Kasvimaan laajennusosa

Voisi kai sitä helpommallakin tehdä muutaman penkkirivin kasvimaata... Tehtiin nyt kuitenkin kerralla sellainen - vaikka vähän vaikeamman kautta, että tulevina vuosina kasvimaan kevättöihin kuuluu laattakäytävien harjaus ja se mukavin, siementen kylvö.

Ensin oli leikkimökki. Ja kun sen katto kävi tytöille matalaksi, myytiin mökki pois ja vanha laattaperustus hyödynnettiin kasvimaaksi. Sitten sitä kasvimaata vähän laajennettiin - ja nyt taas laajennettiin :)

Onnea matkassa oli siinä, että alkuperäisen kaltaisia pihalaattoja löytyi vielä (niitä samoja, joita oli käytetty parikymmentä vuotta sitten leikkimökin perustuksissa ). Hakusalla olivat. Aika monta kauppaa piti koluta ja melkein jo luovuttaa. Yksi päivä meni siihen, että vanha lasilava kiskottiin takapihalta uuden suunnitelman osaksi. Toinen päivä lapioidessa vanhaa nurmikkoa pois. Kolmas päivä laattojen asennukseen. Ja tänään, tämä neljäs päivä sitten vain hifistelyyn; lasilavan pesuun, samettiruusujen ja iisopintaimien istutukseen, tyytyväiseen ihmettelyyn - kyllä - siitä tuli ehkä parempi kuin etukäteen kuvittelinkaan :)

Laatoitetun kasvimaan perustamiseen muutama vinkki:

Teimme uudisosan ulkorajat linjalangalla (erittäin tiukkaan pingotetulla). Lanka solmittiin maahan lyötyihin metallitappeihin - ja pito varmistettiin paikoin vielä painavilla betonipalkeilla.
Koska jatkoimme vanhaa, suunnitelma pohjasi pitkälti siihen. Jatko-osan etulinja yhdistettiin vanhan osan yhteen sivukäytävään. Siitä oli helppo vetää jatkolinjaus uusillekin laatoille. Kannattaa tarkistaa että narujen väli pysyy samana - ja ottaa tarvittaessa vielä ristimittakin.
Alkuun asennettiin laajennusosan uloimmat nurkkalaatat. Pitkällä laudalla ja vatupassilla saa oikean koron. Alta lapioimme vanhan nurmikentän ja katkoimme pensasaidan juurakot. Asennukseen sain kaverin hiekkamontulta fillerihiekkaa. Vanhalla käsisahalla on kätevä leikata tarkka raja nurmikkoon.
Asennushiekan oikea määrä on näppärä katsoa laatoitetun alueen uloimpien nurkkalaattojen väliin sopivaksi sahatulla laudalla, johon tehdään laattojen syvyiset lovet. Suunnilleen sopiva määrä filleriä (tai muuta vastaavaa) lapioidaan laattakäytävän pohjaksi. Kostean fillerin tiivistämiseen riittää tallominen lättäpohjakengillä. Laattojen alapinnan korkoon lovetulla laudalla on helppo hinkutella ylimääräiset hiekat pois - tai todeta vajaat kohdat.

Eikä kai minulla sen kummempaa vinkkiä taida tästä aiheesta olla... Sen verran kuitenkin vielä, että ainakin meillä nämä 40x40cm pesubetonilaatat ovat estäneet mainiosti kaikkien juuuririkkojen leviämisen kylvöpenkkeihin.
Lasilavan toinen pääty tuli reilu 30cm toisen laattarivin päälle. Sitä mittavirhettä laattoja asentaessa vähän tuskailin, mutta totesinkin sitten, että se virhe onkin loppupeleissä ihan mainio juttu. Lasilavan sisäpuoliselle laatoitukselle on nyt kiva asetella ruukkuja. Innostuin aiheesta niin, että taidan laittaa lavan alle vähän isommankin laatta-alueen :)

Etupihan kasvimaa tänään ilta-auringossa - lapio ja kottikärryt lepäävät uusia haasteita odottamassa...

