Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kasvisruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kasvisruoka. Näytä kaikki tekstit

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Savuinen suppilovahverokeitto - gluteeniton


Sienikeitto on meillä yksi niitä joka viikon perusruokia. Sitä on ehditty meillä vuosien varrella maustaa aika monella erilaisella tuorejuustolla - mutta nyt löytyi vahingossa uusi juustosuosikki siihen soppaan; Creme Bonjour Savuinen BBQ tuorejuusto.

Teen sienikeittoa pääsääntöisesti kuivatuista suppilovahveroista - koska minulla niitä on - ja paljon :) Toisinaan liotan sienet ennen valmistusta, koska sienten liotusvedestä saa ihan mahtavan nestepohjan rieskoille. Väliinsä sitten murustelen kuivatut sienet suoraan kattilaan, joka on nopea ja helppo tapa.

Siitäkin vielä tulin ihan tarkoituksella kysymään teiltä lukijoilta, että millä te yleensä suurustatte gluteenittomat keitot - tai mistä jauhoista teette esim. ruskean kastikkeen pohjan? Meillä ollaan niin totuttu käyttämään tattarijauhoja molempiin hommiin, että välillä mietin, josko ei enää huomata kenties vähän erilaista makua verrattuna muuhun suuruspohjaan.
Asiaa ihan varsin kysyin nyt ystäviltäkin, joille tein tätä samaa keittoa - että josko huomasivat että keitto on tehty tattariin - heille ihan outoon jauhoon. Kukaan ei huomannut mitään muuta, kuin että keitto oli hyvää :)

Mutta tässä nyt muistutuksena ja pikavinkkinä teille muillekin onnellisille sienestäjille - kokeilkaapa BBQ-sienikeittoa.

Savuinen Barbaque sienikeitto kuivatuista suppilovahveroista - gluteeniton

50g kuivattuja suppilovahveroita
2 sipulia
50g voita
1dl tattarijauhoja 
1.5l vettä
1 luomu kasvisliemikuutio
1/2tl ruususuolaa
1mm rouhittua mustapippuria (mm=maustemitta - eli pieni ripaus)
1rkl kuivattua persiljasilppua
1 rasia Creme Bonjour Savuinen BBQ -tuorejuustoa

1. Murenna kuivatut suppilovahverot käsin pieneksi silpuksi. Pilko sipuli pieniksi kuutioiksi. Sulata kattilassa 50g voita. Lisää sieni- ja sipulisilppu. Freesaile miedolla kohtuulämmöllä noin 10 minuuttia.

2. Lisää tattarijauho ja sekoita se sieni-sipulisilppuun.

3. Lisää vesi ja sekoita huolellisesti vispilällä.

4. Lisää kasvisliemikuutio ja mausteet.

5. Anna kiehua rauhakseltaan miedolla lämmöllä noin 20minuuttia - puolisen tuntia.

6. Lisää tuorejuusto ja kuumenna vielä kertaalleen.

7. Annostele lautasille. Lisää pintaan persilja- tai nokkossilppua.

Lisäksi voit tarjota lämpimän leipäpalan. Voitele gluteeniton leipäsiivu voilla. Lisää halutessasi siivu juustoa. Lämmitä leivät uunissa.






-Käytin ja käytän sieniä aika reilusti. Lainaten tätä keittoa syömässä ollutta Veikko-ystävääni: Tässähän on sattumiakin :) Jos sinulla ei ihan holvaamalla sieniä ole, niin vähempikin kuin 50g kuivasientä riittää tähän keittoannokseen.

-Toisinaan vähän tingin ja kevennän käyttämällä vain puolikkaan tuorejuustorasian. Tämä keitto valmistui sunnuntailounaaksi - ja vieraana oli minun sienikaveri Veikko. En sitten juustoa säästellyt. Ja hyvää oli.

-Itse olen lisännyt lautaselle lusikallisen raejuustoa ja nokkossilppua. Jos sinulla ei nokkosta ole, niin ripaus kuivapersiljaa koristaa annoksen.



helppo sienikeitto ohje resepti nopea suppiskeitto kuivatut sienet

maanantai 18. tammikuuta 2016

Gruusialainen punajuurilaatikko - gluteeniton


Gruusialainen kasviskaalilaatikko on ollut yksi meidän perheen talvisia lempiruokia - ja ovat siitä muutkin tykänneet koska se taitaa pitää ykkössijaa tämän blogin reseptihaussa.
Vaikka se kaalilaatikko hyvää onkin, niin kyllä minun mielestä ainakin yhtä hyvää saa käyttämällä samaa toimivaksi havaittua perusideaa punajuureen.

