Näytetään tekstit, joissa on tunniste Blogiyhteistyö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Blogiyhteistyö. Näytä kaikki tekstit

maanantai 8. joulukuuta 2014

Ritarinkukka - talven kaunein kukkija

Tervetuloa kotiin - eteisaulan tunnelmantuojina ritarinkukka ja kynttilöitä.


Näyttävin talven sesonkikukka on ehdottomasti punainen ritarinkukka - se on ainakin oma ikisuosikkini. Jo yksikin syvänpunainen uljas kukka juhlistaa tilan - kolmesta kukasta saa runsaan ja tilaa hallitsevan asetelman.

Ritarinkukka ilahduttaa pitkään. Useimmiten sipuli tekee kaksi kukkavartta - vaikka on minulle joskus tärpännyt kolmenkin varren kukkasipuli :) Ritarinkukassa yksi hyvä piirre onkin, että kukkavarren kukat avautuvat yksitellen ja eri kukkavarret peräkkäin - eli kukkimisaika kestää jopa viikkoja.

Itse tykkään ostaa ritarinkukat ihan siltään - ilman mitään "jouluista" ylimääräistä asetelmaa. Se on näyttävä, ryhdikäs kasvi, jolle on helppo keksiä suojaruukku ja mahdollista lisärekvisiittaa kotoa löytyvistä astioista ja esineistä - tai ympäröivästä luonnosta.

Ruokahuoneen joulutunnelman tuojina kolme ritarinkannusta paperipusseissa, ystävältä saatu tonttu ja kirppislöytönä Marimekon Nimikko -kangas.


Ritarinkukka viihtyy parhaiten valossa ja viileässä, mutta on kiitollinen varjoisammankin tilan kasvi. Minulla ritarinkukkia on ollut etelän ikkunalla, mutta myös ikkunattomassa eteisaulassa. En ole huomannut suuria eroja kukinnan kestossa tai kasvin viihtyvyydessä muutaman viikon ajanjaksolla.

Enemmän kuin pimeydestä, ritarinkukan kukkavarren venyminen johtuu liiasta kastelusta - eli ritarinkukkaa kastellaan hyvin niukasti - ei siis kärsi "huonosta" hoidosta :)
Kukkaa valitessa kannattaa ottaa mahdollisimman lyhytvartinen kasvi. Eikä tietysti haittaa, vaikka varsi (käytännössä kakkosvarsi sen tekee jokatapauksessa) loppukukinnassa venyy pitkäksi ja honteloksi. Sen voi tukea kukkakepillä - eikä ulkoasu siitä mielestäni mitenkään kärsi.

Pitkäksivenähtäneen ritarinkukkavarren voi myös napsaista leikkokukaksi. Kukka on kaunis ja näyttävä ihan siltäänkin - halutessa mukaan voi taittaa männynoksan tai vaikka lehdettömiäkin "risuja".

Olohuoneen ikkunalla minulla on kolme ritarinkukkaa - paperipusseissa nekin, koska sopivia suojaruukkuja ei nyt jemmoissa ollut ihan kaikkiin...
Vinks vinks: Nätisti kysymällä saa kauppojen hevi-osastolta kukkien mukaan paperipussit. Ruukkujen suojaksi laitetaan ensin muovinen pakastepussi rullasta. Päälle laitettava paperipussi taitellaan sopivan korkuiseksi - halutessa pussin voi ensin rypistellä. Ylätaitteen voi kuroa umpeen ja koristella nauhalla tai narulla.


Ritarinkukat ovat näyttävyyteensä ja pitkäikäisyyteensä verraten mielestäni edullisia. Kolmellakympillä saa jo kassillisen kukkia - sillä muuntuu kerralla koko kodin ilme.

Talvitunnelmaa olkkarissa: ritarinkukka shampanjacoolerissa - seurana punaista lasia ja kynttilöitä. Sohvalla lampaantaljat ja lämpimät huovat.




Eikä ritarinkukan tarina loppiaiseen lopu - siitä se vasta alkaa... Kun kukat lakastuvat, leikkaa ne pois, mutta jätä vielä kukkavarsi kuihtumaan. Kun varsi on lakastunut, sekin leikataan pois sipulin läheltä. Sen jälkeen hoidat ritarinkukkaa kuin mitä tahansa viherkasvia - valoisalla ikkunalla kerta viikkoon lannoittaen. Lehtiruusuukkeesta tulee ihan näyttävä viherkasvi, jonka voi kesäksi nostaa ulos puolivarjoon.

