keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Viimeiseen pisaraan

Jos ostaa 30kpl pussinsulkijoita, niistä riittää jokunen kylppäriinkin. Siellä yksi pähkäilynpaikka ovat puolityhjät rasvatuubit - hyvän tuotteen kun haluaisi käyttää viimeiseen pisaraan. Sen olin jo aikaa sitten todennut, että vanhat puolikuntoiset sakset ovat kätevät käsillä kylppärin laatikossa. "Tyhjiin" puristellun tuubin pohjasta siivu pois ja sisältöä riittäisi käyttöön usein vielä viikoiksi. Putkiloa pikkuhiljaa siivuttaen lyhentämällä, loppuerän käyttö on suhteellisen hygieenistä ja helppoa.

Ongelma siinä niksissä oli, että kun pohja oli leikattu auki, loppurasva kuivahti tuubiin - vaikka yritin viritellä pohjaan sulkijoita mm. klemmareista ja pyykkipojista.

Että aika monta vuotta piti niiden klemmari- ja pyykkipoikaviritysten kanssa taiteilla että huomasi tämänkin - Ikean pussinsulkija :) Taas on yksi arkinen ongelma vähemmän - ja silmänympärysvoidettakin vielä ainakin viikoksi - tai pariksikin...
 Pikku tuubissa lyhyempi pussinsulkija on kätevä.
Tämä yöpöydältä löytyvä käsivoiteen loppu sujahti pidempään sulkijaan.

Ja ovat pussinsulkijat käteviä keittiössäkin. Säilytän kaikki pähkinärouheet ja -jauheet aina pakastimessa. Pussinsulkija pelastaa monelta sotkulta...
 Kuivakaapissakin ovat monessa mukana...

Bevara -pussinsulkijat Ikeasta 0,99€/10kpl.
Pakkauksessa 10kpl 11cm pituista pussinsulkijaa - tätä en kuitenkaan ostanut.

Valitsin tämän pakkauksen: Bevara -pussinsulkijat 0,99€/30kpl.
Pakkauksessa 10kpl 11cm pituista pussinsulkijaa ja 20kpl 6cm pituista pussinsulkijaa.

Kyllä - niin ihmettelin minäkin laarin äärellä jokusen tovin - ja tarkistin vielä kuitinkin. Asia on juuri näin yksinkertainen: saat kymmenen pussinsulkijaa - tai saat ne samat kymmenen + vielä kaupanpäälle kaksikymmentä pussinsulkijaa sentilleen samaan hintaan.

BEVARA
Pussinsulkija, eri värejä
0,99  / 10 kpl
Artikkelinumero: 402.312.87


BEVARA
Pussinsuljin, 30 kpl, eri värejä, eri kokoja
0,99 / kpl
Artikkelinumero: 700.832.52

maanantai 25. tammikuuta 2016

Puiset keittiövälineet

Puulastat ja puiset leikkuulaudat herättävät keskustelua. Saako ne pestä astianpesukoneessa? Ostaisitko käytetyn puulastan tai piirakkapulikan? Missä vaiheessa puinen leikkuulauta on tiensä päässä? Vaikka tummunut ja naarmuinen - onko vielä käyttökelpoinen?

Minullakin on omat päähänpinttymäni aiheesta: En laita puisia keittiövälineitä astianpesukoneeseen. En anna miehen fileoida kalaa omilla puisilla leikkuulaudoillani. En osta käytettyjä puisia keittiövälineitä - tai siis koskaan ennen en ole ostanut - paitsi nyt sitten menin ja ostin koko kasan...

Kierrätyskeskuksissa on yleensäottaen aika runsaatkin valikoimat sekalaista keittiörihkamaa - lastoja, kauhoja, veitsiä, mittalusikoita, korkinavaajia... Ja monenmonta semmoistakin pikkuvempelettä, joiden käyttötarkoitusta vain arvailen.
Meidän kierrätyskeskuksesta niitä saa 0,20€/kpl - ja olen lootia aina välillä muistaessani pengannutkin. Yleensä silloin kun tyttäret kyselevät omiin huusholleihinsa viinipullon avaajaa - ja valkosipulinpuristinta - ja omenaporaa - ja mitä nyt kaikkea muuta pientä tarvivat.

Puisia välineitä en ole koskaan arvannut käytettyinä ostaa. Aina mietin, että missä käytössä ovat olleet - ja onko puu imaissut jotain epämääräistä kamalaa syihinsä...

Nyt viimeksi kierrätyksen hilulootassa oli taas paljon ihan siistin oloisia puulastoja, voiveitsiä ja hienot afrikkalaiset salaattiottimetkin. Siinä tuli sitten mieleen puisen hapankaalinuijan desinfiointiohje (koskaan en ole omaa nuijaa desinfioinut - mutta teorian tiesin :)

Ohje on, että puista nuijaa liotetaan kylmässä vedessä noin vuorokauden ajan, jotta uinuva bakteeritoiminta käynnistyy. Sitten kun ne bakteerinpirulaiset on saatu hereille, nuija upotetaan kiehuvaan veteen - voittajaolo!!!

Tätä en siis ole koskaan tehnyt omalle hapankaalinuijalleni - en vaikka se on halkeillut ja tummunut. Minulle siinä pulikassa on vain hyviä bakteereja ja hyviä viboja - enkä halua kiusata eläkeikäistä, uskollista nuijaani.
Mutta se teoria tuli mieleen siinä kierrätyksen hilulaarilla. Niihin välineisiin minulla ei ollut vielä mitään tunnesidettä - niille hennoisin antaa kyytiä - kiehuvaa sellaista.

