perjantai 31. lokakuuta 2014

Kuuhulluutta vai kuuviisautta


Tiesitkin jo, että huominen lauantai on pyhäinpäivä ja kaupat ovat silloin kiinni ja että sunnuntai on taas ihan tavallinen pyhä ja että nyt on marraskuu...

Mutta tiesitkö, että lauantaina 1.11.2014 kuu on vesimiehen merkissä, eli se on kuukalenterissa vesimiehen päivä. Kuu on myös kasvava ja ratatasossaan nouseva.

Ja koska kuu on lauantaina vesimiehen merkissä, se vaikuttaa kehossa sääriin ja nilkkoihin. Huomenna, pyhäinpäivä lauantaina kannattaakin hieroa sääriin laskimoita hoitavaa voidetta ja pitää jalkoja ylhäällä niin paljon kuin mahdollista. Jos on taipumusta suonikohjuihin, huomenna, vesimiehen päivänä kannattaa välttää pitkään seisomista.


Vesimiehen päivänä nautitun rasvan hyvät ominaisuudet reagoivat kehossa tehokkaammin ja hoitavat rauhasjärjestelmää - koska kuu vaikuttaa vesimiehen päivänä rauhasiin.
Kasvavan kuun aikana, kaikki mitä keholle annetaan, kaikki, mikä rakentaa ja vahvistaa sitä, vaikuttaa kaksin verroin vahvistavasti.
Omassa arjessani voin soveltaa tätä tietoa esim. niin, että muistan erityisesti tänään perjantaina kasvavan kuun vesimiehen päivänä (31.10.2014 on myöskin vesimiehen päivä) ja huomenna ottaa ainakin rasvaliukoisen D-vitamiinin ja sen kilpirauhasen toimintaan vaikuttavan jodipitoisen leväjuoman :)



Vesimiespäivänä tulee hulluja päähänpistoja ja intuitiiviset ajatukset tulevat kuulluiksi. Se on kuun kalenterissa valopäivä, jonka elementti on ilma. Ihmiset kokevat nämä päivät yleensä erittäin miellyttävinä. Autolla ajaminen voi tosin joskus olla epämiellyttävää ja pilvisinäkin päivinä tarvitaan aurinkolaseja, koska valo koetaan "pistävänä".

Vähenevän kuun aikana kaikki siivous- ja huoltotyöt sujuvat helpommin - eli nyt nousevan kuun aikaan voimme hyvällä omallatunnolla antaa siivouksen ja pyykkien odottaa :)





Ja mistä löysin nämä kaikki teoriat... Ensin löysin viime keväänä Lidlin käytävältä uuden ystävän, Susannan, joka kertoi siinä perjantai-illan ruuhkassa seuraavansa blogiani ja kyseli mistä saisi maa-artisokan mukuloita. Niitä lapioitiin Susannan kyytiin meidän takapihalta - ja nyt ollaan puolen vuoden aikana käyty mustikassa ja tehty hapankaalia ja kierrelty kirppareita ja saunottu ja juotu paljon teetä :)

Susannalta opin, että hapankaalinkin valmistukseen on kuunkierron sääntöjen mukaan suotuisia ja vähemmän suotuisia päiviä. Paljon perustietoa mukaansatempaavasta aiheesta löytyy tästä kirjasta: Kuun vaikutus puutarhassa, terveydessä, maanviljelyssä ja metsänhoidossa, Johanna Paungger, Thomas Poppe.

Tänä aamuna sain ihan oman kuukirjani. Sen toinen ystäväni - velho nettimaailmassa, löysi minulle jostain käytettynä kympillä. Tähän saakka olen lainaillut Susannan kirjaa - huonolla omallatunnolla, koska tiedän että hänellä on tapana seurailla kirjan kuukalenteria päivittäin :)



Nyt minulla on sitten oma kuukalenteri, josta voin ennakkoon tarkistaa sopivan päivän niin tuleviin siemenkylvöihin kuin kaikkiin kevään puutarhatöihinkin. Kirja vinkkaa myös sopivasta paastoajankohdasta, hiustenleikkuupäivästä, petivaatteiden tuuletuspäivästä ja monen monesta muusta.
Tässä 2011 painoksessa on kuukalenteri vuodelle 2020 saakka. Jos hankit käytetyn kirjan, tarkista miten monelle vuodelle kalenteritiedot riittävät.