Kesän mittaan sipuli on kerännyt ravintoa uuteen kukintaan. Syksyllä lehtien annetaan lakastua ja ruukku voidaan nostaa pimeään säilytykseen. Kun uudet kukkanuput alkavat työntyä esiin, ruukku nostetaan valoon (vaihdetaan multa) ja aloitetaan varovainen kastelu.

Tuulikaapin väriläiskä - pienessä tilassa ritarinkukan väri ja ryhti huomataan.


Kurkistetaanpa lopuksi vielä pintaa syvemmälle - ritarinkukissa hienoa kun on myös se, että suurin osa Suomessa myytävistä ritarinkukista on kotimaisia. Kotimaisen ritarinkukan tunnistat Kauniisti kotimaista sirkkalehtimerkistä, joka takaa tuotteen sataprosenttisen kotimaisuuden ja korkean laadun.'

Suosimalla Suomessa kasvatettuja kukkia tuet myös kotimaista työllisyyttä ja hyvinvointia. Asia, joka on tärkeä aina - mutta johon on erityisesti ilo kiinnittää huomiota joulun alla.





Kauniisti kotimainen Facebook -sivuilta löydät ihania kuvia ja ideoita kukista tunnelmantuojina sekä tietoa niiden hoidosta.

Kauniisti kotimainen -sivuilta löytyy tosi kattava tietopaketti kaikista joulun kukista - suosittelen, kannattaa kurkistaa. (Klikkaa sivupalkista kohta "kotimaiset kukat" - ja "joulukukat" -kohdasta kasvi, josta etsit tietoa.)

Itse en ole koskaan onnistunut uudelleenkukittamaan ritarinkukkaa justiinsa jouluksi, mutta on se kaunis kasvi vaikka milloin katsella - eli kukkineita sipuleita ei heitetä kompostiin. Jos itsellä ei intoa jatkokasvatukseen riitä, niin tarjoa sipuleita kavereille.

Toisinaan olen kuivattanut sipulit samantien jouluisen kukinnan jälkeen ja istuttanut ne uudelleen keväällä. Tässä elokuussa, tomaattien kypsymisen aikaan kukkiva ritarinkukka. Huomatkaa, miten upeat lehdet - ei tästä enää viherkasvi kaunistu :)



 

       

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Aloita suolasta

-Jostain se on tingittävä, että suolasta sitten päätettiin... Sille kaverin miehen lohkaisulle nauroimme kerran kahvipöydässä kun puhe taas kääntyi ruoan hintaan ja jokapäivän valintoihin kauppareissulla.

Jos luet tätä blogia, olet aika varmasti yksi niistä kuluttajista, jotka laillani pähkäilevät tavallisen arjen keskellä munien, perunoiden, maitolitran, porkkanoiden, omenoiden, kaalin, jogurtin ja monen muun päivittäistavaran hintaeroa luomun ja tavallisen - sen kalliimman ja edullisemman välillä...


Samasta asiasta juttelin edellisessä työpaikassani useinkin asiakkaiden kanssa - kiinnostusta parempaan ruokaan on, mutta luomuruokien, superfoodien ja ravinnelisien maailma tuntuu aiheeseen perehtymättömältä ihan loputtomalta viidakolta - mistä aloittaa ja mikä olisi se mistä juuri minä eniten hyötyisin ja hinnatkin hirvittävät...

Vastasin aihetta pähkäileville aina, että aloita vaihtamalla suola parempaan. Suola sulautuu totuttuun arkeen ja entiseen ruokavalioon ilman yhtään uutta reseptiä tai raaka-ainetta. Suola tulee taatusti käytettyä. Suolakilon, sen kalliimmankaan hinta ei ole kompromissi arkisten ruokavalintojen kanssa pähkäilevälle.



Minulle ruususuola on ollut itsestäänselvyys keittiössä jo kauan - tuntuu että aina - no vuosia kuitenkin. Tosin suolan käyttö on meillä uskoakseni aika minimaalista. En ole koskaan suolan käyttömääriä edes miettinyt, mutta luulisin että kilon suolapussi riittää vuoden jos toisenkin tai ehkä kolmekin???
Kalan ja lihan kokkaajilla sitä menee tietysti hiukan eri tahtiin jo marinointipuuhissa, mutta en usko että tässä aiheessa puhutaan kenenkään kohdalla useista kiloista vuodessa?



Ruususuola louhitaan käsin Andeilta, jossa se on saanut kiteytyä miljoonia vuosia suojassa saasteilta - vakuuttavaa ja houkuttelevaa, mutta se ei ollut ruususuolan tärkein valintaperuste minulle. Ruususuolan on todettu sisältävän kaliumia 20 kertaa enemmän, rautaa 28 kertaa ja magnesiumia yli viisi kertaa enemmän kuin luonnon suolajärvisuola - sekään ei suoraan sanoen ole minulle se pointti. Mutta se, että ruususuola vaan kertakaikkiaan maistuu ihan erilaiselle - niin paljon paremmalle kuin valkaistu pöytäsuola. Se on minun valintaperusteeni.



