Näytetään tekstit, joissa on tunniste Terveys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Terveys. Näytä kaikki tekstit

torstai 14. huhtikuuta 2016

Voikukka - kevään ensimmäisiä salaattiaineksia

Tässä yksi viime kesänä toteutuneista puutarhahaaveista - "rikkaruohopenkki" salaattitarpeiksi. Villivihannekset tuovat oman kirpakan lisänsä mietoaromisiin virallisiin salaattiaineksiin. Sekin etu vielä, että ne ovat monivuotisia - ja nousevat esiin jo aikaisin keväällä.

Voikukka on yksi luonnon tehokasveja, joka hoitaa erityisesti maksaa - ja sitä siis ainakin halusin laittaa. Tiesitkö jo, että Suomessa voikukka on ravintoarvoiltaan toiseksi paras villivihannes nokkosen jälkeen?

Meidän pienellä kaava-alueen tontilla ei ole luonnontilaista aluetta, josta voisi kerätä villisalaattia. Muutenkin ajattelin, että kun on kyse syötävistä lehdistä, on ruokahalua herättävämpää rajata villivihannestenkin kasvutila hallittuun penkkiin, jonka päältä ei tallo koira tai kukaan muukaan...

Perustin vilisalaattipenkit lavakauluksiin, hukkaläntille trampoliinin varjoon. Varjossa kasvaen voikukan lehdet pysyvät miedomman makuisina, joten tämä muuten kasvimaana mitääntekemätön nurkka onkin ihan täydellinen voikukille :)

Takapihalla on vielä lunta - mutta niin vain voikukan lehdet jo nousevat esiin. Toisaalta tekisi mieli laittaa jokunen voikukantaimi etupihan aurinkoiseen kasvimaanurkkaukseenkin. Sieltä voikukkasalaattia saisi oletettavasti aikaisemmin kuin takapihan varjosta - tosin sitten aurinkoisella paikalla lehtien maku saattaa kitkeröityä kesän mittaan.
Voikukkalajikkeita on pelkästään Suomessa lähemmäs 500. Pääsääntönä ymmärtääkseni on, että mitä terävämpi sahalaita lehdissä on, sen kipakampia ovat aromiltaan. Eri voikukkalajikkeiden välillä on ihan huomattavia eroja ulkonäössä ja maussa. Tosin myös kasvupaikka vaikuttaa - eli kosteassa ja varjossa kehittyvät voikukanlehdet ovat miedompia kuin aurinkoisella kuivalla läntillä kasvaneet,

Ja siksi, vaikka ihan hullulta kuulostaakin tässä voikukkien luvatussa maassa, tilasin voikukkaviljelmääni siemenet Englannista asti :D

Eteläisessä Euroopassa voikukkaa käytetään salaattiaineksena hyvinkin yleisesti. Mutta sen verran aiheesta, että voikukan näköinen salaatti (Italian dandelion) ei ole oikea voikukka. Etsiskelin kyllä hetken tietoa italialaisen voikukankin ravintoarvoista. En sitten siinä kevään hulluuksissani kauempaa koneella viitsinyt pähkäillä - kun oli pihalla parempaakin tekemistä...
Koska itse halusin voikukkaviljelmän nimenomaan voikukan sisältämien arvokkaiden ravinto- ja luonnonlääkintäominaisuuksien takia, niin valitsin nyt varuiksi ihan oikeaa voikukkaa. Luomulajike, jota suositellaan salaattikäyttöön.

Tässä kuvia viime kesältä voikukkapenkin perustamisesta. 21.6. - tarkka päivämäärä löytyi merkkitikusta. Sen verran villivihanneshaaveet kesän mittaan kaatui, että samana päivänä kylvämäni, salaattitarkoitukseen tilatut poimulehden ja ratamon siemenlajikkeet eivät itäneet. Jokainen puutarhastelija muistaa edellisen juhannuksen - meilläkin kasvimaa peittyi rakeisiin...

Mutta eikun taas uudestaan - tilaan nyt mielenkiinnosta myös sitä italialaista voikukkaa - ja uusintakierroksen poimulehteä ja ratamoa :)


Paavokin oli mukana kylvöpuuhissa :)

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Levät laihduttajan tukena



Jokunen viikko sitten löysin Cittarin poistohyllyltä Leader'in tuotteita ihan huomattavasti alennettuna. Pyöreästi parinkympin tuotepakkaukset myytiin kaikki vitosella.
Leader on minulle uusi brändi, enkä siinä tarjoushyllyn edessä pystynyt puhelimen kautta sen tarkempia tuotetutkimuksia kiireessä tekemään. Päädyin sitten kuitenkin ostamaan jokusen pakkauksen muutamaakin Leader'in tuotetta - kun päiväystäkin oli vielä vähintäänkin reilu vuosi jäljellä.

Tässä jutussa kuitenkin vinkkiä ja muistutusta chlorellajauheesta - tuli nyt mieleen kun sitäkin vitosen lootina keräsin kärryyn.
Olen käyttänyt jo vuosia Now luomu chlorella -jauhetta. Alkujaan valitsin sen siltä pohjalta, että se on valmistettu USA:ssa (yleisesti kiinalaisesta chlorellasta vähän varotellaan) ja tämä purkki taisi olla tarjouksessa :) Siihen sitten jämähdin ja sitä olen ostanut viimeiset vuodet.

Omaa tuttua chlorellajauhepurkkiani en ole sen tarkemmin ensimmäisen ostamani jälkeen syynännytkään - ennenkuin nyt, kun ostin Leader'in -chlorellajauhetta. Yllätys minulle oli Now chlorellan C-vitamiinipitoisuus - 3g chlorella-annoksesta saa muun hyvän ohella 75mg C-vitamiinia - eli suositellun päiväannoksen verran. (Leader chlorellajauheesta taas ei tunnu löytyvän mistään kautta tarkempia tuotetietoja - siitä iso miinus.)

Chlorella on siitä erikoinen tuote, että (lajike ja valmistusprosessista johtuvista syistä) vitamiini- ja ravintoainepitoisuudet vaihtelevat yllättävän paljon. Jo senkin takia tarkkojen alkuperämaa-, valmistus- ja tuotetietojen toivoisi löytyvän ihan selviönä myyntipakkauksen kyljestä.

Monessa chlorellatuotteessa esim. C-vitamiinipitoisuus saattaa olla käytännössä nolla. Se ei tosin tarkoita, että kyseessä olisi huonompi tuote - saattaa olla parempikin kuin tuo, jota itse olen käyttänyt. Pointtina vaan se, että mm. C-vitamiinipitoisuudet vaihtelevat suuresti.