Jos kirja tai teoria ei ole entuudestaan tuttu, suosittelen kyllä tutustumaan. Lainaa aluksi vaikka kirjastosta - ja jos jäät koukkuun, niin sitten kannattaa ostaa oma. Käytettynä tätä kirjaa näyttäisi liikkuvan tosi vähän. Uuden hinta on 25€.

Kannattaa ihan aluksi kurkistaa Yläkuu -sivuston vinkit tälle nousevan kuun ajalle. Mielenkiintoisia vinkkejä arkeen ja perimätietoa kuun vaikutuksesta arkiaskareisiin. En osaa nyt sanoa, kuinka usein sivusto päivittyy, mutta olettaisin että ainakin kahdesti kuukaudessa ajankohtaisin vinkein?

Ystäväni Veikko piipahti juuri kahvilla. Kysäisin, josko eläkeikäisellä miehellä on kuunkiertoon perustuvia vanhoja tapoja käytössä. Tottakai niitä oli :) Veikon mukaan kala syö täydenkuun aikana huonosti, paras syönti on alakuulla - eli vähenevällä kuulla. Verkkoihinkin kalat menevät paremmin pimeänkuun eli uudenkuun ja alakuun aikana. Puhetta oli myös saunavastojen teosta ja kukkamultien vaihdosta - en nyt muista miten menivät :D

-Tekstissä lainauksia Kuun vaikutus -kirjasta.

perjantai 24. lokakuuta 2014

Keventäjän lounasvinkki



Tässä syksyn paras keventäjän lounasvinkki minulta:

1dl hapankaalia (itsetehtyä - mukana paljon mausteita)
1dl raejuustoa (Lidl  Goldessa, lisäaineeton ja pehmeän rasvainen rakenne)
1rkl hampunsiemeniä (kotimaiset ovat parempia)
Ripottele pintaan vielä nokkosensiemeniä tai -lehtirouhetta. 

Lisäksi pari-kolme riisikakkua (päälle voita)

Kaloreita annoksessa on aika vähän - se on kuitenkin normi keski-ikäiselle mammalle ihan pelkästään positiivinen juttu. Hapankaalista saa tarvittavan suolan, runsaasti C-vitamiinia, suolistoa hoitavat maitohappobakteerit ja kuitua. Raejuustosta proteiinia ja vatsan täytettä. Hampunsiemenistä hyvät öljyt. Viherjauheista tarpeellisia kivennäis- ja hivenaineita.

Yksinkertainen setti on jostain syystä tosi toimiva. Varoituksen sana kuitenkin Bam Margeraa mukaillen: Ohjeessa tehty sekoitus on hapankaalia lähes ammatikseen hakkaavan suorittama, eikä sitä kannata yrittää kotona mistä sattuu kaupan valmishapankaalista :)

Ensimmäinen kymmenen kilon hapankaalisatsi on tältä syksyltä jo melkein syöty - mutta lisää on tulossa ja tekeillä vielä monta satsia ennen talven tuloa. En ole tainnut aiemmissa hapankaalin teko-ohjeissa korostaa, että sipulin, valkosipulin ja piparjuuren määrää ei kannata säästellä hapankaalia valmistaessa. Nyt kun jääkaapissa on jokunen hieman eri aineksilla valmistunut hapankaalierä, huomaan että ne ronskilla kädellä maustetut ovat parhaita. 


Ystävä tuli eilen iltateelle. Itse olin kotiutunut jokunen minuutti aiemmin, eikä teen kanssa tarjolle ollut kertakaikkiaan mitään. Tein sitten kylmän viileästi yrttiteen kaveriksi annoksen tuota ylläolevaa settiä - ja vielä ihmiselle, joka ei ole koskaan syönyt itsetehtyä hapankaalia :) Satsi keräsi kehuja - ystävä oli jopa mieltä, että sillä korvaisi vaikka jäätelöannoksen illalla telkkarin edessä. En huijaa.
Sama yhdistelmä oli edellisessä työpaikassani vakkarieväs melkeinpä joka ikinen päivä läpi talven. Eikä siihen kyllästynyt - hapankaali vaan loppui keväällä :)


