Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirppari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirppari. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Keväisiä ostoksia

Ostin: Kierrätyskeskuksesta hienon lasiruukun eurolla, lähes puolimetrisen teräskauhan toisella eurolla ja taulun viidellätoista. Rautakaupasta savirouhetta ja pari mittatikkua. Ikeasta palmuvehkan. Taimipihan poistoista ison ulkoruukun. Tokmannilta taimimultaa. Ne kaikki liittyvät toisiinsa - tavalla tai toisella :D

Hyvin harvoin ostan kirppareilta astioita / esineitä - mutta tässä lasiruukussa viehätti sen rouhea ulkoasu - kohtuullisen hinnan lisäksi, tietty :) Ajattelin ensin, että menisi perinteisenä orkidean suojaruukkuna - ja muutaman päivän se ehti palvella servettitelineenäkin.
Nyt se on kuitenkin täytetty savirouheella - ja kyllä - se näyttää näin just niin kivalta kuin kuvittelinkin. Mutta ei se ihan tähän asuun jää. Vielä pari päivää pähkäilen, minkä kasvin siihen istuttaisin, mutta muistutuksena teillekin: 23-24.2 ovat kuukalenterin neitsytpäiviä - niitä parhaita lähes kaikkiin kylvö-, istutus- ja uudelleenistutustouhuihin.




Komea teräskauha - ehkä vähän turhan iso ja kömpelö meidän kattiloihin, mutta ihan passeli mm. savirouheen lappaamiseen.

Hyvänkokoinen palmuvehka, jonka hankin jo ennen joulua Ikean reissulta. On odotellut uudelleenistutusta läpi pimeimmän talven. Suojaruukkuna toimiva iso ulkoruukku löytyi taimipihan poistomyynnistä. Finnmirror sisustustaulu ruukun takana kierrätyskeskuksesta "kaikki taulut puoleen hintaan" -päiviltä. On nyt väliaikasijoituksessa siinä painavaan ruukkuun tuettuna ettei pääse kaatumaan...

Helmikuun neitsytpäivät ovat otollinen ajankohta sisäkukkien uudelleenistutukseen. Olen pitkään pähkäillyt toimivaa konstia, jolla viherkasvien multapinnan saisi piiloon - tai mielellään ihan edustuskelpoiseksi. Linkkivinkkinä luin Seramis -savirouheesta ja innostuin hankkimaan koesäkin.

Tuotetietojen mukaan savirouhe on yksinkertaisesti vain poltettua savea. Se sopii sisä- ja ulkokukille. Huokoisena savirouhe kyllästää itsensä vedellä ja luovuttaa sen pikkuhiljaa kasvin käyttöön. Erona savirouheessa koristekiviin ja muihin vastaaviin pintamullan naamiointikikkoihin on se, että savirouhe varastoi vettä ja sillä korvataan multa kokonaan.

Ihan eniten (ainakin näin sisäkukkien kohdalla) tykästyin savirouheen ulkonäköön. Olen nyt vielä kahden (tai aika monenkin :) vaiheilla, mitkä kasvit vaihdan mullasta savirouheeseen... Jokusen viherkasvin (ja kenties orkideankin) aion kokeilla istuttaa rouheella täytettyyn, läpinäkyvään lasiruukkuun. Poltetun tiilen sävyinen rouhe sopisi ehkä kivasti myös mm. pienen viikunabonsain ruukkuun?

Ja savirouhetta meinasin laittaa myös Ikean palmuvehkalle, joka kituuttaa vielä ahtaassa ostoruukussaan. Savirouheistutuksen voi (tai ymmärtääkseni se pitääkin) tehdä umpiruukkuun. Ison savisuojaruukun pohjalla on nyt nurinpäin oleva ämpäri nostamassa itse kukkaruukkua sopivaan korkeuteen. Meinasin istuttaa palmuvehkan yksinkertaisesti tähän toiseen ämpäriin. Koska savirouhe ei tarvitse pohjareikää, homman pitäisi toimia just niin yksinkertaisesti :)

