torstai 2. heinäkuuta 2015

Lehtikaalitaivas

Puutarhaharrastajalle jokainen kesä on poikkeuksellinen. Aina riittää ihmettelemistä - miten jollain kohdin vaan onnistuu niin kertakaikkisen hyvin - ja miksi toisaalla taas ei - ei millään opilla :)

Tämän kevään suurin yllättäjä ovat ehdottomasti lehtikaalit. Nyt ollaan lehtikaalitaivaassa :) Puolen metrin korkeudella kurkottelevat latvat jättävät varjoonsa kaalien turvaksi istutetut samettiruusut - jopa ne isosamettiruusut. Lehdet ovat isoja ja meheviä - ja ihan virheettömiä - ei reiän reikää.

Lehtikaali on minulle ehkä se ykköskasvi hyötykasvimaalla. Lehtikaali ruokapöydässä asti ei ole mikään itsestäänselvyys - asia jonka opin viime kesänä toukkien kanssa taistellessa... Myös sen esikasvatus on vieläkin, monen kokeilun jälkeen yksi iso arvoitus. En ihan onnistunut siinä tänäkään vuonna, mutta nyt luonto antoi apujaan. Jopa suoraan uloskylvetyt ovat jo niin korkeita, että tänä aamuna otin niiden katteeksi laitetun harson pois - kun eivät enää mahdu alle - ja se harso on sentään aika korkean kaaren päällä :) Ihme.
Lehtisellerit - toinen jokapäivän ilon aihe. Ensimmäistä kertaa esikasvatin taimet itse - ja onnistuivat kuin vahingossa paremmin kuin hyvin. Eivät paljon "espanjan punteille" enää häviä - ja melkeinpä kolme kuukautta kasvuaikaa vielä jäljellä. Taimia on useampi kymmenen - ja ne loput koulimattomat kasvavat "ryhmäsellerinä" ruukussa... Ensi talvena meillä syödään lehtisellerikeittoa - paljon lehtisellerikeittoa :D


Purjot - nekin yllättivät positiivisesti. Nyt tosin olen mieltä, että niiden kasvu on hiukan hidastunut viikon-parin aikana. Pähkäilin sen johtuvan ehkä liiankin paksusta ruohosilppukatteesta. Sateinen kesäkuu on pitänyt maan märkänä ja se ei pääse päivälläkään lämpenemään paksun märän katteen alla?
Mutta kokonaistilanne on mielestäni ihan hyvä. Edellisten vuosien kokemuksella olisin mieltä, että purjo kiihtyy kunnon kasvuun vasta loppukesäsätä

Kokeilin myös vanhaa pienten tonttien purjonkasvatusvinkkiä - ryhmäpurjo. Esikasvatettua purjorypästä ei koulita vaan taimet istutetaan yhtenä paakkuna. Toistaiseksi ryhmäpurjot ovat aikalailla samoissa mitoissa kuin yksittäin istutetut taimet. Mielenkiintoinen kokeilu, josta voin laittaa teillekin loppuraporttia syksymmällä.




Ja rikkaruohotkin yllättivät iloisesti tänä keväänä :) Meidän tontilla yleisin rikka on opium- ja / tai pioniunikko. Kylvin ehkä noin 15 vuotta sitten johonkin kukkapenkkiin pari pussia unikon siemeniä. Ainakin tumman lilaa kerrottua ja valkoista. Niiden jälkeläisiä on siitä lähin ollut tontin täydeltä - joka mahdollisessa penkissä - niin kukkapenkeissä kuin kasvimaalla. Annan niiden kukkia joissain kohdin - ja yritän saada aikaseen kitkeä kukat ennenkuin siementävät lisää...
Eivät sinänsä ole hankalia - eli ne on helppo kitkeä missä vaan kasvun vaiheessa ja ruohokatteen alta eivät nouse. Tämä kostea kevät on kasvattanut unikoista mahtavan reheviä ja olen nyt "säälinyt" niitä normikesää enempi.
Tässä unikkokarkulaisia uuden kasvimaan reunakasviksi siirretyn kuunliljan juuripaakuissa kulkeutuneina.
Alkuperäiseen istutussuunnitelmaan kuului kuunliljoja. No, tyhjiin rakoihin mahtui lehtikaalia ja sen turvaksi vielä isosamettikukkaa - ja mahtuu siihen näköjään unikkoakin :)
Unikkojen kukinta on aika lyhyt - sen jälkeen aion kitkeä ne jotta kirjavalehtinen kuunlilja pääsee esille.
Kasvimaalla jätin unikkoja purjopenkkiin - uskoisin että eivät haittaa purjon kasvua vaan saattavat jopa tukea alkukasvun honteloita purjontaimia? Tästäkin kitken ne heti kukinnan jälkeen.