Että näin sitten tein: Ostin kasan pieniä puisia sekalaisia - ja liotin niitä päivän - ja upotin ne kiehuvaan veteen - ja sain monta "uutta" hienoa ja tarpeellista keittiöön parilla eurolla. Tuo tuunattu voiveitsi oli ihan uusi - sen saa anoppi mökilleen tuliaisina :)



Vaikka nyt yhdestä periaatteesta tinginkin, niin koneeseen en puuvälineitä edelleenkään aio laittaa - enkä antaa kalan perkuuseen vihanneslautaa - en vaikka Kemikaalicocktail kirjoittaa puisista leikkuulaudoista aika uskomatonta faktaa:

Puisen ja muovisen leikkuulaudan eroja bakteerien selviämisnäkökulmasta tutkivat 90-luvun alussa mikrobiologit Dean O. Cliver ja Nese O. Ak (College of Agricultural and Life Sciences). He käyttivät kokeessaan seitsemää erilaista puupintaa ja neljää erilaista muovipintaa. Laudoille levitettiin mm. salmonella, kolibakteeria, listeriaa ja lautoja pidettiin yön yli erilaisissa olosuhteissa (sekä huoneenlämmössä, että kylmässä).

Tutkijat huomasivat, että jo kolmen minuutin kuluttua bakteerien levittämisen jälkeen, 99,9% bakteereista oli kuollut puisella alustalla, mutta muovisella alustalla kaikki bakteerit olivat tallella. Itse asiassa huoneen lämmössä yön yli säilytetyllä muovialustalla bakteerien määrä oli kasvanut. Vastaavissa oloissa olleella puualustalla ei ollut bakteereita ensinkään.
Tutkijat etsivät tutkimuksia siitä, että muovinen leikkuulauta olisi puista hygienisempi, mutta eivät löytäneet yhtäkään julkaisua aiheesta.

-Lähde Kemikaalicocktail. Koko juttu löytyy TÄSTÄ linkistä.

Ja ihan suoraan sanoen, itse olen survonut saunan pesään monet sen näköiset puiset leikkuulaudat, joita Kemikaalicocktailin Noora käyttää - ja säästänyt sen yhden naarmuisen muovisen ukolle kalanperkuuseen??? Mutta ihan siis näköjään vain pelkkää tietämättömyyttäni.



Seepraottimet pääsivät koristamaan kirjalootaa. On se hauska ilmiö, että ne kierrätyksestä löytyvät, omaa silmää miellyttävät outoudet ovat lähes aina jotain sellaista, jota ei ole koskaan kuvitellut hankkivansa... Seeprasalaattiottimet???

Ja sitten toinen iso ihme on, että ne ihan itsekseen solahtavat samantien paikalleen - aivan kuin olisivat aina siihen kuuluneetkin - seeprasalaattiottimet Alkon viinilootassa yhdessä yrttikirjojen kanssa???

Ja TÄSSÄ vielä Jaakko Kolmosen vinkkejä puisten keittiövälineiden hoitoon.

puisten puulastojen desinfiointi käytetyt puulastat

perjantai 22. tammikuuta 2016

Jotain se on ottanu...


Pimein ja kylmin talviaika on kohta selätetty. D-vitamiinin ja omega kolmosten tärkeys erityisesti talven pimeinä kuukausina on jo aika hyvin tiedostettu - ja niiden saannista huolehditaan. Hieman uudempaa tietoa on jodin ja seleenin aika yleinenkin puutostila suomalaisilla. Itsekin aiheeseen heräsin vasta vuosi-pari sitten - ja sen verran vakuutuin, että kumpaakin otan ravintolisänä läpi vuoden. (Jodia kelpkapseleina koska kelplevää jauheena en vain kertakaikkiaan pysty... Ja seleeniä parapähkinöinä - tai välillä ihan vain varuiksi puristeina, koska parapähkinöiden luontainen seleenipitoisuus saattaa vaihdella suurestikin).
Kuvassa näkyvä seleenivalmiste 200mcg / 180kpl (eli puolen vuoden satsi) löytyy nyt -58% tarjouksena 5,09€.



Lyhyesti jodista ja seleenistä:

Jodia saamme pääosin vain pöytäsuolasta, johon sitä on lisätty. Yhä useampi on vaihtanut käyttösuolaksi ruususuolan - ja siinä ei lisättyä jodia ole. Myöskään elintarviketeollisuus ei yleensä käytä jodioitua suolaa. Eli tarvittaessa kannattaa uhrata hetki miettiäkseen oman ruokavalionsa jodilähteitä.

Seleeniä ei käytännössä Suomen maaperässä ole - tai se on imeytymättöminä yhdisteinä. Seleeniä lisätäänkin lannotteisiin turvaaman seleenin saantia. Mutta yksi iso mutta - luomutuotannossa seleeniä ei lisätäkään. Ja jos vielä välttelee viljoja - ja on kasvissyöjä (niin kuin minä), niin riitävän seleenin saannin turvaaminen oli toinen pienen henkilökohtaisen palaverin paikka :)

Nämä kaikki neljä edellämainittua ovat aikalailla sellaista "peruskauraa" - ja nämä jokaisen kannattaa miettiä omalta kohdaltaan - mutta vielä pari lisävinkkiä.

