keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Long time no see

Tervehdys teille kaikille blogiystäville :) Luulenpa että jokunen teistä on ehtinyt olla jo hiuppa huolissaankin tästä vaatimattoman blogihistoriani viikon mittaisesta hiljaiselosta... (Tämä ei ole mitään ylipullistelevaa egoa vaan näin itse reagoin yht'äkkisiin pidempiin päivitystaukoihin seuraamissani blogeissa.) 
Olen siis hengissä, hyvissä sielun ja ruumiin voimissa :)

Viikko hujahti menneisyydestä tärkeän ja läheisen ihmisen kanssa. Noin kolme vuosikymmentä sitten jäänyt yhteys palasi viime kesänä pikaiseen tapaamiseen. Nyt vietimmekin sitten ex tempore-päätöksestä yhdessä reilun viikon saunoen, lenkkeillen, kahvitellen ja keskustellen.

Vieraani koti on sinkun tukikohta pääkaupunkiseudulla. Minulla tämä nykypäivän kriteereillä luokiteltuna suurperheen hullunmylly pikkukaupungin kaava-alueella...
Vieraani on väitellyt tohtoriksi. Ja olenhan minäkin väitellyt... Lapsilauman kanssa tuulikaapissa pyöräilykypärästä, aamupalasta, piposta, kotiintuloajasta, roskapussista...
Yhteistä meille on ikä, koko, sukupuoli ja monet onnelliset lapsuusvuosien hetket.

Eilen saattelin vierastani junalle ja hän sanoikin että menee lienee muutama päivä tottua oman kodin hiljaisuuteen tämän meillä vietetyn viikon jälkeen. Huomaan että itsekin näin intensiivisen yhteiselon jälkeen kuljeksin nyt kotona hieman pöllähtäneenä... "Tuolta se tuli ja tuonne se meni..." fiiliksillä. 

Mielessä uusia porkkana- ja lanttusose ideoita joista juttua illemmalla tai huomenissa. Ei kai kukaan vielä ole kyllästynyt niihin :D En minä tai lapset ainakaan... Vieraallekin kelpasivat mm. uusi kokeiluni: Lanttusosekeitto, josta myös juttua myöhemmin.


Ja vastaan vielä pikaisesti tyttäreni Veeran lähettämään haasteeseen: Minulle tärkeitä elämän pieniä iloja Just Little Things -blogista.
Lista oli loputon ja jos sitä ajatuksella alan nyt selailemaan niin tuo vuorenkokoinen silityskasaprojekti jää taas tältä päivältä setvimättä.  Tässä siis pikaiseen valittuja tunnelmia kuluneen viikon pienistä ilon hetkistä :)







6 kommenttia:

  1. Tervetuloa taas takaisin! Olen iloinen puolestasi: että lapsuudenystävän kanssa löytyi vielä yhteinen fiilis. Minulle on käynyt niinkuin Anssi Kelan laulussa "oli kiva nähdä, nyt muuta sanoa osaa en" :(

    VastaaPoista
  2. Vanhan ystävän uudelleen löytäminen on ihanaa! :) Harmillisen usein käy juuri noin, kuten Preferitakin sanoi.. :/

    Tuo pienet elämän ilot on hyvä muistutus ihan jokaiselle. Iloinen voi olla monesta pienestäkin asiasta! :)

    VastaaPoista
  3. Heippa, olen blogisi löytänyt Merenhelmen blogin kautta ja lueskellut. Totta se on, että kun blogiin ei tule päivityksiä niin sitä ehtii miettiä että ei kai tämä ilo nyt vaan loppunut :D

    Minä ainakin kaipailen postauksia tekemistäsi ruoista. Ne ovat niin erilaisia kuin mitä itse syön, siis positiivisessa mielessä. Muutoinkin arvostan tapaasi käyttää kaikki ruoka ja mitään ei mene hukkaan. Kekseliäisyyttä sinulla riittää! Eli lisää vaan postauksia tästä aiheesta.

    VastaaPoista
  4. Hei Preferita ja ihanaa että sinäkin palasit lomiltasi takaisin linjoille :)
    Niinkin toki välillä käy että tärkeät ja läheiset ystävät jossain vaiheessa vaan syystä tai toisesta jatkavat omia polkujaan. Ja näinhän tietysti kuuluu mennäkin, mitään uutta ei saa jollei luovu jostain. Kaikki ihmis-suhteet ovat tärkeitä jollain hetkellä mutta osan on varmasti tarkoituskin päättyä...
    Tämä vieraani on kuitenkin minulle tärkeä ihminen ja uskallan sanoa että minäkin olen sitä hänelle. Halusin rauhoittaa kanssaan viettämäni viikon (siltäosin kun tämän arjenhulinan keskellä pystyin) täysin hänelle. Siitäpä tuo viikon nettihiljaisuus...
    Mutta tekipä oikeastaan ihan hyvääkin, nyt ihan innoissani lueskelen teidän kaikkien kuulumisia ja päivittelen omiakin projektejani :)

    VastaaPoista
  5. Ja hei Saara :)
    Jeps, minulle ainakin ne "pienet ilot " ovat suurimpia iloja...
    Kuppi teetä ystävän kanssa, täysi mustikkaämpäri, sattumalta löytynyt vattupusikko, saunailta mökillä, hyvä kirja...

    VastaaPoista
  6. Hei Raparperi ja kiitos kommentista :)
    Minulle paratiisi ja maailmassa ihaninta tarkoittaa mustikkametsää ja vattupusikkoa... Siis se on sitä, mitä eniten odotan ja mistä eniten nautin...
    Siitäpä tuo marjapitoinen ruokavalio, pakko syödä pois nuo kaikki hulluuksissani poimitut marjat ja muut systeemit :D
    Tuo ennakkoluuloton ruuanlaitto lienee osin peruja maailmanympäripurjehdukselta jossa ERITTÄIN minimalistisissa oloissa tein ruokaa ERITTÄIN rajoitetusta raaka-aine valikoimasta.
    Toinen pakkoluovuuden lähde on kesäinen mökkielämä ilman sähköä ja jääkaappia. Hellejaksoina syödään aina pois sitä ja kaikki mikä on ohittanut kriittisimmän pisteen "menossa huonoksi vaiheesta". Monenlaisia settejä on savuttavalla puuhellalla tullut sekoitettua ja vannon että kaikki on tullut syötyä, osa jopa saanut ylenpalttisia kehuja :D

    VastaaPoista