Tässä kuvausannos. Oikeasti se kannattaa vielä sekoittaa  - ulkonäkö kärsii mutta maku paranee :)


Ruuasta ja ruuanlaitosta; minulle on käynyt vähän niin, että iskee jo jonkinsortin inspiraatioähky kaiken ruokatulvan keskellä... On raaka-aine valikoimaa ja ohjetta joka lähtöön ja joka tuutin täydeltä. Eipä sillä, innokkaasti olen minäkin aikoinaan kokeillut aika eksoottisiakin uutuuksia. Kuitenkin olen pohjimmiltani aina uskonut mahdollisimman yksinkertaisen ruokavalion olevan se keholle sopivin - tai ainakin tiennyt olevan minulle se toimivin.

Jokaisen aterian ei tarvitse (eikä mielestäni pidäkään) sisältää kaikkia mahdollisia kehon rakennus- ja polttoaineita. Riittää että osan saa kerran päivässä - osan vain kerran viikossa. Ongelmahan meillä ei ole ruuan riittävyys, vaan se että millä hitolla siitä ylimääräisestä malttaisi pysyä erossa...

Jos korvaat jonkun turhan pikaruokalounaan tai löhöillan jätskiannoksen setillä hapankaalia, niin se on aina yksi pieni askel oikeaan suuntaan.

Ja on minulla mietittynä yksi uutuustuotekin hapatuksen osalta. Kunhan ehdin ensin kokeilla teoriaa käytännössä, niin kerron sitten lisää :)



Pieni tietoisku hapankaalista: 

Hapankaali on laihduttajan unelmaruokaa, sisältää vain 18 kcal/100g ja kiihdyttää aineenvaihduntaa. Painonvartijoiden pistetaulukossakin hapankaali saa 0 pistettä eli on yksi niistä ruoka-aineista, joita saa syödä rajatta.

C-vitamiinipitoisuus on hapankaalin tunnetuimpia ominaisuuksia. C-vitamiinia hapankaalissa on 20mg/100g. Tämä kattaa jo lähes puolet päivittäisestä C-vitamiinitarpeesta. Lisäksi hapankaali sisältää runsaasti erilaisia entsyymejä, B12 vitamiinia, koliinia ja asetyylikoliinia. Myös E-vitamiinia tuotteessa on runsaasti.

Hapattamisen vitamiinit säilyttävä vaikutus on tunnettu jo 1700-luvulta lähtien, vaikkei tuolloin vitamiineja ollut edes osattu nimetä. Saksassa, jossa tuotteella on pitkät perinteet hapankaalia käytettiin tuolloin hoitamaan ummetusta, haavoja, kihtiä ja sokeritautia. Viime aikoina maitohappokäymistä on tutkittu laajasti uusin menetelmin, mm. mikrobiologian avulla. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimukset ovat antaneet viitteitä kaalin ja hapankaalin vähentävästä vaikutuksesta syöpäriskiin. Luontaislääkinnässä hapankaalia käytetään haavaumien, tulehdusten, sienitautien sekä ruoansulatushäiriöiden hoidossa (vatsan turvotus).

Lisäksi paitsi kaalilla myös maitohappobakteereilla on paljon muita positiivisia terveysvaikutuksia. Maitohappobakteereja on luonnostaan ruuansulatuskanavassa, vaikka ei nauttisikaan maitoa. Niitä saadaan tuoreista kasviksista, hapankasviksista kuten hapankaalista, juustoista, piimästä ja muista hapatetuista maitotuotteista. Hapankaalin maitohappobakteerikanta syntyy spontaanin käymisen tuloksena toisin kuin hapatettavien maitovalmisteiden, joihin meijereissä lisätään kullekin ominaista tiettyä bakteerikantaa.