Ainakin itselleni kevät on aina ollut sitä kaikkein hankalinta aikaa. Järki ei ymmärrä, että miksi silloin väsyttää ja vi***taa eniten kun aurinko alkaa vihdoin paistaa ja elämä voittaa... Tiedän jo kuitenkin ilmiön ja tunteen etukäteen - ja sillä sitten nykyisin valmistaudun ihan suosiolla kevääseen :)

Muutama vuosi sitten kokeilin ja käytinkin useamman pakkauksen verran piristävää ruusujuurta. Testailin paria erilaista tuotetta; Golden root ja Adapt-232 -valmisteita. Näistä kahdesta minulle toimi paremmin ruotsalaista alkuperää oleva Adapt-232, kun taas ystäväni tykästyi kotimaiseen Golden root -valmisteeseen.

Viime- ja tänä vuonna olen käyttänyt alkutalven aikana astaxanthin (aksantiini) ja ashwagandha -valmisteita.



Ashwagandhasta lyhyesti sen veran, että sen uskotaan lisäävän niin fyysistä kuin henkistäkin suorituskykyä sekä vahvistavan elimistön omaa vastustuskykyä ja stressistä palautumista. Minä koen vaikutuksen piristävänä.

Ashwagandha on kohtuuhintainen luontaistuote. Itse olen tilannut tuotetta iHerb:iltä - kävin just kurkkaamassa, että vieläkö tätä "omaa purkkiani" siellä myydään, niin sieltähän sitä löytyy 46% alennuksella. Planetary Herbals 570mg /120kpl 10,50€ - eli alle kolmen euron satsaus/kk. Tämä purkki löytyy iHerb:in ashwagandha -haussa ykkössijalta - eli muutkin tästä ovat tykänneet. Jos innostut aiheesta ja tuotteesta, niin yhdellä purkilla selviääkin jo kevääseen.

En ole vielä testannut jauhemaista ashwagandhaa. Jotkut sanovat sitä vahvan makuiseksi - sitä nyt en säikähdä - ei se pahempaa voi olla kuin leväjauheet - jotka nekin saan nieleskeltyä. Jauhemaista ashwagandhaa löytyy useistakin luontaistuotekaupoista. Näköjään tarjouksena nyt ainakin Sinunapteekki -liikkeessä. Erityisesti tykkään Voimaruoka -tuotteista. Ovat osin hinnakkaampia kuin monet muut, mutta väliinsä hennon satsata niihin :)

Astaksantiini onkin sitten hieman hinnakkaampaa. Sen myynti on kuitenkin ollut jatkuvassa nousussa - ja positiiviset vaikutukset tunnustetaan aika laajalti. Myynti-ilmoituksissa ei mainita että se olisi piristävä tuote - mutta minusta tuntuu siltä. Virallisesti se on vahva antioksidantti, joka vaikuttaa erityisesti suojaten ihoa ikääntymiseltä, auringolta, maksaläiskiltä ja finneiltä.

Valitsin itse tämän BioAstin astaksantiinin - koska se sattui olemaan tarjouksessa - ja koska pitoisuus oli suurin, eli 12mg/kapseli. Kuukausiannos on noin 15€, eli vähän arvokkaampi tuote kyseessä, mutta näin kuuriluonteisesti ihan kohtuuhintainen satsaus mielestäni.

Niin ashwagandhasta kuin astaksantiinistakin löytyy googlaamalla lisätietoa ja käyttökokemuksia. Suosittelen tutustumaan myös englanninkielisiin sivustoihin - sieltä tietoa löytyy paljon laajemmin.


Ja loppuun vielä yksi tuote, jota kokeilin nyt ensimmäistä kertaa - ja joka mielestäni on mainitsemisen arvoinen: Voimaruoka - Pakurikääpäuute. Minulla on entuudestaan jauhettua pakuria, josta hauduttelen teetä - ja pakuriteepussejakin - mutta pakuriuutetta innostuin kokeilemaan vasta kun löysin Cittarista uutepullon puoleen hintaan :)

Voimaruoka 50ml pakuriuutepullon ovh hinta on noin 25€. Avasin pullon jo ennen joulua - ja vaikka en ihan säntillisesti sitä ole muistanut ottaakaan, niin tuntemus on positiivinen. Tuote on hiukan arvokkaampi, mutta voisin kyllä ostaa itselleni joskus uudemmankin kerran - tai viedä hyvillä mielin ystävälle lahjaksi.

Pakurikäävän ORAC-arvo on korkeampi kuin millään muulla tunnetulla ruoka-aineella. Myös Veera -tytär tykästyi tuotteeseen. On käyttänyt pakuriuutetta jo pidempään lisäten sitä aina kahvin sekaan.

Ja teksti yläkuvaan :D 
Ensimmäinen aamu keittiön pukkarissa. Siitä onkin jo useampi kymmenen vuotta kun viimeksi olen ihan virallisissa keittiöhommissa ollut - nyt kuitenkin sitten taas.Tämä kuva oli tarkoitettu vaan ihan henkilökohtaiseen käyttöön - kameraselfieterveiset omalle miehelle - mutta nuo pelkät purkit olivat niin tylsän näköisiä, että päätin piristää purkkijuttua kuvalla hienosta hatusta :)

maanantai 18. tammikuuta 2016

Gruusialainen punajuurilaatikko - gluteeniton


Gruusialainen kasviskaalilaatikko on ollut yksi meidän perheen talvisia lempiruokia - ja ovat siitä muutkin tykänneet koska se taitaa pitää ykkössijaa tämän blogin reseptihaussa.
Vaikka se kaalilaatikko hyvää onkin, niin kyllä minun mielestä ainakin yhtä hyvää saa käyttämällä samaa toimivaksi havaittua perusideaa punajuureen.