Kaikki kotimaiset juurekset ovat sitä parasta suomalaista talven sesonkiruokaa. Punajuuria saa usein jopa alle euron kilo, maustetaan ne purjolla, homejuustolla, smetanalla ja suolakurkulla - ja lisätään ruokaisuutta tuomaan vielä kourallinen riisilastuja - uskokaa vaan - tämä setti on hyvä.
Nimesin tämän lootan nyt gruusialaiseksi punajuurilaatikoksi - sitä kaalilaatikkoa kunnioittaen :)

Gruusialainen punajuurivuoka 6-8 annosta

1kg raakaa punajuuriraastetta (reilu kilo kuorimattomia punajuuria)
1 purjo (keskikokoinen, pilkottuna)
1 pala Aurajuustoa 170g (tai muuta sinihomejuustoa)
1 purkki smetanaa (350g Deliciest, 20% rasvaa - tai pienempi purkki rasvaisempaa)
3-4 suolakurkkua (keskikokoista, pilkottuna)
1tl mustapippurirouhetta
5dl vettä (kiehuvaa)
1 kasvisliemikuutio (Reformi luomu on oma suosikkini)
100g riisilastuja (gluteenittomia riisilastuja löytyy etnisistä ruokakaupoista - tai käytä makaronia)

Aloita kiehauttamalla vesi, sekoita kasvisliemikuutio siihen ja laita riisilastut likoamaan kylmään veteen. Kuori raa'at punajuuret ja "raasta" ne sauvasekoittimen kipossa. Pese ja pilko purjo ohuiksi viipaleiksi. Pilko suolakurkut pieniksi kuutioksi. Sekoita punajuuriraaste, viipaloitu purjo, pilkottu suolakurkku, murusteltu sinihomejuusto, smetana ja mustapippurirouhe. Lisää lionneet riisilastut ja kasvisliemi. Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Paista noin pari tuntia noin 175°C. Jos pinta alkaa tummua liikaa, peitä vuoka loppuvaiheessa leivinpaperilla.








JÄLKIHUOMIOTA:
Punajuurien valmistamisessa haastavin ja tympein vaihe on niiden alkukäsittely. En itse ikinä esikeitä, jäähdytä, kuori ja raasta niitä - ajatuskin prosessista vie innon koko punajuurien valmistamiseen...

Punajuurten käsittely tarvii suojahanskat - vedä ne käteen, pese tai kuori punajuuret, pilko muutamaan lohkoon - ja heitä samoilla hanskoilla sen samantien bamixin kippoon. Kaksi-kolme parin sekunnin pyöräytystä ja raaste on siinä. Samoilla hanskoilla on nopsa huuhtaista raastinkippo ja pahin onkin sitten jo ohi :)

"Vanhat", isot punajuuret kuorin - pienet ja tuoreet käytän kuorineen ja vain pesen ne harjalla.


Gluteenittomat riisilastut (dried rice cake) ovat ihan ykköslisuke moneen wokkiruokaan - ja toimivat tosi hyvin myös punajuurilaatikossa. Niiden maku on tässä kohdalla jotenkin raikkaampi kuin gluteenittomien makaronien. Olen kokeillut paria eri merkkiä riisilastuja - ja tämä alakuvassa näkyvä on ehdottomasti paras. Hinta meidän kulmilla 300g pussille on 1.90€. Tähänkin vuokaan riittää noin 100g - eli ovat edullinen gluteeniton lisuke. Jkl-seudulla näitä löytyy ainakin Seppälänkankaan Cittarin aulasta, Asian food kaupasta.
Riisilastuja käytän mm. tähän raikkaaseen keventäjän kurkkuwokkiin.

Riisilastut ovat kuin minikokoisia lasagnelevyjä. Niiden rakenne keitettynä on mukavan sitkeähkö. Ainakin tämän merkin riisilastut ohjeistetaan liottamaan kylmässä vedessä kymmenisen minuuttia ennen keittämistä. Wokkiruokiin keitän lastut valmiiksi, mutta tähänkin uuniruokaan lisäsin ne vain liotettuna - sekaan kasvislientä ja kypsyvät siellä samassa kuin raakana silputtu punajuurikin. Näissä keittiöhommissa menen melkeinpä aina vaan siitä mistä helpommalla ja vähemmällä säätämisellä pääsee...