Maitohappokäyminen tarjoaa monia etuja. Ruoasta tulee mm. ihmisen elimistölle helpommin sulavaa. Tämä auttaa vatsaongelmiin, jopa maha- ja suolistohaavoihin. Vaikutus perustuu terveen bakteerikannan lisääntymiseen ja suoliston oman bakteerikannan vahvistumiseen. Lisäksi hapot tasaantuvat. Tästä seuraa ruoansulatuksen paraneminen ja ärtyneen vatsan rauhoittuminen. Paitsi että maitohappokäyminen takaa tuotteelle pitkän säilyvyyden, se tuo myös esiin kaalissa piilevät aromit, jotka ovat hapankaalille ominaisia.

laihdutus hapankaali / resepti / keventäjän lounasruoka / hyvä hapankaali / 

torstai 23. lokakuuta 2014

Tilauksesi on vastaanotettu



Muutama huolestunut tomaattien kasvattamiseen hurahtanut lukija on jo ehtinyt laittaa viestiä, josko tomaatinsiementilaus on joutunut hukkaan. Ei ole - voitte nähdä rauhaisan punaisia unia tulevan kesän tomaattisadosta :)

Siementomaatit on aikanaan poimittu ja tyhjiksi puristeltu, siemenet kuivattu, talteen jemmattu ja kierrätyskuoret kerätty. Ihan kohtapuolin - kunhan viimeinenkin suppissanko on perattu ja kuivattu, laitan postia tulemaan.

Ihan turhaan löi sydän sata volttia postilootalla... Peltiloota välähti, mutta huomautuksella selvittiin :)






































Enkä ole ehtiny mitään leipoa - vaikka lupasin sitä piirakkaa... Mutta niitä suppiksia on nyt pyöritelty pakkaspäivät. Viimeiset sain eilen lauteilta ja pesin siitä motivoituneena koko saunan ja istuin siellä koko illan.
Ja tänään pyörähdin kierrätyskeskuksessa ja löysin Stokken tuolin pikku rahalla ja kasan muutakin mukavaa...
Mutta pääasiaan - eli niitä tomaatin siemeniä on tulossa viimeistään nyt ainakin ennen joulua kaikille ilmottautuneille :)

maanantai 20. lokakuuta 2014

Priorisointia

Niin hankalaa aikaa tämä syksy aina - kaikkea mitä haluaisi, ei vaan ehdi. Joka päivä joutuu tekemään vaikeita valintoja monen mukavan harrastuksen välillä...
Tänään meinasin että laitan teille reseptiä näppärästä marjapiirakasta, mutta mutta... Kun keli sitten olikin aamusta plussan puolella ja laskeskelin senkin että eilinen sade on sulattanut pintaroutaisen maan, niin ei pitänyt metsästä pois mikään. Piirakoita ehtii tehdä pakkasillakin, maa-artisokat voi nostaa keväällä, kirjat odotelkoon pimeitä iltoja...
Huomenna kuitenkin, jos ihmisaikaan vaan saan tämänpäiväiset sienisangot siivoiltua, niin leivon sitä karpalopiirakkaa ja pistän juttua teillekin.

Instagramin puolelle jo kommentoinkin jokunen päivä sitten, että ei ehkä kannattaisi merkkailla niitä parhaita suppispaikkoja nauhanpätkillä - saattaa joku muukin ne löytää :D Tosin olin kyllä jo parikin kertaa ohi ajaessani rekisteröinyt pöheikköön piilotetun polkupyörän. Se on aina se ensimmäinen johtolanka. Poikkipotkittuja sieniä metsäpolun varrella - lupaava merkki sekin, mutta että oikein puihin solmituilla näteillä punaisilla ruseteilla tehty reitti ryteikköön - se on jo jotain.

Jos marja- ja sienipaikat ovat hakusalla, niin helpointa on aloittaa harrastus siellä missä muutkin ovat. Eli kömmi metsään ojienpohjille piilotettujen pyörien ja metsäteiden varsille parkkeerattujen autojen kohdilla.

