maanantai 25. tammikuuta 2016

Puiset keittiövälineet

Puulastat ja puiset leikkuulaudat herättävät keskustelua. Saako ne pestä astianpesukoneessa? Ostaisitko käytetyn puulastan tai piirakkapulikan? Missä vaiheessa puinen leikkuulauta on tiensä päässä? Vaikka tummunut ja naarmuinen - onko vielä käyttökelpoinen?

Minullakin on omat päähänpinttymäni aiheesta: En laita puisia keittiövälineitä astianpesukoneeseen. En anna miehen fileoida kalaa omilla puisilla leikkuulaudoillani. En osta käytettyjä puisia keittiövälineitä - tai siis koskaan ennen en ole ostanut - paitsi nyt sitten menin ja ostin koko kasan...

Kierrätyskeskuksissa on yleensäottaen aika runsaatkin valikoimat sekalaista keittiörihkamaa - lastoja, kauhoja, veitsiä, mittalusikoita, korkinavaajia... Ja monenmonta semmoistakin pikkuvempelettä, joiden käyttötarkoitusta vain arvailen.
Meidän kierrätyskeskuksesta niitä saa 0,20€/kpl - ja olen lootia aina välillä muistaessani pengannutkin. Yleensä silloin kun tyttäret kyselevät omiin huusholleihinsa viinipullon avaajaa - ja valkosipulinpuristinta - ja omenaporaa - ja mitä nyt kaikkea muuta pientä tarvivat.

Puisia välineitä en ole koskaan arvannut käytettyinä ostaa. Aina mietin, että missä käytössä ovat olleet - ja onko puu imaissut jotain epämääräistä kamalaa syihinsä...

Nyt viimeksi kierrätyksen hilulootassa oli taas paljon ihan siistin oloisia puulastoja, voiveitsiä ja hienot afrikkalaiset salaattiottimetkin. Siinä tuli sitten mieleen puisen hapankaalinuijan desinfiointiohje (koskaan en ole omaa nuijaa desinfioinut - mutta teorian tiesin :)

Ohje on, että puista nuijaa liotetaan kylmässä vedessä noin vuorokauden ajan, jotta uinuva bakteeritoiminta käynnistyy. Sitten kun ne bakteerinpirulaiset on saatu hereille, nuija upotetaan kiehuvaan veteen - voittajaolo!!!

Tätä en siis ole koskaan tehnyt omalle hapankaalinuijalleni - en vaikka se on halkeillut ja tummunut. Minulle siinä pulikassa on vain hyviä bakteereja ja hyviä viboja - enkä halua kiusata eläkeikäistä, uskollista nuijaani.
Mutta se teoria tuli mieleen siinä kierrätyksen hilulaarilla. Niihin välineisiin minulla ei ollut vielä mitään tunnesidettä - niille hennoisin antaa kyytiä - kiehuvaa sellaista.

Että näin sitten tein: Ostin kasan pieniä puisia sekalaisia - ja liotin niitä päivän - ja upotin ne kiehuvaan veteen - ja sain monta "uutta" hienoa ja tarpeellista keittiöön parilla eurolla. Tuo tuunattu voiveitsi oli ihan uusi - sen saa anoppi mökilleen tuliaisina :)



Vaikka nyt yhdestä periaatteesta tinginkin, niin koneeseen en puuvälineitä edelleenkään aio laittaa - enkä antaa kalan perkuuseen vihanneslautaa - en vaikka Kemikaalicocktail kirjoittaa puisista leikkuulaudoista aika uskomatonta faktaa:

Puisen ja muovisen leikkuulaudan eroja bakteerien selviämisnäkökulmasta tutkivat 90-luvun alussa mikrobiologit Dean O. Cliver ja Nese O. Ak (College of Agricultural and Life Sciences). He käyttivät kokeessaan seitsemää erilaista puupintaa ja neljää erilaista muovipintaa. Laudoille levitettiin mm. salmonella, kolibakteeria, listeriaa ja lautoja pidettiin yön yli erilaisissa olosuhteissa (sekä huoneenlämmössä, että kylmässä).

