lauantai 30. maaliskuuta 2013

Laita edes lehtikaalia

Lehtikaali oli yksi viimekesän uusia tulokkaita kasvimaallani - tulokas joka kerrasta jäikin vakioasukkaaksi. Ainakin Keski-Suomen korkeuksilla lehtikaalia kannattaa esikasvattaa ja tänään laitoin alulleen ensikesän lehtikaalisadon.

Yhden kerran kokemuksia lehtikaalin kasvatuksesta:
Siemenet itivät ihan liiankin hyvin - varo siis turhan tiuhaa siemenkylvöä. Pienet taimet kestivät hyvin koulimisen ja siirron pikkuruukkuihin, mutta kasvu sisäikkunalla oli sen jälkeen äärimmäisen kituliasta. Siitä suivaantuneena heitin ne aika aikaisessa vaiheessa ulos - osan taimista avomaalle ja osan lämmittämättömään lasilavaan. Sielläkin ne vielä jonkin aikaa näyttivät aika toivottomilta, mutta kun lähtivät kasvuun niin sitten lehtiä riittikin jakaa koko seutukunnalle.
En harsottanut avomaankaan taimia vaikka edistyneemmät lehtikaaliharrastelijat varoittavat kirvojen hyökkäyksistä. Viime kesä oli (lehtikaalin onneksi) niin sateinen ja viileä että kirvaongelmaa ei ilmaantunut ainakaan omille viljelyksilleni - tai sitten vain porskutin aloittelijan tuurilla... Tänä keväänä aion harsottaa taimet alkukesäksi kirvojen ja muiden ötököiden varulta.
Lasilavassa lehtikaali kasvoi korkeutta avomaan kavereitaan enempi mutta minkä pituuskasvussa hävisivät, sen avomaan taimet voittivat leveyssuunnassa. Lasilavani korkein kohta on noin metrissä ja se jäi auttamattomasti liian matalaksi lehtikaaleille. Tänä vuonna laitan kokeeksi pari-kolme taimea lavaan mutta pääosin aion istuttaa lehtikaalit avomaalle.

Lehtikaali ei ymmärtääkseni ole turhan tarkka kasvupaikastaan. Puolivarjo tai aurinko, runsasmultainen tai vähän vaatimattomampikin maa kelpaa, kalkinsuosija - eli sille voi hyvin levitellä vähän puhdasta tuhkaa.
Näyttävä ja ryhdikäs lehtikaali sopii hyvin myös kukkapenkkiin tai parvekeruukkuun. En osaa sanoa kuinka hyvin lehtikaalia saa valmiina taimina. Taimikasvatus varmistaa sadon ja on lehtikaalin tapauksessa aika simppeli homma.

Kirpparilta löydetyt uunipellit pääsivät käyttöön

Olen ihan satavarma että ostin viimekesän alelaarista violettia ja sileälehtistäkin lehtikaalia... Mihin hittoon olen ne jemmannut... Löysin nyt kuitenkin kolmea erilaista kähärälehtistä lehtikaalia. Uusina tulokkaina ja ilman suuriakaan satotoiveita kokeilen huvikseni muutaman taimen kukka- ja keräkaalia sekä purjoa. Löysin pussin salviansiemeniäkin - niitäkin pyttyyn.

Taimimultaakaan ei enää jemmoissani ollut - kukkamulta kelpaa hyvin.

Tomaattien viereen ikkunalle. Vielä mahtuu :)


Viimekesän kuva: sileälehtistä lehtikaalia lasilavassa.

Lehtikaali vs. parsakaali  

Lehtikaali 100g                                                 Parsakaali 100g
A-vitamiini 765.8 µg                                          85.9  µg
K-vitamiini 618 µg                                            110 µg
C-vitamiini  110 µg                                           120 µg
Karotenoidit 41700 µg                                      2858.2 µg

Kivennäis- ja hivenaineissa pitoisuudet aika lähellä toisiaan
Lähde: Fineli


Kurkkaapa nämä linkit - lehtikaali sopii lähes vaikka mihin:
Lehtikaalitacot
Lehtikaalisipsit
Munakasrulla
Lehtikaaliwokki
Lehtikaalipizza

Käytin lehtikaalia koko kesän ajan salaattiaineksena. Se sopii hyvin myös "pinaattilettu tai -keitto ainekseksi" sekä silputtuna vihreydeksi kaikkiin mahdollisiin keittoihin.

Kiitos että...

Viime viikolla kierrätyksen kirjaosastolta mukaan pääsi yksi kirja: Sofian maailma - kalenterikirja. Sille ei vielä sillä hetkellä ollut käyttöä tai tarkoitusta. Kirja joutui kotona pinon alimmaiseksi (ihan siis kirjaimellisesti) mutta jo kolmen päivän kuluttua sen aika oli tullut...

Maailmankaikkeudessa ajatus on yhtä vahva kuin ääneen lausuttu sana tai konkreettinen teko...

Maailmankaikkeudelta ei haluta - sitä kiitetään...

Kiitos että...

Kalenteri pääsi yöpöydälle. Toiveet ja haaveet, ne minulle tärkeät pienet ja isommatkin asiat, kirjaantuvat tähän kiitoksiksi - olemassa oleviksi asioiksi. Siitä hetkestä lähtien ne ovatkin sitten jo maailmankaikkeudessa totta ja tapahtumassa...

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Syötävän hyvä rairuoho

Rairuohon sijaan kylvin tarjottimelle vihanneskrassia. Ihan yhtä kaunista, jollei kauniimpaakin ja mikä parasta, se oli ihana kirpakka mauste Pääsiäis-perjantain lounaslettujen päälle.

Vihanneskrassi sisältää paljon A-, C- ja K-vitamiinia. Se on myös hyvä karotenoidilähde. (Muistissa vielä se porkkanan ihoa hoitava A-vitamiini ja karotenoidit :)
Vihanneskrassia on helppo kasvatella ikkunalla läpi vuoden. Helpoiten homma käy kylvämällä siemenet kostutetun talouspaperiarkin päälle. Kylvös suojataan löysästi kelmulla kosteuden tasaamiseksi. (Älä tee ihan tiivistä pakettia jottei homma homehdu kynsiin.) Poista kelmu kun krassi vihertää.
Kylvöstä on helppo kastella ohimennessään suihkepullolla. Siemenet itävät parissa päivässä ja noin viikon jälkeen sato alkaa olla valmista. Nappaistaan saksilla tarvittava määrä suoraan lautaselle tai leivän päälle. Hyvää :)

Vihanneskrassin siemeniä

Paperin päällä homma hoituu paljon kätevämmin kuin multakylvöksellä.
Vasta nyt muuten ymmärsin että kylvöksen pohjana voisi hyvin käyttää vaikka vanhaa kangaspalaa. Seuraavan kylvöksen kokeilenkin niin. Raporttia siitä kunhan valmistuu.

Tämä kylvös on ihan turhan tiukka. Tästä tuli Pääsiäisen "rairuohokoriste" joten tein siitä tarkoituksella vähän tuuheamman. Paljon vähempi siemeniä riittää pelkkään herkutteluun.


Pieni lovi nyt jo nipsaistiin pääsiäiskoristeeseen... Taitaa olla illasta mennyttä kalua...

Gluteenittomia pinaattilettuja tattarijauhoon valmistettuna, creme fraiche kastiketta (creme fraichea, ripaus suolaa ja pippuria, reilusti tuore- tai kuivayrttejä maun mukaan)hapankaalia ja vihanneskrassia. Suosittelen - ihan älyttömän herkullinen setti.

Aurinkoista Pääsiäis-viikonloppua kaikille lukijoille :)