Tämä on ollut Keski-Suomessa ihan historiallisen huono suppisvuosi - ainakin näillä meidän nurkilla. Tutuilla paikoilla oli vähäkseen jotain, mutta tämä uusin valtaus pelasti sienisyksyn - voi tätä seitsemän suppissangollisen onnea :)

Pakkanen on meidän tontilla käynyt reilussa kuudessa asteessa, metsässä lienee alempanakin. Suppikset olivat vielä kuitenkin ihan priimakuntoisia. Varpaat ja sormet ihan jäässä - ei haittaa, tässä onnellisen naisen metsäselfie :)





Sienipaikasta pakinoi jokunen aika sitten rouva Sairio - siis uskoakseni pakinoi? ;D



lauantai 18. lokakuuta 2014

Leikin loppu

Jostain on luovuttava että jotain uutta mahtuu tilalle. Kyllähän tämä vähän kirpaisi, mutta ensimmäinen askel kohti kasvihuonehaavetta on nyt otettu :)





Ihana pikku mökki rakennettiin aikoinaan kun tytöt olivat pieniä. Leikkien jälkeen se palveli teinityttöjen kesäaittana - siellä kaveriporukka sai rauhassa pelailla ja hihittää läpi yön. Nyt mökki on uinunut ruususen unta parisen vuotta - lastenlapsistakaan ei vielä ole tietoa? :)
Mökki matkusti uuteen kotiin ja siitä tuli kahden pikkutytön unelmien täyttymys. Onnea uusille asukkaille.

Vähän sillä silmällä olen paikkaa jo jonkun vuoden vilkuillut - siihen sopisi niin täydellisesti kasvihuone... Ehkä ei vielä ihan ensi kesänä, mutta jos seuraavana :)

tiistai 14. lokakuuta 2014

Raakakaakaonibsit


Kaakaonibsit ovat olleet jo minulle jo vuosia yksi pakollinen pikku herkku ja lisuke keittiössä. Pääasiassa käytän niitä marja-luonnonjogurtti -annoksen päälle ripoteltuna. Erityisesti mustaherukan kanssa sopivat erityisen hyvin. Makeaan vadelma-jogurtti-annokseenkin nibsit tuovat rakennetta. Mustikoihin en niitä jostain syystä osaa yhdistää.

Raakakaakaonibsit ovat kuorittuja ja rouhittuja kaakaopavun palasia - eli kaakaota parhaassa, käsittelemättömässä muodossa. Niiden antioksidanttipitoisuus noin 10% kokonaispainosta ja ne sisältävät  erityisen paljon mangaania - ja huomattavia pitoisuuksia useita muitakin kivennäis- ja hivenaineita.

Kaakaopapujen hinnan ennustetaan nousevan ihan kunnolla joskus tulevaisuudessa. Ei luomulaatuinen raakakaakao nytkään tarjoussuklaalevyn kilohinnalla irtoa, mutta kyllä siihen vielä näillä maailmanmarkkinahinnoilla pieneksi lisukkeeksi hennoo satsata.

Mutta nyt tarkkana - itse erehdyin aikoinaan jokusenkin kerran ostamaan käsiteltyjä kaakaonibsejä. Osa oli paahdettu ja osa makeutettu. Eli kun valitset kaakonibsejä, huomioi, että ne ovat nimenomaan raakakaakonibsejä - ettei niitä ole paahdettu tai niihin ole lisätty sokeria tai vaikkapa kaakaolikööriä...



Vielä toinen huomio: Olen kokeillut useita niin suomessa myytäviä, kuin iHerb:in valikoimiin kuuluvia kaakaonibsejä. Osa niitä ensimmäisiä testaamiani oli juurikin niitä paahdettuja ja makeutettuja - se oli aikaa ennenkuin ymmärsin eron nibsin ja nibsin välillä...

En nyt mollaa yhtään merkkiä, mutta joissain tuotteissa oli mielestäni homeen makua. Osa oli aika kitkerää ja osassa on ollut mukana kovia kuorenpalasia.

Viimeisin tilaamani pussi oli Ecuadorilaista luomu raakakaakaota. Ja nyt löytyi ihan paras tuote kaikista tähän mennessä kokeilemistani. Mitään edellämainittuja epäkohtia ei ole ainakaan tämän ensimmäisen testipussin kohdalle osunut. Nämä nibsit ovat luomulaatuisia, tosi rapeita ja mielestäni makeampia kuin mitkään aiemmin käyttämäni raakakaakaonibsit.
Ja näyttää, että muutkin ovat huomanneet eron - tuote on nyt ainakin iHerb:in listoilta tilapäisesti loppu.

