torstai 23. heinäkuuta 2015

Koulimattomat


Ryhmäpurjoa voisi kai kutsua "laiskan puutarhurin purjoksikin". Mielenkiinnosta kokeilin tänä keväänä vanhaa kasvatusvinkkiä:
"Purjon ryhmäistutuksessa 24 purjosipulin siementä kylvetään yhteen ruukkuun. Taimia ei koulita tai eroteta toisistaan, vaan istutetaan ulos yhtenä pottina. Kasvatustapa olisi teorian mukaan rajallisella tonttitilalla satomäärältään tehokkaampi kuin yksittäin kasvatettuna - tosin laadultaan epäyhtenäisempi."

Nämä ryhmäpurjot esikasvatin ihan tarkoituksella - mutta ihan sama lienee, vaikka hyödyntäisi tarkoitukseen koulinnasta ylijäävät taimiryppäät?

Vielä toistaiseksi ryppäänä kasvaneet purjot ovat aikalailla samoissa mitoissa kuin yksittäin istutetut. Etuna maksimaaliseen tilankäytön hyödyntämisen lisäksi on myös se, että alkukasvun hennot taimet ovat tukeneet toisiaan. Kasvutapaa sanoisin jopa "edustuskelpoiseksi" verrattuna varsinaisessa purjopenkissä vähän suuntaan jos toiseenkin kaatuileviin taimiin.

Istutin kolme ryhmäpurjorypästä uudelle kasvimaalle, ja yhden kokeeksi ruukkuun. Maassa kasvavat näyttävät voivan "paksummin". Lannoituksena olen käyttänyt ruohonsilppukatetta.

Yläkuvassa keskellä ryhmäpurjo - penkin reunakasviksi istuttelin taimipoistoista löytyneitä ruohosipulituppaita. Alla yksittäin istutettuja purjoja ja lehtiselleriä.


Lehtisellerin taimiakin jäi koulinnassa yli. Ylijäämärypäs oli niin tiukka, että taimet eivät päässeet käytännössä kasvamaan ollenkaan kevään mittaan. Vielä kesäkuussakin taimikippo nökötti kasvimaan nurkalla - ja istutin sen sitten siltään isoon ruukkuun terassin yrttiruukkujen joukkoon. Eikä se nyt ole mielestäni hassu tai turhake ollenkaan. Ihan kaunis lehtipuska - ja ohuita lehtisellerin varsia on kätevä nykäistä salaattien mausteeksi.

Että ainakin purjon ja lehtisellerin kohdalla kannattaa ensi keväänä säästää koulinnasta jäävät ylimääräiset taimet ja istuttaa ne ryppäinä hyödyllisiksi koristekasveiksi terassille :)

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Yhden tontinnurkan tarinaa

Ensin ajeltiin vastaostetun talon nurmikkoa ja rakennettiin leikkimökki, joka maalattiin keltaiseksi. Sitten tulivatkin kaupungin miehet sinisissä haalareissaan ja Åkerman ison kauhansa kanssa... Nurmikko meni - mutta leikkimökki säästyi ja saatiin vielä uudet viemäriputketkin :)



Lasten pyynnöstä leikkimökki maalattiin punaiseksi ja äidin toiveesta ison kiven juureen istutettiin alppiruusuja ja mökin nurkalle kirsikka- ja päärynäpuukin. Ja vuosien ajan pienestä punaisesta mökistä kaikui tyttöjen kikatus - toisinaan läpi yönkin...



Sitten tytöt eivät enää mahtuneetkaan kunnolla edes seisomaan mökissä. Sinne alkoi kertyä romujemmoja - ja se näytti surullisen yksinäiseltä ja hylätyltä... Vaikka päätös oli haikea, se oli oikea - monen onnellisen hetken mökistä luovuttiin ja se matkasi kohti uusia leikkejä.

Ja se päärynäpuu - se kasvoi ihan vinoon - eikä niillä päärynöilläkään oikein mitään virkaa ollut. Kirsikkapuu vesoi pitkin nurmikkoa - ja niitä marjoja ei yltänyt poimia edes A-tikkailta - ja räksät ehtivät aina ensin. Puut kaadettiin ja pilkottiin takkapuiksi - ja kannotkin väännettiin ylös.