Tutkijat huomasivat, että jo kolmen minuutin kuluttua bakteerien levittämisen jälkeen, 99,9% bakteereista oli kuollut puisella alustalla, mutta muovisella alustalla kaikki bakteerit olivat tallella. Itse asiassa huoneen lämmössä yön yli säilytetyllä muovialustalla bakteerien määrä oli kasvanut. Vastaavissa oloissa olleella puualustalla ei ollut bakteereita ensinkään.
Tutkijat etsivät tutkimuksia siitä, että muovinen leikkuulauta olisi puista hygienisempi, mutta eivät löytäneet yhtäkään julkaisua aiheesta.

-Lähde Kemikaalicocktail. Koko juttu löytyy TÄSTÄ linkistä.

Ja ihan suoraan sanoen, itse olen survonut saunan pesään monet sen näköiset puiset leikkuulaudat, joita Kemikaalicocktailin Noora käyttää - ja säästänyt sen yhden naarmuisen muovisen ukolle kalanperkuuseen??? Mutta ihan siis näköjään vain pelkkää tietämättömyyttäni.



Seepraottimet pääsivät koristamaan kirjalootaa. On se hauska ilmiö, että ne kierrätyksestä löytyvät, omaa silmää miellyttävät outoudet ovat lähes aina jotain sellaista, jota ei ole koskaan kuvitellut hankkivansa... Seeprasalaattiottimet???

Ja sitten toinen iso ihme on, että ne ihan itsekseen solahtavat samantien paikalleen - aivan kuin olisivat aina siihen kuuluneetkin - seeprasalaattiottimet Alkon viinilootassa yhdessä yrttikirjojen kanssa???

Ja TÄSSÄ vielä Jaakko Kolmosen vinkkejä puisten keittiövälineiden hoitoon.

puisten puulastojen desinfiointi käytetyt puulastat

10 kommenttia:

  1. Minä oon surutta pessy, piirakkapulikkaa en yleensä pese, karistelen vain jauhot ja enimmät pois :). Uskomaton tuo tutkijoiden tieto, kiitos siitä, taas viisastuin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi pitkästä aikaa Pauska :)
      Sinä olet yksi niitä vuosien takaisia blogiystäviä. Silloin aikanaan kun mekin aloiteltiin tätä harrastusta, niin aika pienet oli nämä "aikuisten naisten" blogipiirit :) Aina niin mukava kuulla sinusta.

      Ja puupulikoista - kyllä minä pelkään, että puu imaisee pesuaineita koneessa. Se minulle on ainut syy olla puisia välineitä sinne työntämättä. Muutenkin olen vähän neuroottinen noiden konepesuaineiden kanssa. Huuhtelen aina harjan kanssa koneesta tulleet juomapullot, vesikannut, kahvipannut - ja juomalasinikin - välillä muitakin astioita... Enkä käytä mitään hajustettuja konetiskitabletteja - niistä tarttuu mielestäni tosi vahva haju astioihin. Myrkytön sooda toimii muuten ihan hyvin astianpesuaineena koneessa, mutta lasit täytyy välillä kirkastaa "oikealla" aineella.

      Poista
  2. Minä en myöskään laita puisia keittiövälineitä astianpesukoneeseen - en tiedä miksi, mutta en vain ole laittanut;)
    Kiitos sterilointivinkistä - juuri tänään katselin muutamaa puuhaarukkaa, että taitavat olla tiensä päässä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Lady :)
      Sinä olet niin ilahduttavan aktiivinen kommentoija - päivän piristäjä :)

      Sen verran tarkennusta, etten omassa käytössä olevia puuvälineitä ikinä sen kummemmin desinfioi. Hapankaalin valmistusvälineissä on oltava vähän tarkempi, koska siinä kuitenkin käynnistetään bakteeritoiminta - eikä mukana saa olla haitallisia bakteereja.
      Mutta nämä kierrätysvälineet - niitä en oikein olisi osannut ottaa käyttöön ilman pientä varmistusta :D Tietysti niitäkin valitessa voi käyttää tervettä järkeä - katsoa ja haistaa.

