torstai 31. heinäkuuta 2014

Kesäinen käsityö


Kohta on paras vattusesonki käsillä - tosin satomääristä tai -laadusta ei vieläkään ole varmuutta meidän korkeuksilla. Mutta sitä odotellessa voi väkerrellä tämän vatunpoimintaa isosti helpottavan parannuksen vattusangon ergonomiaan; pehmustettu kahva.
Luonnonvatukot (varsinkin reheväkasvuisemmat) ovat yleensä hankalakulkuisia ryteikköjä - niissä ei sankoa auta käsistä laskea. Käsivarrella roikkuva sopivan kokoinen sanko jättää molemmat kädet vapaaksi - toisen oksien pitämiseen, toisen marjastukseen. Itse kiikuttelen mukana kolmen-viiden litran pikkuämpäriä, jonka vaihdan tyhjään kun se on reilusti puolillaan. Vatut painuvat ja mehustuvat helposti - perkaustyö käy kätevämmin kun marjat pysyvät irtoinaisina.



Marjastukseen sopivia pikkusankoja (ja isompiakin ämpäreitä) kannattaa käydä kysäisemässä ravintoloiden tai suurkeittiöiden henkilökunnalta - siellä ovat jätettä. Ongelmana sangoissa on ohut metallinen kahva tai muovinen teräväreunainen kahva. Ne hiertävät käsivartta heti, kun sanko on kerännyt vähänkin marjapainoa.

Kahvan ympärille virkataan mahdollisimman paksusta langasta pehmuste - homma onnistuu ala-asteikäiseltäkin. Sopivan kokoinen suikale kiinnitetään ommellen kahvan ympärille - virkaten saumasta tulee liian paksu, ommellen ihan huomaamaton. Jos käytät villalankaa, kahva huopuu pikkuhiljaa käytössä jopa alkuperäistä ehommaksi.
Ja edistyneemmät tekijät voivat virkata hävinneiden kansien tilalle ympyrämallilla sopivan lappusen. Reunaan kiristysnauha, jolla kansi saadaan - jos ei nyt vettäpitäväksi, niin marjanpitäväksi kuitenkin.

Kuvien sankotuunailut siskoni Susannan "riippukeinussa maaten käsitöitä".

marjasankoon kahvaan pehmuste kahvapehmuste virkkaa  käsityö 

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Aamupalalettuset - gluteeniton

Tässä suomalaisempi versio ja haastaja blogimaailmassa jo tutuksi tulleille banaaniletuille; tattariryyniletut. Banaanilettuja "myytiin" nopea- ja helppotekoisina. Nämä tattariryynilettuset valmistuvat - jos mahdollista, vielä näppärämmin.

Gluteenittomiin ja maidottomiin lettuihin tarvitaan kolme ainesosaa: Tattariryynejä, muna ja ruususuolaa. Paistamiseen suosittelen voita (tarvittaessa laktoositon).

1dl huuhdeltuja tattariryynejä (Keskisen mylly - gluteeniton)
1dl vettä
1muna
Ripaus ruususuolaa (Masajo)

Jätä huuhdellut tattariryynit illalla kulhossa pöydälle likoamaan yön yli. Lisää aamulla haarukalla sekoittaen muna ja suolaripaus. Paista voissa kohtuulämmöllä. Tarjoile vaikkapa mustikoiden ja turkkilaisen jogurtin kanssa. Halutessa annoksen päälle voi ripauttaa hippusen intiaanisokeria.









Yön yli huoneenlämmössä lionneet tattariryynit ovat pehmenneet juuri siihen pisteeseen, että niissä on vielä suutuntumaa. Olen kokeillut valmistaa tämän saman taikinan myös murskaamalla liotetut tattariryynit sauvasekoittimella; ei tullut ollenkaan niin hyviä - ja yksi turha työvaihekin lisää...

Kokonaisista tattariryyneistä valmistetut lettuset ovat mukavan rouheisia. Tattarin ominaismaku ei erotu mielestäni lähes ollenkaan. Eli jos tattari on vielä uusi tuttavuus, kokonaiset ryynit ovat helpoin tapa opetella uuteen makumaailmaan.

