Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuivatus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuivatus. Näytä kaikki tekstit

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Hortasaaliin jatkokäsittely



Ihan ensimmäiseksi pahoittelen tätä monen päivän viivästystä kommentteihin vastaamisessa - isot kiitokset niistä kaikista, ilahduttavat aina yhtä paljon :) Kolmen päivän ylppärijuhlat ja tyttären pääsykoematka Kuopioon sekoittivat arkipakkaa - kiirettä on pitänyt myös hortoiluharrastuksen kanssa...



"Silloin on taottava kun rauta on kuumaa."- tarkoittaa että nyt kaikki luonnosta kerättävä vihreä on parhaimmillaan. Ja tärkein pointti siinä hommassa - vielä ei ole itikoita! Vaatii aikamoista harrastuneisuutta könytä nokkospuskissa kun miljoona mäkäräistä tunkee silmiin ja sieraimiin. Tiedän jo omat rajani - eli siinä vaiheessa kesää minulla on "jo ihan tarpeeksi hituja" ja keskityn muihin juttuihin...




Luonnosta löytyy ihan valtavasti monin tavoin terveyttä edistävää syötävää. Hortoilu on harrastus parhaasta päästä - alkupanostus välineisiin on minimaalinen ja jokaiselta kotoa löytyvä. Kumisaappailla ja ämpärillä pääsee keräämisen alkuun, jatkokäsittelyssä sitten kukin hyödyntää omia mahdollisuuksiaan.
Minulla ei ole sen kummempia kuivausvälineitä kuin sanomalehtiä saunan lautelle ja pesutilojen lattialle. Kerään yleensä aika suuria määriä kerralla, joten kuivatus hoituu yksinkertaisimmin niin. Pieniä määriä voi kuivata virallisissa kuivureissa tai uunissa hyvin miedolla lämmölllä - lämpö ei saisi ylittää 30 astetta. Saaliin voi myös ryöpätä ja pakastaa tai fermentoida teeaineksiksi.

Kerään lehdet aina kuivana (aurinkoisena) päivänä ja puhtailta seuduilta kaukana tiestä ja asutuksesta - eli en näe mitään tarvetta niiden huuhtelemiseen ennen kuivatusta.



Kuivattuja vihreitä voi käyttää monipuolisesti teeaineksina, viherjauheena kaikkiin mahdollisiin leipä- ja kakkutaikinoihin (esim. mustaherukan lehti sopii mainiosti suklaapohjaisiin taikinoihin), ripotella jogurtin tai puuron päälle - tai laittaa ripauksen smoothien sekaan. Ja tietysti sitten lisätä ihan kaikkiin mahdollisiin ruokiin.

Viherjauhetta olen tehnyt kahdella tavalla; bamixin kulhossa ja käsin hiertämällä metallisiivilän läpi. Hiertämällä lehdistä tulee jollain tavalla tasalaatuisempaa ja kauniimpaa kuin bamixilla silppuamalla. Usein hierrän "parhaat palat" siivilän läpi ja ajelen sihtiin jäävät lehtiruodit bamixilla.

Kuivattuja horsmanlehtiä.
Lehdet lävikköön ja hierretään käsin pyörittelemällä.
Tuloksena ihanaa vihreää tuoksuvaa silppua.
Sihtiin jäävät lehtiruodit voi pyöräyttää bamixin kipossa silpuksi.



Säilön vihersilpun kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin purnukoihin; peltitölkkeihin, paperipusseihin, värillisiin lasipurkkeihin... Pidän viheraineksia aina tarjolla keittiötasolla - siitä ne tulee sitten käytetttyä poiskin.


Hortoilu on helppo aloittaa kaikille tutuista kasveista - mm. nokkonen, poimulehti, koivu, horsma, pihlaja, mustaherukka, omena, tyrni, metsämansikka ja mustikka. Puiden lehdet eivät kuulu jokamiehen oikeuden piiriin, mutta enpä ole koskaan kuullut maanomistajan hermostuneen muutamasta koivunlehdestä...
Mielestäni yksityishenkilön hortaharrastus tulisi jollain tavalla huomioida myös lainsäädännössä. Täällä maalla aihe ei ole mikään ongelma, metsää ja lehtiä riittää kyllä kaikille. Kaupunkialueella ainakin valtion ja metsäyhtiöiden mailta lienee saa hortoilija "luvan kanssa" poimia pihlajanlehtiä omiksi tarpeiksi? :)
Yleistäen sanottuna horta-ainekset poimitaan ennen juhannusta. Villivadelman lehdet kerätään syksyllä saman kesän versoista.