Kun kaadat laatikkoseoksen paistovuokaan, painele mahdollisesti pinnalla töröttävät riisilastut massan sekaan. Voit myös paiston aikana kerran vilkaista ja painaa lastujen kulmat alas vuokaan
Käytän tämän laatikon paistamiseen lasagnevuokaa.

Itse tykkään että punajuuriraaste jää rouheiseksi ja että valmiissakin laatikossa on juureksen suutuntumaa. Kokeile itsellesi mieluisa silppukoko - sauvasekoittimen kippo kyllä ajelee juurekset hetkessä ihan hitusilpuksikin - jos se on sinulle mieluisinta :)

Aura -juuston voit korvata millä vaan muulla sinihomejuustolla. Lisäsin tähän melkein puolentoista kilon punajuuri / purjo / suolakurkku seokseen 170g homejuustoa ja 350g purkin 20% smetanaa. Tämä vuoka riittää noin kahdeksaan ihan reilun kokoiseen ruoka-annokseen - eli vaikka nyt vähän herkutellaan juustolla ja smetanalla, ei niistä kohtuutonta määrää tule yhdelle lautaselle

 Lautaselle laatikon seuraksi sopii hyvin raejuusto.



Enkä malta olla lisäämättä vielä pientä tietoiskua punajuuren ravintoarvoista :)

Punajuuren loistavia ominaisuuksia: Kivennäisaineiden valikoima on runsas. On kaliumia, magnesiumia, kalsiumia, natriumia, rautaa, kuparia, sinkkiä. Vitamiinivalikossa ovat mukana A-, B- ja C-ryhmän vitamiinit, B-ryhmän erityisyytenä veren punasolujen muodostumiseen vaikuttava, ravinnossa harvinaisempi folaatti.

Punajuuressa on runsaasti kuituja, joita tarvitsemme paksusuolen bakteerikannan hoitamisessa, näläntunteen säätelyssä sekä kolesterolin ja verensokerin tasapainottamisessa. Kuidun lisäksi myös suuri osa tärkeitä ravintoaineita on kuoriosassa.

Punajuuri on erityisen hyvä flavonoidilähde.

Lähde: Sivistys.net

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Ruusukaali kookoskastikkeessa - gluteeniton

Ruusukaali on ehkä yksi niitä vaikeimmin lähestyttäviä vihanneksia... Ennakkoluuloja sitä kohtaan on - ja niitähän ei olisi ilman jotain totuuspohjaa... Tässä teille Tammikuun vegaanihaasteen kunniaksi muutamaan kertaan testailtu ja hyväksihavaittu ruusukaaliresepti, jossa ruusukaali ei oikeastaan edes maistu ruusukaalille :)

Mausteinen ruusukaali (noin 6 annosta)

750g ruusukaaleja (Lidlin pakastepussi)
1-2rkl gheetä (voita - tai vegaaniversioon kasvisrasvaa)
1rkl oliiviöljyä
3-5 valkosipulin kynttä (ohuiksi viipaloituna)
1tl jeeraa jauhettuna (eli roomankuminaa / juustokuminaa)
1-2tl vihreää currytahnaa (maun mukaan - aloita kokeillen vähemmällä)
Kookosmaitoa (250ml tetra - tai 400ml tölkki)
1/2 sitruunan mehu
(1/2tl kurkumaa jauheena)

Sulata ghee wokkipannulla (tai muu iso pannu). Lisää viipaloitu valkosipuli, jeerajauhe ja currytahna. Pyörittele miedolla kohtuulämmöllä mausteista aromit esiin. Lisää sulaneet ruusukaalit kokonaisina. Jatka edelleen kohtuulämmöllä ja anna mausteseoksen imeytyä jokusen minuutin ruusukaaleihin. Lisää kookosmaito, peitä kannella ja jätä hautumaan noin 20min. Lisää lopuksi sitruunan mehu.

Keitetty kvinoa


2dl kvinoaa
1 luomu kasvisliemikuutio
4dl vettä

Huuhtele kvinoa. Laita suoraan kylmään veteen. Keitä kannen alle miedolla keskilämmöllä kypsäksi (noin 15min). Tarkista loppusuoralla, josko on sopivaa ja lisää tarvittaessa 1/2dl kuumaa vettä.

