tiistai 25. maaliskuuta 2014

Papupata


-Otetaan kaksi kiloa valkoisia papuja ja puoli kiloa kidneypapuja.
-Laitetaan aamusta likoamaan runsaaseen veteen.
-Tarkistetaan päivällä veden määrä - lisätään tarvittaessa.
-Kaadetaan illalla liotusvesi pois ja lisätään keitinvettä papujen pinnan tasalle.
-Annetaan veden kuumentua kiehuvaksi.
-Lasketaan lämpöä ja keitetään pavut lempeästi poreilevassa vedessä.
-Kypsymisaika vaihtelee, tunti-neljä - kunnes pavut ovat pehmeitä, mutta pysyvät vielä ehjinä.
-Mahdollinen suola lisätään vasta keittämisen loppuvaiheessa - suola saattaa hankaloittaa kypsymistä.
-Kaadetaan keitinvesi pois ja nostetaan papupadat yöksi ulos jäähtymään.
-Aamulla jäähtyneet pavut annostellaan rasioihin.
-Viedään rasiat pakastimeen, nyt keväällä alkaa olla taas reilusti tyhjää tilaa.

Siellä sitä sitten taas on valmiina - ihan parasta pikaruokaa :)

-Kuivapapujen valikoima on huomattavasti suurempi kuin tölkkipapujen.
-Kuivapavuista löytyy myös luomu-vaihtoehtoja.
-Kilohinnaltaan kuivapavut päihittävät purkkipavut mennen tullen
-Kuivapapujen esivalmistus on helppoa.
-Esikeitetyt pavut säilyvät hyvin pakastettuna.



Yksi meidän vakkaripikaruokia on pastakastike, jonka pohjana on luomu-tomaattikastike, seassa papuja ja vihanneksia. Kesällä pavut tekevät salaattiannoksesta täysipainoisen ruuan. Papuja lisään aina myös keittoihin ja patoihin.









Pavut ovat kasviskeittiön perusraaka-aine. Papujen proteiinipitoisuus on huomattava, rasvapitoisuus käytännössä nolla. Soijapapu on pavuista proteiinipitoisin, mutta soijasta käytävä kriittinen keskustelu on vaikuttanut valintoihini. (Olen lukenut aiheesta myös hyvin kattavan kirjan - sen nimeä en nyt valitettavasti muista - yritän selvittää sen aiheesta kiinnostuville.)

Käytän silloin tällöin soijapapuja tofun muodossa - se on kirjan mukaan turvallisin soijatuote, ei tosin ollenkaan päivittäiseen käyttöön suositeltava sekään. Kirja kehotti välttämään erityisesti kuivattua soijaa.
Korostan, että aiheesta käydään keskustelua puolesta ja vastaan - en lähde barrikadeille kummankaan puolesta. En ihan tiedä ketä uskoa... Mutta koska vaihtoehtoja pavuissa riittää, olenkin vain yksinkertaisesti käyttänyt muita kuin soijapapuja...

Elina Hytösen artikkeli soijasta.








Alla faktaa säilyketölkeistä. Pavut eivät ole niitä riskialttiimpia tuotteita siltä osin, mutta ei tölkeistä ikinä mitään hyvää tuotteeseen irtoa.

Ananasrenkaat kannattaa siirtää lasi- tai muovipurkkiin. Kun tölkki avataan, päätyy se kosketuksiin hapen kanssa. Happi kiihdyttää purkin sisäpuolen tinan syöpymistä. Tina liukenee avaamattomistakin tölkeistä hedelmiin. Siksi säilykkeitä ei kannata säilyttää vuosia. Jos purkkiruokaa syö silloin tällöin, ei tinasta ole suurta riskiä. Säilykkeiden suurkulutusta eli esimerkiksi jokapäiväistä ananas- ja tonnikalapurkillista kannattaa välttää.
-Lähde: Yhteishyvä 28.5. 2010

(Päivittäinen tonnikala- tai ananaspurkki on siis luokiteltu suurkulutukseksi!)

Elintarvikkeiden tinapitoisuudet ovat normaalisti hyvin pienet, yleensä alle 1 mg/kg.
Ainoan elintarvikevalvonnassa merkittävän tinan lähteen muodostavat tinatusta pellistä valmistetut säilyketölkit. Arvioiden mukaan yli 90 % tinan saannista tulee säilyketölkeistä. Tässä artikkelissa on käsitelty epäorgaanista tinaa. Orgaaniset tinayhdisteet ovat paljon myrkyllisempiä ja niistä on oma artikkeli tässä raportissa.