Kaikki kotimaiset juurekset ovat sitä parasta suomalaista talven sesonkiruokaa. Punajuuria saa usein jopa alle euron kilo, maustetaan ne purjolla, homejuustolla, smetanalla ja suolakurkulla - ja lisätään ruokaisuutta tuomaan vielä kourallinen riisilastuja - uskokaa vaan - tämä setti on hyvä.
Nimesin tämän lootan nyt gruusialaiseksi punajuurilaatikoksi - sitä kaalilaatikkoa kunnioittaen :)

Gruusialainen punajuurivuoka 6-8 annosta

1kg raakaa punajuuriraastetta (reilu kilo kuorimattomia punajuuria)
1 purjo (keskikokoinen, pilkottuna)
1 pala Aurajuustoa 170g (tai muuta sinihomejuustoa)
1 purkki smetanaa (350g Deliciest, 20% rasvaa - tai pienempi purkki rasvaisempaa)
3-4 suolakurkkua (keskikokoista, pilkottuna)
1tl mustapippurirouhetta
5dl vettä (kiehuvaa)
1 kasvisliemikuutio (Reformi luomu on oma suosikkini)
100g riisilastuja (gluteenittomia riisilastuja löytyy etnisistä ruokakaupoista - tai käytä makaronia)

Aloita kiehauttamalla vesi, sekoita kasvisliemikuutio siihen ja laita riisilastut likoamaan kylmään veteen. Kuori raa'at punajuuret ja "raasta" ne sauvasekoittimen kipossa. Pese ja pilko purjo ohuiksi viipaleiksi. Pilko suolakurkut pieniksi kuutioksi. Sekoita punajuuriraaste, viipaloitu purjo, pilkottu suolakurkku, murusteltu sinihomejuusto, smetana ja mustapippurirouhe. Lisää lionneet riisilastut ja kasvisliemi. Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Paista noin pari tuntia noin 175°C. Jos pinta alkaa tummua liikaa, peitä vuoka loppuvaiheessa leivinpaperilla.








JÄLKIHUOMIOTA:
Punajuurien valmistamisessa haastavin ja tympein vaihe on niiden alkukäsittely. En itse ikinä esikeitä, jäähdytä, kuori ja raasta niitä - ajatuskin prosessista vie innon koko punajuurien valmistamiseen...

Punajuurten käsittely tarvii suojahanskat - vedä ne käteen, pese tai kuori punajuuret, pilko muutamaan lohkoon - ja heitä samoilla hanskoilla sen samantien bamixin kippoon. Kaksi-kolme parin sekunnin pyöräytystä ja raaste on siinä. Samoilla hanskoilla on nopsa huuhtaista raastinkippo ja pahin onkin sitten jo ohi :)

"Vanhat", isot punajuuret kuorin - pienet ja tuoreet käytän kuorineen ja vain pesen ne harjalla.


Gluteenittomat riisilastut (dried rice cake) ovat ihan ykköslisuke moneen wokkiruokaan - ja toimivat tosi hyvin myös punajuurilaatikossa. Niiden maku on tässä kohdalla jotenkin raikkaampi kuin gluteenittomien makaronien. Olen kokeillut paria eri merkkiä riisilastuja - ja tämä alakuvassa näkyvä on ehdottomasti paras. Hinta meidän kulmilla 300g pussille on 1.90€. Tähänkin vuokaan riittää noin 100g - eli ovat edullinen gluteeniton lisuke. Jkl-seudulla näitä löytyy ainakin Seppälänkankaan Cittarin aulasta, Asian food kaupasta.
Riisilastuja käytän mm. tähän raikkaaseen keventäjän kurkkuwokkiin.

Riisilastut ovat kuin minikokoisia lasagnelevyjä. Niiden rakenne keitettynä on mukavan sitkeähkö. Ainakin tämän merkin riisilastut ohjeistetaan liottamaan kylmässä vedessä kymmenisen minuuttia ennen keittämistä. Wokkiruokiin keitän lastut valmiiksi, mutta tähänkin uuniruokaan lisäsin ne vain liotettuna - sekaan kasvislientä ja kypsyvät siellä samassa kuin raakana silputtu punajuurikin. Näissä keittiöhommissa menen melkeinpä aina vaan siitä mistä helpommalla ja vähemmällä säätämisellä pääsee...

Kun kaadat laatikkoseoksen paistovuokaan, painele mahdollisesti pinnalla töröttävät riisilastut massan sekaan. Voit myös paiston aikana kerran vilkaista ja painaa lastujen kulmat alas vuokaan
Käytän tämän laatikon paistamiseen lasagnevuokaa.

