Bam Margeraa mukaillen: Ohjeessa tehty sekoitus on hapankaalia lähes ammatikseen hakkaavan suorittama, eikä sitä kannata yrittää kotona mistä sattuu kaupan valmishapankaalista :)

Ensimmäinen kymmenen kilon hapankaalisatsi on tältä syksyltä jo melkein syöty - mutta lisää on tulossa ja tekeillä vielä monta satsia ennen talven tuloa. En ole tainnut aiemmissa hapankaalin teko-ohjeissa korostaa, että sipulin, valkosipulin ja piparjuuren määrää ei kannata säästellä hapankaalia valmistaessa. Nyt kun jääkaapissa on jokunen hieman eri aineksilla valmistunut hapankaalierä, huomaan että ne ronskilla kädellä maustetut ovat parhaita. 


Ystävä tuli eilen iltateelle. Itse olin kotiutunut jokunen minuutti aiemmin, eikä teen kanssa tarjolle ollut kertakaikkiaan mitään. Tein sitten kylmän viileästi yrttiteen kaveriksi annoksen tuota ylläolevaa settiä - ja vielä ihmiselle, joka ei ole koskaan syönyt itsetehtyä hapankaalia :) Satsi keräsi kehuja - ystävä oli jopa mieltä, että sillä korvaisi vaikka jäätelöannoksen illalla telkkarin edessä. En huijaa.
Sama yhdistelmä oli edellisessä työpaikassani vakkarieväs melkeinpä joka ikinen päivä läpi talven. Eikä siihen kyllästynyt - hapankaali vaan loppui keväällä :)


Tässä kuvausannos. Oikeasti se kannattaa vielä sekoittaa  - ulkonäkö kärsii mutta maku paranee :)


Ruuasta ja ruuanlaitosta; minulle on käynyt vähän niin, että iskee jo jonkinsortin inspiraatioähky kaiken ruokatulvan keskellä... On raaka-aine valikoimaa ja ohjetta joka lähtöön ja joka tuutin täydeltä. Eipä sillä, innokkaasti olen minäkin aikoinaan kokeillut aika eksoottisiakin uutuuksia. Kuitenkin olen pohjimmiltani aina uskonut mahdollisimman yksinkertaisen ruokavalion olevan se keholle sopivin - tai ainakin tiennyt olevan minulle se toimivin.

Jokaisen aterian ei tarvitse (eikä mielestäni pidäkään) sisältää kaikkia mahdollisia kehon rakennus- ja polttoaineita. Riittää että osan saa kerran päivässä - osan vain kerran viikossa. Ongelmahan meillä ei ole ruuan riittävyys, vaan se että millä hitolla siitä ylimääräisestä malttaisi pysyä erossa...

Jos korvaat jonkun turhan pikaruokalounaan tai löhöillan jätskiannoksen setillä hapankaalia, niin se on aina yksi pieni askel oikeaan suuntaan.

Ja on minulla mietittynä yksi uutuustuotekin hapatuksen osalta. Kunhan ehdin ensin kokeilla teoriaa käytännössä, niin kerron sitten lisää :)



Pieni tietoisku hapankaalista: 

Hapankaali on laihduttajan unelmaruokaa, sisältää vain 18 kcal/100g ja kiihdyttää aineenvaihduntaa. Painonvartijoiden pistetaulukossakin hapankaali saa 0 pistettä eli on yksi niistä ruoka-aineista, joita saa syödä rajatta.

C-vitamiinipitoisuus on hapankaalin tunnetuimpia ominaisuuksia. C-vitamiinia hapankaalissa on 20mg/100g. Tämä kattaa jo lähes puolet päivittäisestä C-vitamiinitarpeesta. Lisäksi hapankaali sisältää runsaasti erilaisia entsyymejä, B12 vitamiinia, koliinia ja asetyylikoliinia. Myös E-vitamiinia tuotteessa on runsaasti.

Hapattamisen vitamiinit säilyttävä vaikutus on tunnettu jo 1700-luvulta lähtien, vaikkei tuolloin vitamiineja ollut edes osattu nimetä. Saksassa, jossa tuotteella on pitkät perinteet hapankaalia käytettiin tuolloin hoitamaan ummetusta, haavoja, kihtiä ja sokeritautia. Viime aikoina maitohappokäymistä on tutkittu laajasti uusin menetelmin, mm. mikrobiologian avulla. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimukset ovat antaneet viitteitä kaalin ja hapankaalin vähentävästä vaikutuksesta syöpäriskiin. Luontaislääkinnässä hapankaalia käytetään haavaumien, tulehdusten, sienitautien sekä ruoansulatushäiriöiden hoidossa (vatsan turvotus).

Lisäksi paitsi kaalilla myös maitohappobakteereilla on paljon muita positiivisia terveysvaikutuksia. Maitohappobakteereja on luonnostaan ruuansulatuskanavassa, vaikka ei nauttisikaan maitoa. Niitä saadaan tuoreista kasviksista, hapankasviksista kuten hapankaalista, juustoista, piimästä ja muista hapatetuista maitotuotteista. Hapankaalin maitohappobakteerikanta syntyy spontaanin käymisen tuloksena toisin kuin hapatettavien maitovalmisteiden, joihin meijereissä lisätään kullekin ominaista tiettyä bakteerikantaa.