En ole tutkinut eri suolalaatujen kemiallisia rakenteita tai valmistusmenetelmiä sen tarkemmin - tai kyllä oikeastaan vähän olen, mutta en käy sitä pitkää juttua tähän selventämään. Kuten sanoin, suolaa minulla menee ehkä kilo kolmessa vuodessa, joten hinta (noin 5€/500g pussi) ei ole motivoinut aihetta päiväkausia pähkäilemään - olen vain yksinkertaisesti ostanut suolan osalta sitä parasta - kustannuksista piittaamatta :)

Ja koska olen nainen, joku pieni luksuksen pilkahdus arjessa vaan tekee päivästä paremman. Pidän aina ruususuolapurkkia keittiössä esillä. Hennon vaaleanpunainen ruususuola on jotain samaa keittiössä, kuin olisi satasen pieni kasvoseerumiputeli kylppärissä :)

Nippelitietoa suolasta löytyy googlaamalla viljalti. Yksinkertaisin tapa vertailla ruususuolaa ja valkaistua pöytäsuolaa on haistaa molempia. Enpä sano siitä testistä sen enempää - kokeile ja ihmettele...





Olen viljellyt ruususuola -sanaa blogini resepteissä jo vuosia. Tiesin että ruususuola on sitä vaaleanpunaista - ja onhan se. Sitä en aiemmin tiennyt, että ruususuola on Masajo -yrityksen rekisteröimä tuotemerkki.
Sain yhteydenoton samaiselta yritykseltä jokunen viikko sitten - siinä kertoivat huomanneensa minun ja ruususuolan pitkän yhteiselon blogini resepteissä.
Nyt tiedän myös tarinan ruususuola -nimen takaa ja senkin, miten ruususuolaa louhitaan. Masajon sivuilta löytyy muutenkin laajalti tarinaa ruususuolan tuotannosta.

Tässä linkissä mielenkiintoinen juttu kristallisuolasta eli ruususuolasta.

Jutun kuvissa näkyvät suolat sain maahantuojalta tuotenäytteinä - vaikka nyt tässä tapauksessa olivat tuttuja tuotteita jo entuudestaan... Uusi mieluinen kiva juttu keittiöön oli Masajon suolamylly. Myllyn ulkokuori on vahvaa lasimaista akryylia ja myllyosa keraaminen. Kaunis ja jämäkkä laite. Nyt voin hifistellä niihin parhaisiin sunnuntairuokiin ruususuolaa suoraan myllystä jauhaen.
Aidon ruususuolan jälleenmyyntipisteitä on kiitettävästi ympäri Suomen. Ruususuolaa löytyy mm. Cittarista, Prismasta ja Ekolosta sekä sadoilta yksityisiltä yrittäjiltä.

Vielä muista jutun alussa mainitsemistani raaka-aineista:
-Munat ostan luomuna, hintakin on nyt hiukan laskenut (Lidl 1,75€).
-Perunat luomuna. Hintaero kuroutuu umpeen sillä, ettei luomuperunoita tarvitse kuoria.
-Maitoa fifty-fifty, välillä luomuna ja toisinaan tavan punaista.
-Porkkanat - yleensä luomuna, mutta jos niitä ei ole niin tavallisia. Luomuporkkanoita en kuori.
-Omenat kerään mummolta luomuna ja teen sosetta koko talveksi.
-Kaali - kompromissina tavallinen kelpaa.
-Jogurtti - fifty-fifty luomua ja tavan partaukkoa sekin.

Kaali ja sipuli eivät kuulu eniten kasvinsuojeluaineita keräävien joukkoon. Ne ostan arjen kompromissina tavan laatuisina. Perunan viljelyssä käytetään Suomessa eniten kasvinsuojeluaineita / hehtaari - siitä kohtaa en tingi ja ostan aina luomuna, mutta kompensoin hintaeroa käyttämällä kuoretkin. Omenat kuuluvat eniten ruiskutettaviin hedelmiin - niitä en osta.

masajo tuotteet / ruususuola resepti / jällenmyynti ruususuolan ostopaikka ja hinta

perjantai 22. elokuuta 2014

Lomakynnet


Tiistaina, äkkilähtöloman tunnelmissa lakkasin varpaankynnet - ja jo toisen kerran tänä kesänä :) Kesäkuun varvaslakkaus pysyi ihan kohtuullisen edustuskelpoisena läpi kesän uimisten ja marjareissuissa lamppaamisen - aina näihin päiviin saakka. Vaikka aika jäävi olen mitään kosmetiikkatuotteita (etenkään kynsilakkoja) arvostelemaan, niin tästä tuotteesta laitan nyt pienen vaaleanpunaisen vinkin.