Mutta vaikka käyttämäni chlorellan C-vitamiinipitoisuus oli minulle positiivinen yllätys, se on kuitenkin vain pelkkä mukava bonus - ainakin näin keski-ikäisen naisen kannalta :)

Tässä muutama muu pikkuhuomio chlorellasta:

-Se on suurin tunnettu ravinnonlähde ikääntymistä viivyttäville nukleiinihapoille.
-Tutkimukset ovat hiukan ristiriitaisia, mutta sitä markkinoidaan laihtumista edistävänä.
-Vaikka chlorellan ja laihtumisen yhtälö on hiukan epäselvä, sen on kuitenkin todettu vähentävän rasvaprosenttia, paastoverensokeria ja seerumin kolesterolia.
-Se parantaa immuunijärjestelmää.
-Se poistaa kehosta raskasmetalleja. Siksi aikanaan itse innostuin chlorellasta - ja ostin ensimmäisen purkin - ja kärsivällisesti opettelin sitä vielä käyttämäänkin :)

Eettisestikin chlorella-aihetta voi lähestyä: Chlorellan kasvatus on noin 50 kertaa tehokkaampaa (kaloreina ja proteiineina laskettuna) kuin tavallisten viljelykasvien - ja mitähän kertoimet ovat jos niitä verrataan lihan tuotantoon?

Valitsen yleensä kaikki ravintolisät mahdollisimman alkuperäisinä - eli jauheena tai öljynä. Chorellajauheen "nauttiminen" teki alkuun vähän tiukkaa, mutta kokemuksesta voin luvata että kyllä siihen tottuu - oikeastaan ei minusta maistu enää paljon miltään.

Vanha vinkkini "Pahat yhteen" on käytössä vieläkin. Chlorellan myötä innostuin tutkimaan myös muita levälaatuja. Käyttöön olen ottanut myös spirulinaa jauheena. (Paitsi nyt pari Leaderin laatikollista puristeina - kun halvalla sain :)

Aiheesta ohi sen verran, että A- ja K-vitamiinilisänä käytän vehnänorasjauhetta. Sekään ei ole hääviä veteen sekoitettuna, mutta huomasin että levä ja vehnänoras jollain tavoin neutralisoivat toisiaan - molempien ominaismaku häipyy kun ne sekoittaa samaan vesitilkkaan. Aiheesta lisää ylläolevassa "Pahat yhteen" -linkissä.



Kelp-levää käytän jodin lähteenä. Siinä olen vielä sen verran aloittelija, että jauhe on jäänyt kaappiin. Muutaman tuskaisen kelpryypyn jälkeen ostin suosiolla kelpiä kapseleina. Vielä joskus yritän lähestyä jauhetta uudelleen - nyt just en :)
Jodin puute on aika yleistä suomalaisilla - oireina mm. hiusten lähtö, uupumus - ja painonnousu.

Kelp jauheena on hyvin edullista, vajaa puoli kiloa pyöreästi vitosen - mutta mielestäni erittäin haasteellista aromiltaan...
Kelp kapseleina ei ole kallista sekään, puolen vuoden purkki noin seitsemän euroa. Ihan periaatteessa yritän ottaa kaikki ravintolisät mahdollisimman prosessoimattomassa muodossa - mutta kelpin kohdalla on täytynyt nöyrtyä pilleriin.



Sekin nyt tuli mieleen, että olen tammikuun ajan ottanut chlorellaa pari mittalusikallista päivässä (noin 6g) - eli tuplamäärän normaalista päiväannoksesta. Ja kun tässä teen sitä perinteistä tammikuun painorutistustani :D niin jotenkin yllättävän helposti tuntuu homma toimivan. En ole itse aiemmin chlorellaa yhdistänyt painonpudotukseen, mutta ei siitä varmasti haittaakaan ole ollut...

perjantai 22. tammikuuta 2016

Jotain se on ottanu...


Pimein ja kylmin talviaika on kohta selätetty. D-vitamiinin ja omega kolmosten tärkeys erityisesti talven pimeinä kuukausina on jo aika hyvin tiedostettu - ja niiden saannista huolehditaan. Hieman uudempaa tietoa on jodin ja seleenin aika yleinenkin puutostila suomalaisilla. Itsekin aiheeseen heräsin vasta vuosi-pari sitten - ja sen verran vakuutuin, että kumpaakin otan ravintolisänä läpi vuoden. (Jodia kelpkapseleina koska kelplevää jauheena en vain kertakaikkiaan pysty... Ja seleeniä parapähkinöinä - tai välillä ihan vain varuiksi puristeina, koska parapähkinöiden luontainen seleenipitoisuus saattaa vaihdella suurestikin).
Kuvassa näkyvä seleenivalmiste 200mcg / 180kpl (eli puolen vuoden satsi) löytyy nyt -58% tarjouksena 5,09€.



Lyhyesti jodista ja seleenistä:

Jodia saamme pääosin vain pöytäsuolasta, johon sitä on lisätty. Yhä useampi on vaihtanut käyttösuolaksi ruususuolan - ja siinä ei lisättyä jodia ole. Myöskään elintarviketeollisuus ei yleensä käytä jodioitua suolaa. Eli tarvittaessa kannattaa uhrata hetki miettiäkseen oman ruokavalionsa jodilähteitä.

Seleeniä ei käytännössä Suomen maaperässä ole - tai se on imeytymättöminä yhdisteinä. Seleeniä lisätäänkin lannotteisiin turvaaman seleenin saantia. Mutta yksi iso mutta - luomutuotannossa seleeniä ei lisätäkään. Ja jos vielä välttelee viljoja - ja on kasvissyöjä (niin kuin minä), niin riitävän seleenin saannin turvaaminen oli toinen pienen henkilökohtaisen palaverin paikka :)

Nämä kaikki neljä edellämainittua ovat aikalailla sellaista "peruskauraa" - ja nämä jokaisen kannattaa miettiä omalta kohdaltaan - mutta vielä pari lisävinkkiä.