      Poista
  3. Hyvän, paksun leikkuulaudan uudistan parin vuoden välein pinnan hionnalla ja hyvällä öljyämisellä. Hyvin hoidettu ja öljytty lauta ei ime sipulin makuja eikä punajuuren väriä. Itse käytän pellavaöljyä, se on kuivuva öljy, myös unikkoöljy ajaa saman asian, on vain hinnaltaan huomattavasti kalliimpi. Pesen kaikki puiset laudat ja kapustat käsin ja kuivatan ilmavasti. Olen vuosia ostanut ja kunnostanut puuvartisia Hackmanin aterimia käyttööni samoin olen ostanut kierrätyksestä ja kirppareilta useita tiikkisiä leikkuulautoja ja ihan käyttöön ne ovat tulleet kunnostuksen jälkeen. Movilauta on sen sijaan minulle kauhistus, en ole sellaista koskaan omistanut. Sen kerran kun meidän taloudessa käsitellään kalaa, niin laitan puisen laudan suojaksi leivinpaperin tai käsittelen myyntikääreen päällä.

    Lopuksi vielä mukava kertomus kirppissalaatinottimista. Löysimme kirpputorilta kaksi vanhaa puista salaatinotinta hintaan 0,50€. Pieni aavistus ja halpa hinta sai ottamaan nuo mukaan, vaikka kotona oli lähinnä tavaran karsiminen käynnissä ja kaikkea ostelua yritettiin välttää. Pienen selvittelytyön jälkeen saimme varmistuksen Bryk-Wirkkala säätiöltä, että puiset ottimet olivat Tapio Wirkkalan 50-luvulla suunnittelemat ja hänen luottopuuseppänsä valmistamat ja kyseessä oli pieni koe-erä erilaisia ottimia (mistähän nämä olivat pienelle lahjoituskirpparille päätyneet?). Googlettamalla löysimme tiedon, että kaksi tällaista otinta oli myyty eräässä huutokaupassa lähes tuhannen euron yhteishintaan. Vaikka periaatteessa pyrin ostamaan lähinnä käyttöesineitä, niin nämä melkoisen arvokkaat puiset kapustat tulevat kyllä koristamaan ihan vain meidän keittiön seinää, käyttöön en niitä viitsi ottaa :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tähän sinun salaatinotintarinaan voi sanoa yhtään mitään... Respect :) Kyllä maailma on ihmeellinen.

      Minäkin nyt innostuin aiheesta ihan erilailla. Meilläkin mies väliinsä hio laudat. Minulla ei ole viime aikoina ollut pellavaöljyä (hankin nyt :) ja olen sitten hätäpäissäni pyyhkäissyt laudat rypsiöljyllä. Onkohan se ollenkaan sopiva öljy siihen tarkoitukseen?

      Poista
  4. Heh, ja työpaikkamme ruokalassa terveystarkastaja on kieltänyt puisten ruuanlaittovälineiden käytön...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan :)
      Onkohan se yleinen käytäntö nykyään Suomessa? En tiedä nyt ollenkaan kaikkia virallisia säädöksiä - siitä kun on vuosikymmeniä kun viimeksi olen keittiössä töissä ollut.

      Sitä vaan ihmettelen, että ainakin suojahanskojen käyttö näyttää nykyään olevan aika tarkkaa - ja sitten kun katsoo jotain ruokaohjelmia niin kenellään ei näy hanskoja. En muista niitä nähneeni edes dokumenteissa jotka oli kuvattu Michelin -ravintoloista???

      Mitenköhän sitten puulastat on kielletty - ja onkohan puiset leikkuulaudatkin? Entäs lihatukki - ainakin ennen oli jokaisen ammattikeittiön vakiovaruste :)

      Poista
  5. Mä kyllä laitan koneeseen,mut uusin aikas usein ne. .on niin jääny mieleen vuosikymmenten takaa kun koulussa katsottiin mikroskoopilla puisia aseita ja leikkuulautoja,et miten karseita örkkejä niissä eli!!Joskin uskon et muovisissa sama juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan :)
      Kyllä kai niitä "örkkejä" on jokapaikassa, enkä niitä minäkään sen kummemmin varo - enempi pelkään kaikkia kemikaaleja :) Mutta kyllä nyt minulle jäi semmoinen olo, että sen viimeisenkin muovilaudan viskaan pois - rumakin on. Ja vaikka miten oli tutkimuksessa puulaudalle istutettu kolibakteereita ilman sen suurempia seuraamuksia, niin pidän edelleen ne vihanneslaudat omassa käytössä - ja hankin ukolle oman puisen kalalaudan.
      Kyllä sitä elämässä kaikkea kuulee ja oppii - eikähän sitä tiedä onko missään aiheessa sitä viimeistä totuutta...

      Poista