lauantai 23. marraskuuta 2013

Kyllä kehtaan

Kävin naapurissa iltapäiväkahvilla. Miten kutsuisin yli 70-kymppistä naista... Mummo perillisten ansiosta, mutta mieleltään ja olemukseltaan näyttävä aikuinen nainen... Leskirouvakin on jollain lailla surullinen sana, vanhus - ei missään tapauksessa... No, siitä ei nyt sen enempää pohdintaa.

Mutta tuliaisista - juurikin viime viikolla aihe tuli puheeksi Cittarin kahvilassa vanhemman mieshenkilön kanssa. Tuliainen on minulle ja sanoisinpa että koko ystäväporukalleni ihan itsestäänselvyys. Kalevi-herra ihmetteli, että ei "täällä kaupungissa kukaan tuliaisia harrasta". Minä sain eilen tuliaisina pienen purkin itsesekoitettua mausteseosta Raijalta. Viime viikolla siideripullon saunakaverilta. Eilen vanhoja lehtiä äiditä...

Tuliainen - ei se ole mikään velvollisuus - ei mikään arvokas juttu - ei välttämättä mitään uuttakaan tai ostettua. Tilanteen ja vuodenajan mukaan: Kesällä omasta pihasta napattu yrttinippu tai perennanjuurakkotalvella kynttilä tai kirpparilta löytyneet lapaset. Jääkaapista alehintaan löytynyt mozzarellajuusto tai smetanapurkki. Pala vastapaistettua piirakkaa tai pieni purkki itsetehtyä hapankaalia.

Tänään tuliainen oli Kodin Anttilasta eilen nappaamani Huiskulan kukkakimppu. Ovh 15.90e - nyt 5e. Naapuri rakastaa kukkia - monet perennanjuurakot pihassani ovat alkujaan "rajan takaa" - naapurin kukkapenkkien jakotaimia - osalla pitkäkin historia. On kiva viedä kaunis kukkakimppu syystuliaisena nyt kun pihamaan kukkapenkit ovat lumen alla.

Ensimmäistä kertaa huomasin Huiskulan kukkakimpun pakkaussysteemin. Kukkakimppu on nätissä lahjapussissa.

Ja katsokaapa tätä - kassin sisällä on "take away" kannellinen muovipurkki, jossa kimppu on vedessä ja kestää kuljetuksen ja säilytystäkin - fiksua.


Kotiinkin ostin eilen Cittarista puolen hinnan kukkakimpun - ja kehtaan kyllä viedä sellaisen tuliaisiksikin. Ruusuja tai tulppaaneja ei kokemukseni mukaan kannata ottaa alepöydästä. Neilikat ja krysamteemit kestävät usein viikkojakin. Kimppua voi välillä siistiä ja vaihtaa vaikka pienempään maljakkoon jos osa kukkasia tai vihreitä kuihtuu.

Mitä mieltä sinä olet tuliaisista?

16 kommenttia:

  1. En kyllä ilkiä mennä kylään ilman tuliaista, se on minulle savolaisena itestäänselvyys. No jos piipahtaa suhtusein jonkun kaverin luona esim. kesällä, niin silloin voin joustaa. Se, ettei vie mitään tuntuu vähän siltä, kuin olisi vaatteitta liikkeellä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Pauska :)

      Ihan osuit asian ytimeen - kuin ilman vaatteita menisi :)
      Se vaan on minullekin ihan tapa. Mitään paineita en siitä ikinä ole ottanut - tuliainen on tosissaan ihan sitä mitä sattuu kaapista tai pihasta löytymään ilman sen suurempia miettimisiä. On minulla tietysti tuliaistutka päällä kirppareilla ja kierrätyksessäkin kierrellessä. Otan helposti jemmaan jotain pientä kaunista (ja tarpeellista eli käyttöönmenevää) ihan sillä silmällä että tiedän jonkun ystävän tykkäävän siitä.

      Poista
  2. Ihana saada,ihana viedä!Eikä tosiaan tarvitse olla mitään isoa tai kallista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Niinu :)

      Niin on. Minä ainakin ilahdun aina tuliaisista - suklaapatukasta tai siideripullosta tai kynttilästä tai servettipaketista tai perennanjuurakosta tai luetusta lehdestä tai jostain ihanasta kirpparilöydöstä...
      Iso ja kallis tuliainen olisi hankala - siitähän ei seuraisi kuin paineita - ainakin saajalle... Sen pitääkin olla just vaan pieni :)

      Poista
  3. Kyllä minä yleensä vien, monesti suklaata tai muuta pientä yhdessä jaettavaa. Harvemmin kukkia tai muuta, mutta kyllä pöytään olen tupannut monesti jotain viemään. Eikä sen tarvitse olla kallista, eilenkin katosivat kaksi vietyä suklaalevyä hyvin illan aikana suihin eikä se nyt budjettia kaatanut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Dahlia :)

      Siinä on se pointti - jotain mikä tulee käytettyä ja mistä ei jää pidempää jälkeä pyörimään kenenkään täpötäysiin komeroihin :) Kynttilä, syötävää tai kukkia...