-Huuhtelen kvinoan parissa-kolmessa vedessä, käsin kulhossa hieroskellen. Pienijyväinen kvinoa hulahtaa normisihtien läpi. Itse valutan huuhteluveden kulhosta varovasti teesihdin kautta niin että jokunen karkaamaan pyrkivä jyvänen jää sihtiin.
-Lisävesitilkan kvinoan keitinveteen saa tarvittaessa nopsaan vedenkeittimellä.
-Kypsentämisen loppuajaksi virran voi sammuttaa ja antaa kvinoan vetäytyä rauhassa lämpimällä levyllä kannen alla.

-Ruoka ei mielestäni tarvi yhtään lisäsuolaa. Ruusukaalikastike on aromikasta ilmankin - ja currytahnassa on hippunen suolaa. Kvinoakin maustuu yhdellä kasvisliemikuutiolla omaan makuuni jopa hiukan ylisuolaiseksi - mutta tasoittaa sitten lähes suolatonta kastiketta.





-Kurkuma on yksi tämän hetken "kuumia" maustekasveja, jonka terveysvaikutuksia tutkitaan laajalti. Itsekin yritän lisäillä sitä vähän ruokaan jos toiseenkin.
-Yleisohje ruuanlaitossa on, että kurkuma lisätään vasta lopuksi jottei sen maku kitkeröidy. En nyt osaa sanoa siihen omasta kokemuksesta että olisin asiaan kiinnittänyt huomiota. Lisää alussa tai lopussa - tai vasta valmiin annoksen päälle.
-Aloita makututustuminen pikku määrillä - äläkä sotke vahvasti värjäävää jauhetta vaatteisiin :)
-Tähän ruokaankin sitä voit lisätä - tai jättää lisäämättä.



-Lidlistä löytyy 750g ruusukaalipusseja pakasteena. Hinta muistaakseni 1.60€, eli noin 2€/kg.
-Jos käytät pakastettuja ruusukaaleja, ota ne ajoissa sulamaan (joksikin tunniksi huoneenlämpimään - tai seuraavaa päivää varten jääkaappiin).
-Ainakin tässä ohjeessa ruusukaali saa mielestäni hautua ihan kunnolla pehmeäksi. Tarkkaa haudutusaikaa on vaikea sanoa - testaa loppuvaiheessa kypsyyttä.
-Hauduta lopussa ilman kantta, jotta ylimääräinen neste haihtuu.

-Jeeraa ja currytahnaa löytyy ihan normimarketeista, mutta yleensä huomattavastikin edullisemmin etnisistä ruokakaupoista.
-Kookosmaidon ostan aina tetroissa - ja vain koska yleisesti välttelen säilyketölkkejä...
-Kookosmaitoakin löytyy edullisesti etnisistä kaupoista.

-Ghee on kirkastettua voita. Se on huomattavasti kalliimpaa kilohinnaltaan kuin voi, mutta tosi riittoisaa ja aromikasta. Minulla yksi purkki riittää melkeinpä vuoden tarpeiksi. Gheessä voin aromi on intensiivisempi ja mielestäni se sopii ihan parhaiten mm. kaalien kullottamiseen/paistamiseen.
-Itse olen tilannut luomulaatuisen gheen aina iHerb:iltä. Jos joku osaa vinkata laadukkaan ja kohtuuhintaisen tuotteen ostopaikkaa lähempää niin kiitos vinkistä jo etukäteen :)



-Gluteenitonta kvinoaa (quinoa) käytän lisukeriisin/perunan tilalla. Kvinoa on reilusti kalliimpaa kuin riisi, mutta myös tosi täyttävää ja riittoisaa - sekä ravintorikkaampaa. 2dl raakakvinoaa riittää isoksi annokseksi neljälle ruokailijalle - meillä hyvin kuuteen annokseen.
-Kvinoa on gluteenitonta ja sen proteiinipitoisuus on noin 14%.
-Tänään käytin joskus aiemmin Luontaistukun tarjouksesta tilaamaani kvinoaa.

-Reformin Luomu kasviliemivalmiste on yksi kestosuosikkejani.
-Jkl Seppälänkankaan Cittarista löytyy nyt Gaea luomu oliiviöljyä poistotarjouksena (ovh noin 10€, nyt 3,99€).