Tattari
-alentaa verensokeria
-vähentää veren kolesterolia
-sisältää kaikki kahdeksan olennaista aminohappoa
-hyvä proteiininlähde (proteiinipitoisuus 13-17%)
-hyvä antioksidanttien lähde
-sisältää runsaasti B1- ja B2-vitamiineja
-hyvä mineraalien lähde
-suomalainen gluteeniton vaihtoehto viljoille

tattari letut tattarista tattariletut tattariryynien käyttö ja liotus gluteeniton lettuohje resepti

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Kolmetoista ja puoli

Jo monta mukavaa muistoa tältäkin kesältä; evästaukoja, paarmoja, itikoita, offia, aurinkoa, hellettä, naurua, hiljaisuutta - ja kolmetoista ja puoli sankoa mustikoita. Huomenna aamusta jatketaan - on nämä niin parhaita kesäpäiviä - tai parhaita koko vuoden päiviä. Tai en tiedä - kyllä suppismetsäkin on vastustamaton..
Tunnelmakuvia menneeltä viikolta - menossa mukana Linnea, Lempi, Veera, Anette ja Susanna-sisko.

Tänään kotiterassilla.

Mulla on pää ihan märkä - niin mullakin - ja mulla...

Mua janottaa ihan sairaasti - arvaa ettei mua - eipä mua...
Oikeesti Veera näyttää tältä :)
Viikonloppuna postailen vinkkejä marjametsään - mm. selitys hattuun kiinnitetylle liinalle :)
Yhtenä päivänä...
Toisena päivänä...
Kolmantena päivänä...
Lempin lepotuoli

Veera on saanut vainun...



Rohmujen kokoontumisajot.


Syömään!



Joko se taas on ilta?

Tämäkin vaan on tehtävä ennen kuin pääsee saunaan ja uimaan...

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Mansikkapaikka


Täällä sitä heinäkuun loppupuolen tavallista; mustikoita ja mansikoita... Tosin mansikoiden osalta sen verran uutta, että nyt mökkijälkkäripöydässä on puutarhamansikoiden lisäksi metsämansikoita. Sisko löysi sellaisen mansikkapaikan, että saa pienen sangon kanssa käydä hakemassa jälkkäriaineksia. On niissä vaan mahtava aromi. 

Minä rohmuan nyt kolmatta päivää mustikoita - niitä vähiä mitä Keski-Suomessa on. Thaipakukin kävi aamusta pyörähtämässä samoilla seuduilla - että hyvä vaan kun ei ollut paljon marjaa - jatkoivat matkaa... Tässä tämänpäiväiset.

Mustikka on nyt hilkulleen kypsää - varjopaikkojen alaoksissa on vielä punertavia marjoja ja ne ovat hippusen tiukassa rohmulla poimittavaksi. Aurinkoisilla länteillä on jo kypsää satoa - mutta on paarmojakin - ihan hemmetisti paarmoja... On oppinut taas äänestä tunnistamaan ne isoimmat ja äkäisimmät - ja sitten ne vähän harmittomammat ja hitaammat.


Pakastettiin kokeeksi pieniä pussillisia metsämansikkaakin - saa nähdä miten säilyvät.

Eipä täällä muuta uutta... Mustikoita vaan kunnes vattusato kypsyy. Ette voi kuvitella miten olen elementissäni - tämä on sitä vuoden parasta aikaa. Aamusta taas - seiskalta ylös, eväät pussiin ja kohti uusia mättäitä :)

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Voikukanjuuritee


Jos tarvitset grillikauden suolaisten herkkujen vastapainoksi tehokasta ja luonnollista nesteenpoistajaa, niin tässä yksi tehokkaaksihavaittu luonnontuote - voikukanjuuri.

Minä, paraskin hortoilun puolestapuhuja - tunnustan että tilaan voikukanjuurta valmiina kuivattuna rouheena. Juurien kerääminen ja käsittely elintarvikekäyttöä varten vaatii jo vähän enemmän paneutumista kuin lehtien kuivaaminen - tässä kohdin siis olen vielä mennyt siitä matalan aidan kohdalta...