Nurkka näytti yht'äkkiä isolta ja valoisalta - ja tätä olin vähän laskeskellutkin - mökin alta paljastui puhdas hiekkamulta, jonka ympäri kiersi mökkiä reunustanut laattakehikko. Ihan täydellinen kasvimaan paikka. Jemmoissa oli jokunen ylijäämälaatta - niistä sai kasvimaalle pienen käytävänpätkänkin.



Se on siinä - maa-aines on kaivettu ja seulottu, sekaan lisätty palanutta lantaa, vanha laattareunus suoristettu ja sen keskikäytävän laatatkin paikoillaan - valmista tuli :)



Tai sitten ei... Jäi ruohonleikkuunkin kannalta niin hankalaksi joutoraoksi tuo ison kiven, ympyrälaatoituksen ja uuden kasvimaan nurkka-alue... Jos kaivaisi nurmikot siitä pois ja vähän samalla laajentaisi istustusaluetta.

Ympyrälaatoituksella ollut avotulipesäkin oli aika joutava - se kannettiin kukkaruukuksi toiselle nurkalle - ja tilalle löytyi kierrätyksestä ruukkutorni kahdella eurolla. Tähän saakka oli edetty melkein nollabudjetilla, lapiolla ja kotikärryllä :)

Mutta nyt piti lähteä kauppaan... Ihan typerältä alkoi näyttää se pieni maaläntti leikkimökin pohjan ja rajaorapihlajan välissä. Jos vielä kuitenkin vähän laajentaisi kasvimaata ja jatkaisi laattapohjaa. Pari päivää mietin ja päätin sitten sijoittaa 180€ tarvittaviin pesubetonilaattoihin - löytyi onneksi jatko-osaan vielä samanlaisia kuin alkuperäiset.

Miten leveä multareunus laattaympyrälle - ja tarviiko se kulkuaukkoa - pähkäilyjä lapion kanssa... Reunasta tuli sitten 40cm leveä - ja ilman kulkuaukkoa, koska päätin että yllän kyllä loikata kuunliljareunuksen yli kastelemaan tornin krassiruukkua. Jemmoissa olevat reunan noppakivet loppuivat tähän kohtaan - ja loppuerä on vieläkin hankimatta ja laittamatta :)


Toukokuu: uusi jatkoläntti on laatoitettu, koko hoito kehystetty kuunliljoilla, krassit kylvetty, kasvimaa kalkittu ja ensimmäiset tomaatitkin istutettu.

Kesäkuu: reunakasveina kirjokuunliljaa, (ja taimien mukana tulleita unikoita), kuunliljojen juurelle mahtuneita lehtikaaleja - ja niiden suojaksi istutettua isosamettiruusua, ympyrän takareunalla toisaalta siirrettyjä pensasmustikoita, aluskasviksi tuliaissinivuokkoja, ruukussa pilkistää krassi, kiven juurella vanhat alppiruusut, kasvimaalla lehtikaalia, selleriä, purjoa, hernettä, papuja, yrttejä...

Kasvimaata värittämään kylvin sametti- ja kehäkukkaa. Siirsin läntille myös jokusen henkeen sopivan perennakasvin, mm. pikku iiristä ja punapäivänhattua sekä Kodin Ykkösen poistotaimilöytöinä rivin ruohosipulimättäitä.


Heinäkuu: Unikot valtasivat ympyrälaatan reunuksen upean rehevinä ja vankkavartisina. Saavat kukkia rauhassa - ja sitten kitken ne pois. Esikasvatin tänä keväänä ensimmäistä kertaa isosamettiruusuja, mutta vasta nyt ne availevat ensimmäisiä kukkiaan. Odotan kyllä isolla mielenkiinnolla, miltä tämä sama kohta näyttää kun unikkojen vaaleanpunainen valta vaihtuu samettikukkien keltaiseen. Myös krassi on nyt pääsemässä täyteen kukkavauhtiin.

Vielä tein yhden pienen muutoksen ja satasen sijoituksen: Palokan K-raudasta löytyi 120cm korkeita ja aivan upean tuuheita Smaragdi -tuijia reilulla kympillä. Korvasin kasvimaan takaosan orapihlajapätkän niillä. Uuden kasvimaan lehtikaalit, sellerit ja yrtit onnistuivat hienosti. Tomaatti ja kesäkurpitsa eivät - siitä tarinoin toisella kertaa :) Mukavaa kesäpäivää sinulle :)


perjantai 17. heinäkuuta 2015

Lehtikaalitacoja ja kasvishampurilaisia

Jos lapsilta kysytään - niin niitä - vaikka joka päivä... Ne molemmat ovat tässä blogissa jo vanhastaan tuttuja juttuja, mutta syödä kuitenkin pitää joka päivä - ja joka kerta miettiä, että mitä taas keksisi... Tässä nyt nämä kaksi meidän kesäsuosikkia vinkiksi.
 