Savirouheen kanssa ohjeistetaan käytettäväksi kosteusmittatikkua. Niitäkin minulla on nyt pari kokeeksi. Savirouhe imaisee noin kolmasosan tilavuudestaan vettä, mutta en vielä tiedä, riittääkö jos käyttää sitä sääntöä ja yleistä havainnointia kasvista ohjenuorana kastelun tarpeesta.
Laitan tikun pariin ruukkuun ja kokeilen muutaman viherkasvin hoitoa savirouheessa ilman tikkua.
Taimimulta on ollut hakusalla tänä keväänä. Jo parina viikkona olen etsiskellyt sitä Cittarista - loppuunmyyty. Jouduin nöyrtymään laajempaan kauppakierrokseen ja Tokmannilta tärppäsi. Mutta nyt on sitten valmiina taimimultaakin. Tiistaina on se odotettu päivä -  tomaatin, sellerin ja purjon siemenet pääsevät multiin. Olisiko ensi kesä vihdoinkin se ihan täydellinen puutarhakesä - sopivassa suhteessa lempeää kesäsadetta ja auringon lämpöä - kaikki on vielä mahdollista :)

seramis savirouhe sisäkukat uudelleenistus mullanvaihto kevät

maanantai 25. tammikuuta 2016

Puiset keittiövälineet

Puulastat ja puiset leikkuulaudat herättävät keskustelua. Saako ne pestä astianpesukoneessa? Ostaisitko käytetyn puulastan tai piirakkapulikan? Missä vaiheessa puinen leikkuulauta on tiensä päässä? Vaikka tummunut ja naarmuinen - onko vielä käyttökelpoinen?

Minullakin on omat päähänpinttymäni aiheesta: En laita puisia keittiövälineitä astianpesukoneeseen. En anna miehen fileoida kalaa omilla puisilla leikkuulaudoillani. En osta käytettyjä puisia keittiövälineitä - tai siis koskaan ennen en ole ostanut - paitsi nyt sitten menin ja ostin koko kasan...

Kierrätyskeskuksissa on yleensäottaen aika runsaatkin valikoimat sekalaista keittiörihkamaa - lastoja, kauhoja, veitsiä, mittalusikoita, korkinavaajia... Ja monenmonta semmoistakin pikkuvempelettä, joiden käyttötarkoitusta vain arvailen.
Meidän kierrätyskeskuksesta niitä saa 0,20€/kpl - ja olen lootia aina välillä muistaessani pengannutkin. Yleensä silloin kun tyttäret kyselevät omiin huusholleihinsa viinipullon avaajaa - ja valkosipulinpuristinta - ja omenaporaa - ja mitä nyt kaikkea muuta pientä tarvivat.

Puisia välineitä en ole koskaan arvannut käytettyinä ostaa. Aina mietin, että missä käytössä ovat olleet - ja onko puu imaissut jotain epämääräistä kamalaa syihinsä...

Nyt viimeksi kierrätyksen hilulootassa oli taas paljon ihan siistin oloisia puulastoja, voiveitsiä ja hienot afrikkalaiset salaattiottimetkin. Siinä tuli sitten mieleen puisen hapankaalinuijan desinfiointiohje (koskaan en ole omaa nuijaa desinfioinut - mutta teorian tiesin :)

Ohje on, että puista nuijaa liotetaan kylmässä vedessä noin vuorokauden ajan, jotta uinuva bakteeritoiminta käynnistyy. Sitten kun ne bakteerinpirulaiset on saatu hereille, nuija upotetaan kiehuvaan veteen - voittajaolo!!!

Tätä en siis ole koskaan tehnyt omalle hapankaalinuijalleni - en vaikka se on halkeillut ja tummunut. Minulle siinä pulikassa on vain hyviä bakteereja ja hyviä viboja - enkä halua kiusata eläkeikäistä, uskollista nuijaani.
Mutta se teoria tuli mieleen siinä kierrätyksen hilulaarilla. Niihin välineisiin minulla ei ollut vielä mitään tunnesidettä - niille hennoisin antaa kyytiä - kiehuvaa sellaista.

Että näin sitten tein: Ostin kasan pieniä puisia sekalaisia - ja liotin niitä päivän - ja upotin ne kiehuvaan veteen - ja sain monta "uutta" hienoa ja tarpeellista keittiöön parilla eurolla. Tuo tuunattu voiveitsi oli ihan uusi - sen saa anoppi mökilleen tuliaisina :)



Vaikka nyt yhdestä periaatteesta tinginkin, niin koneeseen en puuvälineitä edelleenkään aio laittaa - enkä antaa kalan perkuuseen vihanneslautaa - en vaikka Kemikaalicocktail kirjoittaa puisista leikkuulaudoista aika uskomatonta faktaa:

Puisen ja muovisen leikkuulaudan eroja bakteerien selviämisnäkökulmasta tutkivat 90-luvun alussa mikrobiologit Dean O. Cliver ja Nese O. Ak (College of Agricultural and Life Sciences). He käyttivät kokeessaan seitsemää erilaista puupintaa ja neljää erilaista muovipintaa. Laudoille levitettiin mm. salmonella, kolibakteeria, listeriaa ja lautoja pidettiin yön yli erilaisissa olosuhteissa (sekä huoneenlämmössä, että kylmässä).