Ainakin itselleni kevät on aina ollut sitä kaikkein hankalinta aikaa. Järki ei ymmärrä, että miksi silloin väsyttää ja vi***taa eniten kun aurinko alkaa vihdoin paistaa ja elämä voittaa... Tiedän jo kuitenkin ilmiön ja tunteen etukäteen - ja sillä sitten nykyisin valmistaudun ihan suosiolla kevääseen :)

Muutama vuosi sitten kokeilin ja käytinkin useamman pakkauksen verran piristävää ruusujuurta. Testailin paria erilaista tuotetta; Golden root ja Adapt-232 -valmisteita. Näistä kahdesta minulle toimi paremmin ruotsalaista alkuperää oleva Adapt-232, kun taas ystäväni tykästyi kotimaiseen Golden root -valmisteeseen.

Viime- ja tänä vuonna olen käyttänyt alkutalven aikana astaxanthin (aksantiini) ja ashwagandha -valmisteita.



Ashwagandhasta lyhyesti sen veran, että sen uskotaan lisäävän niin fyysistä kuin henkistäkin suorituskykyä sekä vahvistavan elimistön omaa vastustuskykyä ja stressistä palautumista. Minä koen vaikutuksen piristävänä.

Ashwagandha on kohtuuhintainen luontaistuote. Itse olen tilannut tuotetta iHerb:iltä - kävin just kurkkaamassa, että vieläkö tätä "omaa purkkiani" siellä myydään, niin sieltähän sitä löytyy 46% alennuksella. Planetary Herbals 570mg /120kpl 10,50€ - eli alle kolmen euron satsaus/kk. Tämä purkki löytyy iHerb:in ashwagandha -haussa ykkössijalta - eli muutkin tästä ovat tykänneet. Jos innostut aiheesta ja tuotteesta, niin yhdellä purkilla selviääkin jo kevääseen.

En ole vielä testannut jauhemaista ashwagandhaa. Jotkut sanovat sitä vahvan makuiseksi - sitä nyt en säikähdä - ei se pahempaa voi olla kuin leväjauheet - jotka nekin saan nieleskeltyä. Jauhemaista ashwagandhaa löytyy useistakin luontaistuotekaupoista. Näköjään tarjouksena nyt ainakin Sinunapteekki -liikkeessä. Erityisesti tykkään Voimaruoka -tuotteista. Ovat osin hinnakkaampia kuin monet muut, mutta väliinsä hennon satsata niihin :)

Astaksantiini onkin sitten hieman hinnakkaampaa. Sen myynti on kuitenkin ollut jatkuvassa nousussa - ja positiiviset vaikutukset tunnustetaan aika laajalti. Myynti-ilmoituksissa ei mainita että se olisi piristävä tuote - mutta minusta tuntuu siltä. Virallisesti se on vahva antioksidantti, joka vaikuttaa erityisesti suojaten ihoa ikääntymiseltä, auringolta, maksaläiskiltä ja finneiltä.

Valitsin itse tämän BioAstin astaksantiinin - koska se sattui olemaan tarjouksessa - ja koska pitoisuus oli suurin, eli 12mg/kapseli. Kuukausiannos on noin 15€, eli vähän arvokkaampi tuote kyseessä, mutta näin kuuriluonteisesti ihan kohtuuhintainen satsaus mielestäni.

Niin ashwagandhasta kuin astaksantiinistakin löytyy googlaamalla lisätietoa ja käyttökokemuksia. Suosittelen tutustumaan myös englanninkielisiin sivustoihin - sieltä tietoa löytyy paljon laajemmin.


Ja loppuun vielä yksi tuote, jota kokeilin nyt ensimmäistä kertaa - ja joka mielestäni on mainitsemisen arvoinen: Voimaruoka - Pakurikääpäuute. Minulla on entuudestaan jauhettua pakuria, josta hauduttelen teetä - ja pakuriteepussejakin - mutta pakuriuutetta innostuin kokeilemaan vasta kun löysin Cittarista uutepullon puoleen hintaan :)

Voimaruoka 50ml pakuriuutepullon ovh hinta on noin 25€. Avasin pullon jo ennen joulua - ja vaikka en ihan säntillisesti sitä ole muistanut ottaakaan, niin tuntemus on positiivinen. Tuote on hiukan arvokkaampi, mutta voisin kyllä ostaa itselleni joskus uudemmankin kerran - tai viedä hyvillä mielin ystävälle lahjaksi.

Pakurikäävän ORAC-arvo on korkeampi kuin millään muulla tunnetulla ruoka-aineella. Myös Veera -tytär tykästyi tuotteeseen. On käyttänyt pakuriuutetta jo pidempään lisäten sitä aina kahvin sekaan.

Ja teksti yläkuvaan :D 
Ensimmäinen aamu keittiön pukkarissa. Siitä onkin jo useampi kymmenen vuotta kun viimeksi olen ihan virallisissa keittiöhommissa ollut - nyt kuitenkin sitten taas.Tämä kuva oli tarkoitettu vaan ihan henkilökohtaiseen käyttöön - kameraselfieterveiset omalle miehelle - mutta nuo pelkät purkit olivat niin tylsän näköisiä, että päätin piristää purkkijuttua kuvalla hienosta hatusta :)

perjantai 13. helmikuuta 2015

Ystävä punnitaan


Tämä menovinkki kohdentuu nyt vain sisäpiirille - eli Ääneseudun asukkaille. Huomenna 14.2 ystävänpäivänä Kuntokeskus tarjoaa avointen ovien päivänä monen aktiviteetin ohella ilmaisen kehonkoostumusanalyysin. Itse olen astunut lahjomattomalle laitteelle kerran - ja huomenissa aion kohdata totuuden uudelleen :)

Ennen mittausta ei suositella ainakaan raskaampaa ateriaa - muistelisin aiemmalta kerralta, että ohjeistus oli olla syömättä ainakin parisen tuntia ennen testiä - vain huikka vettä tarvittaessa. Alla ei saisi olla myöskään mitään raskaampaa liikuntaa - eli voit hyvällä omallatunnolla hurauttaa paikalle autolla - ja ota ystävä matkalla mukaan :)

Kone tulostaa A-nelosen verran analyysiä kehon rasva- ja lihasmäärästä - sekä niiden jakautumisesta kehossa. Numerot puolustavat paikkaansa ainakin, jos työn alla on jonkinsortin projekti kuntoilun tai laihdutuksen osalta. Ja kyllä ulkopuolisen (vaikka vain laitteen :) tekemä arvio on paikallaan ilman sen kummempaa projektiakaan. Silmä tottuu ja kuminauhavyötäröiset housut joustavat - usein käsitys omasta kehosta saattaa olla hiukan kaunisteltu... Totuus kannattaa tiedostaa, vaikka tilannetta ei olisi juuri nyt aikaa alkaa sen kummemmin korjaamaan.



