sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Kuunliljojen jakaminen

Kuunliljat ovat yksi suosikkikasveistani puutarhassa. Ne ovat terveitä ja näyttäviä, helppohoitoisia, viihtyvät erilaisissa valo- ja kosteusolosuhteissa sekä muodostavat nopeasti peittävän ja tuuhean kasvuston jonka alla eivät rikkaruohot pärjää. Niiden kasvutapa on ryhdikäs ja säntillinen - ne eivät leviä siementämällä tai juurilla vallaten koko penkkiä alleen. Keväällä on aina yhtä rohkaisevaa nähdä miten ne nousevat maanpintaan vahvoina lehtiruusuikkeina.
Ne ovat myös ihanteellisia ruukkupuutarhakasveja. Juurakon voi haudata valeistutuspenkkiin talveksi ja keväällä heti roudan lähdettyä nostaa tiiviit juuriköntit ruukkuihin. Kuunliljan kukinto ei ole puutarhan näyttävin, mutta ei sitä rumaksikaan voi sanoa :)
Kuunliljat sopivat mielestäni hyvin punatiilisen talomme tyyliin ja mäntykankaiseen lähiympäristöön.

Kuva viime kesältä. Ajoluiskaa reunustava varjon puolen kukkapenkki, jossa pääosissa kuunliljat, alppiruusut ja maanpeittokasvina taponlehti. Terassin tukiristikoissa kiipeilee köynnöshortensia.

Jo vuosia olen suunnitellut ylituuheiksi levinneiden kuunliljamättäiden ylösnostoa ja jakamista. Ajoluiskan toinen reuna on aurinkoinen ja siihen istutin alkujaan ruusuja, pioneja ja päivänliljoja. Reunakasveiksi olen kokeillut mm. isoppia, mutta tyytyväinen en ole ollut systeemiin ollenkaan enkä milloinkaan.

Nyt päätin levittää kokeeksi kuunliljaa myös luiskan toiseen, siihen aurinkoiseen reunaan koko pituudelta - ehkä noin viitisentoista metriä.
Kuunlilja on periatteessa varjon kasvi, mutta teorioihin ei aina ole meidän harrastelijoiden tuijottaminen... Teoriassa minunkin pihani olisi jotain ihan muuta kuin mitä se nyt on. Ei taida yksikään pihani kasvi noudattaa sitä virallista kasvutapaa. Se ihan satavarma ei enää nosta päätään, mutta monikin kakkosvyöhykkeen kasvi viihtyy täällä kolmos- ja nelosvyöhykkeen rajoilla mainiosti .
Ison kuunliljan juuripaakku on tiivis ja painava. Ihan tosissaan sai jo tämän kokoluokan mättäitä teutaroida ylös :)

Juuripaakun jakaminen onnistuu helpoiten sahaamalla - älä ota hommaan sitä miehen varjelemaa ykkössahaa... Siitä ei hyvä seuraa :)

Isoista juuripaakuista olisi riittänyt jaettavaa vaikka kuinka moneen osaan, mutta laskeskelin että neljään jaettuina riittävät sopivasti sekä täyttämään vanhan penkin että ajoluiskan toisen reunankin.

Taimenpalat samantien takaisin vanhoihin monttuihin - kastellaan ja täytetään mullalla. Minä hain peräkärryllisen hevosenlantaa.

Tässä muuten vanha kuva - sama paikka, eri aika: Vaunuissa Lempi, apupyörien päällä Veera, vaununkahvoissa nykyistä hieman tuhdimmassa kunnossa oleva talon rouva ja alla aika kuivakka kukkapenkin seutu :D
Ennen digikameraa valokuvia ei tullut ollenkaan otettua nykyiseen malliin. Lapsia kuvasin onneksi aika paljonkin, mutta kuvia tavallisen arjen hetkistä ei ole monta.


Päivitystä juttuun 2015: Vain kahden vuoden kuluttua kuunliljamättäiden neljäsosiin jaosta kävin taas "varkaissa". Tarvitsin taimia uuteen kukkapenkkiin, mutta nostin ne hieman eri tekniikalla - linkissä kuvia siitä.