Tutkijat huomasivat, että jo kolmen minuutin kuluttua bakteerien levittämisen jälkeen, 99,9% bakteereista oli kuollut puisella alustalla, mutta muovisella alustalla kaikki bakteerit olivat tallella. Itse asiassa huoneen lämmössä yön yli säilytetyllä muovialustalla bakteerien määrä oli kasvanut. Vastaavissa oloissa olleella puualustalla ei ollut bakteereita ensinkään.
Tutkijat etsivät tutkimuksia siitä, että muovinen leikkuulauta olisi puista hygienisempi, mutta eivät löytäneet yhtäkään julkaisua aiheesta.

-Lähde Kemikaalicocktail. Koko juttu löytyy TÄSTÄ linkistä.

Ja ihan suoraan sanoen, itse olen survonut saunan pesään monet sen näköiset puiset leikkuulaudat, joita Kemikaalicocktailin Noora käyttää - ja säästänyt sen yhden naarmuisen muovisen ukolle kalanperkuuseen??? Mutta ihan siis näköjään vain pelkkää tietämättömyyttäni.



Seepraottimet pääsivät koristamaan kirjalootaa. On se hauska ilmiö, että ne kierrätyksestä löytyvät, omaa silmää miellyttävät outoudet ovat lähes aina jotain sellaista, jota ei ole koskaan kuvitellut hankkivansa... Seeprasalaattiottimet???

Ja sitten toinen iso ihme on, että ne ihan itsekseen solahtavat samantien paikalleen - aivan kuin olisivat aina siihen kuuluneetkin - seeprasalaattiottimet Alkon viinilootassa yhdessä yrttikirjojen kanssa???

Ja TÄSSÄ vielä Jaakko Kolmosen vinkkejä puisten keittiövälineiden hoitoon.

puisten puulastojen desinfiointi käytetyt puulastat

tiistai 12. tammikuuta 2016

Taas säästetään



Jos ootte unohtanu (niinkuin minä) alkaa säästää tyhjentyneitä maitopurkkeja tomaatintaimille, niin aloittakaa nyt jo ihmeessä - "hyvän sään" aikaan :)

Munankuoret (etanoiden kiusaksi) säästän läpi vuoden - niinpä eivät sitten koskaan unohdukaan.


Vessapaperin hylsyjäkin (purjon juurelle) olen muistanut jo jemmailla...

Mutta niiden maitopurkkien kanssa taisin taas vähän myöhästyä - meillä kun maidon kulutus on hiipunut aika olemattomiin... Parina viime vuonna pelastavia maitopurkkienkeleitä ovat olleet kaverin työmaaruokalan keittäjät - kiitos viimeisestä - taidan joutua tulemaan taas säkkieni kanssa takaovelle :)

Ja mitäpä muuta mukavaa tänään: Piipahdettiin Lempin kanssa pikainen kauppa-kierrätyskierros. En ole pitkään aikaan tullut käyneeksi Alkossa - enkä käynyt tänäänkään - mutta Lempi kävi - ja vain kysäisemässä, josko sattumalta olisi tyhjiä puulaatikoita. Löytyi yksi - ja se olikin harvinaisempaa rasiamallia.
Takana verrokkina parisen vuotta sitten löytynyt laatikko - käsittelemätön puu on tummunut kauniisti.
Kierrätyspiipahdukselta löytyi turveruukkuja kevään siemenkylvöihin. En ole koskaan aiemmin turveruukkuja kokeillutkaan. Kahdeksankymmentä ∅10cm ruukkua yht 7€. Ei nyt ihan ulosheittohintaan, mutta kuitenkin huomattavasti kauppahintoja edullisemmin.

Viime keväänä tein osan kylvöksiä styroxlavoihin. Oliko sitten vain sattumaa, mutta näytti siltä että styroxtaimilavoissa taimet viihtyivät paremmin kuin pienissä muoviruukuissa??? Muuta selitystä en keksi kuin että styrox pitää juuret lämpimämpänä vanhojen ikkunoiden lähellä.
Mielenkiinnosta kokeilen nyt näitä turveruukkuja. Ovat tosin aika isoja taimikasvatusta ajatellen - jaahas - tulikin pähkäilyn paikka, että mitä näihin nyt sitten kylvän :)

Ja löytyi kierrätyksen kirjaosastolta ajankohtaista luettavaakin - jokunen uusi puutarhakirja :)
Nämä eivät kuitenkaan ole tämänpäiväisiä löytöjä, vaan vanhoja suosikkeja jotka haen aina kevääksi keittiön aamukahvipöytään selailtavaksi.