Minulla oli nyt tarvetta vähän molempiin, niin painon kuin lihaskunnonkin tarkastamiseen. Ehkä enempi päätin panostaa kuitenkin nimenomaan lihaskuntoon - rasva sulaa siinä sivussa. Kuntosaliharjoittelu on tuttua puuhaa entuudestaan, mutta uutta minulle olivat kuukausi sitten aloittamani ryhmätunnit. En ole koskaan aiemmin osallistunut vastaaviin aerobisiin ryhmiin, mutta ykköshuomiona seuraava: Olen aina ollut huono hikoilemaan - eli tarvinnut sen sata astetta saunaa, ennenkuin selkä kostuu. Nyt kuntosaliharjoitteluun yhdistetty aerobinen ryhmäliikunta on "herättänyt" kehon toimimaan.

Paino oli taas syksyhämärissä kivunnut jokusen kilon ja aloitin vähän säntillisemmän lenkkeilyn jo joulun pyhinä. Tammikuun puolessa välissä aloitin Kuntokeskusjäsenyyden myötä kolmijakoisen kuntosalitreenin, aerobisia ryhmätunteja ja kehonhuoltona pilatesta. Paino ei heilahtanut muutamaan viikkoon yhtään alaspäin. Vasta noin viikko sitten, kun keho alkoi hikoilla ja tuntui kuin "käynnistyneen", kilojakin suli pois kerralla lähes kaksi. En osaa sanoa, näyttääkö uusi kehonkoostumusmittaus parannusta entiseen näin lyhyellä (noin kuukauden) aikavälillä - astun toiveikkaana puntariin kuitenkin :)





Kuntokeskuksessa on huomenna muutakin mukavaa toimintaa; ryhmätunteja, vapaa kuntosalin käyttö, jalka-analyysi... TÄSSÄ päivän ohjelmasta enempi. Kehonkoostumusanalyysejä tehdään klo. 9-15. Tarjous kannattaa hyödyntää, listahinta sille on 25€.


äänekoski kuntosali kuntokeskus

perjantai 6. helmikuuta 2015

Voimaruokaa

Kirjavinkkinä sinulle, jolle mm. sanat ashwagandha, chia, chlorella, spirulina, opti-MSM ja maca eivät vielä ole sanoina ihan yhtä tuttuja kuin vaikkapa nokkonen ja mustikka.

Erkki Palviaisen Voimaruokaa on helppolukuinen tiivistä tietoa oleva kirjanen Erkin omasta ravintofilosofiasta. Kirjoittaja esittelee yksinkertaisen ymmärrettävästi hyviksihavaitsemiaan kaukomaiden superfoodeja - mutta ihan yhtä kannustavasti myös monia Suomen luonnosta kaikkien saatavilla olevia herkkuja - nokkonen, voikukka, koivu, mänty...
Kirjasta löytyy myös konkreettisia esimerkkejä voimaruuista, jotka saattavat helpottaa esim. yleisestä väsymyksestä, iho-ongelmista tai unihäiriöistä kärsivää.

Vaikka itse olen jo aika laajaltikin tutkaillut vaihtoehtoisia ravinto-oppeja, kirja kiinnosti - ja tarttui siitä mukaan jokunen ihan uusikin vinkki. Voimaruokaa -kirja on selkeälukuinen tiivistelmä, jonka luin kertaistumalta ja johon tykästyin. Minulla ei valitettavasti vielä kirjaa ole - lainasin tämän luettavaksi joululomalla tyttäreltä - mutta kelpuuttaisin teoksen kyllä omaankin kotikirjastoon.



Kirjasta välittyi positiivisella tavalla se, että Voimaruokaa on kirjailijan ensimmäinen teos. Kirja on kirjoitettu rennolla otteella ja henkilökohtaiseen kokemukseen pohjautuen. Helppolukuisuus taitaa tosin olla pelkkää hämäystä ja lukijan koukuttamista :) koska kirja on loppupeleissä tiukka paketti tietoa. Itse Erkistä jäi kirjan perusteella mielikuva "hyvästä tyypistä".

Tutustele kirjaan jos sattuu osumaan kohdalle. Jällenmyyntipisteinä näyttäisi olevan ainakin moni luontaistuoteketju.

Veera-tyttären kertomaa samasta kirjasta.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Severin auttoi taas

Minulla ei monta ylimääräistä astiaa tai laitetta keittiössä ole. Paristolla toimiva pieni maitovaahdotin on ihan täydellinen esimerkki laitteesta, jota en koskaan olisi tullut itse hankkineeksi.
Sain Severini lahjaksi jo vuosikymmen sitten - ja se onkin ollut yllättävän monikäyttöinen minimittainen yleiskone. Maitoa sillä ei ole suuremmin vaahdoteltu, mutta monessa muussa se on ollut ihan korvaamaton apuri.
Sillä sekoitan pienet salaatinkastikkeet ja dippisoosit. Kollageenijauhe, kuuluisa siitä, että on erittäin hankalasti liukeneva tai sekoittuva, pyörähtää Severin avulla hetkessä veden tai mehutilkan sekaan. Ja nyt uusimpana, kelpjauhe - erittäin haasteellisen aromin lisäksi se on erittäin hankala sekoitettava nestetilkkaseen - paitsi taas sillä Severillä :)



Omasta jodipostauksestani motivoituneena olen nyt yrittänyt ottaa kelpin jauheena joka päivä - ihan hirvittävän hankalaa se vaan on edelleen... Mielenkiinnosta aion kyllä hankkia kelppiä myös rouheena testatakseni josko se on niin "mautonta" kuin Hanne oli mieltä,

Mitään ylimääräisiä härpäkkeitä en keittiöön haaveile tai halua, mutta Severin maitovaahdotin on ollut kyllä näppärä pikku vekotin. Se mahtuu pienenkin keittiön kauhalaatikkoon ja toimii yllättävän pitkään yhdellä paristolla (meillä jopa vuosia).

Kelpjauhe 1tl, vesi 1/4dl ja lusikka.

Kelpjauhe 1tl, vesi 1/4dl ja Severin.
Kollageenijauhe, vesi ja Severin.


Kollageenijauhe, vesi ja lusikka.


Tattarijauho, piimä ja Severin - paakuton suuruste piimävelliin.

Dippikastike kesärullille ja Severin.