Itse tykkään että punajuuriraaste jää rouheiseksi ja että valmiissakin laatikossa on juureksen suutuntumaa. Kokeile itsellesi mieluisa silppukoko - sauvasekoittimen kippo kyllä ajelee juurekset hetkessä ihan hitusilpuksikin - jos se on sinulle mieluisinta :)

Aura -juuston voit korvata millä vaan muulla sinihomejuustolla. Lisäsin tähän melkein puolentoista kilon punajuuri / purjo / suolakurkku seokseen 170g homejuustoa ja 350g purkin 20% smetanaa. Tämä vuoka riittää noin kahdeksaan ihan reilun kokoiseen ruoka-annokseen - eli vaikka nyt vähän herkutellaan juustolla ja smetanalla, ei niistä kohtuutonta määrää tule yhdelle lautaselle

 Lautaselle laatikon seuraksi sopii hyvin raejuusto.



Enkä malta olla lisäämättä vielä pientä tietoiskua punajuuren ravintoarvoista :)

Punajuuren loistavia ominaisuuksia: Kivennäisaineiden valikoima on runsas. On kaliumia, magnesiumia, kalsiumia, natriumia, rautaa, kuparia, sinkkiä. Vitamiinivalikossa ovat mukana A-, B- ja C-ryhmän vitamiinit, B-ryhmän erityisyytenä veren punasolujen muodostumiseen vaikuttava, ravinnossa harvinaisempi folaatti.

Punajuuressa on runsaasti kuituja, joita tarvitsemme paksusuolen bakteerikannan hoitamisessa, näläntunteen säätelyssä sekä kolesterolin ja verensokerin tasapainottamisessa. Kuidun lisäksi myös suuri osa tärkeitä ravintoaineita on kuoriosassa.

Punajuuri on erityisen hyvä flavonoidilähde.

Lähde: Sivistys.net

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Se on tänään - chilin kylvöpäivä

Tätä olen jo odottanut - vuoden 2016 puutarhakesän viralliset avajaiset. Kesä alkaa chilin kylvöllä. Ihan oikeat, ammattilaistason harrastelijat tietävät lajikohtaiset tarkat kylvöajankohdat - ja aloittavat ensimmäisten chilien kanssa jo vanhan vuoden puolella. Minä kylvän omaa hyväksihavaittua chilikantaani näin tammikuussa - koskapa olen tämän ajankohdan sille sopivaksi havainnut.

Seuraan kuukalenteria (aika innokkaastikin :) näissä pihahommissa. Ensimmäinen yleissääntö on, että maan päällä kasvavat kylvetään ja istutetaan kasvavan kuun aikaan. Lisäksi voi huomioida kuun sijainnin eri taivaanmerkeissä. Tänään kuu on oinaan merkissä, joka on suotuisa hedelmäkasvien kylvö- ja istutusajankohta. Kolmas vaikuttava voima on ratatasossaan nouseva tai laskeva kuu. Laskeva voima edistää juurtumista.
Kun nyt mietin sopivaa chilinkylvöajankohtaa, tänään kohdalle osuvat kasvava kuu ja hedelmäpäivä, mutta seuraava laskevan ratatason kylvöpäivä olisi vasta viikon päästä sunnuntaina 24.1.2016 (joka samalla on jo täydenkuun päivä - eli ei enää kasvavan kuun päivä... Puutarhailu on kompromisseja :)

Kylvän nyt kuitenkin ainakin yhden erän tänään - ja jos muistan. niin toisen kipon kokeeksi viikon kuluttua sunnuntaina.
Lisätietoa kuu-aiheesta kiinnostuville löytyy Yläkuu -sivustolta. Ja jos vakuutut, Kuun vaikutus -kirjasta saa lisätietoa & kuukalenterin.

Chilin siemenet kylvetään noin vajaa sentin syvyyteen. Käytän idätysastioina usein viinirypäleiden myyntirasioita - osassa on kansikin, joten kippo on valmis minikasvihuone. Alussa pohjalle ei kannata laittaa kuin parin sentin verran multaa. Kun kylvökipossa on vähän varareunaa, voi siihen kasvun alettua lisätä multakerrosta antamaan tukea hennoille sirkkataimille.
Omaa kokemusta vielä sen verran, että chilin taimet ovat haarautuneet hyvin ilman latvomisia.

Vasemmalla omaa vanhaa keskikokoista "Lauran kantaa", oikealla kaksi uutta tuliaislajiketta - toinen isompaa, toinen pientä pyöreää - sen tarkempaa tietoa ei ole kummastakaan kuin että hyvin ovat kasvaneet täällä Keski-Suomen korkeuksilla avomaalla.
Viinirypälerasioita, toinen jaettu kahdelle eri lajikkeelle. Kastellaan suihkupullolla ja kelmutetaan.
Pannuhuoneen lämpimässä heräilemässä kevääseen.


Eli jos innostut aiheesta - siis chilinkasvatuksesta - mitä kyllä suosittelen ihan vaikka vaan koristekasviksi, niin ripsauta tänään siemenet multiin, kostuta, peitä kelmulla (jätä pieni ilmarako) ja vie itämään johonkin lämpimälle alustalle (hyödynnä pannuhuonetta, kylppärin lattialämmitystä, patterin päällystä, jääkaapin päällystä...)
Osa chililajikkeita itää ihan toivottoman hitaasti - älä hermostu. Muutenkin siementen itävyydessä on isoja eroja - samastakin lajikkeesta osa nousee pintaan viikkoja myöhemmin kuin ensimmäiset taimet. Pidä kylvöastiaa lämpimässä kunnes ainakin jokunen taimi on ilmaantunut - eli ei kannata hosua astiaa ikkunalle heti ensimmäisen taimen huumassa :)
Tämä oma kantani on suht nopeasti itävää - ja mikä tärkeintä, chilit kypsyvät jo heinäkuussa - paitsi viime kesänä vasta elokuussa... Laitan tulevana kesänä siemeniä enempi jemmaan ja postitan mielelläni jos joku teistä haluaa niitä kokeilla.

