maanantai 24. maaliskuuta 2014

Kaikki konstit käyttöön heti aamusta


Aurinko paistaa mutta aina vaan väsyttää...
Olen viime vuosina kiinnittänyt erityistä huomiota talven ruokavalioon; ottanut tunnollisesti D-vitamiinilisän, syönyt paljon marjoja ja juureksia, muistanut hyvät öljyt... Siltikin taas muutama viime viikko on mennyt kuin puolisumussa. Onko kevätväsymys minulla vain "opittu tapa" - muistijäänne ajoilta, jolloin en vielä tiedostanut D-vitamiinin tärkeyttä, vaiko ihan todellinen epävakaustila elimistössä?



Tänään aloitin taas kolmen viikon savivesikuurin - edellisestä kerrasta on mennyt jokunen viikko. Kun nyt tuntemuksia muistelen, niin edellisen savikuurin aikaan en haukotellut iltapäivästä - en vaikka se oli pimeintä talvea...

Juotavan saven käyttäjissä on vähän eri koulukuntia; osa ottaa savilisän kolmen viikon kuureina ja pitää välissä vähintään viikon tauon. Osa käyttää savea jatkuvasti. Kokeilenkin mielenkiinnolla, miten seuraavat kolme viikkoa savikuuria vaikuttavat - olen nyt pitänyt pienen tauon saven käytöstä ja päässä humisee ihan konkreettinen väsymys - erittäin otollinen testitilanne.

Mielenkiinnolla testaan samalla juotavan saven vaikutusta painoon. Aloitin pienen kiristyskuurin tammikuussa - ensimmäiset neljä kiloa katosivat melkein itsestään (käytin juotavaa savea). Suoraan sanoen, lievää lipsumista lenkkeilystä ja salitreeneistä on viime viikkoina ollut ja painokin on jämähtänyt kuukauden takaiseen - nyt aion tsempata sen puuttuvat kolme tavoitteeseen...



Piristävää ruusujuurta olen käyttänyt kuuriluontoisesti kiireisimmissä elämäntilanteissa - nyt otin senkin aamupalaohjelmaan. Löysin talvella Cittarista Pharmia Ruusujuuritabletteja tosi edullisena tarjouksena. Olen käyttänyt aiemmin myös Swedish Herbal Instituten, Adapt-232 ruusujuuri-valmistetta.

Viimeksimainittu on mielestäni tehokas ja tuntuvasti piristävä tuote, Pharmian ruusujuurivalmiste ei ainakaan omalla kohdallani vaikuta mitenkään. (Adapt-232 näyttäisi olevan muidenkin valinta, iHerb'illäkin se on loppu ja saatavana seuraavan kerran vasta kesäkuussa.)



Kuvissa vilahtavat myös kollageenivalmiste ja astaksantiini. Kollageenista postailin jo aiemmin - tuntuma on että se toimii, mutta vaihdoin nyt kokeeksi nestemäisen kollageenivalmisteen jauhemaiseen (tipat ovat helppokäyttöisempiä).

Astaksantiini on minulle uusi tuote - erittäin kiinnostava ja ainakin lupaukset ovat suuret... Otin sen käyttöön kesää silmällä pitäen. Positiivisia vaikutuksia erityisesti ihon hoidossa sen kohdalla on listattu useita, sesonkituotteen siitä tekee sen auringossa ihon palamista estävä vaikutus.
Testaan ja kerron lisää myöhemmin :)

Astaksantiini ohjeistetaan nauttimaan rasvaisen ruuan / öljylisän kanssa. Olen ottanut sen aamusta, rasvalisänä parapähkinä ja muutama manteli. Imeytyminen olisi ymmärtääkseni kuitenkin tehokkainta kalaöljyn kanssa otettuna.

Pääasia kuitenkin aina aamuisin: kaurapuuroa, mustikoita, vihreää teetä ja päivän lehti :)




astaksantiini / juotava vihreä savi aamulla / kaurapuuroa ja mustikoita aamupalaksi / kollageenijauhe puuron sekaan /

Handsfree vispipuuro

Vispipuuron vispaaminen oli minulle yksi tylsimpiä keittiöhommia - useampi kerta viikossa seisoin sähkövispilän metelissä käsi kahvajumissa. Tykkään, että vipipuuro on tehty ihan siihen rajoilleen että vielä vispaantuu - mahdollisimman löysäksi keitetystä puurosta vispaantuu minun makuuni parempi puuro, kuin paksuksi keitetystä pohjasta. Mutta mitä löysempi puuropohja, sen pidempi on myös vispausaika. Yleiskone tietysti hoitaisi homman, mutta minulla ei ole yleiskonetta - ja se että puuro pitäisi vaihtaa kattilasta koneen vispauskulhoon - lisää tiskiä ja työvaiheita - en tiedä motivoituisinko touhuun.

