Kun itse aloin aikoinaan vähän miettiä ja kiinnittää huomiota ostoskärryyn valitsemiini elintarvikkeisiin (muutenkin kuin pelkkään hintalappuun, vaikka sekin tietty vieläkin on yksi tärkeä valintakriteeri) niin sanon suoraan, että se polku on ollut pitkä - monen vuoden prosessi. Enkä ollenkaan perillä ole vieläkään - paljon on opittavaa ja eniten siinä, että ne kaikki hyvät teoriat olisivat sitten siinä arjessa mukana ;)
Mielenkiinto ruoka-aiheeseen heräsi pikkuhiljaa ja huomaamatta kun selailin - ja luin kyllä ihan tarkastikin ja mielenkiinnolla läpi paljon
ravintoa ja terveyttä sivuavaa kirjallisuutta. Kolusin niin vuosikymmenien takaisia klassikkoteoksia kuin uudempiakin julkaisuja. Mihinkään suuntaukseen en ihan sata lasissa koskaan lähtenyt, mutta kaikista tiedonmuruista muotoutui hiljakseen se oma tapa.
Tärkeintä on vain muistaa kuunnella omaa kehoaan - eikä pelkkää kehon reagointia, vaan psyyken olotilaa. Ei kai tätä voisi virallisesti edes kärjistäen ääneen sanoa, mutta sanon nyt kuitenkin, että ainakaan omalla kohdallani mikään ei vaikuta niin paljon henkiseen hyvinvointiin kuin oikeanlainen ravinto.
Mutta minäkin - vaikka paljon tiedän, niin en voi kehua ollenkaan puhtailla papereilla itsekään aina selviäväni. Sortumus maximus - niin käy aina välillä - ja pahinta siinä on, että se rähmävaihde tahtoo hirttää kiinni... Tunnistan ja tunnustan ne riittämättömyyden, väsymyksen, saamattomuuden ja huonon omantunnon tunteet, jotka överisokeriin sortuminen mielelleni tekee. Ja vaikka tiedän, että huono olo johtuu vain ja ainoastaan sokerista (ja hiilareista), niin niistä irti rimpuilu vaatii aina aika annoksen päättäväisyyttä...
No, ylläoleva ei mitenkään liity otsikon aiheeseen - palataan arkeen ja sinne automarketin hyllyväliin perjantain ruuhka-aikaan...
Ensimmäinen tuote, jonka minä vaihdoin mietitympään versioon, oli
suola. Suolan käyttömäärillä sen paremman valinta ei vielä suurta lovea lompsaan tee. Suolan kanssa olen ihan sataprosenttisen sujut - ei tarvitse yhtään miettiä minkä valitsisi.
Ensimmäisten vaihdokkien joukossa olivat myös maitotuotteet - se hailakan sininen maitopurkki punaiseen, kasvisrasva kermaan, margariini voihin, kevytjuustot täysrasvaisiin. Helppoja valintoja - hintaeroa ei juurikaan ole. Ja jos on, niin usein perustuotteet ovat jopa edullisempia.
Sokeri - siinä kohdin tein muutosta jokusen vuodenkin. Intiaanisokerin hintaero siihen virolaiseen valkoiseen kyllä mietitytti monet kerrat innokasta leipuria. Panttasin arvokasta intiaanisokeripussia ensin vain puuron ja viilin päälle ripoteltavaksi - vähän ehkä hennoin laittaa niihin parempiin leipomuksiin. Erityisen tarkasti vahdin
Lempi-tyttären leipomishetkiä... Luokkakavereillaan oli vuosia tapana tulla porukalla meille leipomaan koulun jälkeen - meillä kun lapset saivat leipoa ominpäin... Aina saivat minun puolestani tulla ja tehdä, mutta niitä minun arvokkaita aineita en vielä silloin antanut yleiseen jakoon - eli tyttölauma teki mokkapalojaan valkoiseen sokeriin ja tavan kananmuniin. Sorry näin jälkeenpäin tytöt :D
Alussa en ymmärtänyt, että voin tehdä leipomuksia ihan entiseen malliin, mutta säästää vähentämällä sokerin osuuden resepteissä kolmasosaan - tai vähempäänkin. Vispautuvuus tai mikään muukaan tekninen juttu ei kärsi yhtään. Vähempään sokeriin tottuu nopeasti ja taikinan makeudesta voi tinkiä reilustikin, jos sokerin käyttää "pintakerroksiin" - eli ripauttaa hiukan sokeria leipomusten pintaan.