Maitohappokäyminen tarjoaa monia etuja. Ruoasta tulee mm. ihmisen elimistölle helpommin sulavaa. Tämä auttaa vatsaongelmiin, jopa maha- ja suolistohaavoihin. Vaikutus perustuu terveen bakteerikannan lisääntymiseen ja suoliston oman bakteerikannan vahvistumiseen. Lisäksi hapot tasaantuvat. Tästä seuraa ruoansulatuksen paraneminen ja ärtyneen vatsan rauhoittuminen. Paitsi että maitohappokäyminen takaa tuotteelle pitkän säilyvyyden, se tuo myös esiin kaalissa piilevät aromit, jotka ovat hapankaalille ominaisia.

laihdutus hapankaali / resepti / keventäjän lounasruoka / hyvä hapankaali / 

torstai 23. lokakuuta 2014

Tilauksesi on vastaanotettu



Muutama huolestunut tomaattien kasvattamiseen hurahtanut lukija on jo ehtinyt laittaa viestiä, josko tomaatinsiementilaus on joutunut hukkaan. Ei ole - voitte nähdä rauhaisan punaisia unia tulevan kesän tomaattisadosta :)

Siementomaatit on aikanaan poimittu ja tyhjiksi puristeltu, siemenet kuivattu, talteen jemmattu ja kierrätyskuoret kerätty. Ihan kohtapuolin - kunhan viimeinenkin suppissanko on perattu ja kuivattu, laitan postia tulemaan.

Ihan turhaan löi sydän sata volttia postilootalla... Peltiloota välähti, mutta huomautuksella selvittiin :)






































Enkä ole ehtiny mitään leipoa - vaikka lupasin sitä piirakkaa... Mutta niitä suppiksia on nyt pyöritelty pakkaspäivät. Viimeiset sain eilen lauteilta ja pesin siitä motivoituneena koko saunan ja istuin siellä koko illan.
Ja tänään pyörähdin kierrätyskeskuksessa ja löysin Stokken tuolin pikku rahalla ja kasan muutakin mukavaa...
Mutta pääasiaan - eli niitä tomaatin siemeniä on tulossa viimeistään nyt ainakin ennen joulua kaikille ilmottautuneille :)

maanantai 20. lokakuuta 2014

Priorisointia

Niin hankalaa aikaa tämä syksy aina - kaikkea mitä haluaisi, ei vaan ehdi. Joka päivä joutuu tekemään vaikeita valintoja monen mukavan harrastuksen välillä...
Tänään meinasin että laitan teille reseptiä näppärästä marjapiirakasta, mutta mutta... Kun keli sitten olikin aamusta plussan puolella ja laskeskelin senkin että eilinen sade on sulattanut pintaroutaisen maan, niin ei pitänyt metsästä pois mikään. Piirakoita ehtii tehdä pakkasillakin, maa-artisokat voi nostaa keväällä, kirjat odotelkoon pimeitä iltoja...
Huomenna kuitenkin, jos ihmisaikaan vaan saan tämänpäiväiset sienisangot siivoiltua, niin leivon sitä karpalopiirakkaa ja pistän juttua teillekin.

Instagramin puolelle jo kommentoinkin jokunen päivä sitten, että ei ehkä kannattaisi merkkailla niitä parhaita suppispaikkoja nauhanpätkillä - saattaa joku muukin ne löytää :D Tosin olin kyllä jo parikin kertaa ohi ajaessani rekisteröinyt pöheikköön piilotetun polkupyörän. Se on aina se ensimmäinen johtolanka. Poikkipotkittuja sieniä metsäpolun varrella - lupaava merkki sekin, mutta että oikein puihin solmituilla näteillä punaisilla ruseteilla tehty reitti ryteikköön - se on jo jotain.

Jos marja- ja sienipaikat ovat hakusalla, niin helpointa on aloittaa harrastus siellä missä muutkin ovat. Eli kömmi metsään ojienpohjille piilotettujen pyörien ja metsäteiden varsille parkkeerattujen autojen kohdilla.

Tämä on ollut Keski-Suomessa ihan historiallisen huono suppisvuosi - ainakin näillä meidän nurkilla. Tutuilla paikoilla oli vähäkseen jotain, mutta tämä uusin valtaus pelasti sienisyksyn - voi tätä seitsemän suppissangollisen onnea :)

Pakkanen on meidän tontilla käynyt reilussa kuudessa asteessa, metsässä lienee alempanakin. Suppikset olivat vielä kuitenkin ihan priimakuntoisia. Varpaat ja sormet ihan jäässä - ei haittaa, tässä onnellisen naisen metsäselfie :)





Sienipaikasta pakinoi jokunen aika sitten rouva Sairio - siis uskoakseni pakinoi? ;D