Kannattaa aluksi tutustua myös eri kasvien ominaisuuksiin. Mm. koivu on niin vahva diureetti, että sen käyttömääriä pitää hiukan laskeskella. Myöskään mustikanlehtiä ei suositella jatkuvaan käyttöön.

hortoilu horta / kasvien kuivaus / miten kuvatut lehdet silputaan / mitä lajeja kerätään / milloin horta kerätään

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Raakaleipä idätetystä tattarista - gluteeniton



Toivottavasti monikin lukija on jo innostunut kokeilemaan raakacrackerin valmistusta. Vehnäryynicracker on ihan tosi hyvää - mutta vähintäänkin hyvänä kakkosena tulee mielestäni idätetystä tattarista valmistettu raakanäkkäri, ja sille tietty vielä lisäpisteitä gluteenittomuudesta. Vaikka ei kärsisi viljayliherkkyydestä, gluteenin vähentäminen ruokavaliosta ei ainakaan pahaa tee kenellekään. Tattarin terveysvaikutuksia ei muutenkaan käy kiistäminen - tietoa aiheesta löytyy googlaamalla vaikka kuinka.

Ja miksi siis taas jauhan siitä tattaricrackeristä :) Valmistin sitä useammankin satsin - aina siihen kurpitsasosepohjaan ja samalle leivinpaperirullan lopulle mikä laatikossa oli. Kaikki meni hyvin ja näkkäri hävisi leipälootasta aina sen samantien kun valmistui.
No se leivinpaperirulla sitten aikanaan loppui ja mies toi käskystä uuden Lidlistä.

Mutta voi hemmo miten verenpaineet nousi kun sitten taas aamukiireessä kipaisin motivoituneena saunasta sitä sopivasti kuivunutta leipää töihin evääksi. Tattarileipä oli kiinni kuin tauti siinä leivinpaperissa... Ei olisi siinä tohinassa enää muutama paperinriekalekaan haitannut, mutta ihan koko leivinpaperiarkkia en viitsinyt sitten juuston kanssa syödä pois kuitenkaan.

Idätin sitten samantien uuden tattarisatsin ja tein tälläkertaa taikinapohjan veteen. Ihan teitä lukijoita ajatellen joilla ei ole pakastimessa sataa litraa kurpitsasosetta :)

Helpotettu versio idätetystä tattarista valmistettuun raakanäkkäriin

3dl kokonaisia tattariryynejä
Ryynit pestään huolellisesti ja idätetään noin puolitoista vuorokautta metallilävikössä. Huuhtaistaan muutaman kerran idätyksen aikana.

Lisätään idätettyihin tattariryyneihin
1/2dl psylliumia (hiukan vajaakin riittää)
3dl vettä
1/4tl ruususuolaa
Yrttejä maun mukaan (Kumina, kynteli, korianteri, ruohosipuli, valkosipuli...)

Ja nyt se kantapäänkautta opittu: Voitele ohuesti öljyllä leivinpaperi johon aiot taikinan levittää!
Ainakin jos haet Lidlistä sitä halparulllaa...

Levitellään taikina lastalla ohueksi kerrokseksi (suunnilleen ison pellillisen verran) ja jätetään kuivumaan sopivaan paikkaan.




Katsokaa miten kaunis leipä :) Tämän takia en halua soseuttaa kuivattavia aineksia.

Ja siihen se hienostelu sitten jää... Kiire töihin :D Mutta ihan vakavasti aiheesta: Puolikuivana cracker on helppo leikata ihan täydellisiksi annospaloiksi ja kyllä näin kaunista leipää voi tarjota ihan juhlapöydässäkin keittojen tai salaattien lisukkeena.