Lehtikaalin lehdet käyvät ihan mainiosti tacon tai tortillan tapaan tarjottavaksi. Joidenkin lehtikaalilajikkeiden lehdet ovat tosi rapsakoita ja niin napakoita että jaksavat kantaa täytteet ihan tacokuorien tapaan. Mutta kyllä pehmeälehtisemmätkin lajikkeet toimivat. Jos käytössä on oikein isoja lehtiä, täytteet saa kääräistyä sisään tortillalettujen tapaan.

Näiden lehtikaalitacojen täytteeksi teen usein helpon ja nopean papuseoksen:
1rkl oliiviöljyä
1 sipuli
2 rasiaa GoGreen luomu papumixiä (tai muita papuja)
(lehtikaalia, persiljaa...)
1 tomaattisalsadippiä (S-marketista löytyy edullinen luomuna)

Sipuli pilkotaan ja kuullotetaan öljyssä. Sekaan lisätään huuhdellut pavut. Lopuksi salsadippi. Haudutetaan miedolla lämmöllä ylimääräinen neste pois.
Tomaattisalsan tulisuuden voit valita mielesi mukaan. Papuina käytän pääosin itse esikeittämiäni ja annosrasioihin pakastettuja papuja - tulevat huomattavasti edullisemmiksi kilohinnaltaan. Valmiit pavut ovat kuitenkin kesä- ja mökkiolosuhteissa ihan luvallinen kompromissi.
Papusalsan sekaan voi pilkkoa lehtikaalia ja sopivia tuoreyrttejä.

Lehtikaalin lehdistä poistetaan ylimääräinen lehtivarsi (säästetään sosekeittoon).

Lisäksi fetajuustoa, tomaattia, tuorekurkkua - ja mitä muuta sopivaa kaapista tai kasvimaalta löytyy...
Kuvassa lehtikaalin täytteenä käytetyt kurkut on pilkottu palasiksi - kiireisen kokin ajatusvirhe :) Kaikki lehtikaalitacojen täytteenä tarjottava kannattaa pilkkoa pitkiksi suikaleiksi - helpottaa paketin kasassapysymistä.
Tähän kuvaan sattui makaronisalaattikin - sekin yksi kesän helppo ja hyvä pikaruoka.




Toinen helppo: Kasvishampurilaiset.

Koska kesällä leipominen ei luontaisesti innosta, käytämme hampurilaissämpylöinä usein Moilasen gluteenittomia aamiaissämpylöitä (löytyvät pakastealtaasta). Sämpylät sulatetaan, halkaistaan ja käytetään grillissä.

Pihveiksi teen usein nopeat ja helpot linssipihvit. TÄSSÄ aiemmin julkaisemani resepti. Siihen pari lisähuomiota: Keväällä luomuporkkanoita oli huonosti tarjolla, joten jätin ne pois ja lisäsin taikinaan pikku purkin tomaattipyrettä - se sopii muutenkin hyvin hampurilaispihveihin makupohjaksi. Eli aineksia voi muunnella tarjonnan mukaan - ja lisätä nyt esim. silputtua lehtikaalia.

Reseptin linssipihvit ovat aika helposti murenevia. Siihen lisävinkkinä: Lisää muna ja esipaista pihvit uunissa leivinpaperin päällä. Ota valmiisiin pihveihin kevyt paistopinta grillissä voinokareessa vasta juuri ennen tarjoilua.

Kastikkeena meillä on usein puristetulla valkosipulinkynnellä, ripauksella ruususuolaa ja pippurirouhetta ja silputuilla tuoreyrteillä maustettua creme fraichea.

Lisäksi paistettua sipulia, paistettua ananasta, lehtikaalin ja salaatin lehtiä, fetajuustoa, homejuustoa, tomaattia, tuore- ja suolakurkkua, paistettuja munia... Mitä nyt milloinkin.







Lempi -tyttären hampurilaisvinkkejä.