Voikukka lehtinä ja juurina on erityisesti maksaa hoitava villiyrtti - ja maksan merkitystä kehon kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa korostetaankin yli muiden elinten. (Paula Heinonen liputtaa suoliston puolesta - ja varmasti sekin yhtä tärkeä hoidettava.)
Yksi suosikkikirjailijoistani, A.Vogel on omistanut maksalle kokonaisen kirjan.

Itse käytän voikukanjuurta nimenomaan sen maksaa vahvistavan ja tehokkaasti puhdistavan ominaisuuden vuoksi. Vuosien varrella omakohtaiset kokemukset kertoisivat, että aiemmat iho-ongelmat (akne ja kutiseva ihottuma) ovat osaltaan olleet merkkejä maksan ylikuormittumisesta - tai vain siitä, että minulla ei ole maailman tehokkain maksa.
Voikukanjuuri vaikuttaa tehokkaasti myös munuaisiin - eli poistaa nesteitä. Juon paljon erilaisia yrtiteesekoituksia. Mukana on silloin tällöin mm koivunlehteä, joka on tehokas diureetti sekin - mutta jopa minulle, moneen soppaan tottuneelle, voikukanjuuri on varma yöherättäjä illalla nautittuna...

Itse huomaan ylimääräisen nesteen ensimmäisenä sormista. Jos kehossa on turvotusta, sormet ovat aamullla kankeat ja kömpelöt. Silmäpussitkaan eivät ilmettä piristä...

Kuivattu voikukanjuuri on miedon ja hiukan jopa makean makuista sitkeää rouhetta. Ei ollenkaan pahaa siltäänkään ja sitä voi hyvin heittää ripauksen pähkinäsekoitusten joukkoon naposteltavaksi.


Pelkistä kuivatuista villiyrteistä valmistettu tee maistuu siltään helposti "heinälle". Yhdistän aina yrttiteeksi useampaa ainesta. Toisinaan käytän teen pohjana rooibosta, josta tee saa makean kofeiinittoman pohjan. A.Vogel nostaa parhaaksi maksaa hoitaviksi villiyrtiksi voikukan ohella nokkosen - sitäkin laitan usein teen sekaan ja tietty moneen muuhunkin. Peltokorte on yksi vakiokasvini - sekin tosin minulla valmiiksi kuivattuna ostettua.
Ja mikä maustaa villiyrtiteen parhaiten - mielestäni minttu. Nyt kesällä sitä on ylllinkyllin tuoreena. Talviaikaan kuivattukin minttu peittää nokkosen tai peltokortteen "mitääntekemättömän" aromin.

Minulla käytössä Starwest Botanicals luomu kuivattu voikukanjuuri. 453g/13.96€. Iso pussi, josta riittää meille ainakin vuodeksi-pariksi.


Starwest Botanicals voikukanjuuri on tilattu iHerb -nettikaupasta.

Käyttämällä alennuskoodia QUJ081 saat alennusta ensimmäisen tilauksen loppusummasta. 
Jos ensitilauksesi on yli 40$, saat koodilla 10 dollarin alennuksen. 
Jos ensitilauksesi on alle 40$, saat koodilla 5 dollarin alennuksen. 

Ensimmäisestä tilauksesta avautuu oma bonustili, johon kertynyt saldo lyhentää seuraavan tilauksen loppusummaa. iHerb antaa silloin tällöin bonustilille pieniä extrapalkintojakin - paras omalle tililleni tullut ylläri oli 100$ ostosraha. 

iHerb bonussysteemistä löydät lisätietoa TÄÄLTÄ.

iherbiltä tilaaminen / iherb / iherb vitamiinit / iherb ja tullirajat / iherb ja postitus / miten tilaan iherbiltä /iHerb ja alennuskoodi

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Rohmu - paras marjakaveri

Eilisen tunnelmia Instakuvana - huonosti mustikoita, vettäkin satoi, itikoita kimpussa - ihan parasta kesässä - tätä on odotettu :)

Kohta ne alkaa taas - minun marjaviikot. Kaveriksi metsään lähtee yksi punainen hyväksihavaittu rohmu; muovinen koppa, metalliset piikit ja pehmeä muotoiltu kahva. Ne huonommat olen heittänyt mökkiterassin alle... Siitä aiheesta muistutan nyt teitäkin - hyvän rohmun tärkeys.