Että semmoinen Severin minulla - äidin pikku apulainen... Onko sinulla joku lisävinkki aiheesta?

perjantai 2. tammikuuta 2015

Kelp jauheena vai puristeina

Heräsin pohdiskelemaan jodin riittävää saantia jo jokunen aika sitten. Suomen maaperässä ei ole jodia, joten sitä on lisätty mm. pöytäsuolaan ja viljelymaahan. Siitä aiheesta postailinkin jo aiemmin, joten en nyt uudemman kerran siitä enää meinaa pähkäillä.

Kerroin silloin myös sen, että lisään muistaessani ruokien sekaan hyppysellisen arkkilevää. Levän maku peittyy suhteellisen hyvin erityisesti mausteisiin wokkeihin, mutta ei siitä oikein jokapäivän tapaa tahtonut tulla... Chlorellaa ja spirulinaa olen käyttänyt jo vuosia, mutta makean veden levinä ne eivät sisällä jodia - vaikka muuten ovatkin superuokaa omalla tavallaan.

Jodin saanti arvelutti ja mietitytti sen verran, että päädyin hankkimaan käyttöön vahvasti jodipitoista kelp-levää. Mietin, että siitä saan varmasti tarvittavan jodiannoksen - ja arkea helpottaa, jos nappaan leväannoksen muiden ravintolisien tapaan.

En voi sanoa, että levän maku olisi koskaan houkutellut. Sen verran olen kuitenkin tsempannut, että olen opetellut ottamaan sekä chlorellan että spirulinan jauheena veteen sekoitettuna.

Kelp-jauheen kanssa yritin samaa temppua, mutta täytyy tunnustaa että koville ottaa... Kelpjauheen aromi on (jos mahdollista) vieläkin haasteellisempi kuin chlorellan tai spirulinan.
Vaikka edelleen olen mieltä, että levätuotteissakin puhdas jauhe on aina parempi vaihtoehto kuin täyteaineiden avulla valmistetut puristeet, niin kelpin kohdalla nöyrryn suosittelemaan leväjauheisiin tutustumattomalle kelppiä ensialkuun kapseleina tai puristeina.

Itse tilasin kokeeksi kelppiä sekä jauheena ja puristeina. Olen yrittänyt totutella jauheeseen, mutta tunnustan että joinain päivinä menen helpomman kautta ja vaihdan jauheen pilleriin.



Now kelp-puristeet (5,27€ / 200kpl) sisältävät jodia 150ug (Suomen virallinen suositus on 150ug, joka tosin on useiden lähteiden mukaan ihan liian alhainen).



Käyttämäni Starwest Botanicals kelp-jauheen (4,40€ / 454g) käyttöohjetta ei löydy iHerb'in tuote-esittelystä (mielestäni iso puute), mutta valmistajan sivuilta selvisi seuraava:

On average (and I know this will vary) how much iodine would be in a teaspoon or tablespoon?
Question by: kelpcurious on July 30, 2014

Using an average weight of 5 grams per tablespoon (this will vary a bit, but to give you a rough idea), one tablespoon of kelp will have approximately 3 to 5 milligrams of iodine on average.
Answer by: Starwest Staff on July 30, 2014

Ruokalusikallinen kelpjauhetta ei ylitä jodin saantisuosituksen ylärajaa sekään, vaikka on monikertainen Suomen virallisiin saantisuosituksiin nähden. Enempi se ruokalusikallinen ylittää inhimillisen nieleskelykynnyksen - minulle teelusikallinenkin on jo ihan riittävä haaste. Teelusikallinen kelpjauhetta sisältää sekin jo pyöreät pari milligrammaa jodia - ja sen otan ihan turvallisin mielin, koska pelkoni vähän on, että viime vuosien hiuskato saattaa johtua osaltaan jodin puutteesta. Nyt otankin alkuun hieman reilumpaa annosta kokeillen, josko keho reagoi jotenkin.

Jodin puutosoireita ovat mm. väsymys, masennus, hitaus, painonnousu ja hiusten lähtö. Jodi on mukana rasva-aineenvaihdunnassa - liian vähäinen jodin saanti tekee ihmisen viluiseksi ja lihomisherkäksi, jolloin paino nousee tavallista helpommin.

Kuulostaako tutulta? Jodin saanti on varmasti yksi lähitulevaisuuden kuumia puheenaiheita. Veera-tytär kävi Erkki Palviaisen luennolla jokunen viikko sitten. He juttelivat Veeran hius- ja paino-ongelmista hetken ja Erkki suositteli ensimmäiseksi kokeilemaan nimenomaan jodilisää.

Kelp on hyvin edullinen ravinnelisä. Tilasin omani iHerb:in kautta, mutta vastaavia saa kohtuuhinnalla varmasti ihan perusmarketeistakin.



Jos etsit lisätietoa kelpistä, latinalainen nimi Ascophyllum Nodosum vie usein myös eläinten ravintolisäsivuille. En keksi, mitä eroa on ihmisille tai eläimille myytävässä tuotteessa, jos se on tuoteselosteen perusteella 100% levää? Eläimille tarkoitetut myyntipakkaukset ovat tietysti paljon edullisempia. Itse kuitenkin nyt sen verran panostin, että valitsin oman kelppini ihmisille tarkoitettuna luomujauheena :)

Erkki Palviainen suosittelee kirjassaan Voimaruokaa, kelp-levää rouheena. Meillä sitäkin löytyy - tosin koiran ravintolisänä :) Tämä kilon purkki kelprouhetta ei maksanut aikoinaan kuin kympin verran, mutta päivämäärä on jo sen verran ylitetty, etten käynyt maistelemaan.

Tämmöisiä pohdintoja vuoden alkuun :) Kyllä minä ainakin aloitan sen uuden uljaan elämän aina vuoden ensimmäisenä päivänä. Se into sitten kestää minkä kestää, mutta jokainen lenkki se on kupeista pois kuitenkin. Sen olen päättänyt, että niitä syötyjä suklaakiloja tai viikkojen sohvasessioita en kadu, vaan muistelen tyytyväisenä jokaista joskus tallattua lenkkikilometriä - hyvä minä :)

Päivityksenä: Kiinnostuin kommenttien myötä myös kelprouheesta. Hiukan googlailin hintoja, ja yllättäen ihmisten ravintolisäksi tarkoitetun merilevärouheen hinta hipoo satasta / kilo. Nyt kokeilussani olevan luomulaatuisen kelpjauheen kilohinta on vain noin kympin tietämissä. Nostaakohan kelprouheen hintaa ainoastaan se, että sitä on kenties helpompi syödä kuin jauhetta? :)

Tässä linkissä vinkkejä tuotteisiin, joita itse tilailen iHerb nettikaupasta.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Vielä vähän parempi välipala


Jokunen aika sitten esittelin yhden oman välipala- ja evässuosikkini; hapankaali-raejuustosekoituksen. Siihen en ole kyllästynyt vieläkään - mutta ihmettelen juuri, miten meni vuosia, ennenkuin hoksasin lisätä annokseeen ituja...

