Syksyn kultaa

Lokakuu - luonto vaipuu lepoon, mutta minulle syksy on aina energian ja uuden alun aikaa. Nyt kun viimeisetkin ruukut on kannettu suojaan, pakastimet täynnä marjoja ja kasvimaa talviteloilla, on taas aikaa ja intoa keskittyä omaan hyvinvointiin. Tunnustella, mitä keho tarvitsee - vitamiineja, paastoa, hyvää vettä - niistä kaikista uusista tuulista kirjoitan enempi ensi viikolla :)

Kullankeltaiset kuunliljat kumartuvat talven edessä ja köynnöshortensiat hehkuvat kultaa nekin. Niitä molempia ihastelen nytkin tätä kirjoittaessani - tuossa ovat ihan keittiön ikkunan alla.

Päivänlilja - myöhästyikö tämä lokakuun kukkija - vai heräsikö liian aikaisin :)

Kesän viimeiset miljoonakellot.

Alppiruusut kukkivat keväällä upeammin kuin ehkä koskaan aiemmin. Nyt syksyllä moneen lajikkeeseen on tullut yksittäisiä kukkia - vielä tänäänkin.

Mirrinminttu jaksaa kukkia, ja löytyy takaa jokunen malvan kukkakin.

Valkoinen Korean yrtti-iiso - luottoyrtti, jossa tuoreita makeita lehtiä ja kukkia riittää vieläkin.

Äitienpäivän poistomyyntiruusuja. Ostin keväällä jokusen taimen olikohan 0,50€ hintaan. Kukkivat vieläkin.

Preeria-auringonkukan lehdet ovat alkaneet kellastua vasta ihan näinä päivinä. Ryhdikäs syksyn kukkija, jota aion levittää muuallekin tontille.

Kasvimaalle jätin vielä punajuuret ja purjot. Lämpö on yhtenä yönä laskenut alimmillaan -0,5 asteeseen, eli mitään kiirusta ei ole ollut - saavat olla niin kauan että ehditään käyttää kaikki tuoreeltaan pois.
Moreenimaa ja mäkitontti tekevät tontista ilmastollisesti suhteellisen suotuisan. Olen usein ihmetellyt auton mittarista suuria lämpöeroja ihan kilometrinkin säteellä. Toissaviikolla ajelin aamusta noin 50km etelän suuntaan. Siellä etelässä oli pellot valkeina ja pakkasta, meillä pihasta lähtiessä +4,5 mittarissa...

Minun ikisuosikkivihannes - lehtikaali :) Niin surkea kuin se alkukesä olikin - kylmää ja toukkia, niin nyt rapsakoita lehtiä piisaa. Kestävät useankin pakkasasteen ja saavat olla penkissä paukkupakkasiin saakka.

Takana mangoldia. Raikkaan vihreä kasvusto jatkaa kesää keittiössä :)

Persiljakaan ei pikku pakkasia säikähdä - ihanat tummanvihreät puskat kasvavat vaatimattomasti lehtikaalien varjossa.

Minttu - sekään ei osoita vielä mitään talvehtimisen merkkiä.

Viimeisiä avomaan salaatteja - aika pitkään ovat säästyneet pakkasilta.

Mukavaa lauantai-iltaa sinulle :)

Köyhyyttä vai pihiyttä vai elämäntapa

Blogilukulistani tämän aamun mielenkiintoisin postaus löytyi Kissoja ja kasvisruokaa blogista - Hyvän Arjen Säästövinkit.

Jutussa nuori vegaaninainen Liisa pohdiskelee ja listaa omia kuluttajatottumuksiaan ruokakassin osalta. Liisan topten vinkkilista on käytännössä ihan täydellinen ruokakaupassakävijän säästölista. Siihen en nyt äkkiseltään keksi mitään lisättävää :)

Tässä kuitenkin Liisan vinkkien ohi pari omaa huomiotani arjen säästä ruokakuluissa -listaan.

Minulle nykyinen asuinpaikka ja elämäntilanne mahdollistavat kotipuutarhaviljelyn. Pieni kaavatontti on sekin ihan uskomattoman tuottava ja tuo ison lisän ruokapöytään pyöreät puoli vuotta. Eikä kotitarveviljelyyn tarvita edes maalänttiä - pienellä parvekkeella mahtuu kasvattamaan monenlaista salaattia tai yrttiä.


Sitten tietysti isän perintönä saatu rakkaus / hulluus marjastaa. Neljä täyteen ladattua arkkupakastinta kertovat karua kieltään "metsään menneistä" kesäpäivistä ;D Marjamaat, ne eivät tietysti ole ihan kaikkien kätevästi tavoitettavissa - eikä niitä parhaita länttejä "kirkossa kuuluteta"...

Hortoilu on hyvää harjoitusta jokamiehenoikeuksien hyödyntämistä aloittelevalle. Hyvä horsmikko löytyy huomattavasti helpommin kuin lakkasuo. Sitten kun keräilytalous on vienyt pikkusormen kautta koko käden, niin alkaa niitä marja- ja sienipaikkojakin löytyä väkisinkin.

Marjastus, sienestys ja hortoilu ovat käytännössä ilmaisia harrastuksia - ja ne tuovat tuntuvaa säästöäkin ruokakuluihin. Niiden kohdalla en tosin laske ykköspointiksi säästöä. Yksinkertaisesti vaan, mistään en saa niin hyvää ja tuoretta ruokaa kuin itse keräämällä tai kasvattamalla.