Tässä oma suosikkini. Tosin kopassa on halkeama - ja palakin pois - ei kuitenkaan vielä niin iso, että marjat pääsevät karkuun :) Asiakseen otettava minunkin uuden etsintä...



Marjastus on harrastus, joka ei monta välinettä tarvi, mutta käteen sopiva rohmu - eli marjanpoimuri on kyllä muutaman euron satsaamisen arvoinen ostos. Lapsillekin kannattaa hankkia heti alkuun ihan oikea aikuisten poimuri - kyllä pientä poimijaa motivoi sangon täyttyminen siinä kuin aikuistakin...

Rohmun ostajan muistilista:
-Valitse malli, jonka kahvaosa on pitävä, pehmeä, muotoiltu ja omaan käteen sopiva.
-Metallipiikit (koukkumalli) ovat kokemukseni mukaan paremmat kuin muoviset piikit. Marjat pysyvät puhtaampina ja pehmeäkuoriset marjat ehyempinä.
-Tarkista että rohmussa on kunnollinen (syvä) marjalukko. Rohmun ollessa tappitäynnä marjoja, sitä ei tietystikään voi enää kallistella etukenoon, mutta puolityhjää rohmua ei ole tarkoitus varoa.
-Jos ostopaikalla on mahdollista valita, niin painonkin voi tarkistaa - mahdollisimman kevyt.
-Väriltään mahdollisimman kirkas punainen / oranssi - kaikki maanvärinen häviää hunttaan siinä hetkessä kun sen maahan lasket ja selkäsi hetkeksi käännät.

Aiemmasta rohmupostauksestani löydät puolueetonta omakohtaista testimateriaalia eri merkkisistä rohmuista.


Ja vielä rohmusta: En ole koskaan kokeillut pitkävartista leveää haravapoimuria - enkä usko että sen toimintaperiaatteet ihan kohtaavat omia marjastusperiaatteitani. Poimin marjat rohmulla - mutta tavallinen varreton rohmu pakottaa kumartumaan. Ja kun kerran on jo valmiiksi nöyränä kaksinkerroin mättäällä, samalla voi varovasti ohjata varpuja rohmuun repimättä varvikkoa tai sammalia juuriltaan. Marjatkin pysyvät puhtaina ja ehjinä.

Marjojen perkaaminen - se on sitten tietysti se pakollinen paha. Vähän kuin missä tahansa mukavassa harrastuksessa on ne "havetodo" -hommansa. Rohmullakin saa poimittua aika puhdasta marjaa; rauhallisesti vaan, kuivasta metsästä ja hyvällä poimurilla.

Eilen kävin vähän kurkkimassa tämän vuoden mustikkasatoa - huonolta näytti ainakin tämä aukkopaikka Keski-Suomessa. Tänä vuonna joudun nähtävästi rymyämään rohmuineni suojaisempiin kosteikkoihin - niissä on ainakin itikoita - ehkä mustikoitakin :)

Mikä on marjatilanne muualla Suomessa? Minulla olisi mahdollisuus päästä pohjoiseen Pellon kulmille viikoksi marjastamaan - kannattaako lähteä merta edemmäs kalaan? :) Miltä näyttää siellä suunnalla hilla- ja mustikkasato?

Vattuja näyttäisi raakileista päätellen tulevan runsaasti Keski-Suomeen - tosin sato on vielä ihan kypsymisen aikuisista keleistä riippuvainen...

marjanpoimuri testi / paras rohmu

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Keventäjän kurkkuwokki - gluteeniton


Nyt on se aika vuodesta kun ei kannata ostaa kurkkua - ehei, ei ollenkaan yhtä tai kahta kurkkua - vaan nyt kannattaa ostaa kasoittain ja kiloittain kotimaisia kurkkuja.

