Ne ovat myös ihanteellisia ruukkupuutarhakasveja. Juurakon voi haudata valeistutuspenkkiin talveksi ja keväällä heti roudan lähdettyä nostaa tiiviit juuriköntit ruukkuihin. Kuunliljan kukinto ei ole puutarhan näyttävin, mutta ei sitä rumaksikaan voi sanoa :)
Kuunliljat sopivat mielestäni hyvin punatiilisen talomme tyyliin ja mäntykankaiseen lähiympäristöön.
Kuva viime kesältä. Ajoluiskaa reunustava varjon puolen kukkapenkki, jossa pääosissa kuunliljat, alppiruusut ja maanpeittokasvina taponlehti. Terassin tukiristikoissa kiipeilee köynnöshortensia.
Jo vuosia olen suunnitellut ylituuheiksi levinneiden kuunliljamättäiden ylösnostoa ja jakamista. Ajoluiskan toinen reuna on aurinkoinen ja siihen istutin alkujaan ruusuja, pioneja ja päivänliljoja. Reunakasveiksi olen kokeillut mm. isoppia, mutta tyytyväinen en ole ollut systeemiin ollenkaan enkä milloinkaan.
Nyt päätin levittää kokeeksi kuunliljaa myös luiskan toiseen, siihen aurinkoiseen reunaan koko pituudelta - ehkä noin viitisentoista metriä.
Kuunlilja on periatteessa varjon kasvi, mutta teorioihin ei aina ole meidän harrastelijoiden tuijottaminen... Teoriassa minunkin pihani olisi jotain ihan muuta kuin mitä se nyt on. Ei taida yksikään pihani kasvi noudattaa sitä virallista kasvutapaa. Se ihan satavarma ei enää nosta päätään, mutta monikin kakkosvyöhykkeen kasvi viihtyy täällä kolmos- ja nelosvyöhykkeen rajoilla mainiosti .
Ison kuunliljan juuripaakku on tiivis ja painava. Ihan tosissaan sai jo tämän kokoluokan mättäitä teutaroida ylös :)
Tässä muuten vanha kuva - sama paikka, eri aika: Vaunuissa Lempi, apupyörien päällä Veera, vaununkahvoissa nykyistä hieman tuhdimmassa kunnossa oleva talon rouva ja alla aika kuivakka kukkapenkin seutu :D
Ennen digikameraa valokuvia ei tullut ollenkaan otettua nykyiseen malliin. Lapsia kuvasin onneksi aika paljonkin, mutta kuvia tavallisen arjen hetkistä ei ole monta.
KUUNLILJOJEN JAKAMINEN PAIKALLAAN SAHATEN.










