lauantai 11. lokakuuta 2014

Syksyn kultaa

Lokakuu - luonto vaipuu lepoon, mutta minulle syksy on aina energian ja uuden alun aikaa. Nyt kun viimeisetkin ruukut on kannettu suojaan, pakastimet täynnä marjoja ja kasvimaa talviteloilla, on taas aikaa ja intoa keskittyä omaan hyvinvointiin. Tunnustella, mitä keho tarvitsee - vitamiineja, paastoa, hyvää vettä - niistä kaikista uusista tuulista kirjoitan enempi ensi viikolla :)

Kullankeltaiset kuunliljat kumartuvat talven edessä ja köynnöshortensiat hehkuvat kultaa nekin. Niitä molempia ihastelen nytkin tätä kirjoittaessani - tuossa ovat ihan keittiön ikkunan alla.

Päivänlilja - myöhästyikö tämä lokakuun kukkija - vai heräsikö liian aikaisin :)


Kesän viimeiset miljoonakellot.

Alppiruusut kukkivat keväällä upeammin kuin ehkä koskaan aiemmin. Nyt syksyllä moneen lajikkeeseen on tullut yksittäisiä kukkia - vielä tänäänkin.

Mirrinminttu jaksaa kukkia, ja löytyy takaa jokunen malvan kukkakin.

Valkoinen Korean yrtti-iiso - luottoyrtti, jossa tuoreita makeita lehtiä ja kukkia riittää vieläkin.

Äitienpäivän poistomyyntiruusuja. Ostin keväällä jokusen taimen olikohan 0,50€ hintaan. Kukkivat vieläkin.

Preeria-auringonkukan lehdet ovat alkaneet kellastua vasta ihan näinä päivinä. Ryhdikäs syksyn kukkija, jota aion levittää muuallekin tontille.

Kasvimaalle jätin vielä punajuuret ja purjot. Lämpö on yhtenä yönä laskenut alimmillaan -0,5 asteeseen, eli mitään kiirusta ei ole ollut - saavat olla niin kauan että ehditään käyttää kaikki tuoreeltaan pois.
Moreenimaa ja mäkitontti tekevät tontista ilmastollisesti suhteellisen suotuisan. Olen usein ihmetellyt auton mittarista suuria lämpöeroja ihan kilometrinkin säteellä. Toissaviikolla ajelin aamusta noin 50km etelän suuntaan. Siellä etelässä oli pellot valkeina ja pakkasta, meillä pihasta lähtiessä +4,5 mittarissa...

Minun ikisuosikkivihannes - lehtikaali :) Niin surkea kuin se alkukesä olikin - kylmää ja toukkia, niin nyt rapsakoita lehtiä piisaa. Kestävät useankin pakkasasteen ja saavat olla penkissä paukkupakkasiin saakka.



Takana mangoldia. Raikkaan vihreä kasvusto jatkaa kesää keittiössä :)

Persiljakaan ei pikku pakkasia säikähdä - ihanat tummanvihreät puskat kasvavat vaatimattomasti lehtikaalien varjossa.


Minttu - sekään ei osoita vielä mitään talvehtimisen merkkiä.

Viimeisiä avomaan salaatteja - aika pitkään ovat säästyneet pakkasilta.

Mukavaa lauantai-iltaa sinulle :)

8 kommenttia:

  1. Ihania kuvia ❤️ Jotenkin toivoa antavia, luonto kun herää joka vuosi uudelleen !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Syksy on minullekin jotenkin sen uuden alun aikaa.

      Poista
  2. Mä olen ihan vasta hetki sitten löytänyt sun blogin, kyllästyin noihin kaupallisiin blogeihin ja siihen materian määrään. Sun blogi on ihana! Mä elän hyvin samalla tavalla kuin sinä, olen citypuutarhuri ja nyt on myös kirpparit alkanu kiinnostamaan ja huikeita löytöjä olen jo tehnyt. Olen vegaani ja lähes gluteenitonta kokkausta harrastava :) jään innolla odottamaan sun postauksia. Kiitos hienosta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isosti kiitos :)

      Olipa mukava kommentti. Kyllähän minäkin kaupassa käyn - ja varsinkin kirppareilta tulee haalittua ihan liikaa kaikkea - eli materian kiroilta ei tässäkään blogissa vältytä :D

      Poista
  3. Todella kauniita kuvia, ihanalta näyttää pihasi edelleen näin myöhään syksyllä. Tuo paikka on kyllä varmasti otollinen, meidänkin talo on mäen päällä, ja lämpötilaerot läheisille lakeuksille monta astetta. Mutta hyötypuutarhaa vasta suunnitellaan... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Marjorie :)

      Onnea tulevaan puutarhaasi - äläkä huoli, että vasta on suunnitteilla - vaiheessa puutarha on aina :)

      Poista
  4. Kauniita kuvia. Onhan meillä ollut nijn kaunis syksy. Varastan Sinulta idean kertakäyttölusikkaan nimi mitä siemeniä maahan on kylvetty, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ritu :)

      Kertsit on ihan parhaita siihen - eivät maadu ikänään :)

      Poista