Minun chilikantani on alun mummolta "siltä Lauralta - kyllä sinä sen tiiät, mikä tuosta aina kävelee kirkolle - siltä otin yhen taimen sieltä taimienvaihtopäiviltä ja ihan hirveän iso puska siitä tuli tuossa aitan portailla - oli se nätti kun se tuossa kukki - tuonko sullekin siemeniä kun keräsin niitä palkoja syksyllä - oli se aika tujua kun laitoin keittoon - en tiiä itääkö..."

Iti ne - ja kasvoi hyvin minullakin. Vaikka ei niin hyvin kuin kaverilla, jolle vein samoja siemeniä ja joka kouli taimet suoraan altakasteluruukkuihin ja piti parvekkeella ja lannoitti niitä koko kesän - vissiin jokaisella kastelukerralla - ja chilistä tuli ihan hervoton metrinen puska.

Kokeilin kerran idättää jotain Kiinasta tuotuja kuivachilejä - ei inahdustakaan - ei vaikka haudutin kippoa viikkotolkulla pannuhuoneen kattilan päällä lämpimässä. Koska olivat virallisessa maustepussissa, niin myös luultavimmin sädetettyjä.

Viime syksynä sain blogini lukijalta paria erilaista chilinsiemenkantaa - nyt kokeilen sen vanhan hyvän "Lauran chilin" sivussa niitäkin. Ammattiharrastelijat kylvävät chilin siemenet usein idätyslautalle. Minä nyt en viitsi näillä pakkasilla lähteä styrokseja autotallista kaivelemaan että kokeilisi sitä... Pistän nyt perinteisesti multiin ja ihan vaan viime kesäiseen kukkamultaan kun en tuolla pakkasella ala autoa lämmittelemään - en tietysti muistanut sitä kylvömultaakaan viimeksi kauppareissulla siinä tarjoussosepussihuumassa ostaa :)





perjantai 15. tammikuuta 2016

Kauneutta keittiöstä

Vuodenvaihteen top-listoja löytyy useammastakin aiheesta - mutta erityisesti kauneudenhoitoa sivuten.

Nämä keittiökosmetiikkatuotteet ovat suosikkejani jo useamman vuoden takaa. Kaikista olen muistaakseni tänne blogiinkin jo joskus aiemmin vinkkaillut - mutta kyllä kai hyviksi havaituista voi muistuttaa toistamiseenkin?




1. Manteliöljy. (Sitä levitellessä sain hetki sitten ajatuksen kirjoittaa tämän postauksenkin.) Pakkanen kuivattaa ihoa - minulla kädet ja huulet ovat erityisen haasteellisia kohtia. Ihan parhaaksi päiväkäytön käsivoiteeksi nostan manteliöljyn - ja erityisesti tämän pikkupullon, jossa on nipsukorkki.
Manteliöljyä voi hieraista käsiin keittiössä touhutessa ihan joka välissä. Öljy imeytyy suhteellisen nopeasti - muttei haittaa vaikkei olisi ihan kaikki vielä imeytynytkään kun jatkat hommia. Normi vastarasvatuilla käsillä ei oikein voi koskea elintarvikkeisiin - manteliöljyssä ei ole mitään ylimääräistä, eikä se tuoksu miltään - eli voi hyvin voidella leivän vastarasvatuilla käsillä :)

Manteliöljy hoitaa samalla kynsiä. Olen huomannut, että jos viikon-pari muistaa hieroskella manteliöljyä useamman kerran päivässä kynsiin, niihin tulee tasaisempi pinta ja kynnet näyttävät silkkisen kiiltäviltä. Välillä pidän muutaman viikon kynsilakkataukoja ja hoidan kynsiä tällä öljyllä. Olen tilannut tätä tuotetta iHerb:iltä jo vuosia (118ml/3,52€). Hinta on edullinen - ja erityisesti arvostan käytössä näppärää kokoa & korkkimekanismia.

Tämä nimenomainen manteliöljypullo ei siltä osin ihan "keittiökosmetiikan" kriteerejä täytä, että käyttöohjeessa tuote on tarkoitettu ulkoiseen käyttöön. Manteliöljyä käytetään sekä keittiössä että ihonhoidossa - ruuanlaittoon ohjeistettuja öljyjä voi ilmanmuuta käyttää myös ihonhoitoon, mutta ihonhoitoon myytyä manteliöljyä en sekottaisi ruokaan.
Tähän manteliöljyyn olen kuitenkin tykästynyt nimenomaan tuon pullon käyttönäppäryyden takia. Tuote on tosi riittoisa - yksi 118ml pullo riittää holvatenkin käyttäen minulla käsien- ja kynsienhoitoon koko talveksi. Ja ovat tähän muutkin tykästyneet - löytyy ykkössijalta iHerb:in manteliöljyhaussa.