Näkymä kesäkeittiön terassilta viinilasin takaa... Siellä se on - tuhannen neliön taajamatontin urbaani kasvimaa :)

Ihan vaan pihalla

Tämän kesän ensimmäiset avomaan pensastomaatit - ehtivätköhän posket punoittua juhannukseksi...

Puutarhakiintiö tuntuu nyt aina illasta olevan sen verran tapissaan, ettei enää ole oikein löytynyt virtaa päivitellä kuulumisia. Sen verran olen käynyt lukaisemassa blogeja, etten ole näköjään ainut, jolta viime talvi vei mansikat, narsissit, hortensiat (endless summer), kultatyräkit - ja jopa ne idioottivarmat kurjenpolvetkin... Eipä sillä - kaikki ne minulle tärkeimmät perennat ja pensaat näyttäisivät olevan elossa - ja luonto hoiti puolestani pähkäilyn mansikkamaan uusimisestakin :D

Huhtikuun loppupuolella siirsin kaikki taimet sisäikkunoilta ulos lasilavaan. Tämä noin 1x3m lämmittämätön lava on kyllä oiva apuri keväällä - kun ei ole sitä kasvihuonetta... Muutaman kylmän yön ajaksi levitin päälle lisäsuojaksi harson ja laitoin pari kynttilää pakkasvahdeiksi. Tunnelma taimia täynnä olevassa lavassa oli aika tiivis - osan taimia jouduinkin jättämään ihan vain harson alle ulos. Kaikki selvisivät karaistusoperaatiosta, vaikka en siirrellyt taimia kertaakaan ees-sun-taas-sisälle-ulos.

Lasilavahan on alkujaan rakennettu takapihalle. Takapihan karhunvatukat ja tyrnit (tai sitten takapuoli?) ovat levähtäneet sen verran, että aina lavalla kyykkiessä oksat raapivat persusta...
Sitten vielä sekin, että viime keväänä vanhan leikkimökin paikalle rakennettu uusi kasvimaa näytti niin kivalta, että sitä piti laajentaa...
Teräsrunkoisen lasilavan siirto tontin ympäri ei ollut helppo homma - mutta tuli se sieltä - eikä edes kovin monta pärisevää sanaa tarvittu...

Agrimarketista löytyi vielä entisenlaisia pihalaattoja - kaveri lupasi hiekkamontultaan perustushiekkaa - toinen lainaksi peräkärryn - ja mies lupasi latoa laatat paikoilleen. Jatkosuunnitelmana on kaksi entisiin nähden poikittaista penkkiä ja laattakäytävät väliin & lasilavan ympärille.

Takapihan kasvimaa on jo aikalailla kylvetty. Laitoin valkosipulia ihan reilusti enemmän kuin ennen - sitä on nyt kolme penkkiä. Ja koska mansikat paleltuivat (ensimmäinen kerta pariinkymmeneen vuoteen), sain niiden paikalle lisätilaa sellerille, purjolle, herneelle, palsternakalle... Penkkirivien päätyihin, pääkäytävää reunustamaan laitoin koristeeksi isosamettikukkia.

Viime keväänä maalasin kaikki vanhat kellastuneet altakasteluruukut ihan tavallisella ulkolautoihin hankitulla öljymaalilla. Maalasin silloin muovipinnan kahteen kertaan - ja nyt siistin osan ruukkuja vielä yhdellä kerroksella. Maali kesti ulkona ihan täydellisesti yli kesän ja talven. Ainoat kauneusvirheet olivat pieniä kolhuja, mutta maali kesti hilseilemättä. Eivät ne vieläkään ehkä ihan etuoven ruukkuja ole, mutta takaoven portaille pääsivät :)
Altakasteluruukuissa kasvattelen pääosin tomaatteja ja chiliä.