Tomaatit ovat reilusti normitilannetta myöhemmässä. Altakasteluruukuissa kasvavat pensastomaatit ovat ihan hyvässä kasvussa, mutta vasta nyt ensimmäisissä tomaateissa on heikko punaisen kajastus.

Avomaalle ruukutetuissa paprikoissa on ensimmäisiä pieniä raakileita. Vielä ehtinevät hyvin.

Vilma -tomaatti kukkii ja kasvaa ruukuissa rehevänä. Lasilavan Vilman taimissa on raakileita.

Salaattia on nyt joka väriä ja lajia ja lasilavaan on tehty jo uusintakylvötkin - mutta se esikasvatettu isosamettikukka ei kuki vieläkään :)


Semmoiset pikaiset terveiset täältä terassimarkiisin alta. Tänään en ole lapioinut. Tänään otin lasin viiniä jo ennen puolta päivää, koska tänään on vasta 48v synttärit - ja aika monta puutarhakesää vielä toivottavasti jäljellä ennen 84v juhlapäivää. Oliskohan piha "valmis" silloin - ja jokohan silloin olen päässyt perille lehtikaalin esikasvatuksen saloista???

torstai 25. kesäkuuta 2015

Tee itse roskiskehikko lavakauluksista

Joku rakentaa roskakatoksen siihen samaan rytinään talon kanssa - toisille se on pihan / puutarhan yleisilmeen rakentelussa vähintäänkin aika korkealla tärkeysjärjestyksessä. Ja sitten on meitä, jotka eivät kasvimaata lapioidessa jouda keskittyä moisiin pikkuseikkoihin kuin roskis :)
Meilläkin, heti tontin sisääntulonurkkauksessa yksinään töröttävä "Sulo" on kivistänyt silmiä jo vuosia. On vaan muka ollut jotenkin liian iso projekti tartuttavaksi - eikä valmiiden katosten hinta ja muotoilu ole ihan vakuuttanut...


Roskiksemme takana on pieni ylijäämähuntta, joka jää parkissa olevan auton ja roskiksen varjoon. Viime kesänä ladoin nurkkaan muutaman lavakauluksen kun tarvitsin jemmapaikkaa ylimääräiselle mullalle. Tänä keväänä latasin muutaman kauluksen lisää - niihin tallensin uuden parkkipaikan alta jäävää hiekkamultaa - ja nyt siellä jämämultalaareissa kasvaa perunoita...