Tämä korillinen - kymmenen kurkkua, noin kolme kiloa vihreää kultaa, päivän hinta 2.60€ - eli 0,26€/kpl!

Tuorekurkku - se on yksi parhaista keittiön perusraaka-aineista. Nyt kuumimpaan sesonkiaikaan kurkkua myydään jopa alle euron kilohinnalla. Ei auta ujostella yhtään vihanneslaarilla - minäkin lastaan kärryyn aina kymmenen tai parikymmentäkin kurkkua kertaheitolla.
Kaupassa kannattaa valita aina mahdollisimman tummanvihreät kurkut - niiden karotenoidipitoisuus on korkein. Tuorekäytössä kurkun pitää olla napakka - eli tarkistus, että kurkun päätkin ovat virkeitä.

Helteillä kurkku on jääkaappikylmänä raikasta dipattavaa rannalle, retkievääksi tai välipalaksi. Kurkku on myös ihan paras vihersmoothien pohja-aines - sekaan yrttejä ja nauti ihan siltään. Lisäämällä kurkkusmoothieen luonnonjogurttia sekoituksesta tulee ruokaisampi versio. Kurkusta valmistuu tehosekoittimella klassinen kylmä kurkkukeitto - tai kattilassa sadepäivänä lämmittävä sosekeitto. Kurkku taipuu keittiössä lähes kaikkeen - mietoaromisen kurkun käyttöä ei kannatakaan rajoittaa vain viipaleiksi voileivälle tai salaattiin.

Tuorekurkku sisältää runsaasti kivennäisaineita. Eikä kotimaista kurkkua saa kuoria siivuakaan - nimenomaan kurkun kuoressa on suurin osa kurkun sisältämästä kuidusta ja piistä, joka on yksi tärkeimpiä hiusten ja kynsien rakennusaineita.

Mutta mitä kurkussa ei ole - kaloreita. 100g tuorekurkkua sisältää pyöreät 10kcal, eli kurkku on käytännössä nollakalorituote.

Tänään aamusta sää oli hutuisen pilvinen - teinkin salaattien vaihteluksi kevyen lämpimän lounaan kurkusta wokkaamalla.
Kurkkuwokki - gluteeniton (noin 4 annosta)
2-3 kurkkua (noin 1kg)
1tl Atlannin hienoa merisuolaa
1 punasipuli (ohueksi viipaloituna)
1/2tl kuivachilirouhetta (tai noin 1cm pala tuorechiliä pieneksi pilkottuna)
2-3rkl oliiviöljyä
1/2 luomusitruunan mehu
1tl chimichurrie-mausteseosta (yrttejä, sipuli, pippuri, valkosipuli - loistava mausteseos myös salaatille)
100g fetajuustoa kuutioina
Tuorekorianteri- ja persijasilppua

100g riisilastuja (dried rice cake) tai noin 150g pennemakaroneja (gluteeniton tai tavallinen)

Halkaise kurkut ja kaavi pehmeä sisus kulhoon. (Käytä esim. lettutaikinan nesteeksi tai pyöräytä samantien tehosekoittimessa tuorekorianterin kanssa vihersmoothieksi.) Pilko kurkunpuolikkaat noin sentin vahvuisiksi viipaleiksi ja laita lävikköön - alle kulho johon ylimääinen neste voi valua. Ripottele päälle noin 1tl hienoa merisuolaa ja sekoita. Hikoiluta ainakin noin puoli tuntia - mieluummin reilu tunti.
Itse teen tämän vaiheen aamusta - lounasaikaan palaset ovat käyttövalmiita.

Aloita ruuan valmistus laittamalla riisilastut likoamaan kylmään veteen muutamaksi minuutiksi. Kuumenna keittovesi, mausta ripauksella Atlannin merisuolaa ja laita lionneet riisilastut kiehumaan noin 13-14min.