Nostin valkosipulit syksyllä ylös - ja koska silloin kasvimaasuunitelma oli vielä vaiheessa, talvetin kynnet ja itusilmut jääkaapissa. Istutin valkosipulit ulos 3.5, harsotin ja nyt ovat hyvällä alullaan.

Lehtisellerin taimikasvatus onnistui mielestäni ihan hyvin.

Mansikoiden talvehtiminen ei onnistunut. Toisaalta hyvä näin, koska jo muutaman vuoden olen pähkäillyt taimien uusimisen kanssa. Nyt selvisi tämäkin :)
Istuttelen mansikkalaatikoihin nyt muita kasveja - ja ehkä teen uuden mansikkamaan etupihalle, jossa on muutenkin aurinkoisempi kohta.

 Chileissä on jo pieniä vihreitä palkoja.

 Parsat kasvavat nopeammin kuin ehtii kerätä...

Jättikurpitsa pääsi taas kompostilaariin. Sekin saa vielä olla harson alla. Tänään löysin ensimmäiset kukkanuput. Kylvin kurpitsansiemenet 15.4, vein taimet lasilavaan huhtikuun lopulla ja istutin harson alle 13.5.

Lehtikaalin taimikasvatus ei vaan tahdo onnistua... Tässä lähes kaksi kuukautta sitten kylvetty taimi... Eilen tein vielä uusia siemenkylvöjä suoraan maahan ja lasilavaan ruukkuihin. En vaan osaa tätä...

Sinikka-luumu kukkii - kuten myös kalliokielo ja kesäpikkusydän. Iloinen olin myös siitä, että viime kesänä saamani sinivuokot kukkivat hienosti - ja näyttävät kotiutuneen tontille.

Iloinen olen myös kirpparilta löytyneestä puutarhapöydästä. Ja siitä, että sain terassin öljyttyä ja kesäkeittiöön kuuma-kylmä-vesihanan. Ja siitäkin että sain vihdoinkin siirrettyä kaikki pionit uuteen kukkapenkkiin. Päätin myös mahduttaa tontille vielä yhden omenapuun - lajike on vielä harkinnassa.

Tässäpä tämä - pieni pikapäivitys pihamaalta. Kirjoittelen tarkempia huomioita muutamasta aiheesta kunhan kuun asento taas vaihtuu ja saan pienen huiluutauon kylvöksistä :)

La 21.5 on täydenkuun päivä. Siihen saakka istutellaan maan päällä satoa tuottavia kasveja.
22-24.5 ratataso muuttuu nousevaksi - se tarkoittaa sitä, että siitä alkaa parisen viikkoa kestävä "sadonkorjuuaika".
20-21.5 kuu on skorpionin merkissä - ja ajankohta on erityisen suotuisa rohtoyrttien keräämiseen ja kuivaamiseen.

Kevään iloa teille :)

Muoviruukkujen maalaus

Avomaan tomaatteja, paprikaa ja chiliä kasvattelen pääosin vanhoissa altakasteluruukuissa, joita on karttunut pikkuhiljaa kierrätyskeskuksista ja kirppareilta. Muovihan on käytännössä ikuista, eikä ehkä se ekologisin valinta ruukkumateriaalinakaan, mutta ainakin näin kierrätysostoksena ihan ok. Vanhuuttaan kellastuneiden ja kolhiintuneiden altakasteluruukkujen ulkoasu taas ei ole minun mielestä yhtään ok.

Suojaruukkuja sylinterinmallisiin muoviruukkuihin on aika mahdoton löytää - ainakaan kohtuuhintaan. Mietin sitäkin, että ompelisin niille kuoret esim. säkkikankaasta. En kuitenkaan ole yhtään käsityöihmisiä ja sekin ajatus sitten jäi. Tutkailin netistä muovipintojen maalausohjeita - nekin latistivat tuunausintoa. Muovipinnan esikäsittely ennen maalausta - ja varsinainen maalauskin ohjeistettiin tekemään hintavilla erityistuotteilla. Euron-parin hintaisia vanhoja altakasteluruukkuja takapihan kompostin kupeessa ei oikein luonto antanut periksi lähteä tuunaamaan ihan rahan kanssa...