Ratkaisun ongelmaan keksin jo vuosia sitten; mittasuhteiltaan yhteensopiva sähkövispilä & puurokattila. Sähkövispilä kiilataan kattilan ja purkkien väliin, johdon pää jää taakse, vispilän sivuliuku estetään sekin tarpeeksi painavalla ryyni- tai jauhopurkilla, kone käyntiin ja siinä puuro vispaantuu kätevän emännän lueskellessa aamun lehteä.
Ensimmäiset vuodet vahdin touhua toisella silmällä keittiössä touhuten - kauhukuvissani täysillä kierroksilla mylläävä vispilä hyppää kattilasta - marjapuuron roiskeet katossa...
Kertaakaan vispilä ei ole karannut kattilasta - uskallan puuron vispautuessa käydä vaikka koneella tekemässä tällaisen pikaisen postauksen aiheesta :)

Tässä autenttinen tilannekuva aamulta. Tämän kummoisemmin vispilää ei tarvitse yleiskoneeksi viritellä. Kattila on kiilattu pöydällä olevien purkkien ja leikkuulaudan väliin, vispilän johto kattilan ja purkkien väliin. Tänään syödään tyrninmarjapuuroa.


lauantai 22. maaliskuuta 2014

Pieneen pihaan


Jaan teillekin kokeiltavaksi vielä yhden purjon istutusvinkin: purjon ryhmäistutus. Korostan - kokeiltavaksi - en siis ole vielä itsekään tätä teoriaa käytännössä testannut.

Kotipuutarhuri -keskustelupalstalta löysin jonkin aikaa sitten vanhasta puutarhakirjasta talteen otetun vinkin: 24 purjosipulin siementä kylvetään yhteen ruukkuun. Taimia ei koulita tai eroteta toisistaan, vaan istutetaan ulos yhtenä pottina. Kasvatustapa olisi teorian mukaan rajallisella tonttitilalla satomäärältään tehokkaampi kuin yksittäin kasvatettuna, tosin laadultaan epäyhtenäisempi.

Kiinnostava idea, jonka testaamista varten tein vielä tänään viimeiset purjokylvökset. Kylvin noin kymmenen senttiä halkaisijaltaan oleviin ruukkuihin noin 30 purjon siementä/ruukku. Aikanaan sitten istutan koko ruukullisen siltään avomaalle - ja taidan kokeilla jonkun potin kasvattamista isossa altakasteluruukussakin.

Kokeilu, joka ei paljon panostusta vaadi kun kouliminen ja yksittäisten ruukkujen kanssa taiteilu jäävät väliin. Voisin kuvitella, että ryhmässä kasvaen alkukesän hontelot taimet tukevat toisiaan. Vaikka osa taimia jäisi pienikasvuisiksi, niin hyvää syötävää nekin ovat. Luomupurjo on aika harvinaista herkkua kaupoissa ja purjon kasvatus suhteellisen helppo avomaallakin onnnistuva harrastus.

Jos lukijoissa on joku tätä kasvatustapaa jo testaillut, niin olisi kiva kuulla kokemuksia aiheesta.




Tänä vuonna koulin yksittäin istutettavat purjontaimet rulliin.

Tässä vaiheessa tarvitaan uskoa  - ja ruohonsilppua katteeksi & lannoitteeksi :)
Ja tässä viime syksyn satoa...
TÄSSÄ linkissä kuvat rulliin koulimisesta. Taimet latvotaan ihan reilusti koulimisen yhteydessä. Partaukkopänikät toimivat hyvin istustusastioina - yhteen purkkiin menee noin 15 taimea. Jos tilaa piisaa, niin yksittäisruukutus tuottaa hiukan isommat taimet, mutta tämä on ihan toimiva ratkaisu rajallisiin tiloihin.

TÄSSÄ linkissä kuvia viime kevään istutustilanteesta 12.5.

TÄSSÄ linkkiä purjon sadonkorjuutunnelmiin. Nostin viimeiset purjot penkistä 1. marraskuuta. Tontilla oli käynyt noin viiden asteen pakkanenkin - se ei ollut haitannut purjoja ollenkaan.


purjon taimikasvatus / purjon ryhmäistutus / purjon istutus siemenkylvö kasvatus /