tiistai 23. syyskuuta 2014

Syksyn viimeiset


Pepi päärynä - meidän pihan luottopuu, vaikka meinasi jokunen vuosi sitten kuihtua kokonaan... Hyvään kasvuun lähtenyt puu alkoi muutaman vuoden ikäisenä mustuttaa latvaversojaan. Karsin lehtiä ja oksia pitkin kesää sitä mukaa kun lehdet tummuivat mutta tauti levisi läpi puun. Jätin rungon kuitenkin talven yli sijoilleen. Keväällä alarungosta elpyi yksi sivuverso, jonka sitten sidoin pystyyn entiseen kuivuneeseen runkoon uudeksi latvaversoksi.
Siitä kasvoikin uusi tukeva latva - ja vaikka puu ei nyt ihan mallikelpoisin yksilö runkonsa puolesta ole, niin päärynöitä saamme Keski-Suomen korkeuksilla joka kesä. Vaiva ei ole uusiutunut ja Pepi on edelleen pienistä vastoinkäymisistä huolimatta yksi suosikkipuuni kotipihassa.
(En koskaan ihan päässyt varmuuteen, mikä oli puuta yhden kesän vaivannut tauti.)

Tämän kesän päärynäsato oli hieman totuttua huonompi - ehkä kukinnan aikainen kylmyys haittasi pölytystä. Pepikin teki hedelmiä vain muutamaan oksaan. Niihin tosin ihan entiseen malliin, eli paljon. Pepi-päärynän hedelmä on näinkin pohjoisessa menestyväksi päärynäpuuksi isokokoinen (vaikka taimistoilla hedelmä luokitellaan pieni- tai keskikokoiseksi). Malto on kypsässäkin päärynässä kiinteää ja makean mehukasta. Väri hämää - kypsänäkin Pepi on edelleen vihreä, aurinkopuolen kylki saattaa punoittaa.

Tänään ravistelin syksyn ensimmäisen lumisateen keskellä loput päärynät pikku puusta ja keittelen kohta niistä kattilallisen päärynähilloketta.

Pepi-päärynä on Keski-Suomen korkeuksilla (kolmos-nelosvyöhykkeen rajamailla) kokeilemistani päärynälajikkeista paras. Ns. talouspäärynälajikkeet ovat mielestäni ainakin rajallisella tontilla ihan yhtä tyhjän kanssa. Oman Olga -päärynäpuuni aion syksyn mittaan kaataa uusien parempien lajikkeiden alta pois.

Pepin satokausi on pitkä - tuorepäärynää saa useankin viikon ajan. Loput herkulliset ja isokokoiset päärynät on helppo pilkkoa omenoiden tapaan hillokkeeksi. Puun kasvutapa on ainakin omalla tontillani pysynyt kohtuudessa (päärynäpuut tuppaavat kasvamaan liian isoiksi pienille kaavatonteille) ja se alkaa tuottaa satoa varhain - meillä muistaakseni jo seuraavana vuonna istutuksesta.

hyvä päärynälajike / virolainen pepi päärynä / paras päärynäpuu pihaan suomessa

6 kommenttia:

  1. Ah - rakastan päärynää - vaan en voi sitä syödä; tulee saman tien ulos.
    Herkullisen näköinen vadillinen!
    Kivaa tiistaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Lady :)

      Enpä ole ennen kuullut, että päärynöistä tulisi huono olo... Aika marginaalinen tuote, joten eipä sillä arjessa lienee paljon merkitystä jos jättää päärynät vatiin :)

      Poista
  2. Meilläkin kasvaa pihalla päärynäpuu, tosin vielä niin pieni, että on lähempänä tainta. En nyt muista lajiketta, mutta toivon että sekin intoutuu tekemään noin paljon hedelmiä. Ainakin asutaan etelämpänä, kolmosvyöhykkeen eteläreunalla kaiketi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Jaana :)
      Minulla ei ole kokemusta kuin parista talouspäärynälajikkeesta ja tästä Pepistä. Niihin talouspäärynöihin olen kyllä ihan kyllästynyt. Puut kasvavat ihan järjettömiin mittoihin ja kukkivat kyllä hyvin, mutta sato on aina jäänyt puun kokoon nähden heikoksi. Hedelmätkin ovat pieniä ja aika puisevan jauhoisia. Pepi on puuna pieni, mutta satoisa - eli passeli pikku tontille.

      Poista
  3. Moikka! Huomasin blogiasi läpi lukiessani (!), että tämän postauksen kommenttini ei ollutkaan tallentunut palvelimelle. Halusin nimittäin kehua meidän perhepäärynäpuusta sen yläosan hedelmiä, joiden laji on Lück. Mahtavan makuisia, pehmeän kiinteitä ja kypsyvät melko varhain meidän Jyväskylän etelärinteessä (III). Tosin tänä vuonna sato oli heikko ilmeisesti samasta syystä kuin teilläkin ja yks kaks yllättäen se sato oli yön aikana tipahtanut maahan ja aamulla päärynöistä ei ollut jälkeäkään... Jos tulee siis tarvetta uudelle puulle, niin pistähän Pepin kaveriksi Lück!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä itseni ja lukijoiden puolesta :)
      Ja löysinpä sitten jättämäsi kommentin myötä hienon blogisikin. Tutustelenkin nyt ihan ajan kanssa sinun puutarhaasi :)

      Poista