Keittiössä nyt nämäkin - inspiroimassa hortahommiin heti kun vaan taas alkaa vihertää.
Tässä yksi tämänpäiväinen kirjalöytö: Saila Routio, Puutarha laatikoissa. Kiinnostava katsoa muiden ideoita kun itsekin olen aiheesta ollut innostunut jo pidempään.

Ja hyllyillä lisää vanhoja suosikkeja. Alla näkyvä Suomalainen pajutyökirja on kaikista puutarhakirjoistani ainut, jonka olen saanut uutena lahjaksi - kaikki muut ovat kierrätyslöytöjä. Voi, miten moneen kertaan aikanaan kahlasin läpi nämä vanhat kirjat... Muistan melkein ulkoa osan :) Nyt tietysti tulee haettua tietoa paljonkin netistä - mutta siltikin - kyllä kirjoissa vaan on sitä omaa taikaansa...
Eipä tänään sen suurempia - löytyi kierrätyksestä yksi kiva merinovillaneule - ja merinovillaiset ranteenlämmittimet - ja hienot villasukatkin. Aika hiljaista oli kylillä - lumivaroitusko piti porukan kotosalla. Minäkin taidan jättää iltalenkin väliin ja heittää lisää puuta takkaan :)

tiistai 5. tammikuuta 2016

Päivän kierrätyslöytö

Kierrätyslöytöjen esittelyä toivottiin. Tänään tehtiin lomanlopettajaiskierros tyttöjen kanssa - ja tässä lyhyesti päivän parhaita paloja :)

Lehtiä harvemmin keräilen, mutta tänään en voinut vastustaa tätä pinoa - vajaa pari vuosikertaa
Jeanne d'Arc Living -lehtiä. Kuin uusia - lahjaksi ystävälle.

2015 vuosikertoja Oma koti, Koti ja keittiö ja Maalla -lehtiä. Selailen ja laitan ystäville kiertoon.
Tyttärille jokunen Cosmopolitan ja itselle sekalainen pino Kauneus & terveys tms lehtiä.
Kaikki lehdet kierrätyskeskus 0.10€/kpl - reilu vitosella kaksi kassillista mukavaa kevyttä luettavaa talvi-iltoihin.

SPR -kirppikseltä jokunen kirja. Yht 3.50€. Kaisa Jaakkolan Hormonidieetti -kirja kiinnostaa. Merja Niemi, Aurinkoinen ruoka - ravinto lääkkeenä on 90-luvun kirjallisuutta. Näitä vanhempia teoksia ei enää löydykään muuten kuin hyvällä tuurilla kirppareilta.
Jan Guilloulta luin viimeksi kirjan Pahuus - ja sitä voin kyllä suositella muillekin.
Noora Shinglerin Marjoja ja maskaraa minulla onkin jo hyllyssä, mutta usein ostan edullisia kirppiskirjoja myös kavereille tuliaisiksi.

Kilotekstiileitä kierrätyksestä. Miehelle aamutakki ja tyttärille pari yöpaitulia. 4€/kg. Muistettiin ostaa myös jokunen puuttuva nappi ja löytyi laarista parit uudet sukkiksetkin

En tiedä voinko näitä edes esitellä - ei tunnu reilulta kun ootte kuitenkin niin mukavia lukijoita - mutta näistä tytär oli enempi kuin onnellinen...
Icebug Lodur -kengät, kierrätyskeskus 2€.

Kengät ovat kuin uudet - ja siitä päätellen, että ainakin verkkokaupoista loppuunmyyty, niin erityisen hyvätkin sitten varmasti. Päivän löytö :)



"mä rakastan kaikkia säästämisjuttuja ! t: vl"
"Kierrätyslöytöjen esittelyä odotan innolla! "

Kiitos kommenteista :) Ensi viikolla sitten jotain ihan muuta - se on se kierrätysshoppailun juttu - koskaan ei tiedä, mitä menee ostamaan...