Jos etsit kynsilakkaa joka

-levittyy kertasipaisulla tasaiseksi kiiltäväksi pinnaksi
-jättää peittävän tuloksen yhdellä kerroksella
-toimii ilman pohjalakkaa
-peittää kohtuullisen hyvin iän tuomat epätasaisuudet kynsien pinnassa
-vaikka on vahvapigmenttinen, ei värjää kynsiä
-on helposti poistettavissa (liittyy edelliseen)
-kestää varpaissa viikkoja
-ja jolla paikkalakkaus kynsien kärkiin on helppo tehdä huomaamattomasti
-joka kuivuu nopeasti
-on riittoisa
-on ihan täydellinen laiskan kynsienlaittajan tuote
-ja jonka hinta on laatuun suhteutettuna edullinen, noin 5-7€ ostopaikasta riippuen

niin Lumene Gel Effect on sellainen.



Harvemmin minulle tarjotaan testiin kosmetiikka-alan tuotteita. Tämän Lumene kynsilakan sain kuitenkin joskus keväällä muutaman muun Gel Effect -sävyn kanssa. Minulla on yleensä aika lyhyet kynnet - niin nytkin. Olen aiemmin käyttänyt melkeinpä ainoastaan vain hyvin huomaamattomia kynsilakkasävyjä, mutta tämä sävy - vahva fuksianpunainen jostain syystä kolahti kertasipaisulla. Sama Kukkameri 25 on vilahtanut kesän mittaan monessakin blogikuvassa - ja on nytkin lomakassissa mukana.

Itse tapaan levittää Gel Effect lakkaa aluksi vain yhden kerroksen - jo sillä tulee peittävä pinta. Kun lakka hiipuu kynsien kärjistä, levitän tilanteesta riippuen vain pienen tipin kärkiin, tai toisinaan kerroksen koko kynnelle. Tämän lakan parhaita ominaisuuksia onkin juuri se, että paikkaukset onnistuvat huomaamattomasti. Edes kynnenkärjen paikkalakkaus ei normikatsomisella erotu ollenkaan. Ja minä en missään tapauksessa ole yhtään ammattilainen touhussa...

Yllättävää on myös se, että vaikka lakka on paksua, vahvapigmenttistä ja peittävää, se ei värjää kynsiä vaan lähtee poistovaiheessa ihan kohtuuhelposti.







Gel Effect -lakka näyttäisi olevan tykätty ja kehuttu myös kosmetiikasta ammattimaisemmin bloggaavien taholla. Minä haluan vain päästä kynsienlaitossa mahdollisimman helpolla - ja sellaiseen tämä lakka on ihan täsmätuote. Ne, jotka harrastavat kynsien laittoa pidemmän kaavan ja koristeluiden kanssa, tietävät sitten heille sopivimmat tuotteet - en osaa sanoa, onko tämä siihen se oikea.

Täällä Turkin Alanyassa netti Pä T Ki I... pa Ha sti... Olen saanut tomaatinsiemenpostit ja paljon ihania viestejä aiempiin juttuihin. Aika toivotonta nyt yrittää vaan vastailla niihin. Huomenna kokeilen uudemman kerran - ja laitan muutaman matkavinkin näiltä nurkilta.

Tämä apartamento hiljenee nyt yöksi. Lomaterveisin Johanna :)

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Aamupalalettuset - gluteeniton

Tässä suomalaisempi versio ja haastaja blogimaailmassa jo tutuksi tulleille banaaniletuille; tattariryyniletut. Banaanilettuja "myytiin" nopea- ja helppotekoisina. Nämä tattariryynilettuset valmistuvat - jos mahdollista, vielä näppärämmin.

Gluteenittomiin ja maidottomiin lettuihin tarvitaan kolme ainesosaa: Tattariryynejä, muna ja ruususuolaa. Paistamiseen suosittelen voita (tarvittaessa laktoositon).

1dl huuhdeltuja tattariryynejä (Keskisen mylly - gluteeniton)
1dl vettä
1muna
Ripaus ruususuolaa (Masajo)

Jätä huuhdellut tattariryynit illalla kulhossa pöydälle likoamaan yön yli. Lisää aamulla haarukalla sekoittaen muna ja suolaripaus. Paista voissa kohtuulämmöllä. Tarjoile vaikkapa mustikoiden ja turkkilaisen jogurtin kanssa. Halutessa annoksen päälle voi ripauttaa hippusen intiaanisokeria.