Enää vuosiin en ole "säästänyt" sokerissa muutoin kuin käyttömäärissä.
Uskotteko jos sanon, että kun makuaisti on herkistynyt alkuperäisiin puhtaisiin aromeihin, tavan valkoinen sokerikin maistuu pistävältä. Niin minulle on käynyt. Erotan kyllä, kumpaako sokeria tuotteisiin on käytetty - ja ylenpalttinen makeus kääntyy jossain kohdin kitkeryydeksi.
Jaksan joka kerta ihastella intiaanisokerilla syntyvää herkullisen väristä munavaahtoa :)
Kananmunat - sekin aihe vei kauan. Hintaero luomun ja tavallisten välillä on aika huomattava. Luomumunat säästin herkuiksi, syötäväksi siltään keitettynä tai paistettuna - ja tarkasti laskettuna - vain yksi jokaiselle. Niitä tavan munia sitten meni leipomuksiin.
Tässä kohdin minua nykyisin motivoi se, että kananmunien voin kuvitella olevan justiinsa sitä, mitä kanoille on syötetty. Hyvistä aineksista valmistuu aina hyvää - huonoista, no ei ainakaan kovin hyvää :)
Kananmunatkin ostan nykyisin luomuna - tosin hinta vieläkin välillä vähän kirpaisee...
Jauhot - halvin vehnäjauho on käytännössä ilmaista. Leivoin ennen tosi paljon - pullaakin ainakin sen kolmesti viikossa. Siirtymävaihe tarjousvehnästä tattariin ja muihin erikoisjauhoihin oli sekin pitkä taival. Aluksi korvasin vehnää osin speltillä ja kokojyväjauhoilla.
Nyt tyttären gluteenittoman ruokavalion myötä leivon koko perheelle gluteenitonta - ja toisen tyttären hiivaongelman takia hiivatonta. Pullat ovat vaihtuneet marjapiirakoihin ja sämpylät
rieskoihin. Virittelen reseptejä, joissa jauhojen osuus on mahdollisimman pieni. Tattarijauhopaketin hinta saattaa leväyttää silmät ensikertalaiselta - etenkin jos vertailukohtana on vehnäjauho. Mutta voiko niitä verrata? Mielestäni ei voi.
En tingi jauhoista - enkä hinnasta - käytän vain vähemmän.
Luomu - siltä osin tilanne ja valikoima paranee vuosi vuodelta. On jo paljon tuotteita, joissa luomulaatuisen hinta ei suuresti tavallisesta eroa. On tosin niitäkin tuotteita, joissa hinta luomuna kertautuu viidellä - ne jätän vielä kauppaan.
Lidlin pakastealtaassa on kohtuuhintaisia luomuvihanneksia. Monia perustuotteita (Pirkka-tuotteista esim. kaurahiutale, riisikakut ja tomaattikastike - niitäkin saa luomuna lähes tavallisten hintaan).
Hiukan tutkimalla eri kauppaketjujen valikoimaa löytää ne parhaat jokaisesta.
Vihanneksissa ja hedelmissä on eroja. On niitä, jotka luontaisesti eivät kerää huomattavia määriä kasvinsuojeluaineita. Ja on niitä joiden viljelyyn niitä tarvitaan - ja niitä sitten tietysti kertyy myös kasveihin. Ne puhtaammat ostan (aika) hyvällä omallatunnolla tavan laatuisina.
Tässä listaa eniten ja vähiten kasvinsuojeluaineita sisältävistä kasvikunnan tuotteista.
Uuuh - joko olette tukka täynnä tekstiä - eikä vieläkään olla päästy itse otsikon asiaan - eli jatkamaan :D
Tämän jutun alkuperäispointti oli antaa jokunen arjen vinkki siihen, että voi hyvällä omallatunnolla ostaa sen hintavamman vaihtoehdon. Vielä tulee juttua siitä jatkamisestakin, mutta tässä ensin jokunen huomio:
Suola - normikansalaisen kohdalla suolan käyttöä voi hintaeroa kompensoidakseen hiukan vähentää
Sokeri - osta silmää räpäyttämättä sitä kalleinta mitä löydät - intiaanisokeria. Se on minun paras terveysvinkkini. Voin sanoa, että olen aika pitkälti lukenut ja tutkinut kaikki mahdolliset ruokateoriat vegaanikeitiöstä karppaukseen. Yhdessäkään ei suositella lisättyä sokeria - ja se taitaakin olla aikalailla se ainut kaikkia ruokateorioita yhdistävä tekijä. Itse pidän valkoista ja lisättyä sokeria sinä suurimpana pahana normielintarvikkeiden joukossa. Mitään hyvää se ei missään tapauksessa tee kenellekään - ei keholle eikä mielelle.