Kaada kurkkuviipaleet läviköstä puhtaalle kangasliinalle ja kuivaa ne painellen. Kuumenna oliiviöljy wokkipannussa (tai muussa kasarissa). Lisää ohueksi viipaloitu punasipuli ja kuivatut kurkunpalat. Pyörittele kohtuukuumalla pannulla kunnes saavat hiukan väriä. Lisää chili ja mausteseos. Hauduta hetki ja purista pannulle puolikkaan sitruunan mehu. Lisää keitetyt riisilastut ja lopuksi kuutioitu feta. Ota pois liedeltä. Lisää silputut tuoreyrtit.

Olen tykästynyt etnisestä kaupasta löytämiini riisilastuihin - niiden sitkeähkö rakenne ja littoinen muoto sopivat mainiosti wokkiruokiin. Siitä aiheesta vinkkaan sen verran että "Dried rice cake" -riisilastut toimivat mielestäni parhaiten. Toki voit käyttää tähän kevyeen kesäwokkiin myös esim. noin 100g riisinuudeleita tai noin 150g pennemakaroneja.








Parhaan kurkun tunnistat sirkkalehtimerkistä. Sirkkalehtimerkki tarkoittaa, että tuote on sataprosenttisesti suomessa viljelty. Mikään muu suomalaisuuteen viittaava merkki ei yllä samaan. Ostamalla kotimaisia vihanneksia saat hyvänmakuisia ja turvallisia tuotteita, mutta samalla valinnalla tuet suomalaista työllisyyttä ja hyvinvointia.
Puhtaasti kotimainen -tuote on yksinkertaisesti puhtaasti kotimaista.

Pari linkkivinkkiä: Vihannes.net sivustolta löydät herkullisen reseptipankin. Tykkäämällä Vihannes.net Facebook -sivusta, saat kaksi kertaa kuukaudessa seinällesi uuden kasvisruokareseptin - ja niitähän ei voi koskaan olla liikaa :)




lauantai 12. heinäkuuta 2014

Yksinkertaisesti - jäätelöä


Meille kotiutui jokunen viikko sitten jäätelökone. Edellisen kierrätyskeikkapostauksen lukeneet tietävät, että mopo niinsanotusti saattaa tällä rouvalla välillä vähän keulia tekstiilipuolella - mutta keittiöön en huoli yhtään enkä mitään ylimääräistä - en vaikka ilmaiseksi tai miten halvalla saisin...

Jäätelökone tuli minulle ensin tutuksi television monenmaan kokkisodissa. Jokaiselle kisailevalle kotikokillekin koneen toimintaperiaate näytti olevan peruskauraa - ja oletus oli että täydellinen jäätelöannos valmistuu siinä sivussa kun perunat kiehuvat...
Ja minä sitten - yli neljäkymmentä vuotta olen keitiössä monenmoista kokeilua tehnyt, mutta jäätelöä en koskaan - eli siihen ensimmäiseen jälkiruokaan olisi minun kisa tyssännyt :)

Mutta nyt olen tehnyt jäätelöä; kaurajäätelöä, kookos-lakkajäätelöä, laktoositonta vaniljakermajäätelöä, jogurttijäätelöä, rahkajäätelöä, vadelmakermajäätelöä... En ole ollenkaan pyrkinyt vielä hiomaan reseptejä vaan pyttyyn on toistaiseksi laitettu sitä mitä sattuu kaapista löytymään.

En ole myöskään kokeillut "ranskalaisia vaniljajäätelöreseptejä", joissa ainesosat pitää keittää ja jäähdyttää - olen yksinkertaisesti vain sekoittanut kolme-neljä ainesosaa yhteen, kaatanut jäätelökoneeseen, antanut pyöriä noin puolisen tuntia, purkittanut annoksen partaukkopänikkään, heittänyt pakastimeen ja sitten odotellut tuskaisen pari tuntia että joko on jäätynyt sopivaksi...







"Ingman frozen yogurt: Agavesiirappi, jogurtti 20 %, rasvaton maitojauhe, fruktoosi, glukoosi, tärkkelyssiirappi, emulgointiaine (E471), sakeuttamisaineet (E466, E412, E407, E401, E410) ja vesi."
(Mielenkiintoista on, että jogurttijäätelön ensimmäinen - eli määrälllisesti suurin ainesosa on siirappi...)