Yön yli huoneenlämmössä lionneet tattariryynit ovat pehmenneet juuri siihen pisteeseen, että niissä on vielä suutuntumaa. Olen kokeillut valmistaa tämän saman taikinan myös murskaamalla liotetut tattariryynit sauvasekoittimella; ei tullut ollenkaan niin hyviä - ja yksi turha työvaihekin lisää...

Kokonaisista tattariryyneistä valmistetut lettuset ovat mukavan rouheisia. Tattarin ominaismaku ei erotu mielestäni lähes ollenkaan. Eli jos tattari on vielä uusi tuttavuus, kokonaiset ryynit ovat helpoin tapa opetella uuteen makumaailmaan.

Tattari
-alentaa verensokeria
-vähentää veren kolesterolia
-sisältää kaikki kahdeksan olennaista aminohappoa
-hyvä proteiininlähde (proteiinipitoisuus 13-17%)
-hyvä antioksidanttien lähde
-sisältää runsaasti B1- ja B2-vitamiineja
-hyvä mineraalien lähde
-suomalainen gluteeniton vaihtoehto viljoille

tattari letut tattarista tattariletut tattariryynien käyttö ja liotus gluteeniton lettuohje resepti

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Keventäjän kurkkuwokki - gluteeniton


Nyt on se aika vuodesta kun ei kannata ostaa kurkkua - ehei, ei ollenkaan yhtä tai kahta kurkkua - vaan nyt kannattaa ostaa kasoittain ja kiloittain kotimaisia kurkkuja.

Tämä korillinen - kymmenen kurkkua, noin kolme kiloa vihreää kultaa, päivän hinta 2.60€ - eli 0,26€/kpl!

Tuorekurkku - se on yksi parhaista keittiön perusraaka-aineista. Nyt kuumimpaan sesonkiaikaan kurkkua myydään jopa alle euron kilohinnalla. Ei auta ujostella yhtään vihanneslaarilla - minäkin lastaan kärryyn aina kymmenen tai parikymmentäkin kurkkua kertaheitolla.
Kaupassa kannattaa valita aina mahdollisimman tummanvihreät kurkut - niiden karotenoidipitoisuus on korkein. Tuorekäytössä kurkun pitää olla napakka - eli tarkistus, että kurkun päätkin ovat virkeitä.

Helteillä kurkku on jääkaappikylmänä raikasta dipattavaa rannalle, retkievääksi tai välipalaksi. Kurkku on myös ihan paras vihersmoothien pohja-aines - sekaan yrttejä ja nauti ihan siltään. Lisäämällä kurkkusmoothieen luonnonjogurttia sekoituksesta tulee ruokaisampi versio. Kurkusta valmistuu tehosekoittimella klassinen kylmä kurkkukeitto - tai kattilassa sadepäivänä lämmittävä sosekeitto. Kurkku taipuu keittiössä lähes kaikkeen - mietoaromisen kurkun käyttöä ei kannatakaan rajoittaa vain viipaleiksi voileivälle tai salaattiin.

Tuorekurkku sisältää runsaasti kivennäisaineita. Eikä kotimaista kurkkua saa kuoria siivuakaan - nimenomaan kurkun kuoressa on suurin osa kurkun sisältämästä kuidusta ja piistä, joka on yksi tärkeimpiä hiusten ja kynsien rakennusaineita.

Mutta mitä kurkussa ei ole - kaloreita. 100g tuorekurkkua sisältää pyöreät 10kcal, eli kurkku on käytännössä nollakalorituote.

Tänään aamusta sää oli hutuisen pilvinen - teinkin salaattien vaihteluksi kevyen lämpimän lounaan kurkusta wokkaamalla.
Kurkkuwokki - gluteeniton (noin 4 annosta)
2-3 kurkkua (noin 1kg)
1tl Atlannin hienoa merisuolaa
1 punasipuli (ohueksi viipaloituna)
1/2tl kuivachilirouhetta (tai noin 1cm pala tuorechiliä pieneksi pilkottuna)
2-3rkl oliiviöljyä
1/2 luomusitruunan mehu
1tl chimichurrie-mausteseosta (yrttejä, sipuli, pippuri, valkosipuli - loistava mausteseos myös salaatille)
100g fetajuustoa kuutioina
Tuorekorianteri- ja persijasilppua

100g riisilastuja (dried rice cake) tai noin 150g pennemakaroneja (gluteeniton tai tavallinen)

Halkaise kurkut ja kaavi pehmeä sisus kulhoon. (Käytä esim. lettutaikinan nesteeksi tai pyöräytä samantien tehosekoittimessa tuorekorianterin kanssa vihersmoothieksi.) Pilko kurkunpuolikkaat noin sentin vahvuisiksi viipaleiksi ja laita lävikköön - alle kulho johon ylimääinen neste voi valua. Ripottele päälle noin 1tl hienoa merisuolaa ja sekoita. Hikoiluta ainakin noin puoli tuntia - mieluummin reilu tunti.
Itse teen tämän vaiheen aamusta - lounasaikaan palaset ovat käyttövalmiita.