-Hauduttamalla ruusukaalista ei karkaa vitamiinejä - niin kuin hulahtaisi keittoveden mukana.
-Olen testaillut tätä samantyylistä ruusukaalin valmistustapaa kermalla, tuorejuustolla ja hieman eri mausteilla. Mielestäni kookosmaito toimii parhaiten.
-Vaihtamalla gheen kasvismargariiniin ja jättämällä fetajuuston lautaselta pois, annos on vegaani.
-Tämä on nopea, edullinen ja helppo kasvisruoka - meillä nimetty vihreiksi lihapulliksi :)

Lautasella ruusukaalikastiketta, keitettyä kvinoaa, ituja ja fetajuustopaloja (nokkosjauhetta).




Ihan loistavaa, jos joku tykkää höyrytetyistä ruusukaaleista. Mitä vähemmän raaka-aineita (erityisesti tuoreita) käsitellään, niin sen parempi. Minä en ole vielä niin paatunut kasvissyöjä, että höyrytetty ruusukaali kolahtaisi... Tämän reseptin pointti onkin, että mausteisessa kookosmaidossa haudutetut ruusukaalit eivät oikeastaan enää edes maistu ruusukaalille :)

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Hyvien rasvahappojen aamupala

Huomenta tämän hyväksi havaitun aamupalan merkeissä. Meillä koko perhe on tykästynyt teillekin aiemmin vinkkaamaani chialla jatkettuun jogurttiin. Lisäyksenä ja parannusehdotuksena edelliseen: Sekaan käyvät mainiosti myös hampunsiemenet. Hampunsiemenet ovat ihan parasta kotimaista "superfoodia". (Käytän nyt tuota mielestäni vähän kornia sanaa - vaikka en siitä tykkää ollenkaan - pääasia että viesti menee perille :)

Hampunsiemenistä löytyy kattavia analyysejä googlaamalla - eli en nyt siihen aiheeseen sen enempi paneudu. Maailmassa on tietoa - mutta miten sen kaiken tiedon yksinkertaisimmin hyödyntää arjessa - se on se vaikein vaihe...

Hampunsiemenistä olen vakuuttunut. Mutta että niitä tulisi käytettyä... Vaikka ovat aina tarjolla näkysällä paikalla keittiötasolla kipossa, tahtovat unohtua siihen...
Jossain vaiheessa sitten hoksasin, että sopivat ihan mainiosti chiajogurtin sekaan. Yksi hyvä: Tulee käytettyä niitä hampunsiemeniä. Toinen hyvä: Hampunsiemeniä (kuten kaikkia pähkinöitä) kannattaa liottaa 2-8 tuntia ravintoaineiden imeytymisen parantamiseksi - ja tällä konstilla likoavat siinä samalla kuin chia ja mantelitkin.

Kokeilin joskus lisätä annokseen myös pellavaa (siemeniä ja rouhetta) - ei hyvä - ei ainakaan omaan makuuni. Liian köntsä ja vahvasti pellavan makuinen setti.

Hyvien rasvahappojen aamiainen
2rkl chiasiemeniä
3 kuorimatonta mantelia
1-2 rkl kokonaisia hampunsiemeniä
1dl vettä
1dl täysrasvaista luonnonjogurttia (Valio luomu partaukko)
1-2dl marjoja tai hedelmiä

Siemenet sekoitetaan illalla veteen. Jätetään yöksi huoneenlämpöön likoamaan. Lisätään aamulla jogurtti ja marjat. Päälle voi ripauttaa myös esim. marjajauheita. Halutessaan voi lisätä hiukan makeutta vaahterasiirapilla (sopii hyvin esim omenalohkojogurtin kanssa).

Minulla on käsitys, että noin 2rkl hampunsiemeniä päivässä olisi jo ihan ok annos normikuluttajalle. Tähän annokseen käytän itse noin reilun ruokalusikallisen. Jos lisäät pari ruokalusikallista - tai jopa reilummin, niin lisää samalla myös hiukan veden määrää.

Hampunsiemenet kannattaa ostaa kokonaisina - silloin ne säilyvät tuoreempina ja ravintoaineet tallessa. Liotuksessa hampunsiemenet pehmenevät, jolloin ne on helppo syödä ja pureskella rikki jotta ravintoaineet pääsevät imeytymään. Liotettunakaan eivät mielestäni mitenkään maistu vahvasti.