Sitäkin tosin hetken mietin, että onko kaakaonibsien laadulla eroa eri vuosina - eli oliko tämä täyskymppituote osaltaan suotuisan sadon ja hyvän vuoden ansiota?

Mutta vinkkinä nyt kuitenkin - olivat raakakaakonibsit sitten tuttu tuote tai ei - kun tätä laatua taas tulee tarjolle, niin voin suositella.

Hortasaalista - kesän vihreää voimaa varastoituna. Mustaherukanlehtisilppu sopii mainiosti mm. mustaherukoiden ja suklaapohjaisten leipomusten mausteeksi.

kaakaonibsit / terveysvaikutukset / parhaat / mistä kannattaa ostaa / terveys / vitamiinit / antioksidantit / mangaanilähde

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Vettä - kuin apteekin hyllyltä

Muutos - se alkoi taaskin vaivihkaa Aluksi se oli vain muiden, tärkeämpien juttujen alta häviävä ajatus. Se kuitenkin alkoi häiritä ja nousta mieleen yhä useammin. Huomasin juuri sitä aihetta sivuavan artikkelin, kuulin keskustelunpätkän ja sitten jo juttelinkin aiheesta - ohimennen sopivissa tilanteissa, kysellen ja pohdiskellen. Tielleni osui ihmisiä, joilta opin lisää - ja jossain vaiheessa pieni ajatus olikin kasvanut isoksi asiaksi.

Sitten pohdinkin jo muutoksen konkreettista toteuttamista arjessa. Sekin vaihe vei aikansa - vuosia...


Ja mikä on se muutoksen aihe, joka alkoi mietityttää ja johon kypsyminen vei aikansa. Se on ihan vaan pelkkä vesi. Sitä lorisee pieneen ojanpätkään tästäkin jätevedenpuhdistamon poistoputkesta vuorokauden ympäri imeytyen hissuksiin ympäröivään suohon.

Sitä samaa vettä valuu pikku puroja pitkin meidän mökkilahteenkin.


Eikä tästä lahdesta pitkäkään matka ole kotikaupungin vedenottamoon - sen saman järven rannalla. Kaupunkimme juomavesi, Keiteleen vesi on (uskoakseni) laadultaan hyvää. Se puhdistetaan imeyttämällä hiekkakentissä ja pumpataan järven pohjaa kulkevan putken kautta vastarannan laitokseen ja sieltä vesitorniin. Matkalla se saa viimeisen silauksen kloorilla (ja vain ammattilaiset tietävät, millä muulla).
Kaupungin vesitornista näkyy vain katto.
Ja sieltä sitä tulee, hyvää puhdasta vettä kotiinkuljetettuna

Jokunen vuosi sitten uusittu viemärilinja imaisee jätevedet. Kaupunkimme jätevedenpuhdistamon kautta ne hulahtavat kiertoon alajuoksulle Kuhnamoon - ja sitä kautta Päijänteelle - että semmoiset terveiset sinne etelään :)

Mutta mikä tässä hienossa systeemissä sitten mietityttää...

Olen lueskellut vain hyvin pintapuolisesti homeopatiaa käsittelevää kirjallisuutta. Sen verran olen kuitenkin ymmärtänyt, että homeopaattinen lääke on sitä tehokkaampi, mitä pidemmälle se on laimennettu - vaikuttava lääkeannos jaetaan aina uudelleen ja uudelleen - ja homeopatian periaatteen mukaan jakamalla se potensoituu - eli vahvistuu.

Se ajatus oli hyvin vaikea sisäistää. Tämä länsimainen logiikkani rimpuili pitkään ennenkuin juttu jollain ymmärryksen tasolla meni läpi. Homeopatiaa ei hyväksytä virallisena hoitomuotona Suomessa - suuressa osassa Euroopan maita se kuitenkin kuuluu korvattaviin hoitoihin.

Ensin otti aikansa, että hyväksyin homeopatian periaatteet. Ongelmana on, että samalla pitäisi nyt kuitenkin hyväksyä ja uskoa, että juomaveden sisältämät häviävän pienet antibiootti- ja masennus- ja kaikki muut lääkejäämät eivät vaikuta mitenkään. Eivät ainakaan välittömästi. Pitkäaikaisia vaikutuksia virallisestikin vasta arvaillaan...