Jokusen aika sitten blogiini oli tungosta vauva.fi palstalta - aiheena köyhien blogit. On niitä kituvuosiakin tähän ikään ehtinyt nähdä, mutta nyt arki on sitä tavallista, keski-ikäisen keskiluokkaista. Se, että käytän porkkanoista kuoretkin ja ostan niitä oranssilla laputettuja juustoja, onkin tässä elämänvaiheessa enempi tapa ja periaate kuin konkreettinen pakko. Se, että ostan jossain kohdin edullisempaa, kuittaa osaltaan ne kalliimmat valinnat - ne luomumunat.

Pihi - sitäkään en osaa sanoa olevani. Teen valintoja, joissa jossain kohdin säästämällä voin siten "tuhlata" toisaalla - kaikki kuitenkin ihan iloisesti viheltäen menee :)


Se, että jääkaapissa on nytkin vanhaksi mennyttä (vain myyntipäivän osalta) piimää ja maitoa - se tarkoittaa vain sitä, että viikonloppuna leivotaan piimäpiirakkaa ja paistetaan pannaria ja lapset ovat tyytyväisiä Ruokahävikki on yksi minua eniten riepova vääryys ja epäkohta maailmassa. En voi oikeastaan vaikuttaa siihen muutoin, kuin sillä tinkimättömällä periaatteella että itse en siihen hulluuteen osallistu.


Että eipä sen kummempaa tältä aamulta - ruokapohdintoja teekupposen äärellä... Nyt lähden taas harjoittelemaan vasemman jalan käyttöä... Pieni parkkipaikkaraapaisu vei oman automaatin maalaukseen - ja tilalle vakuutusyhtiö antoi kytkinmyllyn. Se Herzin harmaa Golf on kerännyt huvittuneita katseita parin viime päivän aikaan valoristeyksissä :D

#kovahomma

Eilisen instapäivityksen hashtag oli #kovahomma - ja olisi siihen tietysti voinut lisätä vielä sen toisenkin kuvaavan, #kauheasotku...
Oletko jo ehtinyt tehdä sitä hapankaalia? Tämän viimeisen kerran vielä vinkkaan aiheesta - ja palaan jankuttamaan siitä taas ensi syksynä :)

Hapankaalitalkoolista: 7kg kaalia, (4 sipulia, 10 valkosipulinkynttä, 20g piparjuurta, 2 porkkanaa) 1/2dl Masajo ruususuolaa, sanko, iso pulikka, yhteensä noin 8 litran edestä isoja lasipurkkeja, muutama nyrkin kokoinen kivi , kolmen litran pusseja (rullassa), tuorekelmua.

Erästä valmistuu noin 5kg hapankaalia - joka tarvitsee noin 7-8 litraa hapatusastiatilaa.
Viime viikolla Cittarista sai kaalia 0,59€/kg - sillä kilohinnalla noin 5kg satsi hapankaalia (mausteineen) kustantaa reilun vitosen

Periaatteessa kaalilla ja suolalla pääsee alkuun. Itse tykkään lisätä hapankaaliin aina reilusti sipulia ja valkosipulia. Porkkana tuo pirteää väriä. Myös piparjuurta kannattaa kokeilla. Seuraavaan satsiin aion lisätä kuminaa ja korianteria. Niitä en ole aiemmmin testaillut, joten en osaa vielä sanoa mitään niiden puolesta tai vastaan hapankaalin maustamiseen.

Jonkun vuoden takaisesta hapankaali -postauksestani löydät kuvallisen ohjeen tekoprosessista. Nämä kuvat kertovat siitä olennaisimman - paljon paukutusta ja sotkua :)

Siskolta tulee solkenaan kaalisilppua, minä senkun yritän pysyä tahdissa pulikan varressa. Tänään urakoimme noin 16kg raakakaalia. Se oli aikalailla kahdelle naiselle se raja, että homma vielä jaksoi innostaa. Enempää en olisi enää jaksanut - varsinkaan kun niitä pussejakaan vesilukkoa varten ei jemmoissa ollut ja lievästi tökki polkea vielä kahdeksan pintaan Valintataloon :D

Siellä niitä nyt kuitenkin taas on - komea rivi tekeentymässä :) Eikä nämä tähän jää - syyslomaviikolle on suunniteltu useammatkin hapantalkoot...

Vielä aloittelijan vinkkilistaa:

-Hapatus on helpoin laittaa alulleen kohtuullisen isossa astiassa. Kaupan isoimmat lasiset kurkkupurkit käyvät nekin. Vanhoja Ilveksen ja Karhun lasipurkkeja kannattaa metsästellä kirppareilta. Hapatusastioina ne eivät tarvitse kantta - ja kannettomia purkkeja saa edullisemmin.
En tykkää hapattaa muoviastiassa - se on ehkä tunnejuttukin, mutta epäilyttää myös äpäkän prosessin vaikutus muovipintaan - irtoaako siitä jotain... Virosta tai Venäjältä voisi löytyä kohtuuhintainen oikea hapatusastia - minullakin se on haaveissa mutta kyllä lasipurkeillakin pärjää hyvin. Lasipurkin pointti on myös kapeneva suuaukko - helpottaa suuresti vesilukon askartelua.

-Iso puunuija saattaa olla aika hakusalla - omani ostin kirpputorilta vuonna puujanuija... En osaa sanoa, onko näitä isoja (halkaisija 8-10cm) nuijia kovin yleisesti kaupoissa. Kirpparilta uskon löytyvän helpommin. Tavan puinen perunasurvin on kyllä liian rimpula tähän touhuun.

-Painokivinä minulla on vanhat kiuaskivet - niissä ei ole mitään orgaanista pinnassa. Säilytän samoja kiviä vuodesta toiseen ja desinfioin ne vielä kiehauttamalla ennen käyttöä.