tiistai 10. tammikuuta 2012

Tirkistelyä

Olen nyt kymmenen päivää topakasti pysynyt Uuden Vuoden-lupausteni takana. Yksi niistä: Joka päivä edes sitten vaikka miten lyhyt happihyppy tai koiran kusetus mutta ulos lähden.
Melkein joka päivälle olen tähän mennessä saanut lenkkiseuraakin, mitä sielun hoitoa onkaan lapsista miehiin, remonteista ruuanlaittoon, selluliitista saunajuomiin... asiasta asiattomuuksiin poukkoileva jutustelu ystävän kanssa nenä punaisena pakkasessa tallaten.

Yksin kävellessä kiertelen useimmiten asuttuja katuja ja pongailen näkymiä verhottomien ikkunoiden taakse. Aivan ihana nähdä ihmisiä kuka missäkin touhuissaan. Tänään saldona mm. ompelukoneen äärellä hyvin keskittyneenä touhuileva rouva, sohvannurkassa neulova mummo (ei mikään turha puikonheiluttaja koskapa samalla katsoi hyvinkin tarkasti televisiota), miesporukka myöskin television äärellä (mitenkään ohjelmaan keskittymättä, pääasia näytti olevan jutustelu), hyvin erikoinen keittiösisustus jossa pääosassa tummanpunaiset seinät, kolme pikkupoikaa & kerrossänky ja hyppyjä yläsängystä Fatboy-säkkituoliin :D Tiesiköhän äiti mitä on tekeillä :D

Ei taida olla ihan laillista kuvata naapuruston paljon mielenkiintoisemman näköisiä iltatouhuja... Niinpä tylsät kuvat omien ikkunoiden takaa...



Linnea ja enkunläksyt




Olkkarissa ei näy ketään...




Veera ja lähestyvät kirjoitukset...




Ja tylsä kaihdinikkuna...




Jostain olen lukenut että Keski-Euroopassa ei ole tapana piiloutua pimeälläkään verhojen ja kaihdinten taakse. Onko tämä totta vai tarua? Sielläpä viihtyisinkin lenkillä iltahämärissä jos tosiaan ihan luvan kanssa saisin ihastella ikkunoiden takaa erityylisiä koteja ja asukkaitaan :)

6 kommenttia:

  1. Asuessani Kanadassa harrastin samaa, se tosin oli aika pelottavaa: jokaisen ikkunan takana oli ihminen katsomassa televisiota.

    VastaaPoista
  2. Veeralle tsemppiä kirjotuksiin!

    VastaaPoista
  3. Mä koitan kanssa aina tirkistellä ikkunoista sisään. Harmillisen harvoin vaan mitään mielenkiintoista näkyy... Mulla on myös toi lenkki niin pitkälti ihan pelkkää talotonta taivalta, että eipä siinä ole paljon ees kateltavaa. Jos meen jonnekin muualle lenkille, lempipuuhaa on koittaa nähdä millaisia koteja ikkunoista pilkistelee. Olis tosi mielenkiintoista päästä kattelemaan erilaisia koteja, siksi mä varmaan tykkään tästä bloggailustakin niin kovin!

    VastaaPoista
  4. Lenkillä on kyllä hauska tirkistellä ihmisten koteihin. Erityisesti tulee kiinnitettyä huomiota hyvin erilaisiin tapoihin sisustaa koteja. Joskus ärsyttää, kun ei kehtaa mennä lähemmäksi katsomaan, jos bongaa jotain kaunista tai mielenkiintoista... Pitäisi olla aika paljon pokkaa, jos menisi soittamaan ovikelloa ja kysymään! :D

    VastaaPoista
  5. Mä asun Hollannissa ja täällä verhot on melkein aina kaikilla auki. Ennen aikan sanottiin että jos joku piti verhoja kiinni niin niillä oli jotain synkkää ja salattavaa tapahtumassa kotona.

    No minä kyl pidän verhoja auki iltasella enkä välitä mitä muut siitä tykkää. Mutta salaisesti kyllä nautin siitä kun iltakävelyllä näkee ihan kunnolla ihmisten koteihin ja miten he ovat sisustaneet ja mitä ovat tekemässä :) onhan se minulle, tirkitelijäluonteelle kiinnostavaa ;)

    VastaaPoista
  6. Hei Salla :)
    Totta, vaikka muuta ei kaihdinten välistä pilkistäisikään, niin telkkarin valo sykkii elämää joka torpassa :)

    Hei Pauska ja kiitos :) Kerron terveiset :)

    Moi sinä mainio Heli :)
    No sinulla taas tuota luontoa heti kotinurkilta mitä ihailla...
    Jos tästä joskus elämässä ohi ajelet niin tule käymään ja vien sinut iltahämärissä kyttäyskeikalle :)

    Hei Saara :)
    Samaa olen usein miettinyt... Vinkkiä: Koira on hyvä mukana tirkistelylenkeillä. Tuolla meidän egoa pursuavalla uroksella ainakin riittää mielenkiintoa haistella penkansyrjää tai kannon-nokkaa vaikka sen vartin. Siinä voi samalla itse vihellellen seisoskella akkunan alla ja tehdä tarkempaa analyysiä :)

    Mutta kerronpa tässä vielä etten ole ollenkaan kaikkein ammattimaisin kyylä. Istuskelin kerran mieheni kanssa kotiterassin köynnöksen varjossa. Tuossa pikkupuiston takana kävelytiellä pariskunta käppelehti tontin ohi melkein kuin muina miehinä. Kun luulivat päässeensä nurkan taakse, kaivoi mies taskusta kiikarin ja hyvin antaumuksella ja tarkkaan vuorotellen tutkailivat kukkapenkkini tai mikä sitten kiinnostikaan :D

    Hei Anonyymi ja kiitos kommentista :)
    Sinne minäkin haluaisin lenkille... Totta, ihan positiivisessa mielessä mukava nähdä sitä ihan tavallista arkea kuka mitenkin touhuaa.
    Ja sisustukset tottakai aina kiinnostavat, kun kehtaisi itse ottaa sen kiikarin käyttöön :D

    VastaaPoista