KUUNLILJOJEN JAKAMINEN PAIKALLAAN SAHATEN.

perjantai 17. toukokuuta 2013

Tomaatit riviin

Näin nättiin riviin järjestelin osan tomaatin taimia tänä keväänä. Uusi lajike, Black Russian - ja uusi kokeilu, josko pärjäisivät takapihan puolivarjoisella laanilla. Oman kokemukseni mukaan tomaateista tehdään hankalampia viljeltäviä kuin ne tosiasiassa ovat... Tai sitten olen porskutellut harrastelijan tuurilla jo viisitoista vuotta.

Ja senverran vielä tomaateista että tähän saakka olen kasvattanut avomaalla ainoastaan kirsikkatomaatteja.  Nyt sitten kun olen kylvänyt ja koulinut ja hoitanut taimia ikkunalla pari kuukautta ja istuttanut ne ulos, tajuan että esikasvattamani Black Russian onkin pihvitomaatti :D Että näinkin voi käydä kun kiireessä hamstraa alelaarin 20 sentin siemenpusseja...

No, Musta Venäläinen kukkii ja näyttää hyvinvoivalta Valion punaisessa maitopurkissa. Nyt kokeillaan luontoa ja virallisia ohjeita - heitin taimet takapihalle toukokuun 17.
Joka kevät haistelen ilmoja ja odottelen sitä maagista kesäkuun kymmenettä, päivää jolloin Keski-Suomessa on virallisesti hallanvaara ohi. En taida muista yhtään kevättä tällä tontilla että toukokuun puolenvälin jälkeen olisi ollut hajuakaan hallasta. On turhauttavaa kituutella taimia sisäikkunoilla kun ulkona pääsisivät kasvun makuun.

Näin vahvan juurakon tomaatti kasvattaa kun varsi mullataan.

Virittelin kahden tukikepin väliin narun ja siitä edelleen tukinarut jokaiselle taimelle. Taimet junttasin taas entistä syvempään - eli myös osa varresta jää mullan alle.

Ohjeen mukainen istutusetäisyys on noin 40cm - minulla tässä noin 20cm. Nyt ollaan kuitenkin avomaalla - eli tuuletus pelaa ja valoa riittää. Ja jos osa nuupahtaa siirrosta niin ei haittaa sitten sekään.
Tomaatin taimia tuli muutenkin tänävuonna niin reilusti että ripottelen niitä nyt ruukkuihin ja maahan ympäri tonttia.

Ja jos olisin tukinaruja väkerrellessä tiennyt että kyseessä onkin rungollinen pihvitomaatti eikä pensastava kirsikkatomaatti, niin olisin valinnut hieman tukevammat narut. Katson nyt josko kaikki taimet selviävät siirrosta ja vaihdan sitten narut tukevampiin. Entisen tontin muovihuoneessa käytin runkotomaattien tukinaruna matonkudetta.
Tosiaan, tämän lajikkeen ominaisuudet selvisivät vasta äsken ja ihan vahingossa kun etsiskelin Exotic Gardenin siemenlistoilta nimeä tomaattilajikkeelle jonka siemeniä olin ottanut talteen pari vuotta sitten.

Nostin maata harjuksi taimien juurelle. Kasteluvesi ohjautuu juurialueelle ja runkojen ympärillä oleva kohotettu maa lämpenee auringossa.
<

Exotic Garden:
SOLANUM lycopersicum
Tomaatti 'Black Russian'   4,35  €

Mahonginvärinen, vanha venäläinen lajike. Tomaatit mehukkaat ja maukkaat. Sopii ulkokasvatukseen suojaisessa paikassa. Runsasravinteinen ja läpäisevä maa. Riittää 8-10 taimeen.
Kasvutapa: Runkotomaatti
Hedelmä: Pihvitomaatti
Hedelmän väri: Ruskea
Korkeus: 120-180 
Kypsyminen: 69-80 pv
Lehdet: Normaali
Vanha lajike venäjältä. Tummia hyvänmakuisia pihvitomaatteja. Huonosti säilyvät hedelmät. Yksi myöhäisimmistä.