Mukavaa pakkasiltaa sinulle - minä jatkan sohvan nurkkaan lehtipinon kanssa. Huomenna todistan, että ruusukaalitkin ovat ihan oikeasti tosi hyviä :)

torstai 21. toukokuuta 2015

Valmistautumista

Nyt eletään niitä kevään kuumimpia hetkiä. Kirjaimellisesti - olen odottanut tätä kuin kuuta nousevaa :) Maanantaina, uuden kuun päivänä leikkasin tappiinsa kituliaat pensasmustikat, höyhenpensaan, pari hortensiaa, marjaomenapensaan - ja mitähän muuta... Naapureilla lienee riitti sääliviä katseita kun kaatosateella niitä ähräilin. Ja sen verran satoi, että turha pähkäily parhaasta katkaisukohdasta jäi väliin...
Mutta nyt siis eletään toukokuun kasvavan kuun aikaa. Ja mikä eniten odotan, 26-27.5 neitsytpäiviä, niitä maagisia puutarhapäiviä. Neitsytpäivistä sanotaan, että kaikki silloin kylvetty tai istutettu itää ja kasvaa hyvin. Se olisi myös otollinen aika siirtää kasveja.
Nämä muutama odotuspäivä on nyt hyvä käyttää kylvöihin ja istutuksiin valmistautumiseen. Minulla tontti onkin jo pieniä monttukraatereita täynnä :)
Etualalle kuunliljoja, ympyrälaatoituksen taakse pensasmustikoita ja siihen varsinaiseen kasvimaalänttiin pensastomaatteja, kesäkurpitsaa. purjoja, lehtikaalia...

Yläkuvassa viime viikkojen lapioprojekti; entisen leikkimökin pohjalle valmistuva kasvimaa. Ja kuten "hyvinsuunnitelluille" puutarhaprojekteilla tuppaa käydä - ne levähtävät... Tässä tapauksessa leikkimökin pohjaa jatkettiinkin toinen mokoma - onneksi löytyi vielä samanlaisia laattoja. Ja miehen grillikin joutui toiselle nurkalle - tuo hieno ympyrälaatoitus oli ihan pakko yhdistää kasvimaasysteemiin. Ja kuin kruunuksi, siihen löytyi kierrätyskeskuksesta kahdella eurolla metallinen kukkateline. Voi että olin iloinen siitäkin. Ja viime viikon torstaina samaisessa kierrätyskeskuksessa olin vähintääkin yhtä tyytyväinen. Heti ovella odotti neljä puutarhatuolia, Asko Classic -sarjaa, tosi tukevat ja hyvät istua - neljä kappaletta yht, 32€. Näitä en ajatellut öljytä, vaan jättää harmaantumaan. Vielä jostain keksittävä sopiva pöytä.


Useampikin lukija on laittanut viestiä ja kysellyt toukokuun alussa ulosistuttamieni tomaattien vointia. Hengissä ovat, mutta sen verran viileä kausi sattui, etteivät suuremmin ole tuuheutuneet...
Nämä pensastomaatit ovat olleet Lidlin muovitunnelissa. Rei'itetty muovi ei lienee ihmeemmin suojaa, harso olisi varmasti ollut lämpimämpi. Tai parempi vielä jos olisi ollut molemmat. Luin jostain vanhasta puutarhalehdestä, että nimenomaan setti, jossa kaaren päälle laitetaan muovi ja harso (muovi alle) olisi jo aika hyvä suoja jopa muutamalle pakkasasteelle.
Pakkasta ei meidän tontilla ole mittarin mukaan käynyt (kolmos-nelosen rajoilla), mutta lähellä kyllä...

Ja taimihan oli huomattavasti pidempi hujoppi ulosistuttaessa. Hautaan aina kaiken liikenevän varren maahan ja jätän vain parhaan latvatupsun näkysälle. Syvään istuttaminen auttaa myös kosteuden hallinnassa. Lisään taimien juurelle ruohosilppua katteeksi, enkä normikesänä oikeastaan kastele tomaatteja kuin tosi poikkeustilanteessa

Vilma -ruukkutomaattteja laitoin jokusen kokeeksi lasilavaan (lava on keskeltä noin 1m korkuinen). Ovat pärjänneet ihan hyvin, latva on tummanvihreä ja taimet ihan tanakoita. Sen verran kehitystä on tullut, että alkoivat kukkia aika pian ulosistutuksen jälkeen. Eli mitenkään kylmänarka ei ole tämäkään lajike.

Vein osan tomaatintaimia purkeissaan ulos 6.5. Ovat nyt näillä keleillä ainakin karaistuneet :) Suojana oli Lidlin kasvutunnelin muovi. Kaikki ovat ihan kunnossa. Kovin tarkasti en ole niitä vielä tutkinut - kiinnostaa kyllä, onko näissä eroa niihin taimiin, jotka ovat edelleen sisäikkunalla
Lehtikaaleilla en voi leuhkia :D Esikasvatus oli yhtä kituuttamista. Veinkin pienet kellastuneet taimet ulos lasilavaan jo huhtikuun puolivälissä. Siellä piristyivät aika äkkiä. Eli jotain säätöä lehtikaalien esikasvatukseen meinaan tehdä. Edelleen aion kokeilla tulevana keväänä aikaista kylvöä, mutta myös mahdollisimman aikaista ulossiirtoa. Nämä - kuten käytännössä kaiken muunkin vielä poteissaan olevan meinaan istutella penkkeihin ensiviikon neitsytpäivinä.