      Jos jotain "romu- tai tekstiilipuolta" kirppareilta tuliaisiksi hankin, niin tiedän jo valmiiksi että ovat saajan toivelistalla.

      Poista
  4. Meille taas saa tosiaankin tulla ilman tuomisia ja yleensä se on jopa toivottavaa ;) Nimittäin niin usein ne tuomiset ovat jotain ihan turhaketta, jotka jäävät vain kaappeja täyttämään. En ole vielä sisäistänyt sitä, ettei kylään voisi mennä ilman viemisiä. Mielummin tosiaankin ilman kuin joku huoltoaseman kulahtanut kukkakimppu tai suklaarasia, jota ei kukaan koskaan syö.
    -Netta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hui :)
      Kuulostaa aika pahalta nuo mainitsemasi "tuliaiset" :D
      Kyllä minä tunnen ystäväni ja he minut - tiedän kyllä aika hyvin mitä kukin pitää arvossa. Ei tulisi mieleenkään viedä laihdutuskuurin kanssa kamppailevalle suklaarasiaa (eikä koskaan kenellekään niitä viisi kympillä harakirirasioita) mutta toiselle Geisha-patukka on se just paras tuliainen :)

      Poista
  5. Ei sitä ilman tuliaisia osaa mennä. Kukat tai karkkipussi on yleisimpiä viemisiäni, mutta olen myös toimittanut itse tehtyä pullaa tai sämpylää. Elämässä pitää olla kivojakin juttuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Soppasirkus :)

      Kyllä minäkin ilahdun eniten niistä arjen pienistä huomioista :) Ihan itsestäänselvyys on minullekin napata kylään mukaan rieskapala maistiaisiksi jos semmoisia sattuu sopivasti uunista tulemaan. Keväällä vien usein jonkun itsekasvatetun taimen - tietty vain aiheesta kiinnostuneille :D

      Poista
  6. Ihan samoilla linjoilla minäkin, maaseudulla kotipuolessa oli aina tapana viedä jotain tuliaisia, vaikka itse tehtyä ruisleipää tai pullia ym. Yleensä vien jotain helposti kadotettavaa, teetä usein, koska suurin osa ystävistäni on teenjuojia (ja itse myös). Syksyllä omppuja puusta, jos tiedän että ystävävällä ei ole omaa omppupuuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Eija :)

      Ihan samoilla linjoilla minäkin - jotain mitä tulee käytettyä pois. Aina on ihana saada ja viedä joku leipomusmaistiainen ja tee on kanssa yksi niitä meidän porukan vakiojuttuja.

      En sitten näköjään ole ainut nyssäkänkantaja - aika monta lukijaa on jo tuliaiskansaksi tunnustautunut :)

      Poista
  7. Kyllä tapaan viedä tuliaisia. Useimmiten keksipaketin kahvipöytään, tai suklaalevyn, tai kahvipaketin tms. Kukkia taas en ole tainnu viedä koskaan - no joo, paitsi joulun aikaan mummoille sinne Keski-Suomeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Heli :)

      Sinä olet tuliaistyyppi - sen jo tiesinkin :) Kiitos vielä kerran viimeisestä :)

      Poista
  8. Kyllä mulle tulee tuliaisista joskus stressiä, varsinkin kun muistan yleensä asian vasta aivan viimetingassa. Aika usein vien kukkia, koska ne on helppoja ja ihania, itsekin tykkään aina kukista. Joskus satokaudella olen vienyt jotain omasta puutarhasta. Mutta kyllä mun mielestä voi kyläillä ilman tuliaisiakin ja itse en oikeastaan edes kauhean mielelläni haluaisi tuliaisiksi mitään sisustusesineitä tai muuta varsinaista tavaraa, koska oma maku on niin valikoiva. Aineettomat asiat on parhaita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Jaana :)

      Minulle ei tule ikinä stressiä tuliaisista - niiden kynnys on niiiiin matala :) Se on oikeasti meidän porukoissa vaikka sitten Cittarin alelaarista jääkaappiin rohmuttu juusto...

      Lahjat on hankalia. Niitä virallisia viisikymppisiä ja muita... Ihan oikeasti joutuu tuskailemaan että paljonko niiden kuuluu maksaa ja mitä antaisi sellaista ettei muu juhlakansa pyörittele silmiään lahjapöydän äärellä. Se on kyllä ahdistavaa.

      En minäkään välitä tavarasta - sitä kun on jo omiksi ja muidenkin tarpeiksi :) Joskus otan ystävälle kirpparilta jonkun täsmäjutun.

      Poista