Viime keväänä sitten tympäännyin ruukkuihin ihan tosissaan. Tiesin että autotallissa on purkinloppu vanhaa tummanruskeaa öljymaalia. Väri oli mieleinen ja päätin sitten kylmästi kokeilla miten se kestäisi muovipinnalla.

Maalaustyöhön kokeilin alkuun kertakäyttöistä superlonista telaa - se ei toiminut. Vaihdoin lyhytkarvaiseen 120mm (en nyt muista kumpiko oli) polyester- tai mohairtelaan ja se rullasi ruukun pintaa nätisti.
Maalina käytin Tikkurila Teho-öljymaalia. Purkki on varmasti yli kymmenen vuotta vanha, mutta ei ollut mennyt miksikään.

Pesin ruukut edellisenä päivänä jotta ehtivät kuivua. Varsinaisesta maalausoperaatiosta en löytänyt tähän juttuun nyt kuvia.

Aluksi suunnittelin maalaavani vain muutaman koeruukun - mutta en sitten malttanutkaan lopettaa...
Tässä yhteen kertaan maalatut ruukut. Kannattaa valita touhuun aurinkoinen sateeton ajankohta. Kuivassa ja lämpimässä kevättuulessa maalipinta kuivui yhdessä yössä.

Rajasin maalauksen ruukun yläreunaan. Mietin hetken josko olisin maalannut myös pätkän sisäpintaa, mutta epäilin hiukan maalin pysyvyyttä jos se joutuu olemaan jatkuvassa kosketuksessa kosteaan multaan.

Vasemmalla toiseen kertaan maalattu ruukku, oikealla kertaalleen maalattu. Tässä vaiheessa olin jo ihan fiiliksissä :) Ruukkujen pinta jäi mielestäni kivasti eläväksi. Ruukuissa oli muutenkin kolhuja ja naarmiintuneita kohtia - tämä vähän rouhea maalipinta peitti ne hyvin.

Jätin ruukut taas toisen maalikerroksen jäljiltä kuivumaan yön ajaksi. Tarkoituksenani oli tehdä vielä viimeinen silaus kolmannella maalipinnalla - mutta en sitten tehnytkään...
Pitkä rivi tomaatintaimia odotti jo uutta kotia - en enää malttanut odottaa päivääkään istutusten kanssa - varsinkin kun oli niin hienot ruukutkin :)

Senkin siinä sitten päätin, että oikeastaan järkevämpää onkin käydä ruukut kertaalleen läpi vasta seuraavana keväänä. Siinä siistiytyisivät jokuset vaaleana kuultavat kohdat, mutta myös mahdolliset maalivauriot kesän ja talven jäljiltä

Olin siis oikein tyytyväinen ruukkujen uuteen ilmeeseen - mutta vielä oli viimeinen testi tehtävänä. Jätin ruukut talveksi ulos - ja isoimpiin ruukkuihin mullatkin. Olettaisin että nyt on kovimmat pakkaset lusittu - eli jos tähän saakka maali on pysynyt jotakuinkin kuosissaan, niin tuskin se enää purkin kyljestä putoaa?

Ruukkuja talviteloilla. Maalipinnassa on pieniä kolhuja jotka ovat tulleet kesän aikana - tai nyt talvella. Näitä isompia olen multalastissa yksin nostellut ärräpäiden kanssa kottikärryihin ja putkikärryihin - eli ihan omatekemiä taitavat rutut olla :D

Ja on jemmoissa taas jokunen ihan "uusikin" ruukkulöytö. Eipä hätää - onneksi on vielä jäljellä maaliakin :)

Latasin ruukkuihin viime keväänä uudet mullat. En tyhjentänyt isoimpia talveksi, koska uskoisin että multa on vielä ihan käyttökuntoista pienellä säädöllä.

Talvehtinutta maalipintaa. En pessyt ruukkuja syksyllä - tarkoitus kun on pestä ja maalata ne vielä kertaalleen keväällä.