Se, että kaloista löytyy jo huomattaviakin lääkepitoisuuksia, se on ihan hyväksytty fakta. Sekin on tutkittu juttu, että lääkejäämät ovat aiheuttaneet muutoksia kalojen luontaiselle käyttäytymiselle. Ihmisen (ainakaan naisen ;) käyttäytymisellä vaan ei ole yhtä selvää logiikkaa kuin ahvenella. Haastavaa lienee olisikin suorittaa empiiristä tutkimusta hanavettä ikänsä nauttineen kymmenen keski-ikäisen rouvan mielialasta tai seksuaalisesta käyttäytymisestä :D

Tilanne yksinkertaisesti kuitenkin on se, että ihmisten ja maatalouden käyttämien lääkeaineiden poistaminen jätevesistä on hankalaa - joidenkin kohdalla nykyisillä menetelmillä lähes mahdotonta. Iso osa aktiivisia lääkeaineita päätyy luontoon ja vesistöihin - ja sitä kautta myös juomaveteen. Eikä yksittäisten lääkeainejäämien - saati niiden sekoitusten pitkäaikaisen saannin vaikutuksia pystytä ennustamaan.

Se on yksi minua pitkään mietityttänyt aihe - vaan nyt olen sujut senkin kanssa. Siitä lisää juttua myöhemmin :)


"Lääkecocktail maustaa vesistöt. Jätevesiin pääsee enemmän lääkeaineita kuin puhdistamot pystyvät poistamaan. Seuraukset huolestuttavat tutkijoita.

Ympäristöön päätyy satoja tai jopa tuhansia erilaisia lääkekemikaaleja. Tästä lääkecoktailista voi syntyä luonnossa uusia yhdisteitä, joiden vaikutuksia voi tällä hetkellä vain arvailla. Lääkkeet käyttäytyvät eri tavoin elimistössä ja luonnossa. Toiset ovat vesiliukoisia, toiset eivät. Toiset hajoavat nopeasti, toiset hitaammin.

Pieni osa kemikaaleista päätyy takaisin ihmisen elimistöön juomaveden mukana. Määrät ovat nykyisellään nanogrammojen luokkaa, joten välitöntä vaaraa terveydelle niistä ei ole.

Riskin suuruutta on vaikea arvioida, koska altistus pienille lääkepitoisuuksille on koko elämän mittainen. Pitkäaikaisesta vaikutuksesta ihmisiin on vain vähän tietoa."
Lähde: Tiede -lehti

"Lääkejäämien erottelu jätevesistä on työlästä - puhdistamoihin tarvittaisiin miljoonainvestoinnit
Lääkejäämien kannalta ongelmallisia ovat varsinkin puhdistamoiden alapuoliset vesistöt.

Vesihuoltoinsinööri Saijariina Toivikko Vesilaitosyhdistyksestä kertoo, että nykyään jätevedestä poistuu lääkejäämiä kovin vaihtelevasti.

- Laitoksia ei ole suunniteltu lääkkeiden vaan ravinteiden poistamiseen. Riippuu aivan lääkeaineesta, miten se hajoaa tai kiinnittyy lietteeseen. Prosessissa jotkut aineet puhdistuvat ja jotkut eivät."
Lähde: Ilta-sanomat

Lääkejäämiä ei saada poistettua vedestä perinteisellä vedenkäsittelyllä. Suodattaminen ei poista juomavedestä tulehduskipulääke ibuprofeenia eikä edes nikotiinia.

Tutkimusten mukaan saostuksen, laskeuttamisen ja suodatuksen kaltaisilla prosesseilla pystytään hävittämään vain 10–12 prosenttia lääkkeiden aktiivisista ainesosista. Vedestä poistettu osuus kerääntyy lietteeseen, jota usein kierrätetään maan rakenteen parantamiseksi. Näin ravintoketjuumme päätyy jälleen ei-toivottuja ainesosia.

Aktiivihiilisuodatuksella ja otsonikäsittelyllä vedestä saadaan poistettua enimmillään 75 prosenttia lääkeaineista, mutta silloinkin altistumme lopulle neljännekselle.