2. Kypsä kaurarouhe - Hirvelän. Paras kasvojen kuorinta-aine. Rakenne on juuri sopiva - rouhe on pehmeää ja hellävaraista, mutta kuitenkin tehokkaasti kuorivaa. Rouheen voi sekoittaa (kerta-annoksina) käyttämäänsä puhdistustuotteeseen - toimii niin geelimäisissä kuin maitomaisissakin puhdistustuotteissa.
350g/ noin 4€. Pakkaus riittää ihon kuorintaan vuosiksi... Eli käytä osa keittiössä vaikka leivontaan.



3. Käytetyt kahvinporot. Vartalon kuorintaan ihan paras tuote. Välillä käytän siltään - toisinaan lisään kosteisiin kahvinporoihin hiukan oliiviöljyä - tai jotain kaupan kuorintatuotetta (joissa ne kuorivat osaset ovat aika hakusalla :)
Kahvinporokuorinta jättää ihon pehmeän silkkiseksi. Vaikka kahvissa on vain minimaalinen määrä rasvaa, sen kuitenkin huomaa kahvinporoilla kuoriessa. Iho jää hiukan "öljyiseksi" - eikä yleensä kaipaa rasvausta kuorinnan jälkeen. Hoitava vaikutus tehostuu, jos poroihin lisää tilkan oliiviöljyä.
Varoituksen sanaa sen verran, että kofeiini imeytyy ihonkin läpi. Jos et juo kahvia, kuorinnan piristävä vaikutus voi yllättää. Toisaalta sitä voi hyödyntääkin - jos tiedossa on myöhäinen iltameno, kahvinporokuorinta pitää hereillä.



4. Kookosöljy. Koko kehon rasvaukseen. Riittoisa ja edullinen, tuoksuu hyvältä, ei sisällä mitään ylimääräistä. Kookosöljy on antibakteerinen - eli olen nyt jonkin aikaa kokeillut sitä myös "deodoranttina" kainaloihin - vielä en osaa sanoa toimivuudesta...
Kookosöljy ei imeydy ihoon ihan hetkessä - käytän sitä vain saunailtoina. Öljy levittyy ja imeytyy helpoiten saunalämpimälle ja hiukan kostealle iholle - ja loppuillaksi päälle voi pukea sellaiset kotivetimet, jotka eivät mahdollista rasvatippaa säikähdä.



5. Kananmuna. Sopii hentojen lasimaisten pitkien hiusteni pesuun. Jättää hiuksiin rakennetta ja kuohkeutta (tilannetta vertaan nyt siihen, etten normaalisti käytä mitään hiusten muotoilutuotteita). Pesee ja hoitaa samalla levityksellä. Kananmunapesu vaatii hiukan enempi viitseliäisyyttä kuin tavan shampoo. Vatkaan yhden kananmunan kuohkeaksi vesitilkan kanssa ennen saunaan menoa. Levitän vaahdon kuiviin hiuksiin aloittaen hiuspohjasta. Paras olisi, jos jaksaa laittaa ensin päälle kelmun (jotta kosteus säilyy saunoessa hiuksissa) ja sen päälle vielä hiuspyyhkeen. Toisinaan lipsun ja suojaan hiukset pelkällä froteisella saunahupulla.
Kananmunavaahto saa vaikuttaa hiuksissa löylyjen ajan. Pois pestessä lisään hiuksiin ensin hiukan vettä, "vaahdotan" hiukset ja huuhtelen normaalisti. Ainakaan omiin hiuksiini en tarvitse hoitoainetta.

Ja on minulla jokunen sellainenkin kosmetiikkasuosikki, joita löytyy ihan aiheeseen nimetyiltä osastoilta marketeista :) Listailen ne kiinnostuneille tässä joku ilta.

Mukavaa viikonloppua sinulle. Säästä lauantaiaamun kahvinporot illaksi saunaan :)

tiistai 12. tammikuuta 2016

Taas säästetään



Jos ootte unohtanu (niinkuin minä) alkaa säästää tyhjentyneitä maitopurkkeja tomaatintaimille, niin aloittakaa nyt jo ihmeessä - "hyvän sään" aikaan :)

Munankuoret (etanoiden kiusaksi) säästän läpi vuoden - niinpä eivät sitten koskaan unohdukaan.


Vessapaperin hylsyjäkin (purjon juurelle) olen muistanut jo jemmailla...

Mutta niiden maitopurkkien kanssa taisin taas vähän myöhästyä - meillä kun maidon kulutus on hiipunut aika olemattomiin... Parina viime vuonna pelastavia maitopurkkienkeleitä ovat olleet kaverin työmaaruokalan keittäjät - kiitos viimeisestä - taidan joutua tulemaan taas säkkieni kanssa takaovelle :)

Ja mitäpä muuta mukavaa tänään: Piipahdettiin Lempin kanssa pikainen kauppa-kierrätyskierros. En ole pitkään aikaan tullut käyneeksi Alkossa - enkä käynyt tänäänkään - mutta Lempi kävi - ja vain kysäisemässä, josko sattumalta olisi tyhjiä puulaatikoita. Löytyi yksi - ja se olikin harvinaisempaa rasiamallia.
Takana verrokkina parisen vuotta sitten löytynyt laatikko - käsittelemätön puu on tummunut kauniisti.
Kierrätyspiipahdukselta löytyi turveruukkuja kevään siemenkylvöihin. En ole koskaan aiemmin turveruukkuja kokeillutkaan. Kahdeksankymmentä ∅10cm ruukkua yht 7€. Ei nyt ihan ulosheittohintaan, mutta kuitenkin huomattavasti kauppahintoja edullisemmin.