Nyt talvella tuoreet idut ovat niin ykköstavaraa, ettei niiden puolesta voi liikaa puhua. Itse idättäen idut ovat edullista, vitamiini- ja kivennäisrikasta, monikäyttöistä ja lähes kaloritonta ravintoa. Jos pavut aiheuttavat ilmavaivoja, idätettyinä ne yleensä kuitenkin sopivat lähes kaikkien elimistölle.

Virallisesti kauppatavarana idätyskipon saa alle parillakympillä - ei paha hinta hyvän harrastuksen aloittamiselle sekään, mutta kirppareilta idätysastioita löytyy aika helposti eurolla-parilla. Niin kauan kuin sopiva kippo on hakusalla, voi idätystä ihan mainiosti harrastaa pienisilmäisellä verkkosihdillä. (Se onkin ainut tapa idättää mm. tattaria - ei ainakaan minulla onnistu umpinaisessa idätyskipossa.)

Minulla idätyspiste on yhdellä keittiön kaappihyllyllä tiskialtaan vieressä. Muistilappu osoitettu jokaiselle jääkaapilla kävijälle - samalla voi huuhtaista itukupin :) Siemeniä voi huuhtaista useamminkin kuin pari kertaa päivässä - eivät toisaalta pistä suuremmin pahakseen, vaikka operaatio välillä unohtuisikin...

Vasta valmistunut itusatsi. Kunhan päivä kirkastuu, laitan idut vielä muutamaksi tunniksi ikkunalle vihertymään.
Huuhtaisen satsin vielä kertaalleen - siinä itämättömät siemenet huljuuntuvat pois. Tässä erässä on iHerb:iltä tilattua sarviapila-retiisinsiemen sekoitusta. Mukavan aromikas ituina, mutta itävyysprosentti ei ole ollut ihan paras mahdollinen.
Itusuosikkejani ovat myös mm. helppo sinimailanen ja ruokaisa mungpapu.
Siinä se on - aika täydellinen kaamoksen vastaisku: Ituja, hapankaalia ja nokkosensiemeniä. Mausteena raejuustoa ja hampunsiemeniä.
Uskallan sanoa, että nyt on lautasellinen aika täyttä tavaraa :D






-Liottamisen ja idättämisen seurauksena siementen sisältämien vitamiinien määrä kohoaa ja niiden ravintoaineet muuntuvat helpommin sulaviksi.

-Iduissa on mm. A-, B-, E-, C-, ja D-vitamiinia yhdistyneinä kivennäis- ja hivenaineisiin sekä entsyymeihin.

-Elimistön on helppo käyttää hyväkseen itujen kivennäisaineita, koska niitä liukenemattomaan muotoon sitova fytiini hajoaa idätyksessä.

-Papujen siältämä proteiini muuntuu idätyksessä helposti sulavaksi. Jos palko- tai papukasvit aiheuttavat ilmavaivoja, luultavimmin samat kasvit idätettyinä sopivat kuitenkin mainiosti.

-Idut ovat kuiturikkaita.

-Niissä on myös mm. prebiootteja, DNA-vaurioita korjaavia antioksidantteja ja hyödyllisiä kasvihormoneja.

Alla vielä vanha (huono) kuva tattarin idätyksestä.

Sen verran hapankaalivinkkiä, että tämän vuoden kaalisato tuntuisi olevan aika hyvälaatuinen. Marraskuussa tekemäni hapankaali mehustui helposti - eli onnistuu varmasti hyvin vielä nyt joulukuussakin.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Kanelia ja kanelia



Suomalainen joulu tuoksuu kanelilta. Se on riisipuuron ja piparien "pakollinen" mauste. Läpi vuoden kaneli maustaa vähintäänkin omenapiirakat ja korvapuustit.
Kotoisalla kanelilla on  myös "pimeä puoli" - sen suuret luontaiset kumariinipitoisuudet nousivat jokunen vuosi sitten otsikoihin. Kanelin sisältämä kumariini on maksalle myrkyllinen aine - aiheeseen onkin reagoitu mm Eviran toimesta. Terveille aikuisille kassiakanelia suositellaan korkeintaan tee- tai ruokalusikallinen päivässä (saantisuositukset hiukan vaihtelevat eri lähteissä), maksaongelmaisille tai pienille lapsille ei lainkaan.

Gluteenittomat keventäjän piparit.


Kanelin ystäville lohdullinen tieto kuitenkin oli, että ainoastaan kassiakanelin kumariinipitoisuudet ovat huomioonotettavan korkeat. Ceylonkaneli selviää lähes puhtailla papereilla - sisältää hitusen kumariinia, niin kuin kotoinen mustikkakin. Pitoisuudet ovat kuitenkin niin olemattomia, ettei niitä tarvitse käytännössä huomioida

Kumariinikohu aiheutti vielä jokunen vuosi sitten päänvaivaa - käytännössä kaikki isojen kauppaketjujen valikoimassa oleva kaneli oli (ja on edelleen) korkean kumariinipitoisuuden kassiakanelia. Minulla ei tästä kaneliaiheesta ole ostajan näkökulman kokemusta kuin paikallisen Cittarin ja Lidlin verran - kummastakaan ceylonkanelia ei ole löytynyt. Enkä siis osaa nyt sanoa, saako sitä yleisesti isommista marketeista, vai kuuluuko ceyloninkaneli ainoastaan luontaistuotekauppojen valikoimaan?
Teollisuus ei käytä ceyloninkanelia käytännössä lainkaan - koska se on kalliimpaa - ja koska kassiakaneli on voimakkaamman makuista.



Tavallista kanelia saa alle kympillä kilo - mutta tässä on kyllä yksi kohta, jossa ei kannata niillä kilohinnoilla tinkiä... Tietysti tieto ceyloninkanelin turvallisuudesta on tärkeä valintaperuste sekin, mutta myös maku vakuuttaa.

Ceyloninkaneli on pehmeän aromikasta - mielestäni siinä on vähän suklainenkin maku. En osaa sanoa, onko eri merkkien ceylonkaneleilla suuria eroja, mutta ainakin käyttämäni Frontier luomukaneli on tosi pehmeää.

