torstai 25. huhtikuuta 2013

Hyvä kiertoon...

Tykkään puutarhassa ruukuista - mitä isommista sen parempi. Isoihin ruukkuihin vaan uppoaa ihan tajuttomasti säkkimultaa. Se säkkikasa siellä Halpahallin nurkalla on aina sateesta märkä ja kuraroiskeinen. Ja kun ne seitsemän säkkiä kuuden hinnalla on sitten maksettu ja kammettu peräluukkuun, niin ihan sama vaikka pyyhkii kädetkin siihen takinrinnukseen - pilalla se on jo kuitenkin...
Se peräluukkuun raahattu multasäkkiläjä muuten tuntuu aina ihan isolta kasalta - ja maksaakin sen mukaan. Sitten kun levittelet niitä säkkimultia tontille, niin on kuin maa nielaisisi mullan... Miten se voikin muuttua niin vähäksi... Mutta mikä ei häviä, konkreettisestikaan koskaan, ovat ne muovisäkit ja näyttää että niistä kertyvä kasa on loppupeleissä isompi kuin se sisältö...

Mikä meille harrastelijapuutarhureille keväisin on hyvää ja melkeinpä parasta, on hevonpee. Viime keväänä jätin multasäkit väliin ja hain kerralla peräkärryllä motin-parin peekasan. Hevosenlanta on ongelmajätettä ratsastustalleille ja ainakin täällä pikkukaupungin kupeessa sitä saa senkun hakee. Toki huomaavainen voi olla, ja muistaa isäntää jollain pienellä tuliaisella :)

Lanta kannattaa ottaa mahdollisimman vanhana eli palaneena. En nyt osaa sanoa miten vanhaa erää viime kevään lasti oli, mutta täytin kokeeksi kaikki isot ulkokukkaruukut pelkällä peellä. Peetä olen hakenut toki aiemminkin ja levitellyt kukkapenkkeihin. Kasvimaalle tai ruukkuihin siltään en sitä ole arvannut käyttää. Syötäviä olen lannoittanut ruohosilpulla.

Muutamaan ruukkuun Cittarin alelaarista miljoonakelloja 0.50e/kpl. 

Yllättivät iloisesti ja kukkivat upeasti koko kesän. Eivät kaivanneet lisälannoitusta :D



Muutamaan ruukkuun kylvin samettikukan siemeniä. Heitin pintaan hiukan hiekkamultaa etteivät ihan säikähdä.


Kukkivat upeasti koko kesän.

Pelargonintaimet istutin myöskin pelkkään peehen, sekaan heitin vähän kalkkia.


Eivät ihan parhaassa iskussa olleet, mutta viime kesä oli niin sateinen Keski-Suomessa että laitan sen syyksi huonon pelargonivuoden...


Ja viimekeäsäisen peekasan tarina jatkuu: Tänä keväänä uskallan ottaa ruukuissa vuoden muhineen peen jo ruokakäyttöönkin - eli lapioin viimekesänä kukkien alustana tekeentyneen peen ruukuista kasvimaalle siihen perustettavaan purjopenkkiin :)
Heitin kasan peetä myös lasilavaan. Lasilavan ruohosipuli on jo (25.4) hyvällä mallilla. Olisin kylvänyt viime viikolla ensimmäiset salaatitkin, mutta lasien pesu taitaa olla ensimmäinen operaatio.

Viimekesäinen pee näyttää ja tuntuu nyt ihan täydelliseltä - muhevaa mustaa multaa säkkitolkulla :D

6 kommenttia:

  1. hih, meillä on täällä lannoitetehdas omasta takaa :). Just tänään kärräsin raparperien juureen hevosenlantaa. Tai en ihan juureen, vaan tein sellaisen vallihaudan raparperin ympärille ja täytin sen sitten lannalla. Lannoitetehtaan tuotantolinjan pojat olivat sivusta seuraamassa lastaamistani :D.

    Olen vähän miettinyt, että mahtaako se olla liian tuhtia tavaraa sellaisenaan, mutta onpa mukava kuulla, että ei :). Täällä sitä nimittäin riittää, ja vielä eri vuosikertoja, mutta niin riittää tonttia ja kukkapenkkejäkin...

    Viime kesä oli huono pelargonikesä täälläkin ja sen seurauksena teki tosi tiukkaa, että omat ikivanhat Mrs. Parkerini säilyivät talven yli hengissä... kaikki eivät selvinneetkään, mutta onneksi osa. Olen kasvatellut noita samoja pelargoneja (tai lisäillyt tässä välillä tietenkin pistokkaista) jo parikymmentä vuotta ja olisi tosi suru, jos ne olisivat nyt päässeet hengestään. Jo aikaa edesmennyt tätini kun on aikoinaan napannut sen ensimmäisen pistokkaan Tertin kartanosta (vai Kenkäveron pappilasta...hmmm).