Tattari
-alentaa verensokeria
-vähentää veren kolesterolia
-sisältää kaikki kahdeksan olennaista aminohappoa
-hyvä proteiininlähde (proteiinipitoisuus 13-17%)
-hyvä antioksidanttien lähde
-sisältää runsaasti B1- ja B2-vitamiineja
-hyvä mineraalien lähde

Idätettyjen siementen ravintoarvo on moninkertainen lepotilassa oleviin siemeniin verrattuna.

raakaleipä / idätetty tattari / raakaleipä tattarista resepti / helppo raakaleipä / raakaleipä saunan lauteilla / miten tehdään raakaleipää / raakaleivän kuivatus / tattarin idätys / leipä idätetyt tattariryynit / tattarinryynit / gluteeniton leipä /

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Raakanäkkäri vehnäryyneistä

Nyt täytyy sanoa että osui setti kohdilleen. Tähän mennessä ihan paras versio raakakräkkereistä mitä olen saanut sekoitettua. Ja ohje jota kannattaa ihan oikeasti kokeilla:

5dl rikottuja vehnäryynejä
2dl kurpitsasosetta
Ripaus ruususuolaa
Kuivattua kynteliä / kuminaa
(Kananmunakuorikalkkia)

Huuhtelin rikotutut vehnäryynit ja jätin likoamaan reiluun vesimäärään yön yli. Seuraavana päivänä valutin ylimääräisen veden pois ja lisäsin ryynien sekaan valmiin kurpitsasoseen (pakastettu ja sulatettu). Ripaus kananmunakuorikalkkia ja ruususuolaa.

Jaoin kokeeksi vehnäryynierän kahtia: Sekoitin puolet sauvasekoittimen kipossa ja toisen puolen kulhossa lastalla. Tässä versiossa näköjään riittää ihan kevyt ympäripyöräytys puulastalla.
Kuivatin leipälevyn puoliksi molemmista taikinaversioista. Mitään käytännön eroa ei tehosekoitetulla tai lastalla pyöräytetyllä taikinalla ollut. Toisen puolikkaan maustoin kuivatulla kyntelillä ja toisen puolen kuminalla. Hyviä molemmat mutta kyntelikräkkeri on kyllä ihan parasta :)

Jätin taikinalevyn noin 35 asteiseen saunaan kuivumaan noin vuorokaudeksi. (Takan muuri pitää saunan lämpimänä.) Kuivatus onnistuu tietysti sähköuunissakin miedolla lämmöllä / uunin päällä / jääkaapin päällä / pannuhuoneessa / vatteidenkuivatuskomerossa / lattialämmityksen päällä tai sitten ihan virallisessa kuivurissa jos on onni sellainen omistaa :) Miten nyt vaan yksinkertaisimmin käy. Mitenkään nöpönuukaa tuo kuivatusaika tai -lämpö ei mielestäni ole.

Tämä oli tähänastisista raakaleipä kokeiluistani ehdottomasti parhaan makuinen ja sen hyvän lisäksi vielä kaikkein helppotekoisinkin. Käytin nesteenä kurpitsasosetta koska sitä minulla pakastimessa piisaa...
Ja ihan mahtavaa on että keksin nyt uuden käyttökohteen sillekin. Kurpitsasoseen voi hyvin korvata soseutetulla kesäkurpitsalla (sen voi soseuttaa raakanakin) tai miksei vaikkapa porkkana- tai lanttusoseella. Myös yrttejä voi vaihdella oman maun mukaan.

Gluteenittoman version saa vaihtamalla rikotut liotetut vehnäryynit idätettyyn tattariin.





Tämä rautainen mortteli hieroo tehokkaasti kokonaiset kuminansiemenet hienoksi silpuksi.


Reunat vähän käpristyvät kuivuessa. Ei haittaa mitään.

Ihan älyttömän hyvää. Tätä jaksa hienostella... Nappasee levyn nurkasta palasen. Sipaisu voita ja toinen juustoa.

raakaleipä / raakaleivän kuivatus / kuivatettu raakaleipä / raakaleipä helppo / vehnänryynit liotus / rikotut vehnäryynit leipä resepti / raakaravinto / raakaleipä vehnästä / 

tiistai 23. lokakuuta 2012

Viherjauhetta sauvasekoittimella



Kävin ystäväni luona syömässä ja pöydässä oli tarjolla vihreää nättiä silppua keiton päälle lisättäväksi. Selvisi että se on nokkos-silppua. Sitä laitan keiton sekaan minäkin - mutta miten ystäväni oli saanut sen niin nätiksi tasaiseksi sipuksi...

Sekin selvisi ja taas löytyi uusi homma bamixille eli sauvasekoittimelle: Kuivatut lehdet bamixin lisäosakippoon ja kyytiä. Olen tähän saakka hieroskellut kuivattua nokkosta silpuksi morttelissa, siinä lehtihangat eivät tahdo murskaantua lehtien sekaan. Pienet tikunpätkät nyt eivät sinänsä minua haittaa, mutta toki kuivattu nokkonenkin on huomattavasti kauniimpaa ihan tasaisena hitusilppuna.