Aloita ruuan valmistus laittamalla riisilastut likoamaan kylmään veteen muutamaksi minuutiksi. Kuumenna keittovesi, mausta ripauksella Atlannin merisuolaa ja laita lionneet riisilastut kiehumaan noin 13-14min.

Kaada kurkkuviipaleet läviköstä puhtaalle kangasliinalle ja kuivaa ne painellen. Kuumenna oliiviöljy wokkipannussa (tai muussa kasarissa). Lisää ohueksi viipaloitu punasipuli ja kuivatut kurkunpalat. Pyörittele kohtuukuumalla pannulla kunnes saavat hiukan väriä. Lisää chili ja mausteseos. Hauduta hetki ja purista pannulle puolikkaan sitruunan mehu. Lisää keitetyt riisilastut ja lopuksi kuutioitu feta. Ota pois liedeltä. Lisää silputut tuoreyrtit.

Olen tykästynyt etnisestä kaupasta löytämiini riisilastuihin - niiden sitkeähkö rakenne ja littoinen muoto sopivat mainiosti wokkiruokiin. Siitä aiheesta vinkkaan sen verran että "Dried rice cake" -riisilastut toimivat mielestäni parhaiten. Toki voit käyttää tähän kevyeen kesäwokkiin myös esim. noin 100g riisinuudeleita tai noin 150g pennemakaroneja.








Parhaan kurkun tunnistat sirkkalehtimerkistä. Sirkkalehtimerkki tarkoittaa, että tuote on sataprosenttisesti suomessa viljelty. Mikään muu suomalaisuuteen viittaava merkki ei yllä samaan. Ostamalla kotimaisia vihanneksia saat hyvänmakuisia ja turvallisia tuotteita, mutta samalla valinnalla tuet suomalaista työllisyyttä ja hyvinvointia.
Puhtaasti kotimainen -tuote on yksinkertaisesti puhtaasti kotimaista.

Pari linkkivinkkiä: Vihannes.net sivustolta löydät herkullisen reseptipankin. Tykkäämällä Vihannes.net Facebook -sivusta, saat kaksi kertaa kuukaudessa seinällesi uuden kasvisruokareseptin - ja niitähän ei voi koskaan olla liikaa :)




perjantai 30. toukokuuta 2014

Seerumi kesäkasvoille

Kevätuutta Lumenelta - Bright Now Visible repair -sarja sai täydennystä: Ihonsävyä Korjaava Seerumi. Käytin talven aikaan Lumene Lab -sarjaa. Keväällä tyhjentyneet Labit vaihtuivat Bright Now -sarjan yö- ja päivävoiteeseen. Nyt sain Lumenelta lisäboosteriksi vielä tämän uutuusseerumin saatesanoilla, että testaisin sen toimivuutta kaulan alueen maksaläiskiin ja kasvojen ihon kirjavuuteen.

Seerumi on kevyttä ja imeytyy hetkessä. Niinä päivinä kun käytän meikkipuuteria, levitän kasvoille aamusta ainoastaan tätä seerumia ja maksaläiskien alueelle suojakerroinvoidetta.
Ihoni, joka on jonkin verran rasvoittuva, pysyy kesällä freesimpänä kun korvaan päivävoiteen seerumilla. Kotipäivinä voin levittää iholle päivävoidettakin, mutta meikin alle en helteellä levitä yhtään ylimääräistä rasvaa. Seerumi jättää ihon pinnan tasaiseksi ja sen päälle on helppo levittää meikkipuuteri.

Tunnelmakuvia aiheesta sateisessa kevätpuutarhassa. Mikä näistä inspiroi sinua eniten?