Eipä täällä sen kummempia. Lapioprojektina on tänä keväänä myös uusi parkkipaikka, Lavakauluksia olen taas metsästellyt teollisuuskadun pajoista ja kärrännyt sateiden välissä eessuntaas multaa, hiekkaa, hevonpeetä, soraa, kiviä, laattoja, taimia...
Keväistä työn iloa sinullekin :) Ja muista ne neitsytpäivät!

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Hetken huumaa(ko)



Tyttäreni Lempi pohti eilisessä blogikirjoituksessaan, Rakkautta(ko) suhdettaan ostamiseen ja omistamiseen. Eikä pelkästään Lempi ostamista - tai ostamatta jättämistä pohtinut. Kirjoitelman tiimoilta pähkäilimme yhdessä useamman päivän ajan sitä kinkkistä aihetta...

Minulla ja Lempillä on aikalailla sama mielipide "turhista ostoksista" - mutta myös siitä, mihin olemme valmiit käyttämään rahaa. Käyttötarpeeseen hankitut tavarat on aika helppo rajata - mutta on vaikea tehdä oikeutettua rajaa konkreettisen tarpeen ja "tunnetarpeen" välille? Jos uusi neule lämmittää kehon lisäksi myös mieltä, se ei ole vähemmän tärkeää.

"Halpa" ei aina ole halpaa - korkea hinta ei kuitenkaan sekään tarkoita ostoksen korkeaa laatua tai tarkoituksenmukaisuutta. Ja paljonko on paljon - tavaroiden määrässä tai hinnassa?

Keräily - ainakin kolikkohintatasolla - se on meistä molemmista inhimillisesti ymmärrettävää.



Oudoimmaksi piirteeksi kuluttamisessa (ostamisessa) totesimme sen, että tavaran ostamisen hetki on usein ja monelle jopa enempi itse tarkoitus, kuin tavaran omistaminen. Meille ne "kicksit", eli ostoshetket kuittaantuvat onneksemme, eli lompakkomme helpotukseksi kierrätyskeskuksissa - käteisellä ja kolikoilla.

Ymmärrämme kuitenkin, että kaikki kierrätykseenkin päätyvä tavara on joskus myyty uutena jollekin. Usein tuleekin melkein huono omatunto ostaessaan kolikoilla tuotteita, joista tietää jonkun joskus maksaneen jopa satasia. Sitäkin pohdimme, että onko eettistä ostaa (vaikkakin kirpputorilta) taas uutta villapaitaa, vaikka niitä on jo ihan yli oman tarpeen. Olisiko enempi oikein jättää se jollekin joka kenties oikeasti sitä tarvitsee - vai onko ihan yhtä oikein ottaa se itse, koska tykkää siitä - ja arvostaa sitä - ja on vain niin yksinkertaisen iloinen löydöstään...



Siihen emme ihan keksineet vastausta, että onko meille ns. turhassa kirppariostamisessa pointtina nimenomaan ostamisen hetki - eli voiko sitä verrata siihen samaan tunteeseen, jonka joku toinen saa ihan oikean kaupan kassalla?
Kallistuisimme kuitenkin siihen, että "kirppislöytö" on meille nimenomaan vain löytö - tyydytys ei tulekaan varsinaisesti ostamisesta vaan löytämisestä. Ainakin sienestäjissä on usein sitä samaa hulluutta - löytäminen onkin enempi harrastuksen "juttu" kuin syöminen :)



Lempi ostaa villapaitoja, minä retrokankaita ja kirjoja, kaikille tyttärille keräilen vaatteita... Pesen, silitän ja viikkaan kirppiskankaani kellarin laatikoihin, Lempi tekee saman villapaidoilleen. Käytössä niistä on vain pieni osa. Iloitsemmeko niiden omistamisesta - kyllä varmasti jollain tasolla. Iloitsenko siinä hetkessä, kun löytö osuu kohdalle kierrätyksen "heinäsuovasta" - kyllä, ehdottomasti :)

Laatikkopino kellarissa - ehkä kerran tai pari vuodessa hypistelen kaikki kauniit kankaat ja neuleet läpi - ja tykkään niistä kaikista. Usein katson kuitenkin laatikkoja laatikkoina - pinoja tavaraa, jotka osaltaan kahlitsevat paikkaan ja ovat konkreettinen taakka.



