sunnuntai 17. elokuuta 2014

Elokuussa

Ihastellaan hämärtyvissä illoissa loistavaa auringonhattua.

Ollaan tyytyväisiä että toukat ovat vihdoin jättäneet lehtikaalit rauhaan.

Pakastetaan pensaspapuja.

Nautitaan rehevänä kasvavaa salaattia.

Wokkaillaan satoisaa mangoldia.

Arvaillaan, josko avomaan paprika ehti  punertua.
Odotellaan Pepi-päärynän kypsymistä.
Poimitaan makeita karhunvatukoita.
Yritetään ehtiä syödä kaikki kypsyvät pikkutomaatit.


Herkutellaan täyteläisellä Black Russian -tomaatillakin.


Viipaloidaan ja paloitellaan kesäkurpitsaa - monikäyttöinen kesäherkku.
Ällistellään kasvun voimaa - vielä jokunen päivä sitten tämä kompostilootassa kasvava taimi vasta kukki.

Pähkäillään josko hennoisi karsia jättikurpitsan poikasia - niin suloisia, etten ikinä kuitenkaan.

Saavutetaan omavaraisuusaste koko tulevaksi vuodeksi chilin osalta.
Odotellaan, josko avomaankurkun uusintakylvö ehtii tehdä satoa.
Oletetaan, että purjosato taitaa jäädä aika laihaksi.
Istuskellaan tyrnipensaan alla ihmetellen syytä heikolle marjasadolle.
Kehutaan Sinikka-luumun aina varmaa satoa.

Päätetään tehdä paljon paljon enemmän omenasosetta kuin viime kesänä.
Sytytetään yöksi tuikkukynttilöitä lasilavaa lämmittämään.
Kiitos kaikista ihanista puutarhatarinoista, joita sain sähköpostiin tomaatinsiementen tiimoilta. Laitan syksymmällä siemeniä postiin - kaikki osoitteet ja viestit ovat visusti tallessa :)

perjantai 15. elokuuta 2014

Kuningatarpäivä


Lähdetkö mukaan kuningatarpoluille? Vielä tarkenee shortseilla - laitetaan kuitenkin kumpparit jalkaan, paratiisissakin on käärmeitä - ja olen minä nähnyt täällä jokusen karhunkakankin...



Kesän viimeisiä - seuraava rankkasade pudottaa nämä hipaisustakin irtoavat kypsänmakeat marjat mättäälle...



Tähän, vanhan koivun alle - ensimmäinen taukopaikka. Teetä ja lettuja - maistuvat metsässä kylmiltäänkin ja ihan siltään...




Ei kai vai ala sataa... Muutama pisara, täytyy viedä sanko sateensuojaan ja kuulostella hetki. Ei kääntynyt kaatosateeksi - vielä palaan hetkeksi - josko saisi sangon täyteen...

Mitä pakkaan käsilaukkuun kesällä - ainakin rohmun ja siivurin ja ainakin seitsemän ämpäriä ja tulitikut ja sienikirjankin ja vettä ja teetä ja pöytäliinan ja suklaata ja puukon ja kompassin ja monenmoista muuta pientä tarpeellista...


Puoli taivasta ukkosen mustana - toisaalla paistaa aurinko - toiveikasta odottelua...

Omenamehua, niitä lettujakin on vielä, jälkkäriksi vastapoimittuja vadelmia ja suklaakastiketta...

Jos pari rohmua mustikkaa kuitenkin kokeilisi raapaista - jospa ehtisi ennenkuin sataa - kiipeän sitten kuitenkin kallioille, kurkistan uusille rinteille - ja löytyyhän mustikoitakin. Ei malta lopettaa - sanko täyteen - onneksi kannoin mukana toisenkin...
Oppinut jättämään repun niin, että sen löytää vielä tunnin tai parinkin kuluttua - maamerkkinä männyn juurakko...


Vielä yhdet iltateet - alhaalla siintää lampi. Ei haluaisi lähteä, mutta taas satelee muutaman pisaran ja autolle on matkaa - alamäkeä onneksi tällä kertaa...


Mökkisauna lämpeää, aurinko laskee, taivas tummuu etelästä ja satelee...


maanantai 11. elokuuta 2014

Kurpitsan kaunistama komposti


Jättikurpitsa ja köynnöskrassi ovat aika osuva pari - ainakin näyttävät hyvältä, vai mitä? :) Vaikka - krassia ei saisi lannoittaa liikaa ettei kukkiminen kärsi - ja vaikka kurpitsa vaatii kasapäin sitä itseäään... No, tässä keväällä kasaan haravoidussa kasassa viihtyvät nyt kuitenkin molemmat samoissa lannoissa ja kirjaimellisesti toisiinsa takertuneina :)

Keväällä rakensin liiterin taakse hukkanurkkaan muutaman kompostikehikon lavakauluksista. Kurpitsa on tykännyt uudesta kodistaan ja yllätyksekseni myös reunoille kylvämäni, varmaan sen kymmenen vuotta vanhat krassinsiemenetkin itivät.
Yhdessä lootassa on myös kesäkurpitsan taimi. Paikka on sen verran varjossa, että satoa ei vielä ole ehtinyt tehdä, mutta kukkii kilpaa krassien kanssa.


Huhtikuu


Juhannus

Elokuun alkupäiviä

Kylmä kevät vikuutti kurpitsankin taimia, ja krassin lehdet olivat täynnä reikiä (en tiedä mikä ötökkä niitä teki). Pieniä nättejä kurpitsan alkuja lehtien alta kuitenkin jo löytyy - tosin ennätysmittoihin eivät taida tänä syksynä ehtiä. Jättikurpitsa kasvattaa hedelmän vasta nyt, loppukesän ja syksyn pimeinä öinä. Useampanakin kesänä kurpitsatouhu on tuntunut tässä vaiheessa ihan toivottomalta, mutta syksyllä sato on yllättänyt positiivisesti. Uskoa siskot - uskoa, toivoa ja rakkautta :D

Kiitos vielä kaikista mukavista tomaatinsiemenviesteistä. Tuli sekin tässä mieleen, että samaan kuoreen voin laittaa tämän jättikurpitsankin siemeniä jos innostut kokeilemaan. (Varauksella että kurpitsat tänä vuonna kasvavat ja saan siemeniä talteen :)

Lajike on
"CUCURBITA maxima Duchesne Jättikurpitsa, talvisquash 'Dill's Atlantic Giant'.
Valtava lajike, jolla on hallussaan maailmanennätys (kasvatettu ihanteellisissa oloissa yli 460-kiloiseksi). Tekee harrastajaviljelmilläkin valtavia hedelmiä. Hieno ruokakurpitsa, joka sopii esim. piirakkaan."
Lähde: Exotic Garden

Ei kasvanut kurpitsa minulla viime syksynä ihan ennätyslukuihin, mutta olin tyytyväinen tähänkin :)