Pesaisin yhden ruukun kokeeksi karhunkielellä. Kestää.

Nämä pienemmät ruukut olin laittanut talveksi pinoihin ja päällekkäin. Se ei ehkä ole paras idea. Luulen että maalipinnan kolhut ovat jälkiä siitä. Toisaalta ei haittaa mitään - kertamaalaus päälle peittää kyllä pienet virheet.

Tämän tarinan verran on nyt sitten minulla käytännön kokemusta muovin maalaamisesta. Teillekin vinkiksi, että vielä ehditte katsastella kierrätysruukkutarjonnan kirppareilta ennen kevään istutuksia. Eikä tarvitse säikähtää rumaksi kellastuneita muovipintoja - päinvastoin - ottakaa vaan ne rumimmatkin - ja tinkikää niistä vähän :D
Toisaaltahan taitaa olla niin, että mitä vanhempi ja karheampi pohjapinta on, sen paremmin sitten maalikin tarttuu?

Vastaistutetut taimet uusissa ruukuissaan. Ruukut olen laittanut seinustalle räystäslipan alle. Huomasin tosin, että sateen roiskima hiekka erottuu tummaksi maalatussa ruukkupinnassa. Siltikin - ovat nyt sen sata kertaa mieluisammat kuin ennen.


altakasteluruukut ulkoistutuksiin muovipinnan maalaus kesto

Ensi kesänä meinasin...

Välillä sitä unohtaa, että se oma piha on ihan konkreettisesti oma piha. Ja että siellä on lupa (kaikkien virallisten lakien puitteissa) toteuttaa niitä omia visioita ihan niin paljon kuin vaan ikänään jaksaa ja kehtaa iltaa myöten lapioida.

Minultakin aina välillä unohtuu, että jos haluan uuden kukkapenkin hortensioille tai lisää kasvimaata valkosipuliviljelyksille, niin ei sitä tarvitse keneltäkään kysellä. Viime kesänä jotenkin pääsin irti turhasta pohtimisesta, liikaa pähkäilystä ja aloittamisen arkailusta...
Sainkin siinä vapauden puuskassa monta kauan itänyttä ajatusta tekemisen asteelle. Ei kaikki ihan putkeen mennyt - mutta yritetty on - ja onpahan taas vähän viisaampi eukko joiltain kohdin...

Sen nyt yritänkin muistaa, että jos multa liikkuu lapiovoimin yhteen suntaan - niin liikkuu se samalla konstilla takaisinkin, jos se visio ei loppupeleissä ihan sitä ollutkaan mitä kuvitteli.

Kun nyt pikaiseen viime kesää muistelen, niin lapiohommina tekeentyi ainakin yksi uusi kukkapenkki, kasvimaaläntti ja parkkipaikka. Vasarahommina roskiskehikko lavakauluksista. Maalihommina tomaattiruukkuja. En nyt muuta suurempaa muista tehneeni...

Tänään kylvin tomaatin, lehtisellerin, purjon, basilikan ja samettikukkien siemenet. Mutta ei ole oikein minun heiniä ne näpryyhommat - lapiosesonkia jo odottelen :) Tulevan kesän haavelistassa on ainakin lauta-aitanurkkaus aamuaurinkoiselle yrttimaalle. Ja viime kesäisten hyviksihavaittujen ideoiden hiominen.

Toissa syksynä päätettiin luopua rakkaasta leikkimökistä. Keväällä olo sitten olikin kuin taiteilijalla tyhjän kankaan äärellä :) Siinä lapion kanssa tehdessä idea senkun eteni... Pieneksi kaavaillusta uudesta kasvimaaläntistä levähti ihan kohtuullisen iso kasvimaa-kukkapenkkiprojekti. 

Leikkimökin alusesta tuli lehtikaalitaivas - ja riitti siinä nurkassa tilaa myös samettiruusuille, ryhmäpurjolle, ruohosipulille, lehtisellerille, herneille, pavuille, yrteille...