Manteli on yksi niitä herkkuja, joiden viljelyyn käytetään valtavasti kasvinsuojeluaineita. Uskon vanhaan ohjeeseen - kolme mantelia päivässä - ja sen hennon ostaa luomuna.

Hampunsiemenissä suosin ilmanmuuta kotimaista - koska sitä pystytään täällä kasvattamaan.

Yön yli liotetut siemenet.
Ja tässä alla taas yksi opettavainen kuva. Käytän aina täysrasvaista partaukkojogurttia - paitsi silloin kun sitä ei jääkaapissa ole... Miehen suosima vähärasvainen on ihan onnettoman lisua. Kunnon jogurtilla annos on tuhdimman ja kermaisemman oloinen - tämä nyt hiukka turhan vaatimaton.

Omenasatohan meni lienee koko Suomessa ihan mönkään tänä vuonna. Olemme kuitenkin hyödyntäneet niitä koko syksyn tähän aamupalaan. Hermot ei kestäneet rupisia ja matoisia omenoita soseeksi siivota, mutta muutaman aina jaksaa näprätä aamupalan sekaan.
Omenat tosin ovat meillä jo aika loppusuoralla ja viimeiset viikot olen käyttänyt päärynöitä. Pepi ei kypsynyt ihan parhaaseen makeuteen - ja hedelmät ovat rupisia, mutta näin jogurtin seassa ovat mukavan happoisia.



Verrokkina kuva chiajogurttiannoksesta, jossa käytetty täysrasvaista jogurttia.




Eipä muuta täältä Eilisen & Paiston keittiöstä tänä kuulaana lokakuun aamuna. Vielä tänään aion vetkuttaa vessaremonttia ja painua suppismetsään. Eilen iltahämäriin kävelin ja sain sen pakollisen sangon kasaan - vieläkö tänään tärppäisi :)

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Lehtikaalitacoja ja kasvishampurilaisia

Jos lapsilta kysytään - niin niitä - vaikka joka päivä... Ne molemmat ovat tässä blogissa jo vanhastaan tuttuja juttuja, mutta syödä kuitenkin pitää joka päivä - ja joka kerta miettiä, että mitä taas keksisi... Tässä nyt nämä kaksi meidän kesäsuosikkia vinkiksi.
 

Lehtikaalin lehdet käyvät ihan mainiosti tacon tai tortillan tapaan tarjottavaksi. Joidenkin lehtikaalilajikkeiden lehdet ovat tosi rapsakoita ja niin napakoita että jaksavat kantaa täytteet ihan tacokuorien tapaan. Mutta kyllä pehmeälehtisemmätkin lajikkeet toimivat. Jos käytössä on oikein isoja lehtiä, täytteet saa kääräistyä sisään tortillalettujen tapaan.

Näiden lehtikaalitacojen täytteeksi teen usein helpon ja nopean papuseoksen:
1rkl oliiviöljyä
1 sipuli
2 rasiaa GoGreen luomu papumixiä (tai muita papuja)
(lehtikaalia, persiljaa...)
1 tomaattisalsadippiä (S-marketista löytyy edullinen luomuna)

Sipuli pilkotaan ja kuullotetaan öljyssä. Sekaan lisätään huuhdellut pavut. Lopuksi salsadippi. Haudutetaan miedolla lämmöllä ylimääräinen neste pois.
Tomaattisalsan tulisuuden voit valita mielesi mukaan. Papuina käytän pääosin itse esikeittämiäni ja annosrasioihin pakastettuja papuja - tulevat huomattavasti edullisemmiksi kilohinnaltaan. Valmiit pavut ovat kuitenkin kesä- ja mökkiolosuhteissa ihan luvallinen kompromissi.
Papusalsan sekaan voi pilkkoa lehtikaalia ja sopivia tuoreyrttejä.

Lehtikaalin lehdistä poistetaan ylimääräinen lehtivarsi (säästetään sosekeittoon).