"Sulo" seisoskeli siinä multalavojen kyljessä ja huomasin, että sehän on ihan sopulevyinen lavakauluksen kanssa. Entä jos sahaisi toisen päädyn lavakehikosta pois, niin siinähän se olisi - roskakatos. Ja senkin huomasin, että kuusi lavakaulusta on aika täydellisen sopiva korkeus perus-sulolle. Roskis jää piiloon, mutta sivureunankin yli yltää vielä hyvin avata kannen.
Sahasin maassa lavojen pitkät sivut aukkoon sopiviksi - onnistuu ihan helposti käsisahalla. Mitta määräytyi takanaolevan multakehikon ja asfalttireunan väliin mahtuvaksi - päädystä lähti noin 5cm.
Alkusuunnitelma oli jäykistää etureuna sisäsyrjiin naulattavalla rimalla. Sopivaa pätkää liiteristä etsiessä toin sovitukseen myös paneelinpätkän - ja siitä roskiskehikkoajatus senkun jalostui...
Raakapaneelin pontti sattui olemaan leveydeltään millilleen sopiva lavakauluksen lautaan - ja samalla saatiin kiva pieni reunus katoksen suuaukkoon :)
Tiiltä käytin lavan etureunaa poissahatessa. Se tuki ympyräkehikkoa auki sen verran että sahaaminen onnistui.
Ensin kiinnitimme ylälaudan. Panelista sahattiin lavakauluksen levyinen pätkä - sillä kehikko asettui suoraan. Ennen ylälaudan kiinnitystä kannattaa mallata etureunan pystylautakin kohdilleen, niin yläreunasta tulee siisti. Tässä kuvassa meidän katoksen ylälaudan ruuvailut. Kokeilin aluksi hieman paksumpaa ruuvia - reuna lähti halkeamaan...
4 x 50mm ruuvi toimi paneelin pontissa ja lavakauluksen reunassa - ei halkaissut lautoja.

Kun ylätukilauta oli paikallaan, kiinnitin sivulaudat.
Käytetyt lavakaulukset eivät ole ihan millimetritavaraa - osassa saranatkin ovat hiukan löystyneet tai vääntyneet. Vaikka sahausmitta olisi tarkka, päällekäin aseteltuna reunoissa on pieniä heittoja. Kun etuosan paneelilauta on ala- ja yläreunastaan ruuvattu kiinni, raot huomaa.

Paukauttamalla lavakauluksen takaosan saranaa kevyesti vasaralla (saranapelti kyllä antaa periksi) lavan lautareuna napsahtaa tiiviisti paikalleen etuosan paneeliponttiin.


Aika täydellinen sauma :)


Kiinnitin jokaisen sivulaudan etupaneeliin kahdella ruuvilla - aina noin kolmen sentin etäisyydeltä ylä- ja alareunasta reunasta halkeamisen estämiseksi.
80cm levyisen lavakauluskehikon etureunaan lisätyt noin 10cm paneelireunat ovat juuri sopivat. Ne viimeistelevät reunan ja edelleen "sulo" mahtuu nätisti aukosta
Se on siinä - teeitse roskakatos. Aikaa meni ehkä parisen tuntia. Työvälineinä rullamitta, kynä, pokasaha ja akkukäyttöinen ruuvinväännin (meisselilläkin onnistunee, mutta vaatii jo vähän hermoja...)

Tämä tee-itse-katos onnistuu ihan naisvoimin, edes kynsilakka ei lohkeillut projektissa :)
Joku pikku apulainen on hyvä olla paikalla - ylimääräinen käsipari helpottaa lavakaulusten päällekäin nostelua ja kulmaliitoksen mallailua - tällä kertaa kiitos Lempi-tyttärelle :)

Roskiksen alle jo vuosia sitten ladottu kiveys sattui sekin sopimaan leveydeltään melkeinpä sentilleen lavakauluksen mittaan. Asettelen vielä pienet laattakiven palat nurkkien alle, jotta kehys irtoaa hiukan maasta


Roskakatos lavakauluksista:

Tarvikkeet
6 x lavakaulus (80cm x 120cm kaulus on aika täydellisen passeli perus-sulolle)
3,2m ulkoverhouspaneelia (2 x 120cm ja 1 x 80cm)
28 torx ruuvia (ruuvien määrä sovellettavissa - nämä riittivät meille)

Käytettyjä lavakauluksia löytyy teollisuusalueilta. Pienille yrityksille ovat pääsääntöisesti jätettä, ja niitä saa ainakin meidän nurkilla ihan kysymällä (pullapussi ja kahvipaketti kiitokseksi ja kehtaat hakea toistekin :)

Raakapaneelin hinta on noin euron metri. Jos sahaat palat valmiiksi jo kaupassa, niin mahtuvat peräkonttiin.