Vähäisemmälle käytölle ovat jääneet muut kuivatut lehdet; Vadelma, koivu ja mustaherukka. Niitä olen käyttänyt pelkästään teeaineksina. Hyvällä tahdollakaan en kuitenkaan koskaan ole saanut kaikkia jemmoja käytettyä ennen kevättä ja uutta lehtisesonkia...

Nyt sekin tilanne korjaantui; päästelin koko vihreävaraston bamixilla siistiksi silpuksi, oikeastaan jauheeksi. Tämä jauhosilppu tulee käytettyä hetkessä leipomusten ja ruokien seassa. Taas olen tyytyväinen :)


Villivadelman lehtiä, eivät edes minun lapseni näitä tällaisenaan syö...

Nyt syövät :D

Koivun lehtiä.

Mustaherukan lehtiä. Tästä irtosi muuten aivan huumaava tuoksu. Heti tuli mieleen uusi "pakko testata tätä - setti". Kokeilen lisätä mustaherukanlehtijauhetta suklaakakkutaikinaan...

Innostuin aiheesta... Lehdet loppuivat ihan kesken...
Päivitystä aiheeseen: Juttelin työpaikallani asiakkaan kanssa viherjauheen valmistamisesta. Hän kertoi hierovansa kuivatut lehdet käsin metallisen sihdin läpi. Tämä konsti on minulta vielä testaamatta.

Paras uusi juttu tänä kesänä ovat kuitenkin nämä kuivatut nokkosen siemenet. Nämä ovat niin kauniita ja monikäyttöisiä. Koko syksyn olen ripotellut näitä salaattien päälle.
En ole muuten käynyt tänään tarkistamassa kasvimaan salaattipenkkiä, jokohan viime yönä paleltuivat...



Ja arvaatte varmaan mitä aion kokeilla huomenna... No tietysti tehdä silppua niistä kuivatuista suppilovahveroista. Siitä raporttia kunhan saan testattua bamixin tehot kuiviin sieniin.

viherjauheen valmistus / viherjauhetta tehosekoittimella / miten teen viherjauhetta / viherjauheen käyttö / tee itse viherjauhetta / kuivattu nokkonen / kuivatut lehdet / gluteeniton / vitamiinit / viherjauheen terveysvaikutukset / terveys / horta / resepti /

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Kuivatut omenat - tee itse




Saunavuorot ovat meillä aika kortilla syksyisin. Tai no, keväällä sauna on varattu nokkosille, mustaherukan-, koivun- ja vadelmanlehdille...  Kesällä lauteille kiipeävät nokkosensiemenet. Nyt vuorossa ovat omenat ja sienet.

Saunassamme on "ainavalmis-kiuas" ja lisälämpönä seinää vasten oleva takan piippu. Lämpöä saunassa on takkaa lämmittämällä aina noin 35 astetta. Se sattuu olemaan aikalailla ihannekuivauslämpötila useimmille kuivattaville.

Omenoita kahdelle lauteelle saa aseteltua kuivumaan noin sangollisen kerrallaan. Levitän lauteiden suojaksi ensin sanomalehtiä, niiden päälle leivinpaperin ja siihen ohuiksi siivuiksi leikatut omenat.
Noin vuorokaudessa ovat jo puolikuivanahkeita, valmiita noin suunnilleen kahdessa päivässä. Käännän siivut alussa ainakin kerran ympäri. Kun alkavat olla puolikuivia, käyn vain peuhtomalla pyörittelemässä satsia.

Aluksi varaan omenoiden käsittelypaikalle ison vesikulhon johon puristan puolikkaan sitruunan mehun. Siivutan omenat suoraan sitruunaveteen. Se estää niitä tummumasta.


Kuivatettavat omenat kannattaa poimia suoraan puusta. Pesaistaan vielä varulta.


Siemenkota pois omenaporalla. Siivutettaessa poistetaan myös pienet kolhukohdat tms.



Siivutetut omenat sitruunavedessä.


Siitä nostan ne hetkeksi lävikköön jotta ylimääräinen vesi valuu pois.


Lauteille levitellyt, jo hiukan kuivahtaneet omenansiivut.


Ja tähän kolmen litran kulhoon kutistui sangollinen omppuja.


Säilytän kuivaomput paperipusseissa.


