Long time no see

Tervehdys teille kaikille blogiystäville :) Luulenpa että jokunen teistä on ehtinyt olla jo hiuppa huolissaankin tästä vaatimattoman blogihistoriani viikon mittaisesta hiljaiselosta... (Tämä ei ole mitään ylipullistelevaa egoa vaan näin itse reagoin yht'äkkisiin pidempiin päivitystaukoihin seuraamissani blogeissa.) 

Olen siis hengissä, hyvissä sielun ja ruumiin voimissa :)

Viikko hujahti menneisyydestä tärkeän ja läheisen ihmisen kanssa. Noin kolme vuosikymmentä sitten jäänyt yhteys palasi viime kesänä pikaiseen tapaamiseen. Nyt vietimmekin sitten ex tempore-päätöksestä yhdessä reilun viikon saunoen, lenkkeillen, kahvitellen ja keskustellen.

Vieraani koti on sinkun tukikohta pääkaupunkiseudulla. Minulla tämä nykypäivän kriteereillä luokiteltuna suurperheen hullunmylly pikkukaupungin kaava-alueella...

Vieraani on väitellyt tohtoriksi. Ja olenhan minäkin väitellyt... Lapsilauman kanssa tuulikaapissa pyöräilykypärästä, aamupalasta, piposta, kotiintuloajasta, roskapussista...
Yhteistä meille on ikä, koko, sukupuoli ja monet onnelliset lapsuusvuosien hetket.

Eilen saattelin vierastani junalle ja hän sanoikin että menee lienee muutama päivä tottua oman kodin hiljaisuuteen tämän meillä vietetyn viikon jälkeen. Huomaan että itsekin näin intensiivisen yhteiselon jälkeen kuljeksin nyt kotona hieman pöllähtäneenä... "Tuolta se tuli ja tuonne se meni..." fiiliksillä. 

Mielessä uusia porkkana- ja lanttusose ideoita joista juttua illemmalla tai huomenissa. Ei kai kukaan vielä ole kyllästynyt niihin :D En minä tai lapset ainakaan... Vieraallekin kelpasivat mm. uusi kokeiluni: Lanttusosekeitto, josta myös juttua myöhemmin.


Ja vastaan vielä pikaisesti tyttäreni Veeran lähettämään haasteeseen: Minulle tärkeitä elämän pieniä iloja Just Little Things -blogista.

Lista oli loputon ja jos sitä ajatuksella alan nyt selailemaan niin tuo vuorenkokoinen silityskasaprojekti jää taas tältä päivältä setvimättä.  Tässä siis pikaiseen valittuja tunnelmia kuluneen viikon pienistä ilon hetkistä :)