    Mutta olipa taas hyödyllinen postaus! Kiitos tästä! Itse täällä istun selkä kipeänä ja iho kutisee lintukirppujen jäljiltä, mutta puutarhan hoito on niin kivaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Hanne :)
      Sinulla tosiaan sitä "mustaa kultaa" on omasta takaa :)
      En osaa sanoa hevonpeen tuhtiudesta ihan tarkkoja analyyseja. Varmasti myös kuivikepohja vaikuttaa jonkinverran.
      Tämä seuraava tarina on sitten tosi: Kun muutimme nykyiselle tontille, tämä oli käytännössä tiheää mäntyrankametsää. Kaadoimme kaikki kerralla pois (kymmeniä puita) ja jäljelle jäi julmettu kivikannokko. Yritimme putsata sitä käsivoimin mutta se oli tietty ihan mahdoton tehtävä. Seuraavaksi tilasimme paikalle traktorin joka repi kannot ja juurakot maasta. Jäljelle jäi toivoton kivipelto josta pintamaa oli kokonaan hävinnyt. Siinä ei kasvaisi koskaan ja mikään... Hyvä täyttömaa on kallista ja sitä tarvittiin noin 200 kuutiota. Siinä vaiheessa muistin hevostallit. Harmi ettei minulla ole niistä ajoista kuvia - pihaan ajettiin reilu sata mottia sitä itseään. Sillä tehtiin koko pihan pohja. Pintaan nurmikkoalueille tuotiin jonkinverran hiekkaa ja laatoitettujen alueiden alle tietty soraa.
      Siihen aikaan kuivikkeena käytettiin sahanpurua. Nykyisin kuivike on ymmärtääkseni turvetta.
      Olen lisännyt hevonsenlantaa lähes joka vuosi kukkapenkkeihin. Kasvimaata olen lannnoittanut ruohosilpulla jota saan keräävästä leikkurista. Nyt kyllä laitan hevonpeetä kasvimaallekin. Kukkaruukuissa kesän yli tekeentynyt lanta on ihan täysin palanutta. Salaattipenkin ja nitraattia keräävät kasvit (pinaatti ja mangoldi) jätän väliin mutta muualle kyllä. Minulle jäi viimekesänä kasa lantaa tontin nurkalle käyttämättä ja sekin näyttäisi myös ihan valmiilta tavaralta.

      Mielenkiintoista ja palkitsevaa hommaa osaa kyllä olla :) Tänään pesin lasilavan - jos vappuna kylväisi ensimmäiset salaatit.

      Poista
  2. Sä olet kyllä niin viitseliäs aina touhuamaan kaikkea, Johanna!!

    Mä menin tänään ja ostin 5 säkkiä puutarhamultaa ihan vaan Prismasta. Plus 10kpl mansikan taimia ja rullan sitä mansikkamuovia. Isäntä kyhäs eilen mulle hyvin hyvin yksinkertaiset lautajutut mihin meinaan mansikat laitella viikonlopun aikana. Sit mulla on 8 metriä (tosin yksirivistä vaan...) mansikkamaata, jee! Ja jos eivät vaikka tänä vuonna hukkuis heinikkoon ton muovin ansiosta...

    Niin ja toiveissa on siis, että noiden kymmenen nyt ostetun mansikan lisäksi syksyllä ruusupuskan alle viskatut taimet olis vielä hengissä ja sieltä saisin ne loput istutettavat...

    Mutta siihen se mun kasvimaa taitaakin sit jäädä. Ehkä, EHKÄ, hankin vielä mintun taimen jostakin ja laitan vaikka ruukkuun oven pieleen, jos siitä saisin vähän teetarpeiksi itelleni kasvatettua... ja toinen ehkä on sitten ruohosipulin taimi. En ees haaveile kasvattavani sitä siemenestä... yritin viime vuonna mutta en tiiä nousko vai ei, kun en tunnistanu kasvimaasta mitään. =D Ja lopulta ne kaikki sit tosiaan hukkui sinne heinikkoon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Heli :)
      Sinä paraskin sanoja joka siellä jaksat hoivata melkein kokonaista eläintarhaa :)
      Omat mansikat on niin erilaisia kuin tehoviljellyt ja moneen kertaan myrkytetyt marjat. Kyllä varmasti pärjäävät muovissa.
      Laita yrttejä ruukkuihin niin eivät häviä heinikkoon. Kateeksi käy sinun laajat tilukset :)

      Poista
  3. Olet niin kekseliäs ja aikaansaapa, että ihan kadehdin. Oletko nyt lomalla töistäsi vai kuinka ehdit tehdä niin paljon kaikkea mm. puutarhahommia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mutta kyllä täälläkin välillä on virta vähissä :)
      En ole vielä lomilla... Touhua tontilla kyllä riittäisi vaikka kokopäivätyöksi, mutta vapaahetkinä sitten yritän niitä omia juttuja ehtiä harrastaa :)

      Poista