Lisäksi fetajuustoa, tomaattia, tuorekurkkua - ja mitä muuta sopivaa kaapista tai kasvimaalta löytyy...
Kuvassa lehtikaalin täytteenä käytetyt kurkut on pilkottu palasiksi - kiireisen kokin ajatusvirhe :) Kaikki lehtikaalitacojen täytteenä tarjottava kannattaa pilkkoa pitkiksi suikaleiksi - helpottaa paketin kasassapysymistä.
Tähän kuvaan sattui makaronisalaattikin - sekin yksi kesän helppo ja hyvä pikaruoka.




Toinen helppo: Kasvishampurilaiset.

Koska kesällä leipominen ei luontaisesti innosta, käytämme hampurilaissämpylöinä usein Moilasen gluteenittomia aamiaissämpylöitä (löytyvät pakastealtaasta). Sämpylät sulatetaan, halkaistaan ja käytetään grillissä.

Pihveiksi teen usein nopeat ja helpot linssipihvit. TÄSSÄ aiemmin julkaisemani resepti. Siihen pari lisähuomiota: Keväällä luomuporkkanoita oli huonosti tarjolla, joten jätin ne pois ja lisäsin taikinaan pikku purkin tomaattipyrettä - se sopii muutenkin hyvin hampurilaispihveihin makupohjaksi. Eli aineksia voi muunnella tarjonnan mukaan - ja lisätä nyt esim. silputtua lehtikaalia.

Reseptin linssipihvit ovat aika helposti murenevia. Siihen lisävinkkinä: Lisää muna ja esipaista pihvit uunissa leivinpaperin päällä. Ota valmiisiin pihveihin kevyt paistopinta grillissä voinokareessa vasta juuri ennen tarjoilua.

Kastikkeena meillä on usein puristetulla valkosipulinkynnellä, ripauksella ruususuolaa ja pippurirouhetta ja silputuilla tuoreyrteillä maustettua creme fraichea.

Lisäksi paistettua sipulia, paistettua ananasta, lehtikaalin ja salaatin lehtiä, fetajuustoa, homejuustoa, tomaattia, tuore- ja suolakurkkua, paistettuja munia... Mitä nyt milloinkin.







Lempi -tyttären hampurilaisvinkkejä.

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Keventäjän kurkku-lehtikaalisalaatti


Nyt kesäaikaan minulla ei oikeastaan muuta ruokavinkkiä ole jaossa kuin salaatteja. Me puutarhailuun hurahtaneet olemme saaneet tänä kesänä nauttia ruhtinaallisesta lehtikaalisadosta - mutta esim. avomaankurkut jäivät ainakin meidän tontilla itämättä... Yritysten ja erehdysten kautta olen kasvatellut monenlaista salaattiainesta - mutta kasvihuonekurkun viljely täytyy tunnustaa liian haasteelliseksi lajiksi täällä keskisen Suomen avomailla...

Kurkku on yksi kesän ruokasuosikkejani - ja joka kesä ihmettelen miten edullisesti sitä kaupasta saa - jopa reilusti alle euron kilo... Yhtään ei nolota ostaa kerralla se parikymmentä kurkkua. Napakkana ostettu tummanvihreä kurkku säilyy jääkaapin viileälokerossa ihan priimana helposti viikonkin verran.

Tässä keittiövinkkinä kirpakka kurkku-lehtikaalisalaatti, joka sopii alkupalaksi, grilliruokien seuralaiseksi ja ihan erinomaisen hyvin retkievääksi. Kurkku-lehtikaalisalaattiin saa hyödynnettyä tuoretta lehtikaalia - ja edullista kotimaista kurkkua. Mausteena käytän yhtä yrttisuosikeistani, korianteria. Se on kasvanut hyvin tänä kesänä - ja sitä oman pihan superfoodia yritän myös käyttää päivittäin. Korianterin aromi on ensikertalaiselle hiukan haastava, mutta kun siihen tottuu, siihen ihastuu. Jos korianteri on vielä maistelematta, voit sen tilalla käyttää tässä salaatissa osin persiljasilppua.


