torstai 8. elokuuta 2013

Rohmu

Olen aina kutsunut marjanpoimuria rohmuksi - tässäkin jutussa teen niin.
Luvassa amatöörimarjastajan rohmukokemuksia muutaman euron välinepanostuksen jälkeen...


Kolme muovipiikkistä rohmua. Valmistajatietoja ei ole. Ostin nämä vuosia sitten lapsille - hutiostos. Muovinen piikkiosa takkuilee risukossa ja kerää paljon enemmän roskia kuin metallisella piikkiosalla varustettu rohmu. Kova kahvaosa ei istu käteen.

Kaksi uusintaostosta - lapsille nämäkin. Merkki Marjukka, valmistuttaja Natura. Edellisestä ostoksesta viisastuneena valitsin metallipiikkiset rohmut mutta mutta... Marjukan kahvaosa on kaikista rohmuista huonoimmin käteen istuva. Kahvan reunat ovat terävät - heti kun rohmu kerää hiukankin painoa, kahva painaa ilkeät raidat kämmeniin.


Forsheda Sweden. Metallipiikit - plussaa niistä. Kahva on tässäkin kömpelö mutta reunat eivät ole aivan yhtä terävät kuin Marjukka-poimurissa.


Testin paras - oma rohmu :) Metallipiikit ja muotoiltu kahva. Kahvan pinta on lienee jonkinsortin kumi-muovi-sekoitetta koska se on hiukan nahkea ja ote pysyy hyvin. Valmistajatietoja ei ole - ostaisin kyllä muuten samantien jemmaan muutaman samanlaisen.

Lasten malleja: Natura sammakko ja Jonas of Sweden pikkupoimuri. Sammakolla on vielä laput kaulassa - siitä voitte päätellä lasten innon käyttää sitä. Muoviset kiinteät piikit tarttuvat kiinni jokaiseen risunpätkään ja keräävät enemmän roskia kuin marjoja. Miniversiota muovipiikkisestä rohmusta ei myöskään kukaan koskaan halunnut käyttää. Lapset haluavat olla "isoja" tyttöjä ja poikia. Siinä vaiheessa kun ovat valmiita oikeille marjaretkille, niin haluavat tietty myös "aikuisten" välineet. Muovinen iso rohmu ei paina käytännössä sen enempää kuin pieni vastaava. Oikeilla välineillä touhu onnistuu ja motivoi :)

Ei kovin viisas ilme...

Ja rohmujen rähmy...

Valmistajamerkintöjä ei ole - hintalappu löytyy.

Lupaan paljastaa parhaan mustikkapaikkani tämän suunnittelijalle, jos hän poimii tällä sangollisen mustikoita. Hoks: Mopo tarvii bensaa ja pyörä ketjut ja rohmu marjalukon.
Rohmulla poimiessa marjat saa nopeammin kuin käsin poimimalla - toinen pointti on se, että sankoa ei tarvitse raahata vierellä, vaan että rohmuun saa kerralla poimittua kohtuullisen satsin jonka voi kipata kerralla sankoon.
Tämän rohmun pikkusyvennys kerää ehkä desin-pari marjoja. Sen jälkeen toimintaperiaate on kolme marjaa sisään - viisi marjaa ulos. Suosittelen tätä mallia lämpimästi henkilölle joka tykkää marjastaa - mutta ei niin perusta marjoista...

Kovat muovipiikit eivät jousta yhtään - tässä muutaman kouhaisun tulos - risuja ja litistyneitä marjoja...

Ja tämä oli siis ihan täysin amatöörimarjastajan testitulos. Tässä IS-sivuilta kopsattu tositekijän tarina:

"Mutta paras lienee suomussalmen Heikkisen tekemä marjaharava(ruotsalaisen poimurin teräpiikit),hyvä saavi ,johon marjat haravoidaan,harvoin löytää sopivaa saavia.Puolukoita olen hyvinä puolukkavuosina kerännyt 5tunnin aikana yli 300kg,se teekee litroina yli 500.Eninen menee hukkaaikaa marjojen tyhjennykseen ja kuljetuseen autolle."
-Sepi-

Että semmoinen Sepi... Minä saan parhaalla rohmullani kasaan sangollisen tunnissa, eli kymmenesosan Sepin satsista :D

Satunnaisen marjastajan ja rohmunostajan muistilista:
-Valitse malli jonka kahvaosa on pitävä, muotoiltu ja omaan käteen sopiva.
-Metallipiikit (koukkumalli) ovat paremmat kuin muoviset piikit. Marjat pysyvät puhtaampina ja pehmeäkuoriset marjat ehyempinä.
-Tarkista että rohmussa on kunnollinen (syvä) marjalukko. Tietty, rohmun ollessa tappitäynnä marjoja, sitä ei voi enää kallistella etukenoon, mutta puolityhjää rohmua ei ole tarkoitus varoa.
-Jos ostopaikalla on mahdollista valita, niin painonkin voi tarkistaa - mahdollisimman kevyt.
-Väriltään mahdollisimman kirkas punainen / oranssi - kaikki maanvärinen häviää hunttaan siinä hetkessä kun sen maahan lasket ja selkäsi hetkeksi käännät.

9 kommenttia:

  1. Kiitos, tämäkin oli jälleen hyödyllistä tietoa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos sinulle kommentista :)
    Onhan maailmassa ja Thaimaalaisilla lienee ihan sitten eriluokan välineitä. Minulle tärkeää on saada marjat mahdollisimman puhtaina ja luontoa vahingoittamatta eli varpuja repimättä.

    VastaaPoista
  3. Oletpa perehtynyt poimureihin, hienoa työtä. Tuo catch-and-release-poimuri herätti hilpeyttä, täytyypä vältellä sitä, koska minä ainakin haluan pitää marjani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Leena
      Hyvin hoksattu tuo catch-and-release :D

      Poista
  4. Tehotytölle terveiset fiilistelijältä. :-) http://sairio.me/2012/08/13/poimuriporukka-vs-kasinkeraajat/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno juttu :D Tunnistin kyllä itseni - ykkösenä ihan...
      Mainio juttu - käykää muutkin kurkkaamassa linkin taakse.

      Poista
  5. Joo tuo Heikkinen on tosi hyvä, paikkakunnalla on toinenkin mies, joka teki haravamalleja, joissa oli joustovarsi. Kaverin vanhemmat poimivat yhtenä vuonna marjoja yli 5000 kiloa. Kunnon välineillä käy tietty helpommin.

    Terveiset Kainuun marjamailta :)

    VastaaPoista
  6. Minun suosikki on ukilta saamani monta kymmentä vuotta vanha metallinen poimuri. Eihän se keveydessä muoville pärjää, mutta parempaan en ole missään törmännyt.

    VastaaPoista
  7. Juuri postauksesi innoittamana kaivoin Tokmannin viimeisen mainoksen esiin ja siinä oleva näyttää aika samalta, kuin oma suosikkisi. Tässä linkki https://www.toknet.fi/retkeilyvarusteet/iisi-marjanpomuri-metallipiikeilla/6438114211601/dp

    Lähden tästä juurikin hakemaan omani! Kiitos inspiraatiostasi!
    -Pauliina

    VastaaPoista