Kassiakaneleissa on valtavia laatueroja. Siitä sen verran, että aikoinaan ostin luokkaretkirahastoa keräävältä pikku pojalta ison kanelipurkin. Se oli aikaa, kun en vielä edes tiennyt, että on olemassa kanelia ja Kanelia... Se ovenraosta pikku myyjältä ostettu kaneli oli niin kertakaikkisen karmeaa, että vaikka olen ihan satatarkka kierrättäjä ja ruokahävikin välttäjä, niin se puoli kiloa luokkaretkikanelia joutui kompostiin.

Asun pikkukaupungissa, josta kaikkia haluamiani luontais- tai luomutuotteita ei löydy. Olen muutenkin ihan äärimmäisen huono kaupoissa ja kaupungilla kiertelijä - eli en käy läänin "pääkaupunginkaan" keskustassa kuin ehkä max. kerran vuodessa...
Minulle yksinkertaisinta ja helpointa on tilata tarpeellinen nettikaupoista - ja eniten siitä syystä iHerb-nettikauppa onkin aika usein edustettuna näissä keittiöhankinnoissani.
Kanelin osalta ostan aina isoja kuluttajapakkauksia koska kaneli säilyy pitkään, käytän kanelia paljon ja isompi pakkaus on edullisempi.

Hintaa kuvassa näkyvällä 453g pakkauksella on 17,43€, eli pyöreät neljäkymppiä kilo. Tilattu iHerb -nettikaupasta.
Tämä Frontier kaneli on luomulaatuista ceyloninkanelia.




Kiitos edellisiin juttuihin tulleista kommenteista ja kysymyksistä. Viimeiset pari viikkoa ovat hurahtaneet yhdessä sun toisessa kiireessä ja blogiharrastuskin sitten jäänyt vähän paitsioon. Julkaisen kommentit yleensä puhelimen kautta, mutta en edes yritä siellä niihin vastaamista... Parikin kertaa kun olen saanut aikaan aika totaalisen sotkun blogini lähdekoodiin puhelinta näprätessä. Istahdan viimeistään huomenissa koneelle ja päivittelen postit - kiitos vielä kerran kärsivällisyydestä :)

Tässä vielä yksi vastaan tullut mielenkiintoinen artikkeli kanelista:

http://www.magneettimedia.com/kaneli-ja-magnesium-ovat-yhdessa-maailman-tehokkain-verenpainelaake/

Tilausvinkkejä iHerb -nettikauppaan.

kaneli ja kumariini / kanelin terveysvaikutukset / kanelin myrkyllisyys

torstai 20. marraskuuta 2014

Viiniä ja hevimetallia


Vaihdoin viinit pääosin luomuihin jo vuosia sitten. Ensimmäinen luomuviinipulloni oli lahja ystävältä - ja se yllätti positiivisesti pehmeällä aromillaan. Vaikka en ole ollenkaan asiantuntija viinien maailmassa, olen siitä lähtien etsiskellyt ja maistellut aktiivisesti luomuvaihtoehtoja. Kymmenisen vuotta sitten luomuviinit - niin kuin muutkin luomutuotteet olivat vielä aika harvalukuisesti edustettuna. Nykyään luomua alkaa jo löytyä aika hyvin - niin elintarvikkeista kuin viineistäkin.

Senkin muuten huomasin aikanaan, että luomuviinit eivät aiheuttaneet öistä sydämentykytystä tai kaulan ja rintakehän alueelle helahtavia punaisia länttejä ollenkaan siinä määrin kuin tavalliset viinit. Olin jo tottunut hyväksymään oireet pakollisena kylkiäisenä parin viinilasin jälkeen. (Syytä niihin en sitten koskaan vaivautunut selvittämään, viinin vaihto luomuun tuntui auttavan.)

Yksi minua mietityttänyt viiniasia oli jostain lehdestä saksittu ja kaapin oveen teipattu pikku lista viinintuottajamaista, joiden viineissä on eniten tai vähiten raskasmetalleja.
Lyhyesti: Etelä-Amerikan viinit selvisivät tutkimuksesta puhtailla papereilla, Euroopan viinit taas eivät - tosin Italian viinit olivat yllättäen jutun mukaan puhtaampia kuin muiden Euroopan maiden viinit...
En ole Suomessa törmännyt sen kummempaan uutisointiin aiheesta kuin sen yhden talteensaksitun pikkulappusen verran.

Tosin olen miettinyt sitäkin, että se viinien sisältämiä raskasmetalleja mittaava tutkimus ei ole voinut olla kovinkaan kattava huomioiden lukuisat viinitilat ja paikalliset olosuhteet. Eli en menisi tuomitsemaan koko Unkarin viinintuotantoa vain siksi, että maa sattuu olemaan sen yhden listan jumbosijalla...

Ihan vaan yksinkertaisesti asioita yhdistellen - valitsemalla luomuviinin voi kuitenkin lienee aika hyvällä omallatunnolla kuitata tämän raskasmetallipähkäilynkin hoidetuksi :)

Tosin on nyt vielä omakohtaisestikin koettuna sekin sanottava, että niin viineistä kuin muistakin alkoholijuomista löytyy hienoja tuotteita ilman luomumerkintääkin.



Tässä kuitenkin Alkon uutuusviini, jonka sain maahantuojalta testattavaksi - ja joka kuulostaa täydellisen hyvältä joka suhteessa: Reilun kaupan luomuviini Argentiinasta - Tilimuqui Cabernet Sauvignon Bonarda.

"Viini on saanut nimensä pienen ja köyhän Tilimuqui-kylän mukaan, josta monet La Riojanan työntekijät ovat kotoisin. Tilimuqui -viini tulee kauniista ja syrjäisestä Famatinan laaksosta."

Ja miksi tämä viini ainoastaan kuulostaa hyvältä? En ole tuotetta vielä maistellut, koskapa päätin viettää alkoholivapaan vuoden - ihan vain testatakseni, miten keho ja mieli reagoivat pidempään totaaliraittiuteen. Viinaton vuosi on nyt kohta lusittu - eikä siitä ainakaan mitään haittaa ole ollut...
Kirjoitan kokemuksia ja havaintoja aiheesta toisella kertaa. Tammikuun taidan kuitenkin aloittaa avaamalla tämän lupaavan luomuviinipullon :)



Alla vielä poimintoja postauksen lähdeartikkelista. Juttuun ei kannata takertua, mutta kenties tämä motivoi selvittämään viininviljelyolosuhteita. Itselleni tulee ensimmäisenä mieleen, etten haluaisi valita viinejä, joihin käytetyt rypäleet on poimittu suurten teollisuusalueiden tai moottoriteiden laitamilta...
"Tilimuqui on kaunis ja syrjäinen kylä Famatinan laaksossa Argentiinassa" - se kuulostaa aika täydelliseltä :)


"Wines from three of the 15 nations studied had safe levels of heavy metals: Italy, Brazil, and Argentina.

