lauantai 7. tammikuuta 2012

Meidän Paavo

Laitan tännekin linkkiä tyttäreni Lempin blogin puolelta löytyvään videoon jonka kuvasimme eilen meidän Bichon frise koirasta, Paavosta.

Paavo täyttää keväällä neljä vuotta. On meidän perheen ensimmäinen koira ja luonteeltaan harmiton ja kiltti pikku töhöttäjä. Lapset aikanaan koiraa vonkusivat, ja jossain vaiheessa sitten annoin periksi. Ehtona mahdollisimman pieni koirarotu josta ei lähde karvoja :)
Loppumetreillä harkinnassa olivat keskikokoinen villakoira (kasvattajien mielestä toy-villakoira oli liian hentorakenteinen lapsiperheelle?) tai bichon.

Tähän bichon-poikaan sitten päädyimme ja hyvinhän tuo on paikkansa täällä porukassa löytänyt. Paavo ei ole koskaan saanut hypätä sänkyihin, sohviin tai nojatuoleihin. Ja heti alkujaan pennusta kun otimme tuon linjan niin nyt ei edes syliin nostettaessa tai kuvia otettaessa halua istua sohvalla vaan hyppää heti pois :), ruokana on yksinkertaisesti kuivaraksuja (juustopala tms. joskus herkkuna), trimmauksen hoitaa Veera ja pesuoperaation yleensä Lempi.

Paavo ei ole koskaan merkkaillut kotona, (siis kuseskellut pöydänjalkoihin, selvennyksenä koiranelämää tuntemattomille) eikä pissivahinkojakaan ole tullut pentuviikkojen jälkeen. Yhden kengänpohjallisen Paavo joskus pentuaikoinaan eteisessä tuhosi mutta sekin sattui olemaan naapurin Sinin :D Muuta ei ole vielä päreiksi mennyt enkä usko että Paavo nyt yht'äkkiä enää vanhemmiten siitäkään aiheesta innostuu.
Eli kaikkinensa mukava pikkuepeli ja voin kyllä suositella rotua muillekin tämmöistä "turhake" seurakoiraa  harkitseville lapsiperheille :)


Kuvaaja Emilia Malinen

10 kommenttia:

  1. ostin tänään ruisleipää nimeltä Paavo, ja jotenki mielleyhtymänä blogisi nimen ja postauksen otsikon välillä kuvittelin sinun kirjoittavan tästä leivästä... taitaa olla nälkä!

    Ihana koira. Voisin haluta itse juuri tuollaisen.

    VastaaPoista
  2. Sievä kuin mikä :). Mistä kennelistä Paavo on? Terveisin shelttikasvattaja

    VastaaPoista
  3. Onpas suloinen pikkukaveri =) oletteko käyneet sen kanssa mitään koirakursseja tai harrastaneet missään koiraporukassa ? :) Itse koirani kanssa tykätään näistä ja arvelin, että tuollaiselle meneväiselle perheelle myös tällainen voisi olla mukava harrastus! :D

    VastaaPoista
  4. Voi toista:) Mulla iskee väliin kovakin koirakuume:(mies ei anna vielä ottaa,sit kun hän jää eläkkeelle)
    Minun työkaverilla on joku Havannan joku,se on aivan ihana myös.
    Jos meillle tulee koira se on pikkuinen vaikka isotki koirat on ihania.....

    VastaaPoista
  5. Hei Saariston kasvatti :)
    Ooh, Kiina-touhua, Paavon olisit syönyt nälissäsi :D
    Paavo on kyllä luonteeltaan ihan täydellinen lapsiperhekoiruus. Aikuisenakin vielä pentumainen ja touhukas, aivan yli-innokas lenkkeilijä ja suosikkileikkinsä on piilo :D

    VastaaPoista
  6. Hei Pauska :)
    Paavo on Minartan-kennelistä Pellosta. On kyllä kieltämättä nätti bichon ja menestyisi varmasti kehässäkin (pentuna sai jo varasertin)... Meillä vaan ei ole tietoa eikä kokemusta näyttelyhommista ja näyttelytason trimmauskin vaatisi apuja, kasvattaja joka osaisi trimmata on Pellossa asti ja ulkopuolisiin ei aina voi luottaa...
    Muttana näyttelyille on myös että Paavo on niin totaalisen innokas lenkkeilijä ja turkin pitäminen täydellisessä näyttelykunnossa ei oikein kestä jokapäiväisiä pitkiä lenkkejä säässä kuin säässä,

    VastaaPoista
  7. Hei Anonyymi ja kiitos kommentista :)
    Jo jokusen kerran olemme yrittäneet ilmottautua agility-kurssille mutta aina ovat paikat menneet.
    Tytöillä on montakin ystävää joilla on koira ja usein lenkkeilevätkin porukalla.
    En täällä meidän paikkakunnalla tosiaan muuta koirakurssia ole huomannut kuin tuon agilityn. Taas keväällä täytyy sinne kysyä paikkaa.

    VastaaPoista
  8. Hei koirakuumeileva Lennu :)
    No, ihan varmasti miehelläsi on siinä(kin) päätöksessä järki mukana :)
    Meillä minä olen toistaiseksi kotona ja tytötkin kaikki toisella kymmenellä joten hoitovastuuta voidaan jakaa kaikkien kesken.
    Kyllä tämmöinen pikkukoira näin sisätiloissa on järkevä valinta. Bichonin etu tosiaan on tuo että karvoja ei irtoa eikä turkissa ole "koiranhajua".
    Turkin pesu, hoito ja trimmaus tosin sitten ehkä vievät sen ajan mikä menisi normikoiran karvoja imuroidessa :)

    VastaaPoista
  9. Hei Tiia ja kiitos kehuista :)
    Osaa kyllä olla sulankelin kuralenkin jälkeen aivan kertakaikkisen kamalakin ilmestys :D

    VastaaPoista