Meidän jogurttijäätelö: 2dl turkkilaista jogurttia, 2dl kermaa, 1dl maitoa, 3tl vaniljasokeria, 3rkl intiaanisokeria.

"Pingviini Kuningatar: Rasvaton maito, kerma, sokeri, vesi, maltodekstriini, glukoosisiirappi, maitoproteiini, vadelma, mustikka, emulgointiaine (rasvahappojen mono- ja diglyseridit), sakeuttamisaineet (guarkumi, johanneksenleipäpuujauhe, käsitelty Eucheuma-levä, pektiini), aromit (vanilja, vanilliini), happamuudensäätöaine (sitruunahappo). 
Marjapitoisuus 3 %. Pääraaka-aineista osan alkuperämaa on eri kuin valmistusmaa, Suomi. Saattaa sisältää hivenen pähkinää."

Meidän vadelmajäätelö: 2dl soseutettua vadelmaa, 2dl kermaa, 1dl maitoa, 1dl rahkaa, 1rkl intiaanisokeria.
Marjapitoisuus noin 33%. Pääraaka-aineista vadelmien alkuperä on harvinaisen selvä kun itse ne männä kesänä Rimpintien varresta keräsin. Mustikoita ei meidän kuningatarjäätelössä ollut, koska se viimeinenkin rasia syötiin jokunen viikko sitten...

Näitä minun esimerkkireseptejä ei tosin kannata sen tarkemmin noudattaa - ovat vasta ihan alkukokeiluja. Ihan oikeita jäätelöreseptejä löytyy netistä pilvin pimein - toki niissäkin voi sokerin osuttaa säätää vähemmäksi.

Hyviksihavaittuja reseptejä laitan myöhemmin teillekin - kunhan ensin pääsemme pidemmälle jätskiharrastuksessa. Nyt pakastimessa on kaksi jo hieman hifistelympää kokeilua: Jogurtti-banaanikermajäätelö maustettuna saksanpähkinä- ja Daimrouheella. Toisessa partaukkopänikässä tekeytyy illaksi vaahterasiirapilla ja suolapähkinöillä aateloitu vaniljakermajäätelö.
(Päivitystä: Ihan himputin hyvää oli ainakin se suolapähkinäjäätelö...)



Raivasin jäätelökoneen kulholle paikan keittiön kaappipakastimeen. Säilytämme kippoa pakastimessa, jossa se on aina valmiina käyttöön. Kulho lämpenee valmistusprosessissa jonkin verran ja sen kannattaa antaa jäähtyä ihan kunnolla ennen seuraavaa erää. Olemme käyttäneet konetta yleensä aamulla tai illalla - päivän tai yön aikaan kulho ehtii jäähtyä käyttökuntoon seuraavaa satsia varten.

Partaukkopänikät ovat moneen tarkoitukseen sopivia - tässä yksi lisäkohde. C3-jäätelökoneesta valmistuu noin 5dl pohja-ainemäärästä noin 8dl jäätelöä, joka sitten pakkautuu ihan täydellisesti kilon partaukkopurkkiin. Jos jätskillä on kiire, anna jäätyä ilman kantta. Säilytykseen kannattaa laittaa kansi päälle. Jäätelöä kannattaa valmistaa jemmaan vaikka muutama litrakin - tässä itsetehdyssä kun on se huono puoli, ettei ole heti valmista.

Lempi-tytär postaili tästä samasta "hilavitkuttimeksi ja turhakkeeksi" kutsutusta laitteesta eilen. Jutusta löytyy vielä jotain lisävinkkiä aiheesta.
Tärkeintä minulle on, että jäätelökoneella saa edullisesti ja ilman turhia lisäaineita vähäsokerista, (tarvittaessa laktoositonta) ja gluteenitonta "erityisruokavaliojäätelöä".

Nyt lähden Susannan luo saunaan - kaunein suomalainen ranta ja sauna, missä olen ikinään käynyt.

jäätelökone / tee itse jäätelöä / helppo jäätelö / jäätelö reseptit / resepti ohje