Kotitalouksissa käytettyä vettä kierrätetään yhä uudelleen. Kun samaan aikaan resepti- ja käsikauppalääkkeiden kulutus kasvaa, ihmiset ja ekosysteemit altistuvat yhä suuremmalle lääkecocktailille. Ei siis olisi yllättävää, jos kokonaiset väestöryhmät alkaisivat yhtäkkiä kärsiä mielialan vaihteluista tai seksuaalikäyttäytymisen muutoksista.
Lähde: Helsingin sanomat

Tässä yllä vain jokunen aihetta lyhyesti sivuava ajatus. Jos juttu nyt tai joskus tulevaisuudessa alkaa kaihertaa, lisätietoa löytyy googlaamalla - sensaatiohakuisia yksittäistapauksia, mutta myös pitkiä ja puisevia virallisia artikkeleitakin. Minä olen nyt omaa vesipolkuani tallannut jokusen vuoden ja päätynyt siihen, että juomaveden hakeminen lähteestä ei ole ollenkaan turhaa haihattelua.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Syksyn kultaa

Lokakuu - luonto vaipuu lepoon, mutta minulle syksy on aina energian ja uuden alun aikaa. Nyt kun viimeisetkin ruukut on kannettu suojaan, pakastimet täynnä marjoja ja kasvimaa talviteloilla, on taas aikaa ja intoa keskittyä omaan hyvinvointiin. Tunnustella, mitä keho tarvitsee - vitamiineja, paastoa, hyvää vettä - niistä kaikista uusista tuulista kirjoitan enempi ensi viikolla :)

Kullankeltaiset kuunliljat kumartuvat talven edessä ja köynnöshortensiat hehkuvat kultaa nekin. Niitä molempia ihastelen nytkin tätä kirjoittaessani - tuossa ovat ihan keittiön ikkunan alla.

Päivänlilja - myöhästyikö tämä lokakuun kukkija - vai heräsikö liian aikaisin :)


Kesän viimeiset miljoonakellot.

Alppiruusut kukkivat keväällä upeammin kuin ehkä koskaan aiemmin. Nyt syksyllä moneen lajikkeeseen on tullut yksittäisiä kukkia - vielä tänäänkin.

Mirrinminttu jaksaa kukkia, ja löytyy takaa jokunen malvan kukkakin.

Valkoinen Korean yrtti-iiso - luottoyrtti, jossa tuoreita makeita lehtiä ja kukkia riittää vieläkin.

Äitienpäivän poistomyyntiruusuja. Ostin keväällä jokusen taimen olikohan 0,50€ hintaan. Kukkivat vieläkin.

Preeria-auringonkukan lehdet ovat alkaneet kellastua vasta ihan näinä päivinä. Ryhdikäs syksyn kukkija, jota aion levittää muuallekin tontille.

Kasvimaalle jätin vielä punajuuret ja purjot. Lämpö on yhtenä yönä laskenut alimmillaan -0,5 asteeseen, eli mitään kiirusta ei ole ollut - saavat olla niin kauan että ehditään käyttää kaikki tuoreeltaan pois.
Moreenimaa ja mäkitontti tekevät tontista ilmastollisesti suhteellisen suotuisan. Olen usein ihmetellyt auton mittarista suuria lämpöeroja ihan kilometrinkin säteellä. Toissaviikolla ajelin aamusta noin 50km etelän suuntaan. Siellä etelässä oli pellot valkeina ja pakkasta, meillä pihasta lähtiessä +4,5 mittarissa...

Minun ikisuosikkivihannes - lehtikaali :) Niin surkea kuin se alkukesä olikin - kylmää ja toukkia, niin nyt rapsakoita lehtiä piisaa. Kestävät useankin pakkasasteen ja saavat olla penkissä paukkupakkasiin saakka.



Takana mangoldia. Raikkaan vihreä kasvusto jatkaa kesää keittiössä :)

Persiljakaan ei pikku pakkasia säikähdä - ihanat tummanvihreät puskat kasvavat vaatimattomasti lehtikaalien varjossa.


Minttu - sekään ei osoita vielä mitään talvehtimisen merkkiä.

Viimeisiä avomaan salaatteja - aika pitkään ovat säästyneet pakkasilta.

Mukavaa lauantai-iltaa sinulle :)