Minulta ette siis saa mielipidettä tavaran puolesta, tai sitä vastaan - koska minulla ei sitä ole - siis mielipidettä :) Onko sinulla?
Jos aihe mietityttää, lukaisepa Lempinkin postaus - ja kommentoi. Kerro oma kokemuksesi tavaran keräilystä tai siitä luopumisesta - saa neuvoakin, vinkata tai ohjeistaa - puhua puolesta tai vastaan :)

Ja mitä minulle jäi päällimmäisenä mieleen viime viikosta - Alexin komeuskilpailuvoitto, mutta myös kierrätyskeskuksesta eurolla löytynyt Alexander Wang -neule....

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Kevät kukkapöydällä


Kevätaurinko saa pään sekaisin siemenhyllyillä - mutta myös kukkaosastoilla ja viherkasvistandeilla. Eipä sillä, ihan tervettä ja positiivishenkistä keulimista se vain on :)
Ystävän kanssa teimme parisen päivää sitten mukavan kauppakierroksen ja mielestämme jokusen ihan hyvän löydönkin. Kasvit ovat ehkä se edullisin tapa sisustaa kotia. Juurrukaspistokkaita ja valmiitakin taimia saa lähipiiristä ihan ilmaiseksi ja muutamalla eurolla kaupoista jo hyvinkin näyttäviä kasveja.

Mullanvaihto-operaatiossa on hyvä hetki katsoa koko kukka-arsenaalia uusin silmin; vaihtaa kenties altakasteluruukku saviruukkuun - tai toisinpäin, vaihtaa kasvien ruukkuja päittäin - olisivatko edukseen ihan erilaisessa ruukussa, onko varastoissa tai ulkoruukuissa joku sisustukseen sopiva, jonka voisi tuoda paraatipaikalle...

Tämä setti oli mielestäni tämän kevään paras uusi yhdistelmä. Kierrätyskeskuksesta jo aikoja sitten löytynyt metallinen kukkapylväs, vanha ulkokäytössä kauniisti hilseillyt ruukku ja tulitikkukaktus, joka on viettänyt jokusen vuoden varastohuoneessa sopivaa paikkaa odotellen. Se löytyi nyt :)

Kodin Ykkösiltä mukaan tarttui ryhdikäs rosmariini. Hyvänkokoinen ja tuuhea taimi hintaan 3,90€. Tätä on mukava aina ohimennessään hypistellä - tuoksu nousee ilmaan ja tarttuu sormiin

Maaliskuun sesonkikukat, Tete -narsissit ovat suloisia ja kohtuuedullisia kevään kukkasia. Kukinnan jälkeen sipulit voi laittaa kukkapenkkiin - jos tykästyvät istutuspaikkaan, kukkivat joka kevät uudelleen. Nämä Cittarista - 3kpl/6€.
 Tosi harvoin tartun kirppareilla astioihin, mutta tämä kahden euron teekannusetti tuntui omalta.
Viime viikolla Cittarissa myytiin erä hyvän kokoisia ja näköisiä viherkasveja hintaan 5€/3kpl. (Edelleen vähän kadun, kun en sitten "muka" kiireessä niitä ostanut...) Perjantaina kuitenkin loppuerä oli jo laitettu alepöytään ja siitä en enää voinut vastustaa isoa palmuvehkaa hintaan 16,90€. (Tosin lähtöhintakin oli hyvin kohtuullinen, 19,90.)
Samankokoinen (ellei pienempi) palmuvehka oli viereisessä Plantagen -myymälässä ovh 99€ -alennettuna 49€ - eli hintavertailu kannattaa.

Palmuvehka pärjää vähemmälläkin valolla, joten se pääsi piristämään saunan pukuhuonetta. Suojaruukkuna viime kesänä kierrätyskeskuksesta vitosella löytynyt ja väreihin sopiva pohjasta rei'itetty ulkoruukku. Palmuvehka viihtyy ymmärtääkseni paremmin tavallisessa kuin altakasteluruukussa - eli kasvi on nyt tavallisessa muoviruukussa ja alla on lautanen. Tässä märkätilassa mahdollinen valumavesi ei tosin pääse tekemään vahinkoa.