Ruuveina käytin nyt näitä edelläesiteltyjä 4 x 50mm torxeja - koska niitä löytyi autotallista. Puurakentamisen ammattilaisilta voit tiedustella, josko on joku parempi vaihtoehto. Ruuveja naulojen sijaan käyttämällä rakennelma on tarvittaessa helppo purkaakin hetkessä.

Eli jos viitsit etsiskellä käytetyt lavakaulukset - ja saat käyttöösi allaolevat työvälineet, roskiskatoksen kustannukset ovat muutaman euron luokkaa.
Itse aion vielä maalata koko komeuden, mutta siihenkin löytyy autotallista jämäpurkki tummanruskeaa listamaalia - sitä samaa jolla petrailin vanhat altakasteluruukut :)

Käyttämäni lavakaulukset ovat pyörineet takapihalla jo jonkun viikon - ja pajojen nurkilla ainakin talven yli... Eli ovat multaisia ja märkiä. Kunhan nyt saadaan aurinkoa ja kuivuvat, niin laitan kuvaa tästäkin maalilla viimeisteltynä. Tämä roskiskatos oli koeversio, joten käytin ihan tarkoituksella niitä kaikkein rumimpia ja huonokuntoisimpia lavakauluksia mitä minulta löytyi - en hennonut alkaa sahailemaan palasiksi ihan parhaimpia :) Normikaulukset (jopa käytetyt) ovat yleensä huomattavasti siistimpiä. Toisaalta, huonommatkin kelpaavat, jos suunnitelmissa on maalata kehikko peittävällä öljymaalilla.

En ainakaan vielä halua kehikkoon kattoa - tykkään että paketti olisi mahdollisimman matala ja huomaamaton. Kokeilen systeemiä nyt ensin talven yli käytännössä ja mietin sitten uudelleen. Roskis on ollut nyt parikymmentä vuotta taivasalla eikä lumi ole suuremmin haitannut.

Tämä malli on siis amatööri-inspiraation tulos. Jos jollakulla alan ammattilaisella on aiheeseen rakentamista helpottavia vinkkejä tai kehitysideoita, niin tervetuloa vaan kommentoimaan :)

Meillä mies kotiin tullessaan hiukan hymähteli, muttei nyt ainakaan suoraan tyrmännytkään uutta roskiskaulusta. Oli mieltä, että poikittain oleva paneeli voisi olla jotain tukevampaa tavaraa (esimerkki) - toisi jämäkkyyttä yleisilmeeseen - ehkä niin :)

Vinkkejä lavakaulusten käyttöön puutarhassa.

helppo edullinen roskakatos roskiskatos rakentaminen ohje malli teko-ohje tee itse lavakaulus lavakehikko

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Valmis piha...


Edelliset päivitykset tein toukokuun neitsytpäivinä - ja nyt sitten taas... Vuosiin ei ole ollut tämmöistä hullun intoa pihahommiin - visioita ja suunnitelmia - rohkeutta lyödä se ensimmäinen lapionpisto - ja kaikista siitä halusin kertoa teillekin - sitten kun olisi valmista - edes joku niistä keskeneräisistä... Mutta kyllä se on vaan uskottava -  ei tule pihasta valmista ikinä.

Yksi iso muutos meidän pihassa sai alkunsa viime syksynä, kun aikansa palvellut leikkimökki matkasi uuteen kotiin. Paikalle jäi laattakehikko, josta syntyi pohja ja idea uudelle kasvimaalle. Se oli muutos, jossa hyötykasvimaa levähti takapihalta paraatipaikalla. Ja nyt - joka kerta kun vain vilkaisenkin nurkkausta, konkreettinen onnen tunne läikähtää sielun sopukoissa. Siitä tulee niin ihana - sitten joskus kun valmistuu :)

Teille halusin laittaa kuvat vasta sitten kun ne puuttuvat reunakivet olisi muistettu hakea - ja kun ne vähän nuivat tomaatintaimetkin olisivat parhaimmillaan - ja kun penkkien reunoille kylvetyt kehäkukat kukkisivat ja... Mutta siinä se nyt on - vaiheessa - niin kuin puutarha ja elämä aina ovat.