Uusi parkkipaikka näytti valmiina ihan hyvältä - mutta tuo siihen levittämäni sora ei toiminut. Pienet kivet tarttuvat auton renkaisiin ja leviävät pihatielle... Täytyy miettiä millä jämäyttäsi pohjan - ehkä kivituhkalla jyräten? 

Toteutin myös pitkään hautuneen haaveen rikkaruohosalaattipenkistä. Kylvin voikukkaa, poimulehteä ja ratamoa tontin varjoisalle joutomaalle lavakehikoihin. Että sattui sitten niin kylmä kesäkuu, etteivät edes rikkaruohot itäneet :D Voikukka jaksoi nousta, mutta ratamo ja poimulehti jäivät itämättä. Eikun ensi keväänä uudestaan :)

Lavakauluksista tehty roskiskehikko toimi talvenkin yli ihan mainiosti Lumi ei mitenkään haitaksi asti pakkaantunut kannen päälle - heilahti siitä aina avatessa laidan yli. Systeemi vähän arvelutti, joten jätin maalauksen odottamaan talven yli. Ensi keväänä täytyy vähän suoristella perustuksia ja maalata kehikko.

Ajoluiskan viereen lapioitu uusi kukkapenkki näytti heti siltä, kuin sen olisi siinä kuulunut aina ollakin. Arvelin jo tehdessä, että vaatii vähän laajennusta - ja niin on. Istutin penkkiin pääasiassa hortensioita, muutaman Annabelle -ostotaimen ja lisäksi siirtotaimia tontilta. Siinä teemassa pysyn, mutta aion vielä levittää penkkiä jonkun matkaa nurmikolle.

Jo vuosia olin tympääntyneenä katsellut kierrätyskeskuksista löytyneitä valkoisia (kellastuneita) altakasteluruukkuja - enkä keksinyt mitään järkevää edullista konstia niiden siistimiseen. Keväällä mietin, että omia ovat ruukkuni - ja vaikka menisivät miten hilseelle, päätin maalata koko setin autotallista löytyneellä (lautojen maalaukseen käytetyllä) tummanruskealla öljymaalilla. 

Kaksi pikkutelalla vedettyä maalikerrosta kesti ulkona läpi kesän. Ruukut ovat nyt olleet ulkona lumen alla - ja ihan yhtä hyvässä maalissa ovat edelleenkin. Ruukkuihin jäi jokunen pieni vaaleampana kuultava kohta. Alkujaan jo päätin, että jätän kolmannen maalauskerroksen seuraavalle keväälle - siinä samalla siistiytyvät talven jäljiltä.

Kuvassa vastaistutetut tomaatit, paprika ja chili. Sateen nostamat hiekkaroiskeet näkyvät tummassa pinnassa, mutta olen tosi tyytyväinen yhtenäiseen yleisilmeeseen.

Eli yksi kevään ensihommeleita on käydä kaikki viime kesänä maalatut ruukut vielä kertaallen läpi.

Ruukkuja ei ole koskaan liikaa - mutta muutama ylimääräinen krassintaimi ja ylimääräinen makkaragrillikin oli. Viime kesänä yhdistin ne :)

Lidlistä löytyneet kasvutunnelit olivat mielestäni ihan hyvä ostos. Jos niitä taas keväällä tulee tarjolle, niin varmasti ostan jokusen lisää.

Kasvimaan osalta meinasin laajentaa ainakin valkosipulipenkkiä, kenties uusia mansikkamaan (tai jättää sen jonkun vuoden tauolle), esikasvattaa paljon samettikukkia - erityisesti isosamettikukkaa ja yrittää uudemman kerran niiden "rikkaruohojen" siemenkylvöä :)
Nyt jään odottelemaan, miten itävät itsekerätyt isosamettikukan siemenet. Tomaattia laitoin taas ihan liian monta sorttia. Basilikaakin sitten kolmea erilaista - vaikka tykkään oikeastaan vain siitä perusvihreästä :D