Exotic Garden vs. harrastelijatotuus:

Exotic garden 4,35€ - Cittarin alelaari 0,20€.
Suojainen paikka - ehkä.
Runsasravinteinen ja läpäisevä - ehkä sitäkin.
8-10 taimea - siemenpussista tuli reilusti 20 taimea.
Aurinkoinen - meillä puolivarjoinen.

Saa nähdä tuleeko Black Russian-tomaateista pihvikokoa näillä olosuhteilla...

torstai 16. toukokuuta 2013

Sipulikeitto suppilovahveroilla



Nyt löytyi taas mainio makuyhdistelmä - kutsutaan sitä vaikka suomalaiseksi sipulikeitoksi. Tämänpäiväiset olosuhteet huomioonottaen (+20 ja pilvetön taivas ja paljon taimia istuttamatta ja pitkä oja kaivamatta) lounasruualla oli ainoastaan yksi tavoite - nopea.

Jos ei muuta, niin sipulia on keittiössä aina ja minulla tietty myös niitä kuivattuja suppilovahveroita. Sipulikeiton pohja ei ainakaan huonommaksi muutu vaikka sitä hauduttelee pidempäänkin. Jätinkin heti aamusta voissa & öljyssä freesaillun sipuli-valkosipulisilpun hellalle tekeentymään. Kuivatut suppikset jäivät veteen pehmenemään ja minä pääsin ulos sen ojan kimppuun :)

Suomalainen sipulikeitto
5dl kuivattuja suppilovahveroita (liotellaan vedessä noin pari tuntia)
5 sipulia
5 valkosipulin kynttä
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl voita
1 1/2l vettä
1tl herbamare yrttisuolaa
1/2tl roomankuminaa
4 viipaletta ruisleipää
4 paksua viipaletta juustoa
Ruohosipulisilppua

Viipaloitu sipuli ja pitkittäin viipaloitu valkosipuli haudutellaan voi-öljyseoksessa miedolla lämmöllä noin parikymmentä minuuttia. Lisätään vesi ja mausteet. Jätetään miedolle lämmölle hautumaan yhden ojankaivuun ajan, tunti-pari.
Suppilovahveroista puristellaan liika vesi pois ja laitetaan kuivalle pannulle miedolle lämmölle kokonaisina. Haudutellaan vedet pois - ihan lopuksi pannulle lisätään nokare voita ja sienien annetaan imaista voista makua. Sienet pois pannulta ja tilalle ruisleipäviipaleet. Leiville myös paistamiseen nokare voita - kevyt pintaruskistus. Lautaselle annostellaan sipulikeittopohjaa. Päälle ruskistettu ruisleipäviipale. Ruisleivän päälle kokonaisia voissa pyöräytettyjä suppilovahveroita. Koko systeemin pintaan paksu viipale juustoa. Uuniin grillivastuksen alle jokunen minuutti. Lautaselle väriksi vielä silputtua ruohosipulia ja eikun syömään.

Tämä oli ihan kertakaikkiaan mainio setti. En ole aiemmin sipulikeitossa testaillutkaan roomankuminaa, ruisleipää, herbamarea ja suppilovahveroita - mutta tästä tuli kerrasta hyvä. Ihana suomalainen versio sipulikeitosta jota kehtaisin kyllä tarjota vaikka keittiössä aika pätevälle espanjalaiselle ex-anopilleni :)
Suosittelen kokeilemaan.




Sienet ovat kauniita kokonaisina.

Käytin taas pakastimesta pois Arla grillijuustoja. Kuten huomaatte, se ei ole ollenkaan paras mahdollinen sipulikeiton kuorrute - ei sula kauniisti keiton pintaan.

Tämän palan pyöräytin kevyesti pannulla ennen uunia - ei siltikään suostunut sulamaan...  Gruyère on ehkä sopivin sipulikeittojuusto, mutta normiarjessa kelpaa kyllä se mitä kaapista löytyy.

suppilovahverokeitto / sienikeitto / sienikeitto ja sipulia / keitto suppilovahveroista / kuivatut suppilovahverot / resepti sienikeitolle /