Ja halusin kertoa kasvimaakuulumisiakin - mutta aina se vaan jäi... Kello on puolenyön tietämillä kun malttaa tulla sisälle... ja sitten kun malttaa vähän aikaisemmin, niin pitäisi tehdä ruokaa ja tyhjentää pesukonekin.

Mutta eivätkö ole yksi luojan ihme tänä vuonna lehtikaalit - ei sen ensimmäistäkään toukkaa. Tässä harsotunnelissa suoraan uloskylvettyjä lehtikaaleja - ihan hyväsä mallissa nämäkin. Esikasvatetut taimet ovat olleet avomaalla ilman suojaa - ja ovat nyt jo ihan ennätysmitoissa ja keruukuntoisia. Tässä lehtikaalin kumppaneina kyssäkaalia ja palsternakkaa, molemmat uusia kokeiluja.
Esikasvatetut lehtikaalit istutin etupihalle - siihen leikkimökin nurkille :) Kaalien kainalossa samettiruusuja. Edessä itsekasvatettuja lehtikaalin taimia, takana kaksi ystävän torimyyjältä ostamaa punalehtistä lehtikaalia, jotka hän toi tänne "hoitoon". Kokoeroa niillä ei suuremmin enää ole, vaikka alkujaan omat taimet olivat pikkuisen pienempiä.
Purjot ovat tänä keväänä paremmalla mallilla kuin koskaan aiemmin - ja niin ovat varsiselleritkin. Ja huomaatteko, että koska meidän tontilla ei mihinkään ole kylvetty unikkoa, niin sitä kasvaa joka paikassa - tässä purjojen kumppanina. Onkin ehkä niin, että kun joskus maailmassa tästä talosta ei ole enää kivijalkaakaan muistona, niin paikalla kukkivat edelleen pioniunikot...
Ja tämäkin jutunaihe venyi ja roikkui... Viime kesänä uhosin istuttavani villiyrttejä salaattitarpeiksi. Paikkakin löytyi - varjoisa huntta trampoliinin reunamailta. Siementilaukseen perehtyminen otti aikansa, mutta nyt on luomuvoikukat, poimulehdet ja ratamot vihdoin kylvetty.


Ja tässäkin aihe, josta piti kirjoittaa tänne ihan ajan kanssa - vielä senkin teen. Vanhat altakasteluruukut - niitä olen keräillyt kierrätyskeskuksista, koska ovat ihan lyömättömiä mm. tomaatin, paprikan ja chilin avomaakasvatukseen. Kauniita niistä ei saa tekemälläkään - tai ehkä sittenkin saa :)

Mitenkään näistä kellastuneista ja naarmiintuneista muovipäniköistä ei enää kurjemman näköisiä saanut, joten ihan kylmästi kokeilin maalata ruukut öljymaalilla. Autotallissa oli jämäpurkki vanhaa tummanruskeaa listamaalia - käytin pientä karvatelaa - lopputulos kahdella maalikerroksella on parempi kuin uskalsin toivoakaan.

Meinasin etten uskalla aiheesta mitään kirjoitella ennenkuin testailen pinnan kestoa. Mutta ainakin nyt ruukut ovat kuin eri planeetalta verrattuna entisiin - eli uskallan suositella temppua :)
Entäs tomaatit... Raakoja löytyy - mutta ei saatu kypsiä tomaatteja juhannukseksi... Tänä vuonna tomaatit jäkkivät jo heti alkuunsa - eli itivät normaalia hitaammin. Vein tomaatintaimet ulos toukokuun alkupäivinä. Hallaa tontilla ei ole käynyt, mutta jostain syystä osa taimia kellastutti lehdet. Ja nyt - edelleen osa taimia on kituliaan oloisia, osa kyllä ihan vahvoja ja vihreitä. Mutta siis normaalikesää myöhemmässä kuitenkin.