Tärkeimmät saantilähteet
■ Ananassäilykkeet
■ Tomaattisäilykkeet
■ Persikkasäilykkeet
■ Mangosäilykkeet

Peltitölkit tinan lähteenä

Tinattu pelti on säilyttänyt asemansa tärkeänä tölkkimateriaalina. Tölkeissä käytettävä pelti päällystetään ohuella tinakerroksella korroosion estämiseksi. Tinakerroksen päälle voidaan vielä levittää lakkakerros, joka suojaa tinakerrosta. Tällöin tinan liukeneminen on lähes olematonta, ellei lakkakerros esimerkiksi tölkin kolhiintumisen seurauksena vioitu.

Eräissä tapauksissa tinan päälle ei haluta lakkakerrosta, koska hedelmät, esimerkiksi ananas, säilyttävät liuenneen tinan vaikutuksesta vaalean värinsä. Tinan liukeneminen jatkuu kuitenkin säilytyksen aikana, kunnes lopulta saavutetaan terveydelle haitallinen tinapitoisuus.

Peltisen säilyketölkin rakenne:
Tinakerroksen paksuus 0,001–0,002 mm
Erityispiirteitä:
Tinan liukeneminen on mutkikas prosessi.
Tarkkoja arvioita siitä on mahdotonta antaa

Tinapitoisuuden kasvu riippuu säilytyslämpötilasta. Eräissä tapauksissa tinan liukeneminen saattaa olla hyvin nopeaa. Tullilaboratorio on havainnut ananassäilykkeiden tinapitoisuuden saattavan olla yli 150 mg/kg jo puolen vuoden säilytyksen jälkeen.
Ananaksen lisäksi tulli on hylännyt tomaatti-, persikka- ja mangosäilykkeitä
-Lähde: Evira, Elintarvikkeiden ja talousveden kemialliset vaarat

Vanhempi postaukseni papujen keittämisestä. Jutusta löydät myös taulukon eri papujen liotusajasta.

papujen keittämis ohje / kuivapapujen valmistus /esivalmistus pavuille / papujen keittäminen / liotusaika pavuille / pavuista proteiinia /

11 kommenttia:

  1. Kiitos tästä vinkistä! Bongasin sen jo aikaisemmin jostain postauksestasi ja viimeksi sunnuntaina käytettiin rasia mustapapuja punajuurpyöryköihin. Sattumalta levitän sekä tätä että muutakin pakastamisen ilosanomaa oman blogini puolella, kai hyvän saa laittaa kiertämään vaikken lähdettä nyt muistanutkaan mainita :)
    http://ruodussa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle hienosta blogivinkistä :)
      Lisäsin blogisi sivupalkkiin - tervemenoa muutkin tutustumaan. Tolkun ajatuksia ja ideoita :)

      Poista
  2. Hei Johanna !
    Kiitos kun muistutit meitä tästäkin asiasta ! Itse sorruin edellisellä kauppareissulla ostamaan valmiita purkkipapuja ajattelematta yhtään et vieressä olis ollu koviakin tarjolla. Todellakaan tuo keittely ei liikoja vaativa juttu ... huomisen kauppalistalla onkin herneiden kaverina papuja :-)
    monet, monet terveiset ja kiitokset sinulle Johanna t. hanne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Hanne :)
      Olen minäkin jonkun kerran joutunut purkin ostamaan kun pakastimenjemmat on käytetty. Kyllähän liotukseen ja keittämiseen aikaa menee, mutta ei se mitään aktiivista ajankäyttöä vaadi. Sen kun antaa liota ja kiehua hiljalleen :)
      Pavut on niin neutraali raaka-aine, että niitä voi lisätä ihan mihin vaan. Ollaan käytetty jopa täytettyjen ohukaisten sisällä :)
      Pitäiskö kokeilla papupuuroa...

      Poista
  3. Ruoka-aiheinen kysymys: oletko bongannut jostain (jos, mistä?) sellaisia säilykekurkkuja,joissa ei ole sokeria, maissisiirappia tai säilöntäaineita? Siihen kasvissyöjän kaalilootaan näitä olen etsinyt, muttei ole etsivä vielä löytänyt :( Olisin vinkistä kiitollinen!

    p.s. oletko käyttänyt maca-jauhetta leivonnassa? Laitoin sitä osan niihin kekseihin, joiden reseptin julkaisit taannoin. Oli hirveän hyvää! Uunissa keksit tosin elivät vähän omaa elämäänsä ja niiden rakenne oli kypsänä vähän erikoinen. Tuli mieleen, että sinun taidoilla ja viitseliäisyydellä voisi aiheesta "maca leivonnassa" kehkeytyä jotain tosi herkkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos leipomusvinkistä :)
      En ole koskaan käyttänyt macaa kuin ihan siltään jogurtin ja muun seassa mutta nyt kun vinkkasit niin varmasti kokeilen.