Herkät tuoksuvat omenankukat
 Suomalainen kielo - varjon valkoinen valtiatar

Siro vaaleanpunainen pikkusydän
 Vaatimaton mustaherukankukka
 Rehevänä nouseva mansikka
 Huumaava syreeni
 Kevään pirteä väripilkku - ruusukvitteni
 Täpäkkä raparperinkukka

 Ylväänä kohoava kuunlilja
Alppiruusun rehevyys
Minä inspiroiduin tämän aamun lehdestä ja allaolevasta kuvausrekvisiitasta :)
Olen seuraillut Cittarin Lumene-kamppiksia ystävien kanssa jo vuosia - toisinaan niissä on jopa -40% alennukset. Tänä viikonloppuna Cittarin kampanjatarjous on -30% kaikista Lumenen tuotteista. Jos tarvitset täydennystä kesäkasvojen hoitoon, niin kannattaa katsastaa nyt oman Cittarisi hyllyvalikoima Lumenen osalta.

Tässä linkissä lisätietoa Bright Now -seerumista. "Formuloitu ilman parabeeneja, formalehydin vapauttajia, mineraaliöljyjä tai synteettisiä väriaineita. Säännöllinen käyttö auttaa vaalentamaan ja häivyttämään pigmenttiläiskiä pysyvästi sekä tasoittamaan ihonsävyä vähentämällä ihon melaniinin tuotantoa."

Maksaläiskien kanssa taistelee lähes jokainen aikuinen nainen konstilla jos toisella. Itse en ole toistaiseksi sen kummempia hoitoja yrittänyt, kuin ihon suojaaminen korkeilla suojakertoimilla.
Sivustaseuranneen huomiona tämä; ystäväni isot maksaläiskät ovat haalenneet lähes näkymättömiin. Hän jätti kaikki lisätyt sokerit pois ruokavaliosta ja lopetti maksaläiskien suojaamisen sen kummemmilla kuin suojakertoimella varustetuilla normipäivävoiteilla. Sitä en tosin tiedä, josko em. konstit olivat ne jotka tehosivat hänellä. Vielä tänä keväänä en ole itse uskaltautunut kokeilemaan samaa...

Lempi-tytär muuten juuri eilen huomautti, että maksaläiskät kaulallani ovat vaaleammat kuin aiempina vuosina - niin olen ollut huomaavinani itsekin. Uskon että viime vuosien sokerin käytön minimointi on auttanut asiaan.
lumene bright now voiteet seerumit / aikuisen naisen voidesarja / päivävoide yövoide seerumi

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Suklaaleivokset juhlien noutopöytään - gluteeniton



Suklaaleivokset
Gluteeniton ja laktoositon, edullinen, helppotekoinen, hyvin säilyvä, muheva ja mehevä kahvipöydän herkku.

Suklaataikina:
100g (laktoositonta) voita
1.5dl tummaa intiaanisokeria
2 munaa
1dl vahvaa kylmää kahvia
1rkl psylliumrouhetta (himpun reilu rkl)
1tl soodaa
1tl leivinjauhetta
1/4tl ruususuolaa
1.5dl perunajauhoja
1.5dl maissijauhoa
3rkl tummaa kaakaojauhetta
1dl (laktoositonta) smetanaa

Tuorejuustokerros
200g (laktoositonta) appelsiinituorejuustoa
1 muna
2rkl tomusokeria
1rkl vaniljasokeria
2rkl appelsiinimarmeladia

Suklaakuorrute
50g tummaa (laktoositonta) suklaata
50g voita
1/2 muna
1tl sitruunamehua
1.5dl tomusokeria

Suklaataikina:
Huoneenlämmin voi ja sokeri vaahdotetaan. Lisätään munat yksitellen. Sekoitetaan psylliumrouhe jäähtyneeseen kahviin ja annetaan geeliytyä noin 2-3 min - lisätään taikinaan hyvin sekoittaen. Sekoitetaan kuivat aineet isossa mittakulhossa. Lisätään taikinaan. Lopuksi smetana.
Kaikki ainekset voi pyöritellä sekaan sähkövispilän pienillä kierroksilla.

Tuorejuustokerros:
Sekoitetaan kaikki juustokerroksen ainekset erillisessä kulhossa.

Suklaakuorrute:
Suklaa ja voi sulatetaan vesihauteessa. Sulaan seokseen sekoitetaan puolikas kananmuna (Riko muna, sekoita ja käytä noin puolet.) Lisätään sitruunamehu ja tomusokeri. Sekoitetaan tasaiseksi.
Valmista kuorrute vasta kun pohjataikina on paistettu ja jäähtynyt.

Vuorataan noin 25x30cm paistovuokan pohja leivinpaperilla. Voidellaan reunat. Kaadetaan noin 2/3 suklaataikinasta vuokaan ja levitetään nuolimella (ei tarvitse turhantarkkailla). Päälle kaadetaan tuorejuustoseos. Loput taikinat nostellaan lusikalla juustokerroksen päälle ja tasoitellaan pinta nuolimella rouheasti.
Paistetaan 175°C noin 40min.