Tosin on meillä kehon lisäksi sielukin - ja se sielu - ainakin naisilla tarvitsee välillä ripauksen sokeria :)
Intiaanisokeri on sokerina sitä parasta sokeria - ja koska se on reilusti hinnakkaampaa, sen käyttömäärää alkaa pikkuhiljaa väkisinkin vähän miettiä. Ja se, että sokerin käyttömääriä miettii ja järkeistää - se on kaikki pelkkää plussaa.
"Sokerina pohjalla" on tuttu sanonta kaikille. Kun sokeri on pohjalla, se on siellä missä pitääkin. Sokerin ei kuulu olla ainesosaluettelon päällimmäisenä - paitsi sokeripussissa :)
Kananmunat - siihen minulla ei vieläkään ole sen kummempaa vinkkiä, kuin kehua luomumunien hyvää makua. Ja että Lidlissä niitä oli 1,75€/6kpl - eli hiukan edullisemmin kuin mihin marketeissa on tottunut.
Jauhot - vehnäjauhoja saa halvalla, mutta jos kokeilet muutaman viikon elää ilman valkoisia vehnätuotteita, niin huomaat varmasti eron. Silmäpussit tasoittuvat, epämääräinen turvotus erityisesti kasvoilla vähenee, piirteet selkenevät, vatsa toimii paremmin, olo on energisempi...
Mikä niiden parannusten hinta on? Olethan sinä arvokkaampi kuin se tarjousvehnäjauho, jota annat kehollesi polttoaineeksi?
Olen aina leiponut paljon - ja leivon edelleenkin, mutta nyt hieman eri tyyppisesti. Jauhojen käyttömääriä on helppo pienentää vaihtamalla reseptejä. Ruuan voi opetella syömään ilman leipää, aamu-, ilta- ja välipaloiksi voi tarjota jotain muuta kuin leipää.
Tattarijauhot ovat monta kertaa kalliimpia kuin vehnäjauho - paketin hinta hyllyn reunassa mietityttää. Mutta kuulostaako kolme desiä tattarijauhoa (noin 1€) rieskataikinaan enää kalliilta, kun uunista tulee
viisi peltiä lämpimiä leipäsiä?
Psyllium on hyvä jauhonjatke. Pikku pussin hinta tuntuu vähän arvokkaalta, mutta
psyllium on niin riittoisa tuote, että sen voi melkein laittaa suolan kanssa samaan kategoriaan - ei heilauta taloutta.
Luomujuurekset ja -vihannekset: Kasvata mahdollisuuksien mukaan edes salaatit ja yrtit itse. Marjasta ja sienestä.
Hortoile. Kysele kyliltä ylimääräisiä herukoita ja omenia. Osta pakastin.
Porkkanat ja perunat ostan luomuna. Hintaero tavallisiin kompensoituu sillä, etten kuori niitä. Punnitsepa kerran kilon porkkanapussista kuorien ja naatinniskan osuus ja vertaa sitä siihen porkkanamäärään, mitä kulhoon kuorimisen jälkeen jäi. Ohuissa porkkanoissa kuorien painoero porkkanoihin on melkein se kuuluisa fifty-sixty. Eli tuplahinta luomuporkkanoista on loppupeleissä ihan sama...
Maito. Vanhanajan luomu täysmaito kustantaa melkein tuplat verrattuna edullisimpaan maitolitraan. Meillä maitoa ei ole koskaan sellaisenaan juotu - enkä ymmärrä miksi pitäisi? Kalkkia tai D-vitamiinia saa paljon muualtakin ja helpommin imeytyvässä muodossa. Maitoa meillä menee pääasiassa talviaikaan puuroihin.
Ja nyt vihdoin päästää siihen otsikon aiheeseen eli jatkamiseen: Litraa vanhanajan täysmaitoa jatketaan reilulla puolella litralla vettä (ravistele vesi tyhjentyneessä maitopurkissa, sisäreunoilta irtoaa vielä homogenoimattoman maidon maitorasvaa kokkareina). Hintaero kompensoituu siihen ja maku on edelleen parempi kuin puoleentoista litraan tavan maitoa hautuneessa puurossa.