      Suolakurkkuja ihan puhtailla papereilla en ole löytänyt minäkään. Syksyllä teen hapankurkkuja ja ne on kyllä ihan parhaita - niin kauan kuin niitä riittää...
      Nyt minulla on Lidlin kurkkupurkki, sokeria siinä on, muttei lisäaineita.

      Minulla ei ole mitään keittiötaitoja :) Se voi toisaalta olla välillä tietty ehkä hyväkin, kun ei ole mitään alan koulutusta, ei ole myöskään ennakkokäsityksiä miten joku asian pitää tehdä - tai miten sitä ei missään tapauksessa saa tehdä :)
      Kokkailu on välillä ihan kivaa - toisinaan ei voisi vähempää kiinnostaa... Onneksi kaapissa on aina Pirkka luomupastakastiketta ja pakastimessa papuja - lapset ei ikinä kyllästy settiin :)

      Poista
  4. Hei Johanna! Onko sinulla käynyt koskaan niin, että osa (ihan isokin osa) pavuista jäisi liottamisen jälkeen kovaksi ja entisen kokoiseksi, eli eivät jostain syystä ime vettä liotuksessa? Meillä tahtoo välillä olla sellaista, etenkin olen törmännyt siihen pienten valkeiden papujen kanssa. Välillä vähän tylsää napsia lionneiden seasta pois niitä kivikovia, kun papuja on hirveä määrä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tiina
      Pienten papujen kohdalla en ole huomannut ongelmaa, mutta isojen valkoisten papujen kanssa välillä. Liotuksen jälkeen en niitä ole koskaan tutkinut, mutta keitettäessä tuntuu että ovat vielä kovia, vaikka pinta alkaa hajota. Yleensä se on ollut melkein koko kattilallisen ongelma.
      Olen myös huomannut että pienempi keittosatsi kypsyisi jotenkin tasaisemmin. Eli kaksi kiloa kympin kattilassa on aika rajoillaan. Kilon pussi kerrallaan on helpompi pyöritellä.

      Se vielä että oletko lisännyt suolaa keitinveteen? Se estää papujen kypsymisen. Itse en laita suolaa edes loppuvaiheessa - imevät kyllä makua sitten ruokaan sekoitettuna

      Poista
    2. Ok. Joo, en ole lisännyt suolaa keitinveteen enkä muutenkaan ennen kuin siinä ruoaksi tehdessäni sitten. Meillä on osa pavuista ollut tosiaan jo liotuksen jälkeen ihan kovia. Mikä lie...

      Poista
  5. Säilyketölkeistä irronnee myös bisfenoli A:ta, joka on hormonihäiritsijä ja siksi haitallinen terveydelle. Mä olen suosinut purkkipavuissa Go Greenin pahvitölkkeihin säilöttyjä papuja, jotka ovat sitä paitsi paljon paremman makuisia kuin tomaattiliemiin säilötyt metallitölkkipavut. Lisäksi niitä saa myös luomuna. Toki itse liottaminen ja keittäminen on paras vaihtoehto, mutta mulla on välillä näitä kausia, kun ei millään ehtisi suunnittelemaan sitä keitto- ja liotussessiota etukäteen. Eihän se paljon aikaa vie kun voi tehdä muuta samalla, mutta suunnitelmallisuus on se ongelma... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Jaana :)
      Kyllä minäkin silloin tällöin jonkun papupurkin olen ostanut, mutta noin yleisesti en säilykkeitä käytä. Ei niistä ikinä mitään positiivista ruokaan siirry. Enkä yhtään kannata sitäkään ajatusta, että "ei sillä ole mitään merkitystä - kokonaisuus ratkaisee". Se on niin kuultu juttu... Ei tietenkään yksi purkki tai nakki ketään tapa, mutta monesta pienestä jutusta kertyy sitten jossain vaiheessa yksi iso paketti. Kyllä minäkin joustan elämässä ja ruuassa monessa kohdin, mutta suurin osa valintoja menee niin kuin ne oikeaksi koen. Vaikka miten joku lääkäri kertoo, ettei ne määrät mitä ruususuolasta tai intiaanisokerista saa mineraaleja vaikuta kokonaisuuteen, niin siltikin käytän niitä enkä valkaistuja. Mikä on sitten se raja, jossa valinnat alkavat vaikuttaa siihen kuluisaan kokonaisuuteen... Minä uskon pieniin päätöksiin :) Lähes kaikista päätöksistä on kuitenkin lupa joskus lipsua.

      Poista