Kasveja saa edullisesti, mutta kauniit ruukut ja suojaruukut ovat hakusalla ja aika hintaviakin. Kirppareiden lisäksi kannattaa pitää silmät auki poistopisteillä ja sesonkityhjennyksissä. Taimipihojen ulkoruukuista löytyy usein sisätiloihinkin sopivia - eikä haittaa, jos pohjat on rei'itetty, ainakin altakasteluruukkujen suojaksi kelpaavat. Kierrätyskeskuksista löytyy aika hyvin altakastelu- ja saviruukkuja murto-osa hintaan kauppojen vastaavista. Savilautaset ovat enempi hakusalla - niitä itsekin aina kierrätyksestä erityisesti metsästelen.
Pieniä suojaruukkuja (mm narsissien alla kuvissa) olen löytänyt edullisimmin Cittarin poistolaareista - nämä 0,50€/kpl.
Ja kasveista vielä se, että Ikean viherkasviosastolta löytyy toisinaan ihan kohtuuhintaisia.

Vihreää kevättä sinulle :)

torstai 19. helmikuuta 2015

Kassi kaupanpäälle

Kasseja tarvitaan aina. Isoja Ikean kestokasseja, kauniita paperisia lahjakasseja, pieneen taittuvia kangaskasseja, verkkokasseja... Muovikassejakin tarvitaan ehkä johonkin...
Muovikasseja en osta periaatteessakaan - eikä tarvitsekaan, kun jemmoissa on hyvä kokoelma kunnollisia kauppakasseja. Roskiskäyttöön tarvittavat muutamat käytetyt muovipussit aina jotain kautta kulkeutuvat huusholliin. 

Vinkkinä niistä muista kuin muovikasseista sen verran, että tarpeellinen kokoelma niitä kertyy yksinkertaisimmin pyytämällä. Kirppareilla ja kierrätyskeskuksissa on asiakasystävällinen tapa pakata ostetut tuotteet kierrätyspussiin. Jos olet kassalla suu supussa, tavarat heilahtavat automaattisesti muovikassiin. Ryppyisen käytetty, kulmakaupan logolla varustettu muovipussi on esteettisesti ehkä se pahin vaihtoehto käsivarrelle roikkumaan...

Voit myös kassatilanteessa pyytää pakkauskassiksi kankaisen, paperisen tai kestokassin. Itse perustelen pyynnön sillä, etten käytä muovikassia periaatteesta muutenkaan. Vuosien kirppiskokemuksella voin sanoa, että kassinvaihtopyyntöön on aina suhtauduttu positiivisesti ja ymmärtäen. Kassijemmoista on löytynyt sen perusruttuisen muovikassin tilalle lähes poikkeuksetta parempi - siis paljon parempi vaihtoehto. Usein myyjät oikein innostuvat aiheesta ja etsimällä etsivät sen kauneimman :)

Isot Ikean ja Pirkka kestokassit palvelevat säilytyksessä - ja koska niitä on nyt jo yllinkyllin, aion kokeilla pussiperunan viljelyä.


Pieniä kangaskasseja tarvitaan aina varakassiksi pikkuostoksille - kulkevat nätisti pieneen viikattuna käsilaukussa. Ja sekin näissä puolustaa paikkaansa, että mainosteksti on jotain muuta kuin se perus-siwa.


Toisinaan tärppää :) Kaupanpäällekasseista olen kerännyt hyvän kokoelman tukevia kankaisia kauppakasseja. Ovat aina valmiina tuulikaapin lootassa - ja jokunen peräkontissakin. Suosikkini on vanha Marimekon kassi.




Paperisia lahjakasseja - niitäkin on hyvä olla jokunen varalla.


Ja se minun heikkous - "hienot" paperikassit... En tiedä, mikä niissä kiehtoo, mutta aika hulppea kasa on vuosien mittaan karttunut komeron hyllylle. Osassa miellyttää kuva - toisissa vain upea materiaali ja kauniit nauha- tai narukahvat, joissain väri... Odotan, että joku päivä ajatus vielä selkenee niidenkin osalta ja keksin ehkä sen täydellisen DIY-sisustusjutun, jolla hyödyntää ne kauneimmat :)



Tällä taktiikalla kasseja kertyy aika äkkiä ylimääräisiäkin. Sekään ei ole ongelma - säästää itsellään ne tarpeelliset - tai muuten vaan parhaat ja mieluisimmat ja vie loput takaisin kiertoon kirppisreissulla.

Alkuviikko meni minulle harvinaisissa merkeissä - iski ihan oikea flunssa. Kolme päivää meni puolisumussa, mutta nyt taas alkaa elämä voittaa. Kuntosalista pidän nyt suosiolla viikon tauon, mutta ensi viikolla taas täyttä höyryä...
Tänään ajelen hakemaan tyttäriä hiihtolomille - koko lauma taas kasassa ensi viikon - ihanaa :)
Mukavaa tulevaa lomaviikkoa teillekin - hienoa ulkoilusäätäkin luvassa :)