Isosamettikukka - sekin oma jutunaiheensa, joka ei vaan valmistu...
Tänä vuonna kokeilin samettikukkien esikasvatusta - ja mielestäni ihan hyvällä menestyksellä. Istutin kukkivat ryhmäsamettikukat ulos toukokuun alkupäivinä. Mutta nämä isosamettikukat - eivät kuki vieläkään??? Ovat kyllä reippaan kokoisia ja terhakoita - mutta vielä odottelen sitä ensimmäistä kukkaa, jotta voisin teille kertoa "testattua" faktaa siemenkylvöstä kukintaan...

Ja yksi kevään lapioprojekti, joka ei sekään meinaa valmistua - parkkipaikka. Lapioi ensin alta pois hiekkamulta - ja kierrä teollisuuskatua eesssuntaas ja etsi lavakauluksia joihon saat jemmaan sitä hiekkamultaa - ja tilaa lavallinen soraa ja luule että siinä on ihan reilu satsi - ja huomaa että ei se riitäkään - ja tilaa lisää soraa - ja kärrää, tasoita ja tamppaa ja taistele itikoiden ja vatupassin ja mittatikun kanssa... Voi sitä onnen hetkeä (tänään :) kun sain toteuttaa se ainoan esteettisen vision mikä antoi intoa projektiin - keltainen kolmio suikeroalpista.

Nyhdin alpinpätkät mummolan nurmikolta jo viime kesänä ja ruukutin ne juurtumaan kunnon taimipoteiksi. Nyt vain odottelen josko siitä alpimatosta tulee semmoinen kuin mietin :)
Tästä projektista valmista postausta saatte ehkä ensi kesänä...

Ja vielä on se kaikkein hulluinkin idea vaiheessa - Sulolle (roskis) kehikko lavakauluksista... Mies ei yhtään lämmennyt idealle - mutta haluan nyt testata, josko näin naisvoimin onnistuu kustannusvapaa "katos" roskikselle. Lavat keräsin jo jemmaan, autotallista löytyy vieläkin sitä listamaalia.

Viime vuonna kasvimaalle iski perunarutto. Meinasin laittaa perunat tänä vuonna kestokasseihin, mutta hyvin näyttävät viihtyvän laarissakin - siinä missä on ne parkkipaikan alta lapioidut jemmamaat :)

Ja entäs sitten tämä - kevään uusi kukkapenkki ajoluiskan ja nurmikon väliin - vaiheessa vielä sekin. Muuta asiantynkää siitä ei ole, kuin että Annabelle -hortensioiden talvehtimisessa (ainakin taimistolla) on ollut viime talvena jotain häikkää. Kokemuksia siitäkin, kunhan vielä hetken seurailen taimien kasvuunlähtöä. Maanpeittokasvikin uuteen penkkiin on vielä harkinnassa. Omasta takaa löytyisi ruukutettuna kevätkaihonkukkaa - ehkä sitä.

Talonpäätypenkki - sitäkin levensin keväällä aika reilusti - ja luultavimmin ensi keväänä vielä lisää. Nurmikkoalueelta kaadoimme kolme isoa kirsikkapuuta, naapurin rajalta tammen ja ison männyn - puusavottaa riittikin sitten pari viikkoa. Tammen kannon kanssa on taisteltu jo yksi viikonloppu - saa nähdä josko ensi viikolla irtoaa :D
Ja älkää säälikö tammea - minä sitä jo aikani suojelin, mutta oli valitettavasti ihan laho.

Kierrätyksessäkin on käyty jokusen kerran. Puutarhalöytöinä mm. Askon tuoleja, kukkateline ja ruokakippoja siileille. Nämä kahvalliset savikipot ovat ihan täydellisiä ruoka- ja vesikippoja siileille; painavia ja matalia. Löysin kerralla pinon ja niitä on nyt tontilla monella nurkalla.

Mutta siinä pikaiset - ja kello on taas yksi yöllä... Paljon ja monenlaista on tapahtunut kuukaudessa - uusia suunnitelmia ja unelmia. Hiljaiseloa on ollut vain täällä blogin puolella - lapio ei ole laiskotellut :)