Ja siihen keittiön tasolle pähkinöiden ja muiden pikkuherkkujen kanssa tarjolle. Kuivatut omenat ovat ihana pieni naposteltava, karkin korvike ja pikkueväs.


Päivitystä juttuun: Nykyisin olen laistanut omenasiivujen kääntelyn alkukuivatuksen aikana - ja toisinaan myös sitruunavesikylvyn. Kumpikaan ei näyttäisi vaikuttavan suurestikaan lopputulokseen. Eli aina jos vaan helpommalla pääsee, niin hyvä vaan.

En nyt osaa sanoa kaupan luomulaatuisen kuivatun omenan kilohintoja, mutta uskoisin että ei ihan edullisimmasta päästä elintarvike ole? Kannattaa ihmeessä kokeilla omenan kuivausta jos vain itsellä tai jostain lähipiiristä löytyy pihasta omenapuita. Jos omia puita ei ole, hiukan kyselemällä omppuja yleensä löytyy.

Olen nykyisin yhä enemmän kiinnostunut kuivaamisesta. Erityisesti näin "hukkalämmöllä" tapahtuva kuivaus on edullinen tapa säilöä. Ja tietysti vielä bonuksena tulee se että kuivattujen tuotteiden säilytys ei kuluta sähköä, jota pakastetut tuotteet vievät... Toki käytän ja täytän aktiivisesti myös pakkasarkkujani, mutta kaikki minkä saan kuivattua, ei vie tilaa sieltä :)

Moni kuivattelee omenoita ihan huonelämpötilassa, eli onnistuu niinkin. Omenarenkaat voi ripustaa narulla katon rajaan tai pyykkitelineeseen. Siskoni kuivattelee omenoita sun muuta jääkaapin päällä. Kompressorista tuleva lämmin ilma auttaa osaltaan kuivausta. Joku on kuivannut omppuja kuivauskaapissa, pannuhuonekin on usein ylilämmin tila, takan- tai uuninpäällinen, sähköuuni... Mitä konsteja nyt kultakin löytyy, meillä saunassa.

Minulla on nyt virityksessä ja työn alla ritiläkuivausteline saunaan... Leivinpaperi ei ole ollenkaan paras mahdollinen alusta, koska ilma ei pääse kiertämään alhaaltapäin. Sain yhden irtokehikon sienestyskaveriltani Veikolta. Siihen asetellut sienet kuivuivat paljon nopeammin kuin leivinpaperin päälle asetellut. Jospa tällä viikolla saan ritilähyllyni väkerreltyä. Laitan tarinaa, kunhan valmistuu :)

TÄSSÄ linkki Fineli sivuille, kuivatun omenan ravintoarvot.

miten kuivaan omenoita / omenoiden kuivaus saunassa / omenat kuivaus / omenat kuivatus / kuivatut omenat / kuivaa itse omenoita / kuivatut omenansiivut /


keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Nokkosen siemenet

Jos aiot keräillä nokkosen siemeniä, nyt on ainakin Keski-Suomen korkeuksilla aikalailla viimeiset hetket hakea omansa. Jollet koskaan aiemmin ole mitään siemeniä kerännyt, touhu saattaa kuulostaa  ihan ufojutulta... Nokkosen siementen keruu on kuitenkin ihan erityisen helppoa.

Nokkosen siemenet roikkuvat isoina ryppäinä. Ne kerätään vihreinä, mitään tosin ei haittaa jos mukana on jokunen ruskettunutkin siemenkuori.


Kypsymättömät siemenet ovat nahkeita ja vielä tiukassa kiinni, ne voi jättää suosiolla puskiin. Siemeniä kypsyy alhaalta päin, pitkien varsien alaosissa saattaa olla ruskeita siemenkuoria, ylimmät vielä hiukan keskentekoisia, ihan silmälläkin erottaa sopivat ja keruukuntoiset. (Ylemmässä kuvassa siemenvarsi, alla kuvatusta varresta siemenet on hierottu irti.)


Tämä nokkospaikka oli niin julmettu ryteikkö, ettei sankoa voinut laskea maahan. Aloitin siementen irrottamisen kasvin latvasta, roikutin sankoa vasemmassa ranteessa ja samalla kädellä pidin kiinni nokkosesta, oikealla kädellä hieroskelin kukkaröyhyt sormien välissä. Siemenet putoilevat helposti allaolevaan sankoon. Kannattaa käyttää isoa sankoa, ei haittaa vaikka sinne vähän lentelee muutakin silppua, ne on helppo kuivana siivilöidä pois. Aina kun yhden lehtihangan siemenröyhy oli puhdistettu siemenistä, siirsin vasenta kättä alaspäin seuraavaan lehtihankaan, näin menin aina varret läpi.