Based on the maximum THQs (target hazard quotients) for wines from each nation, here's the list of the worst offenders:

Hungary
Slovakia
France
Austria
Spain
Germany
Portugal
Greece
Czech Republic
Jordan
Macedonia
Serbia

Hungary and Slovakia had maximum potential THQ values over 350. France, Austria, Spain, Germany, and Portugal -- nations that import large quantities of wine to the U.S. -- had maximum potential THQ values over 100.

Argentinean and Italian wines did not have significant maximum THQ values.

Where do the heavy metals come from? That's unknown. Possible sources include the soil of the vineyards in which the wine grapes are grown, the fungicides sprayed on the grapes, and possible contaminants in the yeasts used to ferment the wine.

A THQ over 1 indicates a health risk. Typical wines, Naughton found, have a THQ ranging from 50 to 200 per glass. Some wines had THQs up to 300. By comparison, THQs that have raised concerns about heavy-metal contamination of seafood typically range between 1 and 5."

Lyhentäen lainattu artikkelista: Heavy metals found in wine

maanantai 17. marraskuuta 2014

Ruoka-aarrekartta


Tämä alla kuvassa näkyvä lista on jo jokusen vuoden takaa - niiltä ajoilta kun aloin kyseenalaistaa virallista lautasmallia ja huomioida ruokaostoksilla muutakin kuin edullisinta hintaa...
Asia, johon ihan oikeasti olen tällä hetkellä tyytyväisin arjessani ja elämässäni, on viimeisen viiden vuoden aikaan tapahtunut muutos ruokavaliossa. Se on ollut iso muutos minulle, mutta myös koko perheelle.



Jokunen vuosi sitten, muutoksen alkumetreillä kirjasimme tytärten kanssa tähän paperilappuseen "tärkeitä" ruoka-asioita, sellaisia jotka tuntuivat silloin oikeilta - ja teippasimme muistilistan yhden kuiva-ainekaapin oviseinään. Tämä, meidän mielestä pitkä lista tuntui silloin ihan mahdottomalta toteuttaa ja muistaa arjessa...

Jossain vaiheessa muuttelin kaappien käyttötarkoitusta ja tämä listakaappi jäi vuosiksi melkein unohduksiin. Eilen satuin avaamaan oven ja löysin meidän vanhan, "ihan mahdottoman" suunnitelman. Uskomatonta on, että vuosia sitten se ihan mahdottomalta tuntunut pitkä järkiruokalista onkin nyt joka osaltaan ihan jokapäivän arkea.
Tähän ensimmäiseen ruokalistaan on tullut vuosien varrella paljonkin uusia "tärkeitä juttuja" - yksikään alkuperäisistä ainesosista ei kuitenkaan ole jäänyt matkalla pois :)

En ole koskaan tullut tehneeksi elämän aarrekarttaa, mutta tämä ruoka-aarrekartta ainakin toimi.

Kokeile tätä pikkuvinkkiä sinäkin. Netti, lehdet ja kirjat - vinkkejä ja linkkejä hyvään oloon ja parempaan ruokaan on nykyään jo liikaakin... Kun - tai jos tarve jonkinasteiseen elämäntapamuutokseen on ajankohtainen tai tarpeellinen, kannattaa lukea, tutkia ja jäsennellä tietotulvaa avoimin mielin. Sitten kuunnella vaistoaan ja poimia matkaan ne, jotka tuntuvat oikeilta ja omilta. Konkreettinen ylöskirjoittettu lista muistuttaa ja motivoi. Onnea matkaan omalle ruoka-aarrekartallesi :)

Kuiva-ainekaapin manteleita. Manteleiden viljelyyn käytetään kasvinsuojeluaineita aika reilulla kädellä... Päivän manteliannokseksi riittää 2-3 mantelia. sen hennoo ja se kannattaa satsata luomulaatuisiin. Makukin on ihan eri luokkaa kuin perusmanteleilla.
Kuivattua nokkossilppua ja nokkosensiemeniä. Tätä superfoodia löytää aloittelevakin hortoilija, kuivatuskin on helppoa. Nokkosta voi ripotella käytännössä joka annokseen - niin makeisiin marja-annoksiin kuin suolaisiinkin ruokiin.
Itsekasvatettuja chilipalkoja pakastettuna tuoreeltaan (vihreä kanta katkaistaan pois). Pikku pala piristää lähes ruuan kuin ruuan.
Minun teekaappi :) Aamun aloitan vihreätee -pohjaisella sekoituksella. Iltapäivästä vaihdan ihaniin yrttijuomiin.
Vitamiineja talvea varten... Kasvissyöjille B12 -vitamiinia, keski-ikäiselle naiselle tarpeellinen Q10, krilliöljyä, kaliumia, seleeniä...
Mausteet - aina esillä. Luin juuri feng shuita käsittelevän artikkelin, ja siinäkin mausteet ohjeistettiin pitämään keittiössä näkysällä - niin olen aina tehnyt :) Nyt oman maan omput alkavat olla hakusalla. Lidlistä löytyy usein ihan hyviä luomuomppuja kohtuuhintaankin.
Kaalia joka päivä - se oli yksi listan haasteellisista osista. Nyt vasta huomasin, että hapankaalin myötä siitä on tullut itsestäänselvyys :)
Pavut olivat toinen aikoinaan haastavalta tuntunut osanen. Idätettyjä mung-papuja on helppo lisätä lautaselle. Valmiiksi keitettyjä papuja voi pakastaa annosrasioihin ja sellaisena ovat kätevä lisä lähes joka ruokaan nekin.

Ja koska minulla on aarrekartta -  löytyy minulta tietysti aarrearkutkin :)

Yksi täynnä mustikkaa
 Toinen vadelmia...
 Kolmas puolukkaa ja mustaherukoita ja maa-artisokkasosetta ja haperoita ja rouskuja...
 Ja vielä yksi omenamehua...