Viime keväänä tein osan kylvöksiä styroxlavoihin. Oliko sitten vain sattumaa, mutta näytti siltä että styroxtaimilavoissa taimet viihtyivät paremmin kuin pienissä muoviruukuissa??? Muuta selitystä en keksi kuin että styrox pitää juuret lämpimämpänä vanhojen ikkunoiden lähellä.
Mielenkiinnosta kokeilen nyt näitä turveruukkuja. Ovat tosin aika isoja taimikasvatusta ajatellen - jaahas - tulikin pähkäilyn paikka, että mitä näihin nyt sitten kylvän :)

Ja löytyi kierrätyksen kirjaosastolta ajankohtaista luettavaakin - jokunen uusi puutarhakirja :)
Nämä eivät kuitenkaan ole tämänpäiväisiä löytöjä, vaan vanhoja suosikkeja jotka haen aina kevääksi keittiön aamukahvipöytään selailtavaksi.

Keittiössä nyt nämäkin - inspiroimassa hortahommiin heti kun vaan taas alkaa vihertää.
Tässä yksi tämänpäiväinen kirjalöytö: Saila Routio, Puutarha laatikoissa. Kiinnostava katsoa muiden ideoita kun itsekin olen aiheesta ollut innostunut jo pidempään.

Ja hyllyillä lisää vanhoja suosikkeja. Alla näkyvä Suomalainen pajutyökirja on kaikista puutarhakirjoistani ainut, jonka olen saanut uutena lahjaksi - kaikki muut ovat kierrätyslöytöjä. Voi, miten moneen kertaan aikanaan kahlasin läpi nämä vanhat kirjat... Muistan melkein ulkoa osan :) Nyt tietysti tulee haettua tietoa paljonkin netistä - mutta siltikin - kyllä kirjoissa vaan on sitä omaa taikaansa...
Eipä tänään sen suurempia - löytyi kierrätyksestä yksi kiva merinovillaneule - ja merinovillaiset ranteenlämmittimet - ja hienot villasukatkin. Aika hiljaista oli kylillä - lumivaroitusko piti porukan kotosalla. Minäkin taidan jättää iltalenkin väliin ja heittää lisää puuta takkaan :)

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Meillä syödään


Ainakin nyt tänä viikonloppuna hapankaalia, kaalinkantakeittoa, porkkanarieskoja ja hyvää juustoa :)

Sen verran aiempiin juttuihin päivitystä hapankaalin osalta, että valmistus onnistuu kyllä ihan mainiosti talvikaalistakin. Nyt pakkasilla hakkasin lämpimikseni pari kymmenen kilon satsia - eilen taas löytyi tarjouksena niin kauniin keväänvihreää kaalia, että en voinut vastustaa. Jos vielä vähän :)

Talvikaali on kuivempaa kuin tuore syyskaali - eli nesteiden irtoaminen vaatii hiukka enempi takomista. Jotkut sanovat, että talvikaalista valmistettu hapankaali olisi paremmin säilyvää kuin syyskaalista tehty. Kokemusta minulla aiheesta on sen verran, että meillä on syöty vuodenkin vanhaa (syyskaalista tehtyä) hapankaalia. Säilytyksessä maku senkun tiivistyy - ei ollenkaan huonoon suuntaan, mutta vahvemmaksi. Maitohappobakteeripitoisuus ymmärtääkseni lisääntyy säilytyksessä - eli siltäkin osin pitkä säilytysaika puoltaa asiaansa.

Maitohappokäyminen tarvitsee alkuun reilu 20 asteen lämpötilan. Pari viimeistä hapatussatsia olen tehnyt nyt kovimpien pakkasten aikaan, eikä tämä keittiö aamuöisin ihan lämpimin nurkkaus vanhassa talossa ole... Laitoinkin "hapatushyllylleni" tuikun palamaan - kaapin ovet kiinni ja lämpö nousee sopivasti.






Kaalinkannoista ja kookosmaidosta  valmistuu yksi meidän suosikkisosekeittoja - kaalinkantakeitto.
Ja porkkanasoseesta rieskoja peltitolkulla...
Lauantain shoppailukierros.
Lempille uusi kalenteri, Veeralle kouluun herkkuevääksi Starbucks lattea (1€/2kpl), taateleista meidän suosikkikakkua, punajuuret paistan lohkoina uunissa iltapalaksi, pistaasipähkinöillä (Lidlin lauantaitarjous) kokeillaan maustaa jäätelöä, miehelle kahvia, appiukon mökille pari sytytintä ja anopille tuliaisiksi suklaata (ainut ihminen, joka ei tykkää minun hapankaalista - eipä sillä, ei tykkää minkäänmaan hapankaalista :)

Jogurtti ja kananmunat tällä kertaa tavallisina - luomut oli taas loppu (Lidlistä löytyy edullisimmat luomumunat, Valion luomu partaukko on oma jogurttisuosikkini).
Muut onkin sitten suunnilleen sitä peruskärrytavaraa. Luomubanaaneja normia enempi - suunnitelmissa on kokeilla muutamaa uutta jäätelösekoitusta (jäätelökoneella) ja käytämme banaania makeutukseen.

Mukavaa sunnuntaipäivää sinulle - keittiöterveisin Johanna :)