lauantai 13. huhtikuuta 2013

Usko, toivo ja rakkaus

Tulevana lauantaina pääsen juhlistamaan häitä. Onnellinen nainen ja morsian haaveili ainakin kymmenen vuotta siitä oikeasta. Eikä ainoastaan haaveillut, vaan aktiivisesti etsi aviomiestä ja elämänkumppania - sitä oikeaa ei vaan osunut kohdalle.

Luottavaisena hän päätti lähestyä aihetta ihan uudella asenteella - meni ja osti itselleen unelmiensa hääpuvun. Puku odotti kotona - ohjaamassa ja muistuttamassa kohtaloa suunnasta johon sen tuli kulkea... Uskokaa vaan, että ei mennyt kuin hetki kun se oikea, jopa meidän ulkopuolisten mielestä ihan erityisen hieno mies ilmestyi elämäänsä kuin tilattuna... Hääpuku pääsee viikon kuluttua käyttöön.

Mummu ja paappa

Minun hääpukuni: Minut vihittiin maistraatissa - kahdeksannella kuulla raskaana. Asuksi kelpasi se ainut hame joka vielä venyi mittoihin. En halunnut kuvia muistoksi.

Mieheni ex-vaimon hääpuku: Se oli heitetty erorytinöissä miehen asunnon varastoon. Myin mekon Keski-Suomalaisen Maakunnan markkinoilla hintaan 995mk. Ja koskapa koko ei sinnepäinkään täsmännyt omaani, pyöristin totuutta pikkuisen ja sanoin ostajalle puvun olevan siskoni vanha...

3 kommenttia:

  1. Hauska yhteensattuma. Ajelin eilen pullakahvien jälkeen kotiin ja radiossa joku puhui olemattomista häämatkoista. Tajusin oikeastaan vasta silloin, etten minäkään ole koskaan häämatkalla ollut, vaikka häät on koettukin.

    Eka kertaa tässä blogissa ja heti näyttää loistavalta! Kuvatkin niin tasokkaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos kommentista.
      Kävitkö Katriinan kaupan pullakahveilla :) Samaa häämatkamainosta olen minäkin kuunnellut monella työmatkalla. Jäi se reissu väliin minultakin :)

      Poista