Annetaan jäähtyä paistovuokassa. Noin 1cm reunoista voidaan leikata pois. Pohja leikataan halutun kokoisiksi annospaloiksi. Riittoisuus: 30kpl noin 4x4cm paloja. Jos tarjolla on useampaa makeaa, yksi annospala on riittävä/ruokaiija.

Suklaakuorrutteeen suklaa-voiseos sulatetaan varovasti, ei anneta kuumentua lähellekään kiehumispistettä, mutta pidetään sopivan lämpimänä, jotta tomusokeri sekoittuu joukkoon.
Ennen kuorrutteen levitystä suklaaseoksen annetaan jäähtyä hiukan - tutkaillaan pistettä, jossa suklaa vielä levittyy, mutei valu kakkupalojen reunojen yli.
Suklaakuorrute levitetään huoneenlämpimiksi jäähtyneille kakkupaloille. Levitys hoituu helposti parilla teelusikalla - noin 1tl suklaakuorrutetta / annospala.
Pinnalle laitetaan heti kaksi suklaarusinaa.









Nämä suklaaleivokset ovat ihan täydellistä juhlatarjottavaa. Gluteenittomana ja laktoosittomana ne sopivat useimmille vieraille. Leivokset voi ja kannattaakin valmistaa tarjoamista edellisenä päivänä (tai vaikka parikin päivää ennen) - maut senkun paranevat viileäsäilytyksessä. Pidän myös tärkeänä sitä, että juhliakin järjestäessä kulut pysyvät kohtuullisina. Nämä leivokset valmistuvat edullisista perusraaka-aineista - herkullisuudesta ja näyttävyydestä ei tingitä kuitenkaan yhtään :)

Leivos on muhevampi ja kosteampi kuin mokkapalatyyppinen piirakka, muttei kuitenkaan niin tuhti kuin perinteinen brownie. Se säilyy hyvin useammankin päivän viileässä ja vain paranee tekeytyessään.
Olen tehnyt jo muutaman satsin leivoksia tällä reseptillä ja yksi huomio: Juustokerros käyttäytyy vähän eri tavalla eri juustomerkkejä käyttäen. Toisinaan juustokerros valui paistaessa lähes kokonaan leivosten pohjalle, kerran se jäi melkein pintaan ja välillä taikinan keskivaiheille raidaksi. Makuun asia ei vaikuta mitenkään - hyviä ovat aina.

Vinks: Kuorrutteeseen kannattaa käyttää "tuoretta" tomusokeria, eli vasta-avattua rasiaa. Paakut eivät kuorrutetta kaunista.
Laktoosittomat ainesosat voi korvata myös tavallisilla maitotuotteilla.







Kehitin tämän suklaaleivoksen Pauligin Makupari -reseptikilpailuun. Haasteena oli luoda makuparileivonnainen uuteen Presidentti Special Blend -vuosikertakahviin.
"Satokauden parhaimmista pavuista valmistettavan erikoissekoituksen salaisuus on Colombia Nariño -papu, josta löytyy kypsien marjojen makeutta ja hapokkuutta."

Reseptikilpailun eniten ääniä saanut Makupari -leivos tarjoillaan Taste of Helsinki -tapahtumassa Pauligin standilla. Voit osallistua kilpailuun äänestämällä omaa reseptisuosikkiasi - ja jos se sattuu olemaan tämä gluteeniton ja laktoositon appelsiinisuklaaleivos, niin kiitos kannatuksesta jo etukäteen ;)

Äänestämällä osallistut Taste of Helsinki -lippujen ja kahvituotepakettien arvontaan.
Ylläolevasta linkistä pääset äänestyssivuille ja kurkistamaan muutkin kilpailuun osallistuneet hienot reseptit.

Minulle kahvi kuuluu vain erikoishetkiin - yleensä juhlahetkiin. Ja mitä otan mieluiten kahvin kanssa - jotain suklaista. Keitin leivoksen pohjataikinaan vahvan kupillisen Presidentti Special Blend -kahvia. Kahvi, tumma aromikas intiaanisokeri ja kaakaojauhe tekevät pohjasta täyteläisen aromikkaan. Tuorejuustoseoksen appelsiini tuo hapokkuutta ja keveyttä tuhtiin suklaataikinaan. Kuorrutteeseen lisätty sitruuna "kirkastaa" kokonaisuuden.
Tunnustan ottaneeni useamman kuin yhden palan - vaikka reseptissä laskeskelen yhden annospalan olevan riittävä/ruokailija...



Yhteistyössä Paulig & Blogirinki.
 



gluteenittoman laktoosittoman suklaaleivoksen resepti ohje / hyvä suklaaleivos / kevyempi brownie /