Sipulitilanne on omalla kasvimaallani hiukan huono. Monivuotinen ilmasipulikasvusto on jostain syytä taantunut ja säästelen nyt niitä muutamaa jäljelläolevaa vartta, josko innostuisivat taas leviämään. Salaatteihin olen sitten käyttänyt sen tilalla koko kesän ajan valkosipulin lehtiä, joita onneksi on paljon :) Jos niitä tontillasi on, käyvät tähänkin salaattiin hyvin, mutta kaupasta niitä ei taida saada? Korvasin ne nyt tällä kertaa punasipulilla, mutta voit käyttää myös esim. kevätsipulin varsia.
Määrät eivät ole tärkeitä - voit soveltaa niin kurkun, sipulin kuin lehtikaalinkin osalta. Siitä pitäisin kiinni, että kurkku ja lehtikaali kannattaa leikata pitkiksi suikaleiksi - se muuttaa arkiset ainekset jotenkin ihan eri tasolle :)

Kurkku-lehtikaalisalaatti

2 tuorekurkkua
10 reilun kokoista lehtikaalin lehteä
Pieni puntti tuoretta korianteria
1/2 punasipuli

Kastike:
2rkl tahinia
1/2 sitruunan mehu
1rkl neitsytoliiviöljyä
1 puristettu valkosipulinkynsi
Ripaus ruususuolaa ja rouhittua mustapippuria

Annoksen pinnalle suolapähkinöitä

Aloita suikaloimalla kurkku. Halkaise kurkku pitkittäin kahtia. Raaputa pikkulusikalla siemenhöttö pois (säästä smoothien nesteeksi). Leikkaa kurkku perunankuorimaveisellä pitkiksi suikaleiksi ja nosta lävikköön jotta irtoava neste valuu pois. Älä kuori - suurin osa kurkun vitamiineista on kuoressa.
Poista lehtikaaleista lehtiruoti (säästä ruodit sosekeittoon) ja viipaloi lehdet pitkiksi suikaleiksi.
Viipaloi punasipuli ohuiksi viipaleiksi ja korianteri hienoksi silpuksi.

Sekoita kastikkeen ainekset yhteen (onnistuu näppärästi pienellä patterikäyttöisellä maitovaahdottimella).

Kun kurkku on valunut aikansa, kääntele kaikki ainekset yhteen ja tarjoile.

Voit tehdä esivalmisteluina kaikki viipaloinnit ja salaatinkastikkeen, mutta jos salaatti pakataan piknik evääksi tai se odottelee syöjiä, sekoita ainekset vasta hetkeä ennen ruokailua.





Tässä yksi hyväksi - kenties parhaaksi havaittu tarjoiluvinkki: Voitele riisikakku ohuelti tahinilla. Lisää päälle kurkku-lehtikaalisalaattia - ja jokunen extra suolapähkinä. Siinä se on - gluteeniton, vegaani, edullinen ja superterveellinen sesongin alkupala tai kesäinen picnic eväs.
Näin riisikakun päällä tämä salaatti on hieman suttuinen syötävä, mutta sehän ei nurmikolla istuessa haittaa yhtään :)


Käytin salaattiin Palmizio Senza -lehtikaalia, jota suositellaan erityisesti salaattikäyttöön. (Kuvassa oikealla ylhäällä.) Sen kasvutapa on hillitympi kuin muilla lehtikaaleilla ja lehdet kapeahkoja, tummia ja rapeita. Mikä tahansa muukin lehtikaali kyllä passaa tähän salaattiin. Kaunis setti tulee myös yhdistämällä kurkkusuikaleet violetinkirjavaan tai punaiseen lehtikaaliin. Minullakin on kasvimaalla violetinkirjavaa lehtikaalia - se on erittäin vahvakasvuinen ja kaunis lehtikaali, mutten valitettavasti tiedä sen lajikenimeä.



Viime kesänä postailin kurkusta näihin samoihin aikoihin - silloinkin osana Kauppapuutarhaliiton kotimaisten kasvisten kampanjaa, eikä sen mieluisampaa toimeksiantoa monta ole.

Edellisen kerran tarjoilin keventäjän kurkkuwokkia, tällä kertaa kurkkuvinkkinä on tämä kirpakka salaatti - ja ehkä ensi kesänä taas palataan kurkun merkeissä :)

Parhaan kurkun tunnistat sirkkalehtimerkistä. Sirkkalehtimerkki tarkoittaa sitä, että tuote on sataprosenttisesti Suomessa viljelty. Mikään muu suomalaisuuteen viittaava merkki ei yllä samaan. Ostamalla kotimaisia vihanneksia saat hyvänmakuisia ja turvallisia tuotteita, mutta samalla valinnalla tuet suomalaista työllisyyttä ja hyvinvointia.
Puhtaasti kotimainen -tuote on yksinkertaisesti puhtaasti kotimaista.