Kotona kuivattelen kaikki sienet ja yrtit saunan lauteilla sanomalehtien päällä. Saunassa on "ainavalmis" kiuas. Se ja takaseinän piipunmuuri pitävät saunan jatkuvasti noin 30-40 asteisena, eli täydelllinen kuivatusympäristö.


Nokkosen siemenet kuivuvat yhdessä päivässä. Kuivina heitin ne roskineen keittiölävikköön. Ihan vaan kevyttä heiluttelua, pienet siemenet sihtaantuvat läpi, lehtiroskat heitän pois.



Valmista ihanaa voimaruokaa. Annoksesta tuli reilu litra puhdasta nokkosen siementä, aikaa keruuseen meni noin 1-2 tuntia, tosin siinä välillä haahuilin perhostenkin perässä ja otin kuvia...


Käy päälle talvi, olen valmistautunut :D


Täällä rymysin...


Itse käytän kuivattuja nokkosen siemeniä pääasiassa siltään, marjojen ja puurojen päälle. Pieniä siemeniä on helppo heilauttaa käytännössä minkä vaan ruuan tai välipalan sekaan.

Miten luonto parantaa - Toivo Rautavaara ja Luontoäidin kotiapteekki - Virpi Raipala-Cornier kirjoista löytyy ihan hyvät tietoiskut nokkosesta. 



Nokkosen siemenet sisältävät kaikkia ihmisen tarvitsemia rasvahappoja sekä runsaasti  E-vitamiinia.
Lähde: Luontoäidin kotiapteekki, Virpi Raipala-Cornier

Nokkosen siemenet sopivat lähes minkä ruoan lisukkeeksi tahansa. Niitä voi ripotella mm. aamiaispuuron tai myslin päälle.
Lähde:Arktiset aromit

Nokkosen siemenet ovat tunnettu ja perinteinen potenssilääke ja terveellisin osa ravintoarvoiltaan arvostettua nokkosta. 

Puhtia antava kuivattu nokkonen on vitamiini- ja hivenainelisä, joka sopii monipuolisesti ruuanlaittoon lisäämään aterioiden ravintoarvoa. Nokkonen sisältää erittäin runsaasti mm. rautaa, magnesiumia, kalsiumia, piitä sekä A- ja C-vitamiinia. Nokkonen vähentää myös kehon happamuutta.
Ruohonjuuri

Antiikin Kreikassa Dioscorides teki nokkosen siemenistä lemmenlääkettä, rohtoa kunnon parantajaksi ja yskään.

Nokkosen ensisijainen vaikutus on yleiskunnon ylläpito ja sairauksien ehkäisy, alikuntoisuus, fyysinen ja henkinen voimattomuus ja toistuvat flunssat ja vilustumiset.
Nokkonen sopii erityisesti kalpeille, aneemisille ja alhaisen verenpaineen omaaville samoin kuin varsinkin siemenet toipilaille, masentuneille ja impotenssista kärsiville.
Lehdet ja siemenet sopivat vihannekseksi muhennoksiin ja ohukaisiin, leipään, keittoihin, salaattiin, tuoremehuksi, teeksi, lehtivihreäjauheeksi, tinktuuraksi, siirapiksi, hunajauutteeksi, simaksi ja olueksi.
Lähde:Terveydenhoitouutiset

Nokkosen siementen annos on herkille vain hyppysellinen päivässä. Vähemmän herkille 1 tl - 1 rkl päivässä, vaikkapa ruoan päälle ripoteltuna.
Nokkosen siemen on vallan mainio sellaisille jotka tekisivät jos jaksaisivat. Jos asiakas hokee "Kyllä, mutta kun olen siihen liian väsynyt" tarpeeksi monta kertaa käyntinsä aikana, hän saa mukaansa pussillisen nokkosen siemeniä. Uupuneille ja burnoutia kärsiville siis.
Henriette Kress

nokkosensiemenet / nokkosen terveysvaikutukset / nokkonen terveys / nokkosen siementen kerääminen / nokkonen kuivatus / nokkosen kuivaus / kerää nokkosen